#emilianGOTpolttarit – osa 2

08.05.2018

Lue polttareiden ensimmäinen osa täältä.

Siitä Turun Linnan pihapiiristä lähtiessämme näin heti porttien ulkopuolella tutun näyn. Siellä nimittäin odotti äiti, iskä ja serkku autojen kanssa valmiina kuskaamaan meitä seuraavaan etappiin. Kukaan ei tietty kertonut mulle mitään, mutta jakauduttiin autoihin ja lähdettiin liikkeelle. Hyppäsin itse meidän perhehelvettiin, eli äidin tila-autoon, joka on oikeesti maailman siistein auto, mutta kaikki nauraa aina meidän perhehelvetti -nimitystä. Anyways, meidän suunta oli satama-alueelta kohti läntistä Turkua, ja yritin siinä matkalla miettiä, että mihin ollaan menossa. Pian käännyttiin tutulle motarille ja kysyin, että ollaanko me menossa Naantaliin päin, ja vastaus oli kyllä. Tässä kohtaa tuli mieleen, että ehkä tää on joku lapsuusjuttuihin liittyvä ohjelmanumero, koska minähän olen syntynyt Naantalissa. Mua alettiin pelotella, että nyt ollaan menossa sinne mökille. Keilaamiseen ei kuulemma valitettavasti rahat riittänyt, mutta onneksi saatiin tämä mökkeily onnistumaan. Nauroin ihan sillä asenteella, että tän on pakko olla läppä, mutta kun me vaan jatkettiin pidemmälle ja pidemmälle, alkoi jännittää, että apua ollaanko me oikeasti menossa johonkin mökille. Jos joku muistaa mun vanhoja polttaripohdintoja, niin mähän olen sanonut, että mun kauhujen polttarit sisältäisi mökkeilyä ja keilaamista. Siis EIEIEIEIEI. Apua, yök.

Aika tovin ajettuamme alettiin hidastaa ja käännyttiin aika syrjäisen näköiselle grillille, jolla oli joku hauska nimi. Tässä kohtaa kuulemma oltiin pysähtymässä syömään, päivän parhaaseen bilepaikkaan :D Heti pysähdyttyämme mulle tuotiin mun siskon lökärit ja paita, ja käskettiin vaihtamaan mökkeilyvaatteet päälle. Nyt sydän jo vähän hakkaa, mutta sitten näin, kun osa porukasta puhui kahdelle vieraalle miehelle ja aloin ajatella, että okei, tässä on pakko olla joku juttu. Ja niinhän siinä oli, koska kyseiset vieraat miehet oli viemässä mut hyppäämään sillalta! :D Yhdessä aiemmassa vihjeessä olikin puhuttu jostain hypystä, mutta mä olin ihan siinä ajatusmaailmassa, että Turussa ei pääse mihinkään extreme-juttuihin muuten kuin festareilla, ja se vihje oli aika kiertelevä, ja olisi hyvin voinut olla joku metafora. Mutta jee, tässä kohtaa innostuin ihan täysillä! Koska tää oli taas niiiiiiin mun juttu! Ja ihan nappivalinta polttariporukalta! Mähän oon joku kolme tai neljä kertaa hypännyt benjihypyn, ja se on aina niin siistiä, vaikka on ihan sikapelottavaa, niin tää oli ihan super valinta, koska tiedettiin, että pystyn tähän ja ei oo liian pelottavaa, mutta sai kuitenkin ihanan adrenaliiniryöpyn ja oli ihan älyttömän hauskaa! Plus benjihyppyä pelottavampaa tässä oli se, että siinä ihan alussa jouduin siellä ylhäällä sillalla kiipeilemään tosi pelottavasti, ja siinä pudotusta odotellessa piti olla tyhjän päällä varpaiden varassa, ja oli tosi spookya katsella sieltä alas. Topias saisi sydänkohtauksen! Ja sitten vielä se, että kun tämä tapahtui veden päällä, ja mähän pelkään luonnonvettä! Koska kalat ja levä ja kääk. Joten tää oli ihan täydellinen ohjelma! Jännittävää, uutta ja vähän pelottavaa, mutta ei liikaa. Jos mua olisi yritetty pelotella jollain ötökkäjutuilla Fear Factor -tyyliin, niin olisin lähtenyt itkien kotiin.

