KAKSI VIIKKOA EROSSA LAPSISTA

14.06.2018

Kotona ollaan vihdoin! Matkustettiin koko yö ja saavuttiin kotiin eilen vähän kuuden jälkeen aamulla. Mentiin omaan sänkyyn nukkumaan pariksi tunniksi, ja sitten lähdettiin innoissamme hakemaan lapsia ja koiraa.

Meidän lapset olivat tämän viikon suurimmaksi osaksi minun vanhemmillani, ja pari päivää tätini luona hoidossa. Heillä on ollut aivan ihana viikko ja he ovat nauttineet täysillä olostaan. He pääsivät myös road tripille Kajaaniin asti, ja ovat saaneet uida, leikkiä, retkeillä ja puuhata vaikka mitä. Tällainen iso ja läheinen perhe on kyllä ihan valtava siunaus. Miten onnekkaita me ollaankaan, kun voidaan lähteä viikoksi pois ja tiedetään, että meidän lapset ovat turvassa, onnellisia ja rakastettuja.

Tämän viikon aikana me soiteltiin lasten kanssa, läheteltiin kuvia ja videoita, ja äänitettiin paljon viestejä. Ikävä oli, mutta ei liikaa. Pystyttiin kaikki tahoillamme nauttimaan olostamme, mutta oli myös ihanaa päästä takaisin kotiin. Vähän vaikempaa siitä lähtemisestä vaan teki se, että juuri ennen häitä me oltiin viikko erossa lapsista, kun kaikki häävalmistelut ja Topiaksen työaikataulut menivät niin ristiin, että ei vaan löydetty yhtään aikaa olla yhdessä, ja lasten oli pakko olla hoidossa. Pari päivää sitten ehdittiin viettää vähän laatuaikaa, kun pitikin jo lähteä häämatkalle, ja olihan siinä vähän sellainen olo, että onko pakko.

Yhteensä tässä tuli tätä erossa olemista sitten kaksi viikkoa. Ja onhan se nyt tosi pitkä aika olla erossa pienistä lapsista! Olosuhteet tietenkin olivat aika erityiset, mutta kuitenkin. Nyt on sellainen fiilis, että vaikka lapsilla onkin ollut hauskaa, haluaa tätä aikaa erossa hyvitellä. Ollaan suunniteltu paljon kaikkea ihanaa puuhattavaa lasten kanssa ja aloitettiin heti eilen lapset haettuamme. Ihan ensimmäiseksi hyviteltiin tätä poissaoloa myös Voldelle, ja mentiin mukkilasta lähtiessä suoraan ostamaan jätskit koko perheelle. Volde sai oman lohijäätelön ja innostui siitä niin paljon, että taidettiin saada ainakin osittain anteeksi.

Volde oli myös hoidossa sen häitä edeltävän viikon, ja häiden jälkeen hän oli niiiiiiiiiin loukkaantunut. Siis se oli niin kummallista, miten koiran käytöksestä voi nähdä, että nyt on tunteita loukattu. Volde käyttäytyi ihan eri tavalla, yritti olla kylmä meitä kohtaan, mutta aina välillä vähän unohti sen. Sitten kun Volde juuri alkoi vähän palautua ja osoittaa taas rakkautta, niin olikin jo taas aika lähteä. Eilen Volde käyttäytyi aika anteeksiantavaisesti, mutta saa nähdä, mikä on meininki tänään.

Volde on kyllä niin täydellisen ”läheisriippuvainen”, että ei se pieni kiukuttelu yllätyksenä tullut. Ollaan niin sellainen perhe, että koira on aina kaikessa mukana ja saa tuntea olevansa yhtä tärkeä osa perhettä kuin kaikki muutkin, niin olihan se shokki yhtäkkiä joutua viikoksi muualle. Viikon eron jälkeen hän oli öisin sängyssä harvinaisen kiinni meissä, mutta päivisin osoitti mieltään välttelemällä. Voi vauvaa.

Tätä postausta illalla kirjoittaessani olen noussut nyt viisi kertaa lastenhuoneeseen silittelemään Nomppua, joka tuolla heräilee itkemään, eikä osaa sanoa, mikä vaivaa. Joten ehkä tämä ero on kuitenkin vähän verottanut. Taidan nyt laittaa läppärin pois ja mennä silittelemään Nompun tukkaa, kun hän varmaan taas tuolta pian herää. Aamulla meillä on ihania suunnitelmia koko perheelle, ja voidaan ottaa kunnolla lähtölaukaus meidän elämän parhaaseen kesään.


KUN AVIOEHTO VAIHTUI YHTEISEEN TATUOINTIIN

13.06.2018

Me ollaan aina ajateltu olevamme kohtalaisen fiksuja ihmisiä, ja fiksu pari. Nyt meitä on kuitenkin täällä häämatkalla vähän naurattanut meidän oma käyttäytyminen, sillä meihin on selkeästi iskenyt joku rakkauspuuska, mikä saa meidät ajattelemaan ihan eri tavalla.

Me ollaan monet kerrat näiden 8,5 vuoden aikana naureskeltu erinäisiä epäonnistuneita tatuointeja, ja kauhisteltu, että vitsi se olisi kamalaa tatuoida puolison nimi omaan ihoon. Mitäs sitten, jos erotaan? Siitä on sitten tosi kiva yrittää hankkiutua eroon. Kannattaa kuitenkin olla fiksu ja pitää mielessä, että vaikka kuinka rakastat toista juuri nyt, ei ikinä voi tietää varmaksi.

Nyt me sitten tehtiin meidän parisuhteen villein juttu, ja sen lisäksi, että kaiken kiireen keskellä jätettiin avioehto tekemättä, mentiin sitoutumaan toisiimme yhteisillä tatuoinneilla. Vedettiin kuitenkin raja nimiin ja muuhun ällösöpöilyyn, ja valittiin sellainen meidän näköinen juttu.

Tämä koko homma lähti ihan läppänä, kun käveltiin ”House of pain” -nimisen tatskamestan ohi ja heitin ihan täysin vitsinä, että mennäänkö ottamaan kimppatatskat. Mutta sitten yhtäkkiä Topias ehdotti jotain, ja sitten mä ehdotin jotain, ja ennen kuin tajuttiinkaan, maattiin tiistai-illalla tatuoitavana. APUA. En ole ikinä tehnyt mitään näin spontaania, koska kuten tiedätte, mun on aina pakko suunnitella kaikki täydellisesti, ja nyt repäistiin ihan täysillä.

Tatuoinnit ei ole mulle mikään pieni juttu. Multa löytyi ennestään kolme tatuointia, joista kaksi on meidän lasten jalanjäljet ja nimet, ja kolmas siskojeni kanssa yhdessä otettu siskotatuointi. Kaikki tatuoinnit on mulle tärkeitä, pitkään harkittuja, ja niillä on oma tarina. Tälläkin tatuoinnilla on tarina, mutta pitkään sitä ei harkittu. Se on kuitenkin mulle nyt aivan yhtä tärkeä, ja ollaan molemmat tosi tyytyväisiä.

Kun tässä nyt ollaan naimisissa ja 1,5 vuoden päästä juhlitaan jo 10. vuosipäivää, niin ajateltiin, että uskalletaan jo luottaa meidän parisuhteeseen sen verran, että tatuointi ei ole virhe. Vaikka jotenkin onnistuisikin sitten käymään niin, että erottaisiin, niin kahden lapsen ja näin monen yhteisen vuoden jälkeen tultaisiin joka tapauksessa aina olemaan tärkeä osa toistemme elämää. Fiilis on kuitenkin vuosia ollut se, että tässä sitä nyt ollaan. Se koko loppuelämä.

Ja sitten niihin tatuointeihin! Me heiteltiin muutamia ideoita asioista, mitkä meitä yhdistää, ja mitkä on meille tärkeitä. Lopulta päädyttiin sitten Batman & Wonder Woman -yhdistelmään, koska se oli meidän näköinen, sopivan kevyt, ei liian itsestäänselvä, ja ne tatuoinnit näyttävät kivalta myös ilman sitä paria. Batmanit on aina ollut Topiaksen lempparileffoja, ja Wonder Woman puolestaan on yksi mun lemppareista. En pysty nimeämään mitään yhtä lempparia, vaan mulla on pieni lista tärkeimpiä leffoja, ja Wonder Woman on siellä muiden kanssa. Wonder Womanin ilmestyminen oli mulle niiiiiiiiiiin iso juttu, ja olisittepa nähneet, miten Topias nauroi mun innostukselle, kun oltiin sitä katsomassa, ja Netflixiin ilmestymisen jälkeen, miten Topias on pyöritellyt silmiään, kun katson sitä aina tasaiseen tahtiin uudestaan. Tää leffa vaan oli niin iso askel naisten osalle elokuvissa ja koko leffatuotantojen maailmassa, ja oli uskomatonta nähdä supersankarileffa naisten tekemänä, naisen näkökulmasta. Ja koska Batmanilla ja Wonder Womanilla on vähän juttua uusimmissa versioissa, on tää tietty oikein sopiva yhdistelmä muutenkin.

Mitäs mieltä olette meidän tatuoinneista? Tuliko yllätyksenä? Me ainakin yllätettiin ihan itsemmekin!


HÄÄMATKAVIDEO

11.06.2018

Mulla on tässä ollut reilu tunti aikaa, kun Topias halusi nukkua päikkärit, ja mä en taas pysty nukkumaan, niin leikkasin sillä aikaa tällaisen 3,5 minuutin videon meidän häämatkasta! Video ei tarvitse ääniä, sillä siinä on vain taustamusiikki. Tervetuloa siis kurkkaamaan vähän meidän häämatkan sisältöön!

Varoitus, sisältää ällösöpöä pussailua. Ylihuomenna jo lähdetään takaisin, nyyh! On tosin jo lapsia ja Voldea ikävä, joten on kyllä myös kiva päästä takaisin Suomeen.