VAUVAVUOSI MELKEIN TAKANA

Uskomatonta, mutta totta. Meidän vauva on kahden viikon päästä yksivuotias! Nyt alkaa siis olla viimeiset hetket kerrata vielä vauvavuotta ja vauvan kuulumisia tänne. Tietoisesti jätin tällä kertaa blogin päivittämättä, sillä halusin rauhassa nauttia äitiyslomasta, kun sain sen nyt viimeistä kertaa kokea ja viimeksi harmitti, etten osannut ottaa äitiyslomasta kaikkea irti. Olen siis tyytyväinen siihen, että annoin blogin odotella, mutta kyllä minua myös harmittaa se, että tästä vauvasta ei nyt sitten ole täällä samanlaisia muistoja kuin muista. Täytyy tässä joskus ajan kanssa käydä kaikki vauvavuoden storyt läpi ja kerätä niitä jossain muodossa muistiin! Sinne onneksi olen kuitenkin päivittänyt paljon kaikkea. Mutta kerrataas nyt vähän tätä kulunutta vuotta, niin jää tännekin puolelle muistoja nyt, kun vielä muistan kaiken 😉

Vauvavuoden päättyminen itkettää

Vauvalla on tosiaan nyt ikää 11,5 kuukautta ja purskahdan itkuun kerran päivässä, kun mietin, että enää ikinä en saa vauvoja ja nyt on viimeiset kaksi viikkoa menossa. Hän on niin mahtava tyyppi ja ihan omanlaisensa, kuten tietenkin kaikki lapset. Hän on aivan äärettömän itsepäinen, rauhallinen persoona, joka tasaisesta luonteestaan huolimatta on jatkuvasti pahanteossa. Hän on niin hassu yhdistelmä rauhallista seurailijaa ja tuittupäistä seikkailijaa. Hän ei turhia itkeskele tai kiukuttele, vaan viihtyy tarvittaessa rattaissa paikallaan partiomarssia katsellen parikin tuntia, mutta hän voi myös yhtälailla monta tuntia putkeen seikkailla pitkin kotia etsimässä uusia tihutyömahdollisuuksia. Hän on ehtiväinen ja utelias, mutta samalla rento tyyppi.

Vauva on ihan älyttömän helppo ihan kaikessa. Missä ikinä ollaan, kaikki aina ihmettelevät, että onko hän aina näin tyytyväinen. Ja kyllä, hän todellakin on! Hän on aina ollut ihanan tyytyväinen ja helppo hoidettava, ja etenkin jos on vieraita ihmisiä mukana, hän viihtyy vieraskoreana omissa puuhissaan tuntitolkulla. Kotona hän sitten enemmän tulee myös syliin ja saadaan kahdestaan nuohota sohvalla makaillen. Hän rakastaa syliä ja yhteisiä leikkejä, mutta hän viihtyy yhtälailla vaikka ihan yksin ja osaa jo nyt viihdyttää itse itseään.

Itsepäinen pieni tuholainen

Itsepäisyys näkyy vauvassa tosi monessa asiassa. Hän on vakaasti päättänyt, että potta ja koiran vesikippo on maailman parhaat asiat ja hänen elämäntehtävänsä on odottaa mahdollisuuksia päästä kaatamaan ne. Taapero usein käy potalla niin, ettei kukaan huomaa, ja jos hän jättää oven raolleen niin vauva suuntaa heti sinne ja kaataa potan. Sama juttu koiran vesikipon kanssa aina, kun joku unohtaa eteisen portin auki. Hän oikeasti esittää tekevänsä jotain muuta ja ovelana odottaa sitä täydellistä ikkunaa, ja heti kun katse välttää, hän lähtee hiljaa ja huomaamattomasti kohti kohdettaan. Ja jos huomataan ajoissa, että hän lähestyy vesikippoa ja huudetaan perään ”ei!!” niin hän vilkaisee taaksepäin että kuinka kaukana ollaan, alkaa nauraa ja lähtee ihan hirveää vauhtia konttaamaan kohti kippoa, jotta ehtisi ensin perille. Usein saan hänet kiinni vasta ihan kipon vieressä ja kun nappaan häntä vyötäisiltä, hän viimeisillä voimillaan kurottaa kohti kippoa ja läimäisee sen reunaa toivoen saavansa sen kaatumaan. Ja yleensä se onnistuu.

