SAAKO VAUVAN SUKUPUOLEEN PETTYÄ?

Sukupuolipettymys on arka aihe

Yksi arka aihe toistuu odotusryhmissä säännöllisesti, ja se on vauvan sukupuoleen pettyminen. Sukupuolipettymys on aihe, josta yleensä kysytään kokemuksia nimettömänä, muiden tuomitsemista peläten. Pettymyksen tunteita kokeva odottaja varmasti tuomitsee itseään jo ihan tarpeeksi, ja on tosi kurjaa, että joillekin näitä tunteita on vaikea ymmärtää. Mutta vauvan sukupuoleen pettyminen on erittäin normaali ilmiö!

Useammin näissä tapauksissa äiti on toivonut tyttöä ja ajatus pojasta tuntuu vieraalta. Tyttöön on ajatuksissa helpompi samaistua, ja pojat tuntuvat olevan toiselta planeetalta. Yleensä nämä tunteet kumpuavatkin pohjiltaan juuri tästä, mutta niihin saattaa liittyä paljon muutakin. Näin on ollut myös omalla kohdallani.

Olen itse kohdannut jo kolme kertaa pettymyksen tunteita vauvan sukupuolesta. Jokaisen poikamme kohdalla. Olen potenut tästä hirveän huonoa omatuntoa ja tuntuu kurjalta myöntää näitä tunteita, mutta haluan kuitenkin kertoa muille asian kanssa painiville omasta kokemuksestani ja toimia vertaistuen lähteenä. Rakastan kaikkia poikiamme aivan järjettömästi, eikä minulla nyt sekä tytön että poikien vanhempana ole mitään mieltymystä lapsen sukupuolesta! Kaikki lapset kasvatetaan meillä samalla tavalla, ja he kaikki ovat yhtä rakkaita. Tiedostamme myös, että oletettu sukupuoli ei välttämättä heijasta lapsen todellista sukupuolta ja pyrimme aina kohtaamaan heidät kaikki vain ja ainoastaan yksilöinä. Mutta raskausaikana hormonit ja kaikki suuret tunteet tekevät muutenkin asioiden käsittelystä vaikeaa, ja joskus tällaiset tunteet vain puskevat pintaan.

Sukupuolipettymys voi väistyä nopeasti

Ensimmäistä poikaa odottaessani petyin sukupuoleen melko raskaasti. Olin juuri menettänyt isotätini ja halusin nimetä vauvan hänen mukaansa, mutta uutinen pojasta tuli järkytyksenä. Pääsin kyllä näistä tunteista lopulta nopeasti yli, ja se onkin se, mikä tässä merkitsee. Pettymyksen tunteet eivät tarkoita, että olisit oikeasti pettynyt. Se ei muuta sitä faktaa, että rakastat joka tapauksessa lastasi yli kaiken. Toiset pääsevät sukupuolipettymyksestä nopeasti yli, toiset vasta vauvan synnyttyä ja kiintymyssuhteen muodostuttua. Jos vielä vauvan synnyttyä olet oikeasti sukupuoleen pettynyt, silloin saattaa jotain muuta olla pielessä. Esimerkiksi masennus voi aiheuttaa näitä tunteita, ja siihen kannattaa ehdottomasti hakea apua! Mutta sinun on turha potea näistä tunteista huonoa omatuntoa, sillä mitä luultavammin ne pian väistyvät.

