35. RASKAUSVIIKKO JA YÖ SYNNÄRILLÄ

Tänään pyörähti käyntiin 35. raskausviikko, eli viikkoja on nyt tasan 34+0. Jos tässä kohtaa joku ihmettelee, raskausviikoista puhuessa on tosiaan kaksi eri tapaa ilmoittaa viikot ja käytän vähän molempia. 35. raskausviikko tarkoittaa viikkoja 34+0-34+6, eli kyseessä on 35. viikko, mutta täysiä viikkoja on vasta 34. Suomen terveydenhuollossa puhutaan täysistä viikoista, eli olen viikolla 34. Jenkeissä ja esimerkiksi melkein kaikissa raskaussovelluksissa sitten taas puhutaan alkavista viikoista, eli olen 35. viikolla. Näistä puhuessa/kirjoittaessa pitäisi vain muistaa sitten aina tuo piste, joka tekee numerosta järjestysluvun, sillä ei saisi nyt virheellisesti sanoa, että olen viikolla 35, vaan nimenomaan olen 35. viikolla, joka on eri asia. Ja tästä asiastahan minun ei pitänyt postausta kirjoittaa, mutta ajatukset harhautuivat tähän. Ja nyt asiaan!

Nyt tosiaan on jo 34+0 ja alkaa olla aika hämmentynyt fiilis. Sillä vauvahan tulee ihan pian! Pelottaa myös tuleva tällä hetkellä aika paljon, koska minulla on aiemmin alkanut latenssivaihe viikoilla 35+ jotain. Eli jos mennään samassa aikataulussa, tässä ei paljoa ole rauhallisempia päiviä… Nyt jo supistelee paljon, mutta toistaiseksi ei vielä säännöllisesti ja jatkuvasti, eikä kipu ole vielä kovin pahaa. Tämän kyllä kestää. Mutta pelkään pahoin, että tutun kaavan mukaan pian ei ole enää näin siedettävää. Tässä on enää tämä viikko periaatteessa aikaa saada esimerkiksi koti kuntoon, mutta olen niin kipeänä, että minusta ei ole enää tekemään mitään. Nyt kaduttaakin suuresti, etten ole aiemmin saanut aikaiseksi tehdä mitään. Mutta kun aiemmin en raudanpuutteen takia ole vaan jaksanut.

Tällä hetkellä suurin ongelmani on liitoskivut. Näin loppuraskaudessa paluun on tehnyt pahoinvointi, päänsärky ja moni muu vaiva, mutta liitoskivut on se ainoa iso juttu, jonka takia elämä on nyt yhtä tuskaa. Tarvitsen kirjaimellisesti apua päästäkseni ylös sohvalta, ja istumisen/makaamisen jälkeen kävely on täyttä tuskaa. Joudun käsillä siirtämään jalkojani väkisin samalla itkien, kun en vain saa jalkoja liikkumaan. Liitoskivut ovat pahentuneet niin hurjalla vauhdilla, että pelkään oikeasti, että ensi viikolla en enää pysty lainkaan liikkumaan.

Liitoskivut ovat aivan hirveä vaiva, enkä edes todella kipeän viime raskauden jälkeen osannut ajatella, että ne voivat olla vielä näin paljon pahempia. Mutta ihan muista syistä jouduin kuitenkin sitten viime yönä viettämään osan yöstä synnärillä. Nimittäin eilen päivän aikana seurailin koko ajan vauvan liikkeitä ja ihmettelin hiljaisuutta. Muutama pieni liike siellä täällä, mutta ei mitään normaalia möyrintää. Illalla sitten siihen tuttuun aktiivisimpaan aikaan aloitin ohjeiden mukaan liikelaskennan, eikä se täyttynyt läheskään, joten piti soittaa synnärille. Sieltä minut neuvottiin tulemaan näytille ja lähdin sitten kipujeni kanssa ajamaan TYKS:iin, kun mieli tietenkin olisi tehnyt vain nukkumaan. Puolen yön jälkeen onneksi vihdoin pääsin kotiin, sillä TYKS:issä oli kaikki hyvin. Makailin ensin pitkällä käyrällä, jonka aikana vauva liikkui muutaman kerran, mutta koska hän oli edelleen niin hiljainen, jäin vielä odottamaan ultraa. Ultrassa kuitenkin oli onneksi myös kaikki kunnossa! Vauvaa siinä ei näillä viikoilla enää juurikaan pääse ihailemaan, mutta saatiin mitattua vauva, veden määrä ja tarkastettua kaikki tärkeät jutut. Vettä oli ennemmin runsaasti kuin vähän, mutta ei liian runsaasti. Vauva oli melko keskiarvoa ja painoarvio oli 2350 grammaa. Ja istukasta kuulin lisäinfona, että se peittää melkein koko etuseinämän, mutta onneksi ei ylety kohdunsuulle. Istukka jättää vähän tilaa ainoastaan oikealle sivulle, ja siellä tällä hetkellä vauva onkin hengaillut.

Vauva on edelleen pää alaspäin, mutta kääntyilee paljon ja välillä puskee jopa poikittain, mikä ei tän kokoisena enää ole ihan mukava tunne. Pää kuitenkin selkeästi pysyy aina suunnilleen alaspäin ja vauva potkii tosi ylös, ja käsillä venyttää alhaalta. Vauva ei kuitenkaan ole laskeutunut, eikä varmasti laskeudukaan ennen synnytystä. Näin meni viimeksikin.

Tämä taisi neljästä raskaudesta olla ensimmäinen kerta, kun jouduin liikehälyn takia synnärille. Ja tässä raskaudessa eka kerta muutenkin, kun jouduin TYKS:iin! Tämä on ollut aika jännää, kun aiemmissa on aina ollut niin paljon kaikkia ongelmia, että olen saanut ravata TYKS:issä koko raskauden, mutta nyt on ollut onneksi kaikki kunnossa. Ja vieläkään en mihinkään osastolle joutunut, ja toivottavasti en joudukaan.

Siinä käyrillä makaillessa tuli taas myös supistuksia ja niitä siellä vilkuilin hengittelyn lomassa, ja nätisti näyttivät piirtyvän. Viereisestä huoneesta kuului välillä voihkinaa ja keskustelua synnytyksen etenemisestä ja nousi kyyneleet silmiin, kun mietin, että ihan pian me ollaan tuolla samalla tilanteessa. Enää ei ole kauaa jäljellä. Meidän pojat ovat tosiaan syntyneet 37+0 ja esikoinen 37+5, joten jos tämä poika pysyy aikataulussa, hän syntyisi 1. kesäkuuta. Johon on tasan kolme viikkoa! Tosi hurjaa.

Tämä raskaus on mennyt aivan älyttömän nopeasti, enkä vielä voi edes tajuta, että ollaan näin pitkällä. Mulla on _kaikki_ tekemättä ja en ole ikinä jättänyt asioita näin viime tinkaan. Eilinen herätti miettimään, että vähintään se sairaalakassi pitäisi pakata ja synnytystoiveet kirjoittaa ylös. Vaikka raskaus on mennyt tosi nopeasti, nämä viimeiset viikot kyllä matelevat kipujen takia. Toivottavasti keksin tähän sellaista mukavaa tekemistä ja keinoja helpottaa kipuja, että saisin päivät kulumaan nopeammin, kuin mitä ne viimeisen viikon ajan ovat madelleet eteenpäin. Mitta on ihan täynnä ja kroppa kirjaimellisesti pettää, joten olisin omasta puolestani aivan valmis synnyttämään, eikä onneksi enää haittaisi, vaikka synnytys alkaisikin käynnistyä. Mutta vauvan takia tietenkin toivon, että tässä menisi vielä se kolme viikkoa. Toivottavasti vain kroppani kestää sen ajan.

Lue lisää

32. raskausviikko ja raskausmyrkytys

Kuulumiset kontrolliultrasta

Niin onnellinen, mutta aivan kypsä raskauteen

Emilia Huttunen

Emilia Huttunen

29 -vuotias ammattibloggaaja ja neljän lapsen äiti Turusta. MUTSIS ON -blogi on syntynyt jo vuonna 2011.

mutsisonblogi@gmail.com

Instagram
Arkisto

 

Vuoden hääblogi 2018
Love Me Do

Vuoden uusi hääblogi 2018
Love Me Do

Paras perheblogi 2015
The Blog Awards Finland

Edelläkävijä 2015
Indiedays Blog Awards

Viihdyttävin 2014
Indiedays Blog Awards

2. sija Inspiroivin perheblogi 2014
Indiedays Blog Awards