SADESUUNNITELMA

31.07.2017

Nyt kun häihin on enää 10 kuukautta aikaa, on meille kertynyt jo aika paljon häätavaraa. Aluksi tavarat olivat pöydännurkassa, mutta nyt niitä on iso laatikollinen, joka vie jo ihan kiitettävästi tilaa. Ajattelinkin nyt alkaa esitellä täällä tekemiäni hankintoja (tai tekemiämme, vaikka let’s face it, Topias ei ole ihan hirveän aktiivinen shoppailija) ja aloittaa uusimmasta, eli tästä sateenvarjosta!

Kirjoitin aiemmin postauksen 10 pahimmasta asiasta, joita häissä voi sattua, ja yksi niistä oli sade. Bongasin Facebookin hääkirppikseltä 8 eurolla tämän sateenvarjon, joka on juhlinut kolmet häät käyttämättömänä, ja päätin sijoittaa sen hyvään onneen. Tämä sateenvarjo on ihan perinteisen mallinen, eikä sellainen ihana kupoli, jonka sateen sattuessa toivoisin, mutta tulin siihen tulokseen, ettei kannata laittaa hirveästi rahaa sateenvarjoon, kun en edes tiedä tarvitaanko sitä.

Nyt meillä ainakin on sitten varmuuden vuoksi sateenvarjo, joten aihetta ei tarvitse sen enempää stressata. Sitten taas jos häiden lähestyessä säätiedotus näyttää sateiselta, pitää ruveta miettimään ”paremman” varjon hankkimista.

Haettiin tämä varjo perjantaina, kun oli todella sateinen päivä. Juoksin autoon ja autosta kotiin sateenvarjoa takkini alla suojellen, ettei siihen varmasti osuisi yksikään vesipisara, koska pelkään, että sateenvarjo menettää hyvän onnensa, jos se kastuu! :D En myöskään ole vielä tarkistanut sateenvarjon kokoa ja kuntoa, koska en uskalla avata sitä sisällä, ettei sekin tuo huonoa onnea. En ole yleensä mitenkään taikauskoinen, mutta häiden suunnittelu tuo näköjään minusta esiin ne kaikki hulluimmat puolet.

Tämä sateenvarjo on siis läpinäkyvä ja siinä on valkoinen kahva ja ohut valkoinen reunus. Unelmieni sateenvarjo olisi vielä vähän isompi ja syvän kupolin mallinen, mutta toivottavasti ei tarvitse miettiä sateenvarjoa enää ollenkaan, vaan meille tulisi aurinkoinen hääpäivä. Tai ihan mieluiten sellainen pilvipouta, ettei ole liian kirkas valo! :D Häät varmasti onnistuvat säässä kuin säässä, enkä usko hääpäivänä stressaavani niin turhia juttuja, mutta saahan sitä aina säänkin suhteen olla toiveikas.

Minulla on ennestään ihana Mukama.com:ista saatu musta iso sateenvarjo, joka on täydellinen sateen sattuessa Topiakselle kirkkoon saapuessa ja muutenkin kulkiessa, mutta tämä läpinäkyvä sateenvarjo on siis lähinnä kuvia varten. Jos sattuu satamaan, niin otetaan siitä sitten kaikki irti!


MISTÄ ON UNELMIEN POLTTARIT TEHTY?

31.07.2017

Yksi iso odotus häihin liittyen on monella morsiamella tietenkin polttarit! Polttareitani miettiessä en niinkään halua viimeistä vapauden iltaa, sillä onhan tässä oltu jo yhdessä sitten häiden aikaan 8,5 vuotta. Mutta polttarit ovat mulle mielessäni sellainen täydellinen päivä rakkaiden ystävien kanssa, avioliittoon kunnon revittelyllä valmistautumista ja ainutlaatuisten muistojen luomista.

Minua ei todellakaan ahdista ajatus huomion keskipisteenä olemisesta, vaan ehkä jopa odotan sitä. Neljän lapsen perheessä huomio jakautuu aina joka puolelle, ja kutkuttaa ajatus siitä, että polttareissa olen se päivän ”tärkein” ihminen.

Kaasonihan toki kertoivat päättäneensä, etteivät järjestä polttareita, joten turhaan tässä varmaan odotellaan ;) Mutta ajattelin silti vähän kertoa, että mitä minä polttareista ylipäätänsä ajattelen!