Toisen pojan kohdalla olin taas vähän pettynyt, koska koin, että olisi helpompaa saada tyttö. Minä en välitä sukupuolirooleista ja ensimmäistä poikaa kasvattaessani halusinkin hänen saavan olla juuri sitä, mitä hän itse halusi olla. Tämä oli kuitenkin raskasta ja aiheutti jopa pahoja riitoja. Ulkopuolisten oli vaikea ymmärtää haluani antaa poikalapsen leikkiä prinsessaleikkejä. Toiset tuomitsivat, kun ”annoin” hänen käyttää mekkoja. Kasvatusasiat aiheuttivat paljon riitoja ja pahaa mieltä. Tämän takia toivoin tyttöä, koska tytön kasvattaminen oli ollut helppoa. Tässä yhteiskunnassa on paljon hyväksyttävämpää olla autoista pitävä tyttö kuin prinsessoista pitävä poika. Tämä on järjettömän epäreilua ja itseänikin nolottaa, että ulkopuolisten paineiden takia koin tytön jotenkin mieluisammaksi, mutta sellaista se on. Ne ovat tunteita, eikä niille voi mitään. Nopeasti nämä tunteet kuitenkin taas väistyivät ja olin innoissani siitä, että meille tulee toinen ihana poika.

Nyt neljättä kertaa ollessani raskaana me molemmat toivoimme tyttöä. Minä tiesin taas alusta asti, että tämä vauva tulee olemaan poika, mutta toivoin kuitenkin olevani väärässä. Molemmat olemme kokeneet edelleen tytön kasvatuksen helpommaksi siinä mielessä, että vakaamukseni pysyä mahdollisimman sukupuolineutraalina aiheuttaa tytön kohdalla vähemmän draamaa. Lisäksi leikkimielisesti mietimme, että kun meidän esikoistyttömme on niin rauhallinen ja pojat kaikkea muuta, yksi tyttö lisää olisi hyvä tasapainoittaja. Vaikka tiedämme täysin, ettei se luonne ole sukupuolesta kiinni. Taas kerran, tämä toive tytöstä johtui tällaisista pinnallisista syistä, ja vaikka olimme vähän pettyneitä sukupuoleen, olimme myös innoissamme ja onnellisia. Ja ne pienet pettymyksen tunteet väistyivät taas nopeasti.

Mielikuva tietystä sukupuolesta voi olla vaikeaa korvata toisella

Kahden pojan jälkeen olisi ollut ihanaa päästä ostamaan välillä vähän mekkoja ja röyhelöitä. Tytöille on niin ihania pantoja ja päähineitä tarjolla. Minun mielestäni kaikki vaatteet sopivat kaikille, mutta en ole tässä kasvatuksessa yksin, ja tämä on valitettavasti sellainen aihe, jossa joudun joustamaan arvojeni vastaisesti. Olemme muunmuassa sopineet, että en osta mekkoja pojalle, joka ei niitä itse osaa haluta ja pyytää. Sama juttu muiden ”liian tyttömäisten” juttujen kanssa. Minä sitten taas olen kieltänyt ostamasta vaikkapa sinisiä autopaitoja, jos ei lapsi niitä osaa itse toivoa. Tämä on mulle tosi vaikea aihe, ja tämä onkin ainoa asia, joka meillä on aiheuttanut erimielisyyksiä parisuhteessa. Me molemmat olemme tulleet tässä vastaan ja yrittäneet löytää keskitien.

Joten kyllä, olisi ollut kiva välillä saada ostaa niitä erilaisia vaatteita kuin mitä olen pojille hankkinut. Mutta ei, en ole surullinen siitä, että saamme pojan. Pojat ovat ihania! Toki, osaan paremmin leikkiä tyttäreni kanssa, koska olen itse lapsuuteni leikkinyt barbeilla ja muilla tutuilla leluilla, ja poikien autoleikit menevät minulla vähän pään yli. Mutta tytön ja poikien äitinä olen myös päässyt näkemään, että loppujenlopuksi sillä sukupuolella ei ole mitään merkitystä, vaan asenteilla. Sukupuolipettymys rakentuu asenteista ja mielikuvista, ja näin ollen sen yli on myös lopulta helppoa päästä, kun vauva itsessään herättää suurempia tunteita kuin mikään mielikuva.

