RASKAAKSI HOIDOILLA VS YLLÄTTÄEN – MITEN RASKAUSAIKA EROAA?

Raskausaika tuntuu erilaiselta riippuen siitä, miten raskaus alkoi

Olen nyt ollut 1,5 vuoden sisällä kaksi kertaa raskaana, kerran ihan yrittäen ja kerran yllättäen, ja nämä raskaudet ovat olleet todella erilaiset henkisesti. Olenkin paljon alkanut pohtia sitä, miten raskauden alkaminen vaikuttaa omaan asennoitumiseen ja sitä myötä raskauden sujumiseen.

Meidän 2019 vauvaa yritimme 3,5 vuotta ja raskaus sai vihdoin alkunsa puolen vuoden hoitojen jälkeen ovulaatioinduktiolla, juuri ennen kuin piti siirtyä jatkotutkimuksiin ja mahdollisesti IVF-hoitoihin. Tämä raskaus sitten taas alkoi täytenä yllätyksenä, vaikka tietenkin kaikki aikuiset tietävät, että raskaus on aina mahdollinen seuraamus seksistä. Emme kuitenkaan uskoneet, että tuon pitkän yrityksen jälkeen voisin tulla vahingossa raskaaksi, saati että ovuloisin kaksi kertaa ja ajatus varmoista päivistä menisi viemäristä alas.

Kaksi yllätysraskautta, kaksi yritettyä

Olen ollut elämäni aikana neljä kertaa raskaana, ja näistä raskauksista kaksi on ollut yllätyksiä. Esikoisemme sai alkunsa e-pillereiden läpi, kun olin 18 -vuotias lukiolainen, mutta toinen lapsi sitten vaati jo ihan yritystä. Ehdin silloin vauvaa vuoden toivoa ja se tuntui pitkältä ja raskaalta ajalta, mutta kolmannen lapsen kohdalla yllättäneiden 3,5 yritysvuoden jälkeen en enää osaa ajatella sitä sekundaarisena lapsettomuutena, sillä vuosi on erittäin normaali aika odottaa onnistumista. Joka tapauksessa, kaksi kertaa olen kokenut sen järkytyksen, kun teet testin ihan vaan varmuuden vuoksi ja siihen piirtyykin kaksi viivaa, ja kaksi kertaa olen itkenyt onnesta, kun vihdoin saan raskaustestiin sen ensimmäisen epävarman haamuviivan, joka alkaa pikkuhiljaa vahvistua.

Vuosien yrityksen ja hoitojen jälkeen kiitollisuus peitti kaiken alleen

2019 vauvaa odottaessani minun oli helppoa kestää kaikki vaikeat oireet. Ainoastaan hyperemeesin keskellä aloin itkeä ja katua raskaaksi tulemista, sillä kun makaat sängyssä tipassa, etkä oikeasti jaksa nousta vessaan, ei kauheasti lohduta ajatus siitä, että itse minä toivoin tätä. Pahimman hyperemeesivaiheen mentyä ohi mielialani oli kuitenkin koko ajan hyvä. Aloin toisen kolmanneksen alussa kärsiä kovista liitoskivuista, jotka veivät liikuntakyvyn välillä täysin, mutta kaikesta huolimatta ensimmäinen ajatus oli koko ajan kiitollisuus ja onni raskaudesta. Silittelin mahaa ihan tauotta ja juttelin vauvalle, nautin jokaisesta liikkeestä äärettömästi ja en malttanut olla laittamatta ajoissa kaikkea valmiiksi vauvaa varten.

Vauva oli niin toivottu, odotettu ja yritetty, että se ajatus peitti kaiken muun alleen.

raskausaika yllätys vai yritetty

Yllätysraskaudessa kaikki on tuntunut raskaammalta

Nyt neljännen raskauden kohdalla fiilikset ovat olleet aika erilaisia. Rakastan tätä vauvaa jo nyt äärettömästi ja olen niin kiitollinen raskaudesta! En kuitenkaan voi sille mitään, että suhtaudun lähes kaikkeen eri tavalla. Ensin ajattelin, että kyse on vain siitä, että raskaus on jo niin tuttua kauraa neljännellä kerralla, mutta myöhemmin aloin miettiä, että kyse taitaa kuitenkin olla siitä, että en ollut henkisesti valmis tähän raskauteen. Ja kun raskaus on minun kohdallani fyysisesti niin vaativaa, se henkinen valmistautuminen auttaa isosti.

Minulla on taas kovat liitoskivut ja pahoinvointia, mutta lisäksi olen kärsinyt hirveästi päänsärystä kuukausia. Päänsäryn syy löytyi hampaista ja niiden korjaaminen on auttanut huomattavasti, mutta hammasprojekti on kesken ja edelleen pää särkee, mutta ei yhtä pahasti ja koko ajan. Päänsärky on muutenkin vaikea kipu, mutta raskaana se on tuntunut erityisen raskaalta. Ja minä epäilen, että jos viime raskaudessa olisin kärsinyt päänsärystä, olisin kestänyt senkin paremmin.

