TAKAISIN ÄITIYSLOMALTA

Kylläpä viimeisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa! Äitiyslomani loppui jo yli kuukausi sitten, mutta jotenkin postaamisen pariin on ollut hankala palata, kun ei enää ole tottunut tähän rytmiin. Äitiyslomalla tein ihan tietoisen päätöksen, että en halua tehdä töitä kuin ihan vähän sivussa, ja koska blogipostaukset vievät niin paljon enemmän aikaa kuin Instagram, päätin jättää blogin odottamaan. Mutta nyt olen taas palannut kirjoittamaan! Kyllä tämä tästä varmasti vielä lähtee käyntiin, vaikka nyt tuntuukin ihan vieraalta.

Poikkeuksellisesti tästä vauvavuodesta ei nyt sitten blogipostauksia ole, mikä on tietenkin vähän surullista tulevan kannalta, sillä niitä olisi ihanaa lukea myöhemmin. Mutta kun en ole laittanut aikaa kirjoittamiseen, minulla on ollut enemmän aikaa vain nauttia tästä ajasta vauvan kanssa. Hän on kasvanut aivan mieletöntä vauhtia, eikä vauvavuottakaan ole enää kuin 1,5 kuukautta jäljellä. Ihan hullua! Äitiysloman alussa vielä ajattelin, että pidän kuitenkin blogissa vähän tahtia päällä, mutta tekisin vähemmän postauksia kuin normaalisti. Vauvan ensimmäiset kuukaudet kuitenkin näyttivät, että nyt oli oikea aika pitää kunnon loma.

Meillähän tosiaan vauvan kanssa alku oli todella hankalaa. Minä sain kohtutulehduksen ja jouduin kaavintaan, vauvan paino ei millään noussut ja hänelle piti laittaa nenämahaletku. Nenämahaletkun jälkeenkin vauvan syöminen oli todella vaivalloista ja kaikki aikani meni vauvan ruokailuihin. Imetin, pumppasin, pesin pumppua, syötin pullosta ja sitten taas alusta. Ensimmäiset 2-3 kuukautta meni niin, että en oikeasti ehtinyt yhtään istahtaa alas ja vain nauttia. Olin jatkuvassa suoritustilassa ja tarkkailin vauvaa ihan koko ajan. Toivoin ihan hirveästi pääseväni siihen ihanaan vauvakuplaan, mutta sitä ei nyt sitten tullutkaan, kun piti joka päivä ravata TYKS:issä ja neuvolassa. Kun sitten vauvan syöminen alkoi sujua, eikä tarvinnut enää koko ajan pumpata, päätin, että loput vauvavuodesta vietän mahdollisimman rennosti. Joten tässä sitä nyt ollaan! Takana on monta kuukautta ihanaa äitiyslomaa ilman työstressiä ja ymmärrettävästi tuntuu vaikealta palata töihin.

Töihin paluu on myös siksi vaikeaa, että meillä on yksityinen lastenhoitaja ja teen kotoa töitä, eikä minulla ole selkeitä työaikoja tai -tehtäviä. Minun tekee koko ajan mieli vain lähteä mukaan leikkimään lasten kanssa. On tosi vaikea keskittyä, kun haluan vain rakentaa legoilla, tehdä sormiruokia ja nauttia tästä ajasta. Lisäksi näin pitkän tauon jälkeen ajatukset ovat jotenkin tosi hajanaiset. Vaikea tietää, mistä aloittaisi! En ole kuukausiin hakenut mukaan kaupallisiin kampanjoihin tai kontaktoinut yrityksiä, ja tuntui niin hassulta nyt alkaa kirjoittaa hakemuksia.

Äitiyslomani tosiaan päättyi maaliskuun alussa, ja Topias oli sen jälkeen kuukauden isyysvapaalla. Alunperin olin taas meinannut käyttää sen ajan töihin, mutta päädyttiinkin vain nauttimaan yhteisestä ajasta. Ja en kadu yhtään, koska me todellakin tarvittiin ja edelleen tarvitaan enemmän yhteistä aikaa. Vauvavuosi ei ole ikinä ollut helppoa parisuhteelle, ja etenkin tällä kertaa ajauduttiin tosi paljon erillemme. Kun olin alussa niin kiinni vauvassa 24/7 huolestuneena, jakauduttiin vähän perheenä niin, että minä huolehdin vauvasta ja Topias muista lapsista. Tein kaiken yksin vauvan kanssa ja se oli todella uuvuttavaa, ja edelleen minun on välillä vaikea jättää häntä yksin Topiaksen vastuulle. Se vaikea alku jätti vahvat jäljet ja usein tuntuu, että minä olen ainoa, joka oikeasti pystyy pitämään vauvasta huolta parhaalla mahdollisella tavalla. Järki kertoo kyllä totuuden, mutta silti tuntuu, että hylkään vauvan, jos otan yhtään omaa aikaa.

Vauva tosiaan aloitti nyt sitten huhtikuussa päivähoidon! Meidän lastenhoitajamme hoitaa nyt siis molempia lapsia 3 päivää viikossa. He ovat pääsääntöisesti täällä saman katon alla, joten saan rauhassa edelleen imettää ja viettää hetkiä heidän kanssa myös töiden keskellä. Muuten en näin pientä lasta vielä pystyisikään laittamaan mihinkään hoitoon. Mutta nyt on tuntunut niin turvalliselta, kun tietää vauvan olevan jo tutun ja rakkaan ihmisen kanssa, eikä hän ikinä ole kaukana. Viime viikko oli vauvan ensimmäinen hoitoviikko ja kaikki sujui loistavasti! Olen niin kiitollinen.

Oli jotenkin tosi iso kynnys ottaa läppäri esiin ja näin pitkän ajan jälkeen näppäillä, mutta vitsi miten ihanalta tämä tuntuu! Tämä oli nyt tällainen pieni intro ja tilanteen selitys, vaikka varmasti suurin osa on seurannut Instagramissa tilannetta ja tietää, mitä meille kuuluu. Mutta olen kyllä kaivannut sitä, miten blogin kautta pystyy pureutumaan asioihin niin paljon syvällisemmin. Tuntuu hyvältä kirjoittaa taas ja tässä alkoi jo tulla kauheasti ideoita, mistä kaikesta haluaisin kirjoittaa. Ainakin vauvan ja taaperon kuulumisia tulossa pian, niitä varmasti on odotettu! Kiitos teille, kun olette seuranneet moni jo yli kymmenen vuotta, ja toivottavasti löydätte nyt taas blogin pariin, kun alan vihdoinkin tätä päivittää!

Emilia Huttunen

Emilia Huttunen

29 -vuotias ammattibloggaaja ja neljän lapsen äiti Turusta. MUTSIS ON -blogi on syntynyt jo vuonna 2011.

mutsisonblogi@gmail.com

Instagram
Arkisto

 

Vuoden hääblogi 2018
Love Me Do

Vuoden uusi hääblogi 2018
Love Me Do

Paras perheblogi 2015
The Blog Awards Finland

Edelläkävijä 2015
Indiedays Blog Awards

Viihdyttävin 2014
Indiedays Blog Awards

2. sija Inspiroivin perheblogi 2014
Indiedays Blog Awards