Potan ja vesikipon lisäksi hän rakastaa huonekasveja ja käy niiden lehtiä repimässä ja syömässä heti, kun silmä välttää. Laatikkojen tyhjentäminen on tietenkin myös ihan parasta puuhaa, ja nyt uusimpana hän on alkanut keittiön kaapeista siirtää tavaroita tiskikoneeseen. Vauvalelut ovat meillä jo jääneet toimettomiksi ja vaikka joka kerta vannon, että jos vielä tulee lapsia niin yhtään vauvalelua en hanki, niin silti menin taas niitä hankkimaan, ja vähälle jäi käyttökerrat. Vauvalle ei kannata hankkia kuin Ikeasta muovisia keittiölastoja ja pari tyhjää sosepussia, ne on parhaita. Pian siis laitetaan vauvalelut kiertoon, mutta taaperon lelut vauvaa onneksi kiinnostaa jo kovasti! Hän leikkii hienosti Duploilla ja junaradalla, ei hän niillä mitään taaperon mielestä järkevää tee, mutta tehokkaasti tyhjentää laatikot ja heittelee osia ympäriinsä, valitsee lempparit ja niiden kanssa sitten konttaa kaikkialle ja pysähtyy välillä maistelemaan lelujaan.

Vauva kasvaa ja kukoistaa

Vauvan painosta ja pituudesta en tiedä tällä hetkellä yhtään mitään, mutta hyvin on kasvanut! Neuvolaan päästään toivottavasti kesäkuussa ja uskon, että siellä on kaikki hyvin. Vauvalla on myös taidot tosi hyvän ikätason mukaisesti hallussa. Hän osaa kontata hurjaa vauhtia, kävellä tukea vasten, nousta seisomaan, kurkotella ja vähän jo kiivetäkin. Portaita hän kiipeää hirveää vauhtia, mutta porrasaskelmia korkeampia tasoja hän ei vielä ole oppinut kiipeämään. Vauvalla on kyllä tosi hyvä motoriikka, mutta hän selkeästi vähän arastelee. Kun kävellään yhdessä, hän hädin tuskin pitää sormestani kiinni, mutta ei kuitenkaan uskalla päästää irti ja jos irrotan, hän laskeutuu heti maahan. Sama juttu kiipeämisen kanssa. Hän kyllä pääsisi moneen paikkaan, mutta jänistää aina, kun pitäisi toinenkin jalka nostaa maasta. Tämä on mukavaa vaihtelua taaperon jälkeen! Hänellä kun ei ollut ikinä mitään itsesuojeluvaistoa. Nyt ei sitten tarvitse olla koko ajan lohduttamassa, kun pää kolisee.

Vauva rakastaa koiraa

Vauva osaa myös taputtaa, vilkuttaa ja sanoa äiti, sekä siskon nimen. Tässä kuitenkin näkyy taas se itsepäisyys. Jos yritän saada hänet tekemään tai sanomaan jotain, hän vain hymyilee salamyhkäisenä, eikä tasan esiinny kellekään. Hän tekee mitä huvittaa, milloin huvittaa. Hän on vaan niin hauska luonne! Hirveän tasainen ja rauhallinen, mutta samaa aikaa tällainen vekkuli. Tuntuu, että hän esittää ulospäin rentoa tyyppiä, mutta sisällä ajatukset kuohuvat ja hän vain jatkuvasti miettii, että mitäs jännää keksisin seuraavaksi.

Vauva rakastaa meidän Voldemortia ja nyt on viime aikoina alkanut vähän repiä, mutta ollaan tietenkin heti puututtu siihen ja toivottavasti se vaihe menee pian ohi. Taaperolla oli tämä sama vaihe, mutta pian hän oppi käsittelemään koiraa nätisti. Tähän mennessä vauva on aina vaan halunnut olla Voldemortin vieressä makailemassa ja katselemassa, se pelkkä läheisyys on riittänyt, mutta nyt hän haluaa silittää ja leikkiä, ja vielä on se oikea tapa vähän hakusessa. Voldemort on taas kerran täydellinen lapsiperhekoira! Hän itse lähtee pois, kun hän ei halua olla vauvan huomion kohteena, mutta jos me sattumoisin ei olla juuri vieressä ja vauva pääsee kiskaisemaan korvakarvoista, Volde katsoo kärsivänä ympärilleen ja melkein huokaisten vaihtaa paikkaa. Meille on tärkeää, että koira ei provosoitunakaan käy lapsiin kiinni, mutta tietenkin tärkeintä on opettaa, ettei koira ole lelu. Kuitenkaan 24/7 ei voi ihan kaikkea nähdä, joten tottakai näitä tilanteita joskus tulee, että Voldemort joutuu vähän kiskottavaksi. Sitten kun taapero aikoinaan oppi nätisti silittämään ja halimaan koiraa niin heistä tuli ihan bestikset ja he aina makailivat yhdessä sohvalla halimassa, odotan sitä taas innolla vauvan kanssa!