Erilaisia polttareita on yhtä paljon kuin meressä kaloja, ja niin pitääkin olla, sillä tietenkin jokainen haluaan itsensä näköiset polttarit. Mulle ehkä sellainen kauhujen polttarikokemus olisi jotain mökillä hengailua ja piknikkiä, avioliittovinkkien keräämistä tai pusujen myymistä, ja hemmottelua morsiussaunassa. En halua missään nimessä viettää polttaripäivääni jossain yhdessä paikassa, etenkään missään mökillä! Haluan olla ulkona ihmisten ympäröimänä, haluan kulkea kaupungilla ja nauttia täysin rinnoin yhdestä toivottavasti elämäni hienoimmista päivistä. Haluaisin tehdä kyllä jotain hauskaa, mutta en halua myydä pusuja, koska se nyt on vaan awkwardia, kun sulle lähinnä maksetaan, että päästään susta eroon, enkä halua kerätä avioliittovinkkejä, koska se on TYLSÄÄ.

Mutta mitä minä sitten tahtoisin niihin polttareihin? Aloitetaan ihan alusta.

Polttariaamuun herätessä tahtoisin olla tietämätön tulevasta päivästä. Mun mielestä siinä vaan kuolee joku tärkeä elementti, jos tietää polttareiden ajankohdan. Meillä kyllä järjestyy lastenhoito ja Topiaskin toivottavasti osaa sitten pitää salaisuuden. Toivoisin polttareiden alkavan jo heti aamusta, koska se päivä menee varmasti niin nopeasti, ja haluan ehtiä nauttia siitä mahdollisimman pitkään! En kyllä sanoisi todellakaan ei kaksipäivisille polttareille, mutta kyllä perinteisistä yhden päivän polttareista ehtii saada kaiken irti, jos pääsee ajoissa aloittamaan. Tosin en kyllä halua lähteä likaisella tukalla ja karvaisilla säärillä liikkeelle, joten täytyy varmaan sitten kevään tullen alkaa joka perjantai valmistautua mahdolliseen lauantaiaamun yllätykseen :D Haha!

En myöskään sanoisi ei ihanalle skumppa-aamiaiselle tai lounas-mojitolle, mutta en toivo polttareihin mitään ihan kreisiä alkoholikeskittymää. Rakastan juomapelejä ja erilaisia drinkkejä, mutta haluan muistaa polttaripäivän, joten juominen kannattaisi ehkä sitten aloittaa vasta illalla, ja jättää juomapelit sun muut tällaiset pois. En siis todellakaan halua mitään selviä polttareita! Mutta en myöskään halua sammua kahdeksalta ja harmitella, kun meni puolet päivästä hukkaan.

Olisi niin upeaa, jos pääsisin polttareissa tekemään jotain extremeä! Benjihypyn hyppääminen on ollut niin hauskaa, että hirveän mieluusti tekisin jotain muutakin jännittävää. Laskuvarjohyppy on vähän peruspolttaribudjetin ulkopuolella, ja mitään mereen liittyviä juttuja en halua, koska pelkään hirveästi merta (etenkin siis pelkään kaloja ja levää ja ylipäätänsä meressä olemista), joten esimerkiksi sitä ihme vesisuihkulentelyhommaa, joka nyt on muodissa, en haluaisi lähteä kokeilemaan, mutta joku adrenaliinipiikki olisi kiva! Eihän mitkään tällaiset ole pakollisia, enkä pety, jos en joudu pelkäämään hetkellisesti henkeni puolesta, mutta olisi se kyllä siistiä. En tosin tiedä, onko sitten täällä kauheasti mitään mahdollisuuksia, joten extremehaaveet pitää ehkä jättää vaikka jollekin vuosipäivälle.

Olen seurannut hääryhmissä nyt paljon polttarijuttuja ja nähnyt upeita teemapolttareita! On ollut HIMYM-polttarit, Harry Potter -polttarit ja vaikka mitä. Joku mulle rakas teema olisi kyllä niin hauska! On paljon sellaisia polttareita, joissa on teemana vaikka joku hoitsut, pinkki, länkkäri tms geneerisempi juttu, mutta olisi niin siistiä, jos teema olisi jotain, mistä oikeasti olen innoissani, ja sitten se teema kantaisi jotenkin päivän läpi. Joka tapauksessa tahtoisin kovasti aivan over-the-top överit sekoilupolttarit, jotka muistetaan ikimuistoisina vielä vuosikymmenienkin päästä.

Haluaisin polttareihini paljon ystäviä, sillä toivon siltä päivältä isoa porukkaa pitämään hauskaa! Musta olisi aivan ihanaa, jos mahdollisimman moni pääsisi paikalle, mutta tiedän, että pienemmälläkin porukalla olisi kyllä mahtava meno! Olisi hauskaa aiheuttaa hämminkiä ihanan isolla polttariporukalla ja nauttia päivästä mahdollisimman monen rakkaan ystävän kanssa. Mutta jos joku ei pysty osallistumaan polttareihin, niin häissä sitten juhlitaan!

En välttämättä tahtoisi, että mun ja Topiaksen polttareita vietettäisiin samana päivänä, sillä haluaisin, että kumpikin saa ihan oman päivän, josta saa sitten seuraavana aamuna kertoa kaiken toiselle. Odotan jännityksellä myös Topiaksen polttareita ja toivon, että pääsen sitten näkemään sieltä kuvamateriaalia!

Kuvamateriaalista puheenollen, toivon ystävieni ottavan polttareista paljon kuvia ja videoita! Ihania ihania muistoja <3 Pitääkin muistaa pitää kamera ladattuna, jotta voin sitten ottaa senkin mukaan, ja saadaan laadukkaita kuvia mahdolliseen polttarikuvakirjaan. Tykkäisin siitä perinteisestä polttarikirjaideasta, eli että kummankin polttareista tehtäisiin kuvakirja, jotka sitten laitetaan häissä esille ja kaikki vieraat voivat kurkata, mitä siellä polttareissa on tapahtunut. Ja polttareita pitää tietenkin esitellä sitten blogissa, joten kuvia tarvitaan!

Haluan ehdottomasti jonkun hienon polttareiden teemaan sopivan asun! Tahtoisin mieluummin jotain hauskaa kuin noloa ja epämukavaa, mutta antaudun ystävieni armoille :D Mun mielestä ne vapputorin valikoimista löytyvät asut on hirveän tylsiä ja mielikuvituksettomia, joten painajaisten polttariasuni olisi varmaan jotkut antennituntosarvihiuspantahärpäkkeet, tyllihame ja jättiaurinkolasit.

Toivon pääseväni polttareissa ihan hengailemaan ystävien kanssa jossain kohtaa, jotta voidaan jutella ja fiilistellä ja kilistellä, mutta tahtoisin kyllä paljon ohjelmaa. Ja ystäväni aivan varmasti tietävät sen, kuten he varmasti tietävät näissä kaikissa muissakin jutuissa minun makuni, sillä rakastan aina kaikkea ohjelmaa! Järjestän aina muille kaikkea, joten odotan innolla sitä päivää, kun muut järjestävät minulle ohjelmaa! :D Illan päätteeksi toivon vielä pääseväni baarin tanssilattialle irrottelemaan, ihan vaan koska rakastan tanssimista, ja mun mielestä illat päättyy ihanasti aina tanssilattialla rakkaiden ystävien kanssa.

Odotan hirveän innoissani polttareita, ja se on ehdottomasti yksi häähumun isoimpia juttuja minulle, jos se ei vielä käynyt selväksi. Tärkeintä on tietenkin se porukka ja hyvä fiilis, ja olen aivan varma, että polttareista tulee joka tapauksessa ihanat, vaikka me sitten istuttaisiin kaatosadetta paossa koko päivä jossain hotellihuoneessa (toivottavasti kuitenkaan ei). Oli kuitenkin hauska vähän listata, millaiset ne unelmien polttarit olisivat! Tai ainakin, että millaiset ne eivät olisi. Luotan kaasoihin ja kaikkiin ystäviini, vaikka minun onkin aina vaikea päästää ohjaksista irti, ja yritän vain pysyä housuissani, kun odotan tuota päivää.

Millaisia polttareita teillä on ollut?


KUN MENETIN HÄÄPUKUNI, KAHDESTI

17.07.2017

Huh. En oikein edes tiedä, mistä aloittaa, mutta tuntuu siltä, että jotain on sanottava. Niinkin materialismikeskeinen asia kuin hääpuku saattaa tuntua jollekin turhalta stressaamiselta, mutta minulle (ja monelle muulle) tämä on tärkeää. En ikinä ostaisi hääpukua, koska sattui olemaan alennuksessa, tai oli ihan hyvä päällä. Hääpuvun pitää olla juuri minun näköiseni. Sitä pukua tuijotetaan kuvista vuosikymmenet, puhumattakaan siitä, että the dress on tietenkin iso osa kaikkia hääpäivään liittyviä odotuksia.

Onnekseni minä löysin hääpukuni. Se oli minun näköiseni ja pienen pohdinnan jälkeen päätin ostaa puvun. Olin menossa ostamaan pukua tällä viikolla, kunnes viime perjantaina yhtäkkiä tuli täysin puskista tieto siitä, että Alfred Angelo, pukuni valmistaja, oli mennyt konkurssiin. Paniikki iski ja ahdistuin hirveästi. Kysyin äkkiä Fianceesta, josta minun piti puku hankkia, että voisinko ostaa sovituskappaleen, mutta joku oli ehtinyt ensin. Tuntui, että sydän murtui tuhansiksi sirpaleiksi, kun huomasin, ettei pukua saa enää mistään.

Maanantaiaamuna heräsin sitten siihen, kun Topias tuli herättämään minua puhelin kourassa: langan päässä oli siskoni, joka oli bongannut Tampereen Morsiusgalleriassa alkavan maanantaina Alfred Angelon mallikappaleiden alennusmyynti. Toivonkipinä heräsi taas ja aloin heti tavoitella Morsiusgