27. RASKAUSVIIKKO

27. raskausviikko

Tänään onkin jo 27. raskausviikon viimeinen päivä ja huomenna alkaa 28. viikko! Vielä voidaan siis sanoa, että on 27. raskausviikko menossa. Vauva on nyt raskaussovelluksen mukaan salaatinkerän kokoinen, painaa noin 900 grammaa ja on 36,5 senttiä pitkä. Vauvan suolisto on nyt kypsynyt ja hän pystyisi ottamaan vastaan rintamaitoa. Jos kohdalle osuisi ennenaikainen synnytys, vauvalla olisi jo hyvät mahdollisuudet selviytyä, mutta toivottavasti tässä vielä olisi se 10 viikkoa ainakin aikaa kypsyä.

Vauva ei vielä ole kypsä, mutta minä olen. Siis aivan kypsä! Tämä neljäs raskaus on fyysisesti raskain (oksentelua lukuunottamatta) ja kroppani ei selvästi enää kestä raskauksia. Joka paikka on aivan rikki. Liitoskivut ovat ihan toisesta ulottuvuudesta, enkä pysty enää edes istumaan kivuitta. Lisäksi välilevyni on puhaltanut pelin poikki ihan täysin. Välilevynpullistuma ja liitoskivut yhdessä aiheuttavat sen, että en pysty liikkumaan lähes lainkaan. En todellakaan pysty laittamaan tiskejä, noukkimaan tavaroita, kävelemään tai nostamaan mitään. Arki on siis todella hankalaa.

Olo on haikea, mutta valmis

Oloni on todella haikea, kun tiedän, että tämä on viimeinen raskauteni, mutta samalla olen valmis luopumaan jo tästä. Haluan saada oman kehoni takaisin, jotta pystyn leikkimään lasten kanssa, käymään lenkillä koiran kanssa ja nostamaan taaperon syliin. Tämä raskaus on keholleni nyt vain selkeästi liikaa.

Liitoskivut ovat nyt se painavin oire, joka koko ajan on mielessä, mutta onhan tässä paljon muutakin. Pahoinvointi jatkuu ja syön päivittäin siihen lääkkeitä. Päänsärky on muuttunut satunnaisemmaksi, mutta särkee kuitenkin useamman kerran viikossa. Unettomuus vaivaa ja käyn öisin tunnin välein vessassa. Olen aivan poikki ihan joka tasolla. Olen myös äärettömän kiitollinen tästä raskaudesta, enkä ota sitä itsestäänselvyytenä. En kuitenkaan usko siihen ideologiaan, että asioista ei saisi valittaa, koska jollain on asiat huonommin. Etenkin moni lapsettomuudesta kärsinyt ei uskalla lainkaan valittaa vaikeasta raskaudesta, koska se tuntuu kiittämättömältä. Valittaminen on kuitenkin hyvä tapa purkaa tunteita, ettei kaikki jää sisään ja vain pahenna sitä oloa henkisesti.

27. raskausviikko

27. raskausviikko on ollut raskas, mutta ihana

Rankkoja oireita lukuunottamatta 27. raskausviikko on sujunut oikein hyvin. Vauva liikkuu todella paljon ja osaa jo satuttaa hyvin tähdätyllä potkulla rakkoon. Hän myös reagoi hyvin kosketukseen ja pystyn tuosta vatsan läpi häntä kääntämään parempaan asentoon, kun hän välillä painaa rakkoa ikävästi. Vauva on alkanut nyt myös enemmän hikotella, minkä olen jotenkin aina kokenut vähän ärsyttäväksi! Samoin kuin viimeksi, vauva painaa jotenkin niin alas, että tunnen hikan aina tuolla kohdunsuulla ja se tunne on ärsyttävä. Mutta onneksi ainakaan vielä ei ole sellaista jatkuvaa hikkaa! Ja samalla kuitenkin olen tästä hikastakin kiitollinen, sillä vauvan liikkeiden tunteminen tavalla tai toisella on se raskauden ihmeellisin asia.

Raskaushimot mulle ovat pysyneet koko ajan melko samoina. Himoitsen vain kaikkea raikasta! Nyt tämän viikon uusin himo on ollut appelsiinit. Laitan ne jääkaappiin, leikkaan viipaleiksi ja mussutan ja imeskelen sitten niitä viipaleita. Nam! Isoin himo on ollut kirsikkatomaatit. Muita himoja ovat olleet mm. omenat, mandariinit ja kaikki salaatit, etenkin lehtikaalilla ja pinaatilla. Ruokavaliosta päätellen voisi ajatella, että jopa laihtuisin tässä samalla, mutta ei. Viime neuvolassa painoa oli tullut jo 6 kiloa, mikä on enemmän kuin missään raskaudessa tähän mennessä, sillä aiemmin olen laihtunut oksentamisen takia. Toivon kovasti, että vältyn tällä kertaa siltä loppuraskauden hurjalta painonnousulta, eikä minulla ylittyisi se kymmenen kilon raja.

