VAUVAKUUMETTA HOITAMASSA

29.08.2018

Sanokaa moi Maxille! Max on tuorein siskonpoikani, jonka äiti on siis nuorimmainen siskoni Alisa. Ihan käsittämätöntä, että meidän Alisalla on lapsi, tähän on ollut tosi vaikea tottua, koska hän on aina ollut se porukan vauva. Max on ollut meillä nyt pari kertaa hoidossa ja ollaan nautittu koko perhe niin paljon. Ensimmäisellä kahdella kerralla Alisa tarvitsi hoitajaa, mutta viimeksi ehdotin vain, että hän voisi tuoda Maxin meille, jotta saa vähän omaa aikaa ja lepoa. Ja vaikka siinä on tietty hommaa, kun on yksi lapsi enemmän, niin vitsi me ollaan tykätty olla apuna.

Mielellään autetaan hoitamalla Maxia, etenkin kun se on oikeasti kivaa. Tässä kun ollaan yritetty kolmatta lasta, on ollut tosi kiva saada pieni vilaus siitä, millaista elämä olisi kolmen lapsen kanssa. Olen nauttinut hirveästi rattaiden työntämisestä, vauvan sylissä pitämisestä, hoitolaukusta ja monesta muusta arkisesta asiasta, joita kaipaan vauva-arjessa.

Vauva-arjessa yksi parhaita juttuja oli ehdottomasti nimenomaan rattaat ja hoitolaukku. Ikinä ei tarvinnut kantaa tavaroita, kun kaikki meni rattaisiin! Ja kun piti aina muutenkin olla hoitolaukku mukana, niin sinne sai niin näppärästi omiakin tavaroita, eikä tarvinnut änkeä pikkulaukkua täyteen. Siis ah! Näitä asioita oikeasti jää kaipaamaan. Me jopa tehtiin joskus niin, että lähdettiin hakemaan laivalta edullisemmin juotavaa ja otettiin vauva mukaan, jotta saatiin rattaissa kuljetettua kaikki juotavat, ja vauva oli sitten sylissä. Ja meillä on itseasiassa perheenjäseneet tehneet samaa ja pyytäneet meiltä lapsen lainaan :D Rattaat on parhautta!

Alisalla on nyt lainassa mun vanha hoitolaukku, joten Maxin hoitolaukku on muutenkin ihana blast from the past. Tässä kaikkia vauvajuttuja hypistellessä ei voi olla miettimättä, mitä kaikkea itse haluaisi taas hankkia. Vauvan hoitaminen ei kuitenkaan ole herättänyt mitään katkeruutta, koska olen ainoastaan onnellinen siskoni puolesta ja tietenkin rakastan tätä pientä miestä. Pieni haikeus toki tulee välillä, mutta positiivisella tapaa. Muutenkaan mulle ei tule muita katsellessa mitään surullisia ajatuksia, vaan usein jään jossain julkisella paikalla ajatuksissani tuijottamaan jotakin odottavaa äitä tai tuoretta äitiä vauvansa kanssa, ja mietin, kuinka ihania raskausmahoja ja vauvoja kaikilla on. Ei siis todellakaan niitä ”miksi tuo mutten minä” -ajatuksia, mitä moni ehkä odottaa.

Mä olen toistaiseksi ilmeisesti se tylsä Emppu-täti, sillä Max on mun kanssa yleensä suurimman osan ajasta unessa. Ja itkiessä sitten taas hän rauhottuu tosi nopeasti, kun laulan hänelle. Nautin tästä tädin roolista, sillä sehän on suhteessa paljon helpompaa hyssytellä lasta muutaman tunnin ajan kuin olla sen lapsen vanhempi ja tehdä sitä vuorokauden läpi. Eihän siinä vanhemmat saa mitään tehdyksi, mutta tälleen lastenvahtina sitä on vielä helppo pitää vauva tyytyväisenä, kun kyllä kuka tahansa nyt muutaman tunnin jaksaa. Lainalapsissa on myös se kivaa, että tosiaan saa nauttia vaan näistä positiivisista jutuista, ja nukkua sitten yönsä kunnolla.

Meidän Alisa on aina tosi paljon auttanut meidän lasten kanssa, joten musta on kiva, että mulla on nyt sellainen elämäntilanne, että olen myös pystynyt olemaan vähän apuna. Topiaksellekin tekee hyvää saada aina välillä kosketusta vauvoihin uusien siskon- ja veljenlapsien ja kummilapsien muodossa, niin ei se vauva tunnu sitten niin pelottavalta, jos onnistutaan se kolmas saamaan.

Voi miten ihanaa olisi saada tällainen pieni pallopää. Mutta sitä odotellessa on onneksi näitä muiden vauvoja nuuskuteltavana. Ja sunnuntaina mulle syntyi ihana pieni serkkutyttö, jonka tapaamista en malta odottaa! Joten kesken ei vauvat pääse loppumaan.


5 -VUOTIAS KUOPUS

28.08.2018

Tänään tuli viisi vuotta kuluneeksi siitä, kun meistä tuli kahden lapsen vanhempia. Ihan käsittämätöntä, että meillä on jo kouluikäinen esikoinen, ja nyt kuopuskin on jo viisivuotias! Vaikka edelleen tietenkin toivotaan, että hän ei olisi kauaa kuopus, vaan keskimmäinen.

Me juhlittiin tänään tätä merkkipäivää rennosti oman perheen kesken. Hän sai aamulla synttärilahjaksi hartaasti toivomansa punaisen rannekellon, sitten ollaan pelailtu yhdessä ja katsottu elokuvaa, käytiin frozen yogurteilla keskustassa, käytiin katselemassa leluja Stockalla ja syötiin iltapalaksi pitsaa, sipsiä, karkkia ja kakkua. Oikein onnistunut syntymäpäivä siis! Oikeat juhlat juhlitaan sitten viikonloppuna.

Kirjoitan meidän synttärisankarista paremmin kuulumisia, kun päästään ottamaan hänestä vähän uusia kuvia. Meidän piti ottaa jo tänään, mutta ei sitten ehditty, kun oli kiire laiskotella ja herkutella, ja ulkona oli vähän synkkä sääkin kaiken lisäksi. Spoiler alert: se on aika ihana tyyppi.

Mä voisin synttäreiden kunniaksi kysellä tältä herralta, jos häntä kiinnostaisi kuvata video tänne! Olisiko teillä hänelle jotain kysyttävää, tai aihe-ehdotuksia?

 


PITKÄ HÄÄVIDEO

23.08.2018

Tuon meidän lyhyemmän häävideon esiteltyäni on nyt jo korkea aika näyttää teille se teitä varten tehty pidempi versio!

Me valittiin videokuvaajaksi Rene Garmider, joka oli ainoa kuvaaja, jolta edes pyydettiin tarjous. Me vain rakastuttiin samantien Renen videoiden tunnelmaan ja tiedettiin, että halutaan juuri tää tyyppi taltioimaan myös meidän häät. Ja miten täydellinen valinta me tehtiinkään! Rene sai niin upeasti tallennettua sen häiden tunnelman, että oltiin vaan ihan mykkiä, kun katsottiin tätä videota. Ja samoin noiden lyhyempien videoiden kanssa!

Videokuvaus oli meille alusta asti ihan must. Haluttiin panostaa sekä videoon että valokuvaukseen ja kyllähän siihen meni useampi tonni, mutta heti häiden jälkeen teaserikuvat ja -videon saatuamme sanottiin, että senttiäkään ei kaduta. Ajatuksena ainakin koko ajan on ollut, että häät koetaan vain kerran elämässä ja tätä tullaan muistelemaan vuosikymmeniä meidän elämän tärkeimpänä päivänä, joten meille oli todella tärkeää, että saadaan hääpäivästä täydelliset taltioinnit, jotta oikeasti muistetaan kaikki vielä vanhuksina.

Valokuvat ja videot on aivan eri juttu, etenkin mitä häihin tulee. Molemmat on tärkeitä, mutta videokuvaus ihmisiltä yleensä tuppaa unohtumaan. Ja kun häävideo on kuitenkin niin uskomaton kokemus! Jos budjetti on sen verran pieni, että en saisi molempia, niin tekisin ehkä niin, että ottaisin valokuvaajalla vain potretit, ja sitten hääjuhlaan ottaisin videokuvaajan. Jos järjestäisin häät uudestaan, en voisi kuvitellakaan tekeväni sitä ilman videokuvaajaa.

Videokuvaajan valintaan kannattaa tietenkin kiinnittää huomiota ja käyttää aikaa. Me valittiin Rene, koska Renellä on hyvä maine hääkuvaajana ja rakastettiin hänen työnjälkeä. Hääpäivän jälkeen jo heti voitiin sanoa, että meidän kaikki kuvaajat olivat todellakin palkkansa ansainneet. Rene oli ihan täydellinen videokuvaaja; me ei henkilökohtaisesti edes huomattu häntä siinä juhliessamme, mutta kuitenkin videolta näkee, että Rene on ollut koko ajan mukana tärkeissä hetkissä. Meidän vieraat ovat nämä videot nähtyään sanoneet, että he ihmettelivät välillä sen hauskan videokuvaajatyypin toimintaa, kun se kuvasi niin nopeasti kaikkia juttuja, että mikäköhän tässä on pointti, että saako tosta mitään hyvää, kun se vaan menee joukossa. Mutta kun juuri sellainen on se paras kuvaaja! Ja videon nähtyään he tosiaan sanoivat, että vau, noin vaivattomalta se siinä livenä näyttää, mutta lopputuloksesta näkee, että kaikki on kyllä tarkkaan suunniteltua. Hyvän kuvaajan ei tarvitse keskeyttää ja ohjata, vaan häävideossa nimenomaan minä ainakin arvostan sitä, että kuvaaja on sopivan huomaamaton, mutta ei tingi laadusta.

Hyvän kuvaajan lisäksi Rene on ihan mahtava tyyppi, jonka kanssa oli hauskaa suunnitella hääpäivää ja kuvata! Me ollaan enemmän kuin tyytyvisiä asiakkaita ja koko sydämestäni voin suositella Reneä kaikille häitä suunnitteleville pareille. Älkää skipatko häävideota! Et tule ikinä katumaan videoon laittamaasi rahaa, mutta tulet varmasti joskus katumaan, jos et ota videota.

Musiikkilisenssit musicbed ja songfreedom. Kirkossa soittaa Neue Quartet.