10 VUOTTA POSITIIVISESTA RASKAUSTESTISTÄ

Viime viikolla tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Muistan sen päivän edelleen niin hyvin. Mun piti aloittaa uusi pillerilaatta, mutta välivuoto oli jäänyt tulematta, joten varmuuden vuoksi tuli tehdä raskaustesti. Minä olin 18 -vuotias ja Topias 21 -vuotias. Mulla oli menossa lukuloma ja abivuosi, edellisen viikonlopun olin juuri viettänyt laivalla juhlimassa kavereiden kanssa. Siellä laivalla vessasta huutelin kavereille, että mun menkat ei oo vieläkään alkanut, mitä jos oon raskaana. Ja heti perään kaikki naurettiin, kun oli niin absurdi ajatus. Mutta niin sitä vain lähdettiin pari päivää myöhemmin ostamaan raskaustestiä, ihan vaan varmuuden vuoksi. Naureskeltiin ja nolostuttiin kaupassa testin ostamisesta, ja oli niin hassua, että otettiin kuvakin siitä tilanteesta. Topias lähetti sen kuvan kavereille, eikä todellakaan ajateltu, että tässä nyt oikeasti ollaan tosissaan tekemässä testiä.

Kotona minä sitten menin kylppäriin, pissasin tikkuun ja odotin. Muutaman minuutin jälkeen elämältä putosi pohja, kun testissä olikin kaksi viivaa. Varmistin vielä ohjeista, mutta niin se vain tarkoitti positiivista. Sinne kylppärin lattialle minä romahdin ja seuraavat tunnit ovatkin ihan sumua. Jossain kohtaa jotenkin olin siirtynyt olkkarin lattialle itkemään menetettyä tulevaisuuttani. Eihän minusta voi enää tulla mitään, kun olen mennyt hankkiutumaan raskaaksi 18 -vuotiaana. Hyvästi yliopisto ja suuret suunnitelmat.

Tänä päivänä minua hymyilyttää muistella tuota aikaa. Jospa vain olisin tiennyt, mitä on edessä! Olisin riemusta kiljuen heittäytynyt Topiaksen kaulaan ja oltaisiin yhdessä itketty ilosta. Pian meistä tulisi vanhempia maailman upeimmalle pienelle tytölle, ja perään saataisiin vielä kolme poikaa. Pääsin kokemaan vielä sen opiskelijaelämänkin. Sain unelmien häät. Minulla on oma yritys ja teen työtä, jota todella rakastan. Minulla on haaveita ja unelmia, jotka oikeasti voivat vielä toteutua. Elämä on niin hyvää.

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää ja sattumoisin saatiin sitä viettää meidän perheen naisten kesken, eli kahdestaan esikoisen kanssa. Taapero oli hoidossa, keskimmäinen serkun kanssa ja isi töissä, kun esikoinen tuli koulusta kotiin. Katsottiin Mulania ja juteltiin tyttöjen oikeuksista. Todettiin, että maailmassa olisi asiat paremmin, jos vanhojen miesten sijaan meillä olisi enemmän nuoria naisjohtajia, kuten Mulan. Kerroin, että naistenpäivässä ei ole kyse kukista ja suklaasta, vaan siitä, että herätään miettimään, mitä me voisimme tehdä sen eteen, että tyttöjen olisi tässä maailmassa parempi kasvaa.

Olen niin onnellinen meidän ihanasta esikoistyttärestä. Hän tietää, että hänen saapumisensa tähän maailmaan oli täysi yllätys, mutta että hänen ansiostaan meidän perheemme on olemassa ja meillä on asiat näin hyvin. Jokainen lapsi on saanut alkunsa eri tavalla, mutta jokainen on yhtä rakastettu. Tuntuu hurjalta ajatella, että olen ollut äiti pian jo kymmenen vuotta! Syksyllä saadaan juhlia esikoisen täyskymppiä, mutta myös tämä kymmenen vuotta sitten koetun raskauden aika on minulle melko herkistävää. Edessä on paljon kyyneleitä, kun Facebook -muistoista alkaa pompahdella vuoden 2011 raskausjuttuja.

Ps. Tämä on tosiaan myös blogin kymmenes vuosi! 2011 kesällä kirjoitin ihan ensimmäisen postaukseni, mutta 2011 joulukuussa aloitin juuri tämän blogin.

3 Responses

  1. Varsinkin kansainvälisenä naistenpäivänä toivoisin, ettet edes maininnan verran mainosta Mulan-elokuvaa. Mulan-elokuvaa kuvattii Xinjiangissa, jossa Kiina sortaa uiguurikansaa. Elokuvan lopussa vielä kiitetään kiinalaisvirastoja, joita syytetään näistä Xinjiangin uiguurivainoista. Kiinan kommunistisen puolueen uiguurivähemmistölle perustamilla keskitysleireillä mm. raiskataan ja kidutetaan naisia järjestelmällisesti. Siinä vielä muutama linkki suoraan aiheeseen jos haluaa lukea hieman enemmän. https://yle.fi/uutiset/3-11532707, https://yle.fi/uutiset/3-11683083

  2. Itse haluaisin, että feminismi ja naisten oikeudet nähtäisiin laajemmin tasa-arvon oikeuksina.
    Ei ole kovin monimuotoista, jos johtajina on pelkkiä nuoria naisia. Se ei ole mielestäni yhtään sen jalompi ajatus kuin sekään, että johtajina nähtäisiin vain keski-ikäisiä miehiä.

    Minun tasa-arvoni on ajatus sukupuolien, rotujen ja ikäryhmien tasapainosta.

  3. Jep jep. Tämä on tätä aikaa, kun kaikesta pahoitetaan mieli, kaikesta saadaan aikaan joku maailman sota, mitään ei enää uskalla tehdä tai olla tekemättä, kun aina voi saada jonkin millin kokoisen viittauksen johonkin vähemmistöryhmään.

    Eiköhän tässäkin ollut pääteemana se, että lapsi katsoi mukavan elokuvan. Tämän lomassa keskusteltiin tärkeästä asiasta. Ehkä nyt ei tarvitse tähän 10vuotiaan kivaan päivään äidin kanssa vetää jotain vähemmistöä. Ja tämä elokuva on nyt vaan tehty ja se on katsottavissa. Nou can doo.

Comments are closed.

Emilia Huttunen

Emilia Huttunen

29 -vuotias ammattibloggaaja ja neljän lapsen äiti Turusta. MUTSIS ON -blogi on syntynyt jo vuonna 2011.

mutsisonblogi@gmail.com

Instagram
Arkisto

 

Vuoden hääblogi 2018
Love Me Do

Vuoden uusi hääblogi 2018
Love Me Do

Paras perheblogi 2015
The Blog Awards Finland

Edelläkävijä 2015
Indiedays Blog Awards

Viihdyttävin 2014
Indiedays Blog Awards

2. sija Inspiroivin perheblogi 2014
Indiedays Blog Awards