Pesänrakennusvietti on täällä!

Meillä alkaa asiat olla ihan hyvällä mallilla vauvan saapumista varten. Tällä viikolla mennään hakemaan uudet tuplarattaat ja kaukalo, ja muut isot hankinnat meillä jo onkin. Vaatteita olen ostanut kirppikseltä sitä mukaa, kun on osunut löytöjä kohdalle, mutta meillä on myös taaperolta hyvin kaikkea säästössä. Eilen julkaisinkin täällä blogissa listauksen kaikista hankinnoista! Vielä ei ole tullut mistään vauvanvaatteista simmosta fiilistä, että apua meille on oikeasti tulossa vauva. Valmistaudun kyllä vauvan tuloon, mutta silti ei tunnu jotenkin todelta. Luulen, että tajuan tämän täysin vasta sitten, kun vauva on jo syntynyt.

Ollaan myös kotia laitettu kuntoon vauvan saapumista silmällä pitäen. Ollaan tässä talven aikana rempattu ja nyt laitettiin pillit pussiin ja jatketaan sitten joskus vauvan syntymän jälkeen, kun tuntuu hyvältä. Saatiin lattiat vaihdettua kaikkialta ja vitsi siinä kesti, kun on näin paljon tavaraa! Kaikki valtavat kaapistot piti siirtää pois tieltä ja oli ihan hirveä homma, mutta vihdoin on valmista. Maalattiin lisäksi lastenhuoneet ja makkari, ja vielä pitäisi sitten joskus maalata eteinen ja olohuone, mutta ne saavat odottaa. En meinaan jaksa enää yhtään! Luovutin kesken, kun viikonloput olivat koko ajan niin rankkoja, ja haluan vain palata siihen ajatukseen, että viikonloput on lepoa (ja lasten treenejä) varten, eikä 24/7 remppaamiseen. Tuli samalla myös siivottua nämä kaikki isot kaapistot, kun ne oli pakko tyhjentää ja siirtää. Nyt meillä on vielä listat kiinnittämättä ja tavaroita pitää saada paikalleen, mutta sitten saisi alkaa myös vähän sisustaa.

Pesänrakennusvietti on siis täällä selvästi iskenyt päälle, ja koko ajan tekee vain mieli valmistella kotia ja laittaa joka nurkka kuntoon. Harmillisesti fyysinen oloni tekee tässä hallaa, kun mieli tekisi siivota, mutta kroppa ei vaan kestä. Mutta yritän tehdä pikkuhiljaa niin paljon kuin pystyn. Ja se mitä ei ehdi, jää sitten vaan tekemättä. Eipä tämä niin vakavaa ole, mutta olisi ollut kiva hyödyntää tätä motivaatiota laittaa koti kuntoon, kun täällä olisi niin paljon tehtävää.

Odotan innolla 28. raskausviikkoa ja jokaista sen jälkeen tulevaa viikkoa, sillä odotan innolla synnytystä! Ei mulla ole vielä mitään hinkua päästä kestämään niitä kipuja, mutta haluan näistä liitoskivuista eroon. Joten minun puolestani aika saa kulua nopeasti, kiitos! Nopeasti se on jo mennytkin, sillä vastahan minä tein sen positiivisen testin. Kyllä tämä tästä, pian kaikki kivut ovat muisto vaan ja alan taas ikävöidä raskausaikaa.

One Response

  1. sulla on kuvissa tosi kaunis mekko,mistä moinen?

    Ja hei tosi kurjan oloisia oireita sulla eli ei ihme että kypsyttää!:( itse en ole yhtään vielä vauvantulo moodissa,ajatukset ei ole vielä siis lainkaan raskauden jälkeisessä ajassa.sinänsä on varmaan ihan luonnollista sekin, sillä olen päässyt raskausvaivojen suhteen (taas) naurettavan helpolla,mutta toisaalta jonkinlaista,edes henkistä valmistautumista tarttis ehkä alkaa tekemään pikkuhiljaa:D
    Täällä siis myös yksi kesäkuinen(poika) yllärivauva tulossa:) tsemppiä meille!

Comments are closed.

Emilia Huttunen

Emilia Huttunen

29 -vuotias ammattibloggaaja ja neljän lapsen äiti Turusta. MUTSIS ON -blogi on syntynyt jo vuonna 2011.

mutsisonblogi@gmail.com

Instagram
Arkisto

 

Vuoden hääblogi 2018
Love Me Do

Vuoden uusi hääblogi 2018
Love Me Do

Paras perheblogi 2015
The Blog Awards Finland

Edelläkävijä 2015
Indiedays Blog Awards

Viihdyttävin 2014
Indiedays Blog Awards

2. sija Inspiroivin perheblogi 2014
Indiedays Blog Awards