Täysimetystä, soseita ja sormiruokailua

Vauva on tosi moniruokainen tyyppi ja taitava syömäri. Mentiin ensimmäiset puoli vuotta täysimetyksellä ja sen jälkeen ollaan syöty aika 50/50 sormiruokaa ja soseita lusikalla. Vauva ei juo mitään muuta kuin mun maitoa suoraan tissistä, hän ei millään ole oppinut juomaan mukista, nokkamukista tai pillipullosta. Tuttipulloa käytettiin silloin vauvana, mutta kun lisämaitojen tarve loppui, meillä tuli niin pitkä tauko pulloiluun, että vauva ei enää sitä taitoa uudestaan oppinut. Mutta nyt hän onkin niin iso, että hyvin pärjää tarvittaessa vaikka vuorokauden ilman tissiä, kyllä hänelle sen verran saa sitten tarpeen tullen hörpytettyä vettä. Ja maitoa voi aina sekoittaa puuroon, niin saa ne ravintoarvot siitä.

Vauva tykkää tosiaan lähes kaikesta. Hän ei välitä keitetystä kananmunasta, mutta muuten ei tule mieleen mitään, mikä hänelle ei kelpaisi. Pari kertaa ollaan yritetty tarjota jotain haisevaa valmisruokaa, kun ei ole ollut muuta saatavilla, mutta se ei ole kelvannut. Haisevalla tarkoitan niitä tiettyjä lasipurkkeja, joista heti avatessa tulee se ällö vauvanruokahaju, yh. Ei kelpaisi itsellekään! Onneksi on olemassa useampi merkki, jolla on hyväntuoksuisia ja -makuisia vauvanruokia, niitä hän syö mielellään.

Täydet yöt omassa pinnasängyssä

Yönsä vauva nukkuu nykyään omassa pinnasängyssä ja läpi yön tyytyväisenä. Siirryttiin perhepedistä pinnasänkyyn ja samalla kertaheitolla jätettiin yöimetykset pois helmikuun lopussa, kun muutettiin tänne remonttievakkoon. Ajateltiin, että muuton yhteydessä on sitten näppärä samalla koota pinnasänky ja aloittaa tämä uusi vaihe elämässä, ja se meni tosi hyvin. Alkuun vauva heräili jonkun verran öisin vaatimaan tuttia ja silitystä, mutta nykyään hän nukkuu läpi yön tai vaihtoehtoisesti joskus herätessään osaa sitten jo itse laittaa sen tutin takaisin ja jatkaa tyytyväisenä uniaan. Vauva ja taapero nukkuvat omissa sängyissään samassa huoneessa kuin me aikuiset, ja se on sujunut täällä tosi hyvin. Ollaan kuitenkin pian taas uuden edessä, sillä kun pääsemme muuttamaan takaisin kotiin ensi kuussa, pienet muuttavat meidän makkariin ja me vanhemmat alamme nukkua olohuoneessa. Meillä on olkkarissa ihan mukavasti tilaa sängylle ja päädyttiin nyt tähän ratkaisuun, jotta molemmat koululaiset saisivat omat huoneet. Meidän makkarimme on myös tosi iso, joten jos tämä olkkarissa nukkuminen ei toimikaan, voidaan sitten kaikki neljä nukkua siellä meidän makkarissa/uudessa lastenhuoneessa, ja koululaiset saavat pitää huoneensa.

Meillä tosiaan on siis kolme makuuhuonetta ja aiemmin 8v ja 2v jakoivat huoneen. Uskon, että vauvan ja taaperon yhteisasuminen kyllä tulee sujumaan loistavasti, siitä ei ole huolta. Vauva on niin mukautuva! Hän ei vaadi todellakaan tarkkoja rutiineja vaan mukautuu aina tilanteeseen kuin tilanteeseen, eikä ole kiukkuinen edes, jos herää kesken unien. Hän nukkuu sitten, kun on hyvä hetkiä nukkua, ja valveilla ollessaan hän on tyytyväinen kaikkeen. Hänen kanssaan on vaan niin mahtavan helppoa!

Meidän vauvavuosi sai hankalan alun, kun alkuun oli niin paljon huolta vauvan voinnista ja kasvusta, mutta alkukankeuksien jälkeen kaikki on ollut hänen kanssaan helppoa. Rakastan häntä aivan älyttömästi, enkä voi uskoa, että siitä on pian jo vuosi, kun pitelin TYKS:issä ihmeissäni sylissä sitä pienen pientä kääröä. Ja nyt taas tuli itku.

Emilia Huttunen

Emilia Huttunen

29 -vuotias ammattibloggaaja ja neljän lapsen äiti Turusta. MUTSIS ON -blogi on syntynyt jo vuonna 2011.

mutsisonblogi@gmail.com

Instagram
Arkisto

 

Vuoden hääblogi 2018
Love Me Do

Vuoden uusi hääblogi 2018
Love Me Do

Paras perheblogi 2015
The Blog Awards Finland

Edelläkävijä 2015
Indiedays Blog Awards

Viihdyttävin 2014
Indiedays Blog Awards

2. sija Inspiroivin perheblogi 2014
Indiedays Blog Awards