Tätä siltakeinua varten piti olla selvänä, joten tässä selvisi myös syy meidän rauhallisempaan aamupäivään. Ja tämä sopi tosi hyvin, koska jos olisin alkanut juoda heti siitä skumppa-aamiaisesta lähtien, en olisi selvinnyt baariin asti :D Hypyn jälkeen sitten alhaalla odotti lempparisiidereitä, joten jee! Alas päästyäni olin vähän yllättynyt, että selvisin oikeasti ihan kuivana rantaan asti, ja oli simmonen hauska adrenaliiniryöppyfiilis, ja sellainen tunne, että pakko purkaa se johonkin :D Tykkäsin kyllä niin paljon! Tästä lähdettiin sitten kävelemään takaisin autoille, vaihdoin takaisin rooliasuuni ja sain peruukin taas päähän, ja sitten lähdettiin ajamaan kohti Turkua.

Turun päässä meidät jätettiin sitten polttariporukan kesken taas Radissonille, ja mentiin kaikki sinne meidän huoneeseen. Mulle selvisi sitten siinä vähän myöhemmin, että melkein koko porukalla olikin omat huoneet hotellissa.

Jokainen kävi siinä taas vähän freesautumassa, ja vessajonottelun, istumisen ja pikkutankkauksen jälkeen mut istutettiin tuolille ja alkoi meidän seuraava ohjelmanumero. Topiakselta oli nimittäin kysytty kysymyksiä meidän parisuhteesta, ja nyt sitten multa kysyttiin ne samat kysymykset, ja mun piti saada tietenkin sama vastaus. Oikeasta vastauksesta muut joutuivat juomaan, ja väärästä vastauksesta minä join. Siellä kyseltiin ensimmäistä rakkaudentunnustusta, meidän julkkisihastuksia, lemppari alkoholijuotavaa ja kaikkea muuta vastaavaa, ja siis nyt täytyy sanoa, että tää meni yllättävän huonosti! :D Sain alle puolet oikein!! Mutta se ei ollut mun syy! Unohdin ainoastaan Topiaksen julkkisihastuksista Kate Uptonin, ja sekoitin Solin Coronaan (lasipulloja molemmat, kuka noita muistaa), mutta loput väärin menneet oli Topiaksen syytä, koska Topias vastasi väärin ja minä oikein! :D Hemmetti sentään. Mä olen tunnetusti aika kilpailuhenkinen, joten olin vähän pettynyt tähän meidän tulokseen :D Mutta lohduttauduin sillä, että siellä oli monia sellaisia tunneperäisempiä kysymyksiä, kuten se, että mitä minä eniten arvostan Topiaksessa, ja tällaiset meni oikein, ja tuli aika hyvä fiilis siitä, että ollaan molemmat osattu ajatella samoja juttuja, vaikka näihin olisi voinut olla miljoona eri vastausta.

Tämän visailuosuuden jälkeen sain taas uusia vihjeitä! Yhdessä vihjeessä puhuttiin siitä, että minun pitäisi heittää olkani yli ensimmäinen eteeni osuva kivi, ja juoda muukalaisen tarjoama juoma. Tämä kivi oli hassu ja mysteerinen, mutta tuo juoma alkoi heti pelottaa! Vaikka olen blogissa sellainen helposti suuni joka asiasta aukaiseva räpättäjä, oon livenä etenkin vieraiden ihmisten kanssa tosi ujo. Kavereiden kanssa en ollenkaan, mutta vieraat ihmiset, iik kääk ja apua. Ja aloin sitten tietty heti pelätä, että täytyykö mun nyt pyytää jotain vierasta ihmistä ostamaan mulle juotavaa??? Ja se oli ihan kamalaa!! Yritin vaan koko ajan kerätä rohkeutta ja miettiä, että mitä oikein kehtaan sanoa, miten mä oikein pystyn tähän. Minä, joka baarissa vastaan juotavaa tarjoaville miehille, että apua älä vaan muhun käytä rahojasi, kyllä mä maksan omat juotavani, käytä ne johonkin, jolta oikeesti saa jotain. Koska en vaan pysty! :D