Ensimmäisessä raskaudessa ainoa oireeni oli kamala hyperemeesi. Makasin kuukausia osastolla ja oksensin koko raskauden 24/7. Muistan silloin itkeneeni, kuinka epäreilua tämä on, että en edes halunnut tulla raskaaksi, ja sitten vielä saan tällaisen vaikeimman mahdollisen raskauden. Nyt tunteet eivät ole olleet yhtä rajuja kuin tuolloin pelokkaana 18 -vuotiaana, mutta kyllä tämä raskauden yllätysalku on vaikeuttanut tätä oireiden sietämistä. Usein tuntuu tosi epäreilulta. Näin en tuntenut viimeksi, kun olin vain puhtaasti kiitollinen alusta asti.

Jäin ensin raskauden kanssa henkisesti yksin

Tällä kertaa minua on painanut moni asia. Olin ensimmäisen kolmanneksen aivan yksin raskauden kanssa. Topias tarvitsi paljon enemmän aikaa tähän tottumiseen, eikä minulla ollut mitään henkistä tukea arjessa. Se yksinäisyys jätti minut ehkä myös vähän katkeraksi ja osaltaan aiheutti sitä, että myös ne oireet oli vaikeampi kestää.

Tällä kertaa minun on ollut myös hitaampi ja vaikeampi luoda raskausaikana suhdetta vauvaan. Minulla ei ole ollut mitään katkeruuden tunteita vauvaa kohtaan, eikä pienintäkään ajatusta, että vauva ei olisi toivottu. Mutta sen olen päässyt tosiaan huomaamaan, että kun olit valmistautunut raskauteen henkisesti jo yritysaikana, kaikki sujui helpommin. Vauva tuntui heti omalta. Nyt sitten yllätysvauvan kanssa suhteen luominen on ollut vaikeampaa, enkä osaa vieläkään ajatella vauvaa konkreettisena asiana. Vaikka tunnen jatkuvasti vauvan liikkuvan, en jotenkin osaa kuvitella, että siellä on oikeasti minun vauvani. Joskus liikkeet jopa ärsyttävät, kun introverttinä kaipaan rauhaa. Vaikka viimeksi en kokenut mitään tällaisia tunteita! Silti kuitenkin haluan taas korostaa, että rakastan vauvaa jo nyt äärettömästi, ja tiedän näiden tunteiden katoavan viimeistään heti synnytyksen jälkeen, kun saan vauvan syliini. Silloin hän varmasti tuntuu omalta.

raskausaika yllätys vai yritetty

Raskausaika on rankkaa, entä synnytyksen jälkeen?

Vaikka kolmen vauvan jälkeen olen varma, että vauva tulee olemaan aivan yhtä rakas ja tärkeä kuin sisaruksensa, jännittää minua tietenkin. Sillä hormonit ovat hulluja! Mitä jos hormonit tekevätkin jonkun kamalan tempun, enkä saakaan luotua vauvaan samallailla suhdetta kuin ennen? Aina välillä pelästyn näitä ajatuksia, mutta silloin minua lohduttaa muistella ensimmäistä raskautta. Olin 18 -vuotias, suunnitelmissa yliopisto ja ulkomaille muuttaminen. Raskausaikani oli aivan kamalaa, ja kaikki oli pelottavaa ja uutta. Silti vauvan syntyessä tiesin sataprosenttisesti, että tähän minut on tarkoitettu. Juuri tämän lapsen äidiksi. Enkä ole ikinä hetkeäkään katunut tai kaihonnut toisenlaisen elämän perään.

Jos minä jo silloin nuorena pärjäsin, niin aivan varmasti pärjätään myös nyt. Tärkeintä on, että me kaikki rakastamme tätä vauvaa, ja vaikka suhteen luominen on ollut hitaampaa, hän on meille aivan yhtä tärkeä kuin kaikki kolme sisarusta.

Lue lisää

27. raskausviikko

Korona ja raskaus

Emilia Huttunen

Emilia Huttunen

29 -vuotias ammattibloggaaja ja neljän lapsen äiti Turusta. MUTSIS ON -blogi on syntynyt jo vuonna 2011.

mutsisonblogi@gmail.com

Instagram
Arkisto

 

Vuoden hääblogi 2018
Love Me Do

Vuoden uusi hääblogi 2018
Love Me Do

Paras perheblogi 2015
The Blog Awards Finland

Edelläkävijä 2015
Indiedays Blog Awards

Viihdyttävin 2014
Indiedays Blog Awards

2. sija Inspiroivin perheblogi 2014
Indiedays Blog Awards