Älä syyllistä itseäsi

Sukupuoleen pettyminen kuulostaa hurjalta, pelottavalta ja syyllistävältä. Koko termi sukupuolipettymys nostaa niskakarvat pystyyn. On niin kovin tärkeää muistaa, että kyse todella ei ole siitä, että olisit siihen vauvaan jotenkin pettynyt. Kyse on vain siitä, että päässäni on ollut kenties mielikuva sinusta tytön äitinä, ja kun kuulet vauvan olevan poika, sitä mielikuvaa on vaikea sopeuttaa uuteen todellisuuteen. Jos olet aina nähnyt jonkun asian tietyllä tapaa, on normaalia tarvita vähän aikaa tottua, eikä se tee sinusta huonoa ihmistä. Minäkin olen aina nähnyt itseni tyttöjen äitinä. On tärkeää kuitenkin miettiä, mistä ne ajatukset ja toiveet lähtevät. Omalla kohdallani kyse on siitä, että minulla on kolme siskoa, ja neljän tytön perheessä kasvaneena minun oli vaikea kuvitella poikia osana perhettä. Mutta en vaihtaisi poikiani mihinkään.

Mieti siis, mistä nämä tunteet kumpuavat. Mitä koet jääväsi ilman? Lohduttaudu vaikkapa vähän shoppailemalla. Se auttaa sinua konkretisoimaan uudestaan ajatusta tulevasta vauvasta, tällä kertaa toisen sukupuolen edustajana. Mielikuvat ovat tärkeitä, mutta kaikkein tärkeintä on muistaa, että vaikka kokisit nyt vaikeita tunteita, ne menevät vielä ohi viimeistään hormonimyrskyn helpottaessa. Pian sinulla on sylissä ihana pieni poika tai tyttö, jota et vaihtaisi mihinkään, ja ymmärrät, ettet ikinä ollut todella pettynyt, olit vain hämmentynyt.

 

16 Responses

  1. Kiitos hyvin kirjoitettu juttu. Meillä poika ja tyttö ja pieni pari kuinen poika. Olisin kovasti toivonut toista tyttöä osittain siksi että esikoispoika on haastava tapaus. Olem yrittänyt itseäni ja pikku siskoa toivotunutta keskimmäistä lohduttaa ajatuksella että äidillä on vaan 1 prinsessa.

  2. Ymmärrän tuon pointin siitä, että tyttö on helpompi kasvattaa mahdollisimman sukupuolineutraalisti yhteiskunnan paineiden takia. Mutta minulle tuli tätä lukiessa sellainen olo, että ehkä on hyvä, että juuri sinulla on enemmän poikia, sillä sinä uskallat taistella poikien sukupuolineutraalin kasvatuksen puolesta. <3 Ehkä näin oli tarkoitettu.

  3. Mä taas oon aina halunnut poikaa! Esikoinen oli poika, joten nyt toisessa raskaudessa ajattelin että ihan sama kumpi tulee kun on nyt ainakin yksi poika. Mutta kun saatiin kuulla että tyttö tulee niin joku pieni pettymys ehkä tuli, josta yllätyin tosi paljon. Jotenkin tyttö jännittää enemmän ja tuntuu haastavammalle. Ja oon kyllä tainnut kuulla enemmän sitä että tytöt on haastavampia. Että tulisko se jostain alitajunnasta kummittelemaan.

  4. Mahtava kirjoitus! Tämä on tabu, mutta samalla monelle odottajalle tuttua. Myös minulle. Kirjoitit kauniisti tästä arasta aiheesta. Kiitos!

  5. Tää on ehdottomasti aihe, josta pitää pystyä puhumaan ilman tuomitsemista! Meillä taas on kaksi poikaa ja kummankin kohdalla vähän toivottiinkin niin, mikä oli monen mielestä outoa, koska ilmeisesti automaattisesti pitäisi toivoa sitä toista sukupuolta.

    Mua jäi tuossa vaatejutussa mietityttämään onko sulla joku logiikka taustalla siinä, että tytölle ois ok ostaa mekkoja, pantoja yms. ”tyttömäisiä” juttuja, mutta pojalle taas autopaidat ja sininen väri on kielletty?