Siinä me sitten lähdettiin tosiaan kävelemään kohti keskustaa, ja kirjaston ohitettuamme joku alkoi muistutella siitä vihjeestä. Nyt oli siis aika noukkia ensimmäinen eteeni osuva kivi, ja heittää se olan yli suihkulähteeseen. En edes muista, mitä tämän jälkeen tapahtui, koska olin niin hermostunut siitä juotavasta, ja olin varma, että nyt me sitten mennään johonkin pubiin tai baariin, missä mun täytyy saada joku ostamaan mulle juotavaa. Jatkettiin siis taas kävelyä, ja yritin hermostukseltani vaan lipitellä sitä siideriäni ja jutella kaikkien kavereiden kanssa, ja yhtäkkiä meidän eteen kadulle syöksyi joku valkoiseen verhoutunut epämääräinen tyyppi! :D Tää tyyppi heilutteli mun naaman edessä juotavaa, ja tajusin, että voi luojan kiitos, tää on se muukalaisen tarjoama juoma! :D Hyväksyin juotavan nauraen ja olin niin helpottunut. Ja sitten aloin taas miettiä, että vitsi miten täydellisesti suunniteltu!! Selkeästi taas tajuttu, että mä alkaisin jännittämään sitä juotavan kinuamista, koska inhoan sellaista, mutta sitten en kuitenkaan joutunut tekemään sitä, vaan sain ainoastaan sen jännityksen.

Ihan sieltä aamupäivästä loppuillan baariin asti mulle tuli koko ajan tällaisia hetkiä, että kaikki on suunniteltu niiiiiin juuri mua varten. Meillä kulki koko ajan mukana Game Of Thrones -soundtrack kaiuttimissa, ja kaikki vihjeet, juotavia tarjoavat muukalaiset ja kaikki muu mahdollinen oli sen teeman mukaista. Koko päivä oli niin mun näköinen, etten kestä! Kaikki yksityiskohdat oli mietitty kohdalleen, ja vieläkin tulee vaan niin superkiitollinen olo.

Tämän muukalaisen tarjoaman juoman jälkeen me käytiin Lidlissä hakemassa lisää juotavaa ja vähän naposteltavaa (joku ehkä näki instassa Daeneryksen ja täydellisen avocadon metsästyksen), ja sitten mentiin jokirantaan. Meillä oli tosiaan ihana sää, ja Turun jokiranta on niin ihana paikka, ja oli kiva taas hetkeksi pysähtyä, juoda välillä myös vettä, mussuttaa vähän sipsejä ja jutella kaikesta. Syytin taas paria petturia ja jouduin juomaan mm. valkoviiniä, kun syyttämieni henkilöiden kunniaa oli loukattu.

En tiedä, kuinka kauan istuttiin jokirannassa, koska mulla ei tosiaan ollut päivän aikana puhelinta muuta kuin muutamana hetkenä, jolloin se aina instastoryn päivittämisen jälkeen otettiin takaisin. Ehdittiin kuitenkin tehdä siinä välillä pari vessareissua läheiseen pubiin, ja se tarkoitti mulle tietenkin shotteja. Jossain kohtaa sain sitten taas uuden vihjeen, jossa minua kehotettiin johtamaa joukkoni Turun keskipisteeseen. Päättelin tämän tarkoittavan kauppatoria, joten lähdettiin kävelemään sinnepäin! Kun lähestyttiin kauppatoria, sain uuden tehtävän. Vuorossa oli nyt valokuvaustehtävä, ja sain siis lapun täynnä erilaisia kuvattavia juttuja, joita mun piti lähteä toteuttamaan. Piti päästä kuvaan kahden lapsen kanssa, olla lannistunut karussa ympäristössä, esittää olevani toisessa maassa, ja kaikkea muuta hauskaa!

Tätä tehtävää aloitellessamme pysähdyttiin myös yhdelle kauppatorin jätskikioskeista, kun yksi ystävistäni muisti, että he tarjoavat pottarisankareille jätskin! Valitsin suklaapehmiksen, ja kaikki muutkin innostuivat tilaamaan, ja pidettiin pieni jätskitauko ennen tehtävän jatkamista.

Listassa oli myös kuva vähintään kahden miehen kanssa, ja onneksi olin siinä kohtaa vähän jo saanut nestemäistä rohkeutta, mutta kun polttariporukka bongaili sopivia miehiä, kuvaus vaihtuikin siihen, että piti saada kuva kahden hyvännäköisen miehen kanssa, ja mut työnnettiin reippaasti pysäyttämään kaksi ohikulkevaa yksilöä, jotka onneksi suostuivat kuvaan :D Monelle tulee tää mun luonne usein yllätyksenä, kun blogiminäni on niin erilainen, mutta mua jännittää aina ihan hirveästi lähestyä ihmisiä. Monesti en uskalla edes mennä esittelemään itseäni juhlissa vieraille ihmisille, vaikka paikan päällä olisi enemmän tuttuja :D

Nämä kuvatehtävät suoritettuani taisin muistaakseni saada taas jonkun joukossamme olevaan petturiin liittyvän vihjeen, ja syytin seuraavaksi siskoani Annikaa, joka oli selkeästi joku pohjoisen kyläläinen. Syytin taas väärin, ja loukatun kunnian korjatakseni jouduin sitten nauttimaan Annin tarjoaman Jägermeisterin, joka synnytti nämä hienot ylläolevat kuvat :D YÄK. Oon tosi alkoholinirso, ja kaikki tällaiset shottijutut on mulle ihan apua. Tässä välissä käytiin tietty taas vessatauolla, joka tarkoitti mulle lisää shotteja.

Polttarit jatkuvat vielä kolmannessa ja viimeisessä postauksessa!


#emilianGOTpolttarit – osa 1

06.05.2018

Viikko sitten mulla oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista päivistä, kun rakkaat ystävät yllättivät mut polttareilla! Olen vihdoin toipunut rankasta viikonlopusta, vaikka helppoa se ei ollut :D En kuitenkaan valita yhtään, sillä polttaripäivä oli todellakin sen sunnuntaisen jatkuvan oksentamisen arvoinen. Ja oli ihan oma vikani, että jatkoin juhlintaa sitten maanantaina, kun oli vappuaatto, ja oloni paheni taas entisestään :D Nyt alkaa kuitenkin tämäkin vanhus toipua viikon takaisista riennoista, ja pääsen vihdoin kertomaan teille polttareistani! Juttua ja kuvia on sen verran paljon, että päätin jakaa tämän kokonaisuuden muutamaan osaan.

Alkusanoiksi mun täytyy kertoa jotain polttareistani ihan yleisesti. Olen niiiiiin käsittämättömän onnellinen, kiitollinen ja yllättynyt. En ole koskaan kokenut mitään näin mahtavaa, ja olen niin kiitollinen, että ystäväni osasivat tehdä polttaripäivästäni juuri minun näköiseni. Kaikki oli selkeästi huolella suunniteltu juuri minua ajatellen, ja olen vieläkin niin otettu siitä, että kaikki olivat nähneet ihan hirveästi vaivaa minun takiani. Mulla tulee taas ihan itkuparkufiilis polttareita muistellessa, koska se koko päivä oli vaan niin täydellinen, ja on tosi haikea olo, kun nyt se on ohi, enkä tule enää kokemaan mitään tällaista. Mutta samalla tunnen olevani niin onnekas, että olen kuitenkin saanut tämän kokemuksen, ja se, että se on ainutkertainen juttu, tekee siitä vain entistä tärkeämmän. Sain ehdottomasti muistoja, joita tulen vaalimaan koko loppuelämäni, ja muistelen tätä päivää vielä miettien, että oliko se kaikki oikeasti totta. Oikeastaan mulla on jo nyt ollut sellainen fiilis! Olen vain leijunut niin seitsemännessä taivaassa, että välillä menee uni ja todellisuus sekaisin. Mutta mennään nyt hei sitten siihen itse asiaan!