    1. Mullakin vähän särähti korvaan tuo, että autopaidat yms on kielletty. Toki itsekään en mieluusti sellaisia pojalla 1,5 v käytä, mutta annan kyllä miehen ostaa ja käyttää pojalla sellaisia, mitä hän haluaa. Olis kyllä hienoa, jos jonain päivänä kuka tahansa vois käyttää millaisia vaatteita vain kenenkään tuomitsematta!

      Mäkin olin jostain syystä raskaana ollessani (ja ennen raskautta) ajatellut, että ensimmäinen lapseni olisi tyttö. Kun tuli tieto, että poika on tulossa, olin kyllä vähän pettynyt. Pettymys meni kuitenkin tosi nopeasti ohi. Ja toive seuraavan lapsen sukupuolesta on nyt kääntynytkin sitten enemmän pojan puolelle, vaikka loppujen lopuksi ei sillä ole mitään merkitystä. Yhtä lailla sitä lasta rakastaa ja kasvattaa sukupuolesta riippumatta.

  6. Musta olisi kiva tietää mitä nämä ”liian tyttömäiset” jutut teillä tarkoittaa? Meillä on 18kk poika josta aikoinaan koin myös sukupuolipettymyksen. Anoppini on erittäin vanhanaikainen ja torui kun ostin pojalle nuken. Tykkään myös ostella vaaleanpunaisia vaatteita ja vauvana pojalla oli myös vähän röyhelöitä, tosin ”poikamaisissa” väreissä. Lapsi myös rakastaa frozenia ja vaianaa joten kovasti jännitän mitä anoppi tulee tykkäämään tästä kun poika kasvaa.

  7. Meillä esikoinen on poika, vaikka odotusaikana toivoin tyttöä. Pojalta löytyy myös mekkoja, jotka hän on ihan itse valinnut, varsinkin kesäisin tykkää niitä pitää. Oma isäni ei hirveästi tästä pidä, varsinkin kun poika on ilmetty kopio minusta ja vielä pitkä vaalea tukka, mutta ei hän kyllä mitään asialle tee tai sano mitään. Miehelläni ei onnneksi ole ikinä ollut ongelmaa pojan mekkojen suhteen. Toinen lapsi sitten olikin tyttö, ja auta armias niitä mekkojen ja prinsessakorttien määrää. Poika vähän harmissaankin kyseli miksei kukaan muu kuin mamma ikinä osta hänelle mekkoja ja voiko vain tytöt olla prinsessoja. Olen monta kertaa sanonut että pojalle saa ostaa mekkoja, tai jos se on liika niin vaikka jotain pinkkejä vaatteita, se kun on hänen lempivärinsä. Mutta ei. Yhdet pinkit shortsit hän on toiselta isovanhemmalta saanut, ja ne olivatkin hänen suosikit ennen kun jäivät liian pieniksi. Entisessä perhepäivähoidossa hoitaja järkyttyi aika pahasti kun näki että pojalla on mekko päällä ja vaihdatti saman tien shortsit ja t-paidan hänelle.. Kotiin tultua poika oli samantien laittanut mekon takaisin, eikä enää halunnut laitta mekkoa hoitoon ”koska hoitaja ottaa sen pois”. Päiväkodissa onneksi hän on saanut pitää hametta eikä kukaan ole sanonut mitään ikävää. Leikit taas ovat tyypillistä autoleikkejä, hän ei eläimistä tai nukeista ikinä ole hirveästi välittänyt.

  8. Minulla on kolme sairasta sisarusta, nähnyt miten vaikeaa se vanhemmille ja koko perheelle on, mutta nähnyt sen miten rakas ja ihana myös vammainen lapsi/sisar on, joten en osaa edes miettiä sukupuolta, vaan jännittänyt aina kunpa kaikki olisi hyvin, en osaa edes toivoa, että kunpa lapsi olisi terve, tottakai se on aina toive syvällä, mutta aivan yhtä rakas se lapsi on vaikkei olisi terve ja voi se tervekin lapsi sairastua myöhemmin vakavasti…….

    Ja olen kokenut, että poika lapsen kanssa on helpompaa kuin tyttöjen, mutta silti evvk kumpaa sukupuolta lapsi on.