Sain aiemmin viikolla pienen vihjeen tulevan viikonlopun polttareista, kun maanantaiaamuna meidän vessan peiliin oli ilmestynyt kuva, jossa yhdistyivät minun ja Daenerys Targaryenin kasvot. Kuvassa ei ollut mitään tekstiä, eikä mitään infoa, joten en tiennyt ajankohdasta mitään, mutta GOT -teema alkoi paljastua. Odotin, että luvassa olisi ollut lisää vihjeitä, mutta viikko eteni hiljaisesti, ja aloin jo ajatella, että polttarit ovat varmaan sitten ensi viikolla, ja silloin alkaa tulla enemmän vihjeitä.

Lauantaiaamuna heräsin joskus todella aikaisin (ehkä joskus tyyliin seiskalta, mikä on mulle aikaisin), ja huomasin, että Topias on noussut, ja ajattelin, että kello on paljon enemmän, koska herään aina tosi myöhään, ja muistan ajatelleeni sängyssä, että ei ne polttarit sitten tosiaan olleet tänään, ja jatkoin unia. Jonkun aikaa myöhemmin heräsin sitten uudestaan, tällä kertaa siihen, kun Volde tuli nuolemaan mun naamaa oikein antaumuksella. Makailin sängyssä Volden kanssa, kunnes nousin sitten vessaan, ja löysin taas peilikaapin ovesta jotain. Tällä kertaa kuvassa oli Dragonstone, johon oli upotettu Radissonin nimi, ja kuvan takana oli kirje Missandeilta, joka kehotti minua kiirehtimään, pukemaan lämpimästi päälleni ja tulemaan äkkiä Dragonstonelle!

Aloin hyppiä innoissani pitkin meidän asuntoa ja kiljuin aina viiden minuutin välein Topiakselle, että onko mulla nyt oikeasti polttarit. Topias naureskeli mun touhua ja käski alkaa kiirehtiä. Olin onneksi käynyt juuri nukkumaan mennessä suihkussa ja pessyt hiukset, joten aloin vain heti meikkaamaan ja pakkaamaan. En oikein tiennyt, mitä tarvitsen mukaan, joten pakkasin kaikkea turhaa, joista en tarvinnut loppujen lopuksi mitään :D Topias sanoi, että kyytini lähtee pihalta kymmenen jälkeen, ja olin niin täpinöissäni, että olin erittäin epänormaalisti ajoissa valmiina. Ja sitten, kun piti olla aika lähteä ja selvisi, että Topias on se kyyti, Topias jäi vain istuskelemaan sohvalle ja naureskeli mulle! Siinä kohtaa olin sitten jo ihan varma, että kohta saan jonkun viestin, jossa lukee, että hyvä kun pakkasin laukkuni, pidä ne nyt pakattuina ja polttarit tulee joskus myöhemmin. Mutta sitten kun olin jo luovuttanut ja lössähdin sohvalle, niin Topias nousikin ylös ja alkoi hoputtaa, että mennään sitten. Kävin matkalla ostamassa varmuuden vuoksi sukkahousut, ja Prisma-pysähdyksen jälkeen jatkettiin matkaa. Yhtäkkiä Topias kuitenkin kääntyi heti seuraavalla huoltoasemalle ja meni kaikessa rauhassa tankkaamaan, vaikka autossa oli tankki yli puolillaan. Kihisin kiukusta etupenkillä ja sanoin, että jos tää nyt oli kuitenkin läppä ja ajetaan vaan seuraavaksi kotiin, niin suutun kyllä jollekin :D Onneksi Topias lähti sitten taas ajamaan, ja jatkettiin matkaa Dragonstonelle aka Radissonille.

Topias jätti minut sitten Radissonin eteen, eikä mulla ollut sen enempää mitään ohjeita. Menin sisään hotelliin ja jäin jonottamaan respaan, johon menin sitten naureskellen sanomaan, että en oikein tiedä, mitä minun kuuluu tehdä. Siitä minut ohjattiin sitten hissiin, lähetettiin oikeaan kerrokseen, ja kerrotiin huonenumero. Voin kertoa, että kyllä jännitti siellä hississä yksin seisoessa, ja hymyilin leveämmin kuin Naantalin aurinko!

Hissistä ulos astuessani alkoi pian kuulua tuttua musiikkia. Käytävällä näkyi yksi raollaan oleva ovi, jonka takaa kantautui Game Of Thronesin tunnari. Huoneen ovessa oli teemaan sopiva lappu, ja instastoryyn kuvan napattuani astuin jännittyneenä sisään. Huoneeseen astuessani oli pimeää, mutta erotin eteisessä minua vastassa olevan Missandein (eli Iinan), joka ohjasi minut vessaan, jossa oli vastassa taas kolme kaasoani. Tässä kohtaa mulla tuli jo itku, kun olin vaan niin onnellinen, ja piti hetken aikaa räpytellä pois kyyneliä.

Minullahan on siis kuusi kaasoa, ja hotellilla vastassa oli neljä, koska yksi kaasoistani imettää pientä vauvaa, ja vauvan isä ihanasti tuli tuomaan aina pienen imetettäväksi, jotta kaasoni sai osallistua polttareihin ja joutui vain aina välillä poistumaan hetkeksi, ja yksi kaasoistani on raskaana ja vuodelevossa.

Hotellihuoneen vessassa odotti lisää Game Of Thrones -teemaisia vihjeitä, joita sain sitten vielä pitkin päivää. Kaikki oli alusta asti niin ihanasti mietitty, ja jokainen yksityiskohta oli täydellisesti teemaan sopiva, ja kaikki sitoutui yhteen! Seuraavaksi oli aika vaihtaa Emiliasta Daenerykseen, ja sain päähäni vaalean peruukin ja päälleni teemaan sopivan mekon ja viitan. Kun oltiin saatu oma tukkani kuriin ja piiloon, pääsin nauttimaan ihanasta shampanja-aamiaisesta, vaikka olinkin niin hermostunut, etten vielä pystynyt syömään enempää kuin vähän marjoja. Sain hetken nauttia ja rauhoittua, freesautua ja valita mukaan kaiken, mitä ajattelin tarvitsevani päivän aikana. Luovutin selviytymispakkaukseni kaasoille, ja puhelimeni sujahti myös sinne mukaan. Enkä minä sitä kyllä päivän aikana kaivannutkaan! Aina välillä, kun oli sopiva tauko, sain puhelimeni takaisin ja päivittelin instastorya. Kokosin kaikki polttaripäivitykseni instassa siihen profiiliin, joten sieltä pääsee vieläkin katsomaan niitä! Tällä otsikon tägilläkin löytyy muutama kuva instasta, mutta ei kyllä kauheasti tullut päiviteltyä, kun oli vaan niin täydellisen hauskaa koko ajan!

Hotellista lähtiessämme mulle laitettiin heti ulko-ovella side silmille. Kaasoista Henni ja Eve valikoituivat saattamaan minut käsistä kiinni pitäen, ja valinta ei ollut kauhean onnistunut, mutta en olisi näiltä kahdelta enempää odottanutkaan, he kun on molemmat vähän sähliä :D Katukivetyksen reunaan kompastuttuani he varoittivat jälkikäteen, että niin tossa oli äsken pieni pudotus. Varoituksesta olisi voinut olla apua ENNEN sitä reunaa :D Olin niin superinnoissani koko ajan, että kaikki tällaiset pienetkin yksityiskohdat ovat jääneet mieleen, ja nauroin vaan silloin päivän aikana koko ajan ihan kaikkea. Selvisin kuitenkin matkasta vahingoittumattomana ja ilman traumoja! Pian minut istutettiin autoon, ja hetken aikaa ajettuamme minua talutettiin taas ulkona. Tässä kohtaa muistan tajunneeni, että oli osunut tosi hyvä sää, kun ei ollut kylmä, mutta sopivasti vähän viileä, ettei tullut kuuma lämpimissä GOT-vaatteissa kellekään. Ja myöhemmin päivällä pilvet väistyivät ja saatiin nauttia ihanasta auringosta!

Vähän aikaa käveltyämme aloin kuulla taas sitä tuttua musiikkia. Minut pysäytettiin ja side otettiin pois silmiltä, mutta silmät piti pitää vielä hetken aikaa kiinni. Ja sitten kun sain luvan avata silmät, edessä odottivat kaikki ihanat ystäväni ihan huikeissa asuissa! Ei siinä saanut taas sitä hymyilyä mitenkään loppumaan, ja hetken aikaa rauhoituttuani säntäsin halaamaan kaikkia vuorotellen. Seuraavaksi aloin sitten katsoa ystävien ohi ja tajusin, että olimme tulleet Turun Linnaan.

Siitä linnan pihalta suunnattiin sitten porukalla sisälle, ja meitä tuli vastaan hyvin pukeutuneeseen porukkaamme sopiva opas, joka kertoi, että hän on nyt tullut opettamaan minulle avioliiton saloja ja vaimon velvollisuuksia. Siitä lähdettiin siis kierrokselle Turun Linnaan, ja heittäydyin ihan alusta asti täysillä rooliini, ja meidän opaskin välillä ihan hämmentyi, kun tuli niin hauskoja GOT -vastauksia, kun muilta ihmisiltä ehkä saa yleensä ihan normaaleja vastauksia :D Opittiin kaikenlaista polttareiden teemaan sopivaa nippelitietoa, pari erilaista tanssia, ja tunsin oloni ihan Aryaksi, kun minut laitettiin ompelemaan sukuni vaakuna, vaikka musta ei hiljaisen ompelijan rooliin ole. Tein sitten kuitenkin tosi upean lohikäärmeen, joka näytti kylläkin enemmän Charmanderilta kuin Drogonilta.

Topias ei ollut kauhean innostunut, kun kerroin sitten myöhemmin oppineeni, että paras apu seksielämän vilkastuttamiseen on hieroa nokkosia miehen kiveksiin. Kumma juttu.

Linnan kierroksen jälkeen jäätiin siihen pihapiiriin istumaan piknikpöydille, ja nautittiin lounasta. Meille oli kaikille pakattu mukaan omat salaatit, ja niiden seuraksi juotavaa. Tässä kohtaa vielä alkoholitonta, ja syy siihen selvisi sitten myöhemmin! Teki hyvää aina välillä vaan istua alas syömään tai juomaan tai ihan vaan hengailemaan, niin jaksoi sitten hyvin koko päivän. Etenkin, koska tästä eteenpäin tahti muuttui koko ajan hurjemmaksi!

Lounaan jälkeen oli kiva ihan vaan istuskella ja jutella kaikkien kanssa, mutta pian mut komennettiin seisomaan Ennin kanssa kaikkien eteen, ja vuorossa oli taas ohjelmaa. Ennillä oli pussukka, joka oli täynnä pieniä lappuja, ja jokaisella lapulla oli jonkun kirjoittama muisto tai inside -juttu meihin liittyen. Mun tehtäväni oli nostaa yksitellen näitä lappuja, ja arvata sitten, kuka oli kirjoittanut minkäkin lapun, ja kertoa kaikille siitä lapussa lukevasta jutusta.

Kuten arvata saattaa, lapuissa oli tietenkin hirveä määrä hauskoja ja noloja muistoja, ja oli välillä tosi vaikea kertoa niitä tarinoiden taustoja, kun alkoi vaan naurattaa niin paljon :D Ja yksi lappu oli niin vaikea, etten millään osannut yhdistää sitä ilman vihjettä! Mutta puolustuksekseni pitää sanoa, että siitä muistosta oli toooosi monta vuotta, olin tosi humalassa, ja olen tehokkaasti tukahduttanut tämän ei-toivotun muiston syvälle mielen sopukoihin :D Näitä oli mun mielestä tosi hauska lukea, ja oli ihanaa muistella kaikkia ystävien kanssa koettuja hauskoja juttuja, ja nähdä, millaisia hetkiä he nimenomaan muistavat minusta. Tuli tosi hyvä fiilis, ja tykkäsin tästä ideasti hirveästi!

Kaikki laput arvattuani sain sitten taas lisää vihjeitä. Nämä vihjeet päivän mittaan viittasivat sekä tuleviin aktiviteetteihin, että joukossamme olevaan petturiin, jota minun piti etsiä. Tämän uusimman vihjeen saatuani otettiin vielä linnan pihapiirissä muutama kuva meidän ihanasta porukasta, ja sitten suunnattiin ulos porteista.

Polttarit jatkuvat seuraavassa osassa!