    Minulla on poika 14v, tyttö 12v ja tyttö 3v

  9. Itse olen kohta neljän pojan äiti. Ensimmäisen kohdalla toivoin tyttöä, mutta poika tuli. Toisen kohdalla tunsin, että hän on poika, koska oireet olivat ensimmäisen raskauden kanssa hyvin samanlaiset. Kolmannen raskauden kohdalla toivoin todella paljon tyttöä. Ultrassa kun näkyi todella selvästi, että kolmaskin on poika, jouduin pidättelemään kyyneliä, koska en edelleenkään saisi tyttöä. Kyse ei ole siitä, että olisin pettynyt sukupuoleen. (Häiritsi tuossa jutussa se, että siinä puhuttiin sukupuoleen pettymisestä.) Itse olin niin vahvasti aina ajatellut, että sitten jos joskus olen äiti, mitä kaikkea tyttöjuttuja voin tytön kanssa tehdä, miten haluan hänelle kertoa kuukautisista jne. Ja kaikki se mitä olin odottanut äitinä olemiselta, oli liittynyt hyvin vahvasti omiin ajatuksiin, miten kasvattaa tyttö. Joten petyin siihen, etten pääse koskaan jakamaan oman lapsen kanssa vaikkapa nyt niitä ensimmäisiä kuukautisia.

    Meillä pojat saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, niin tyttömäisiä tai poikamaisia kuin haluavat. Mutta ainakin näiden kolmen kohdalla se vaan on mennyt niin, että kaikki ”poikien jutut” vain kiinnostavat enemmän.

  10. Itselläni on kaksi poikaa, eikä lapsia ole ainakaan suunnitellusti enää tulossa, joten en tule koskaan olemaan tyttövauvan äiti. Koskaanhan ei tiedä, mikä lasten sukupuoli-identiteetti joskus tulee olemaan.

    Ennen esikoisen rakenneultraa näin useita unia tyttövauvasta ja olin vakuuttunut tytöstä. Toisessa raskaudessa KAIKKI oli päinvastoin kuin esikoisen raskaudessa, joten olin varma, että tyttö on tulossa. Molemmista rakenneultrista jäi käteen ihmetys, koska olin niin vahvasti orientoitunut tyttöön (vaikka mielsin itseni enemmän poikien äidiksi) ja pettymys omaan intuitioon.

    Olen kuitenkin ajatellut, että ehkä herkälle minulle on annettu tarkoituksella nämä pojat, jotta he saavat vapaasti kasvaa juuri itsekseen. Meillä saa itkeä, leikkiä nukeilla, olla herkkä ja jos joskus kaupasta haluaa mekon farkkujen sijaan, niin sitten saa sen mekon. Koitan myös sanoittaa tunteita ja kertoa, että niitä pitääkin olla ja ilman olisi ihan tylsää. Meillä saa myös taistella zombejen kanssa ja rakentaa kaivinkoneita legoilla.

    Joten ehkä minä olen oikea äiti juuri pienille pojille.

  11. Minäkin olin pettynyt esikoisen kohdalla kuullessani, että hän on poika. En tiedä mistä pettymys tuli mutta se kyllä helpotti ihan muutamassa päivässä synnytyksen jälkeen, hormoonit tasaantui ja totta kai oma pieni vauva on ihanin maailmassa! Toinen lapsi oli sitten tyttö ja nyt kolmatta odottaessa en yhtään osaa oloista sanoa kumpi sieltä tulee, molemmat sukupuolet on ihania eikä luonne riipu sukupuolesta. Jännitetään kumpi masussa kasvaa, ei vielä tiedetä kysytäänkö rakenneultrassa sukupuolta.
    Pettymyksen tunteista pitäisi saada puhua avoimesti, pettymyksistä selviää mutta omaa oloa ei helpota jos ei uskalla sanoa pettymystään ääneen kellekään.

  12. Todella hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Olen usein miettinyt, kun lasta odottavat sanovat, että ei sillä ole väliä, kumpi lapsi on. Koska tottakai kaikilla on varmasti erilaisia toiveita ja ajatuksia sen suhteen, kumpaa he toivovat. Mutta ne ovatkin juuri niitä omia mielikuvia, joiden särkyminen saattaa pettymistä aiheuttaa. Oli todella hyvä pointti tuo, että on hyvä miettiä, mistä se pettymyksen tunne on lähtöisin. Ja ylipäätään se, että on ihan normaalia, jos on tuollaisia ajatuksia, kunhan niistä vain pääsee sitten yli. Jokainen kuitenkin varmasti rakastaa lastaan yhtän paljon, oli lapsi sitten tyttö tai poika 🙂

    1. Olen kerran pettynyt rakenneultrassa, nyt viidennen kohdalla. Hävettää enkä halua puhua asiasta kuin supattamalla miehelleni, koska en halua lapsen koskaan ajattelevan että hän on ollut minulle pettymys.

      Ennestään löytyi kaksi molempia, mutta koin vain alusta alkaen niin vahvoja mielikuvia/ tuntemuksia tytöstä että ennen rakenneultraa olin jo mukamas varma tytöstä (päässä oli henkilöityneenä jo se tyttö lapsi ja kaikki tuleva). Eka ajatus oli etten tarvitse toista isoveljen kopiota, että sehän se poika olisi. Tuntui väärältä edeltävää (poika)lasta kohtaan. Olen halunnut aina tietää sukupuolen jotta ennätän käsitellä mahd asiat ennen synnytystä, nyt se oli ekan kerran tarpeen. Nopeasti kuitenkin totuin ajatukseen ja rakastuin myös tähän poikaversioon, opin ajattelemaan häntä poika HENKILÖNÄ. MUTTA toki oli raskasta haudata ne tyttö mielikuvat ja luopua kaikista tyttömäisistä jutuista. Edelleen vähän kirpaisee kun tajuan ettei isosiskojen ihanat vaatteet pääse enää käyttöön tai ei tule enää kolmatta tyttöä jonka tukkaa harjata ja letittää. Yritän kuitenkin keskittyä muihin asioihin.

  13. Meillä on kaksi poikaa ja molempia odottaessa toivoin poikaa. Toisesta itseasiassa vielä enemmän toivoin toista poikaa ja jos saisimme kolmannen niin toivoisin vähän että hänkin olisi poika. 😀 Mutta kolmannesta tyttö ei olisi ”yhtä pettymys” kun olisi aiemmin ollut. Tuntuu niin voimakkaalta sanalta tuo pettymys, koska ei se olisi pettymys ollut aiemminkaan mutta you know.

  14. Kiitos että kirjoitit tästä <3 Minulla on kaksi poikaa, nuorempi on puolivuotias ja koen edelleen ihan järkyttävää pettymystä hänen sukupuolestaan. Tai enemmänkin pettymystä/surua siitä etten koskaan saa kokea äiti-tytär -suhdetta äitinä, suhde omaan äitiini on todella läheinen. Tästä ei tosiaan ole soveliasta puhua, muuta kuin korkeintaan että "harmitti pari päivää", itse en ainakaan kokenut rakkaudentunnetta kun sain vastasyntyneen syliini vaikka kaikki niin "lupaavat". Anyways, tärkeä aihe, kiitos kun postasit.

Comments are closed.

Emilia Huttunen

Emilia Huttunen

29 -vuotias ammattibloggaaja ja neljän lapsen äiti Turusta. MUTSIS ON -blogi on syntynyt jo vuonna 2011.

mutsisonblogi@gmail.com

Instagram
Arkisto

 

Vuoden hääblogi 2018
Love Me Do

Vuoden uusi hääblogi 2018
Love Me Do

Paras perheblogi 2015
The Blog Awards Finland

Edelläkävijä 2015
Indiedays Blog Awards

Viihdyttävin 2014
Indiedays Blog Awards

2. sija Inspiroivin perheblogi 2014
Indiedays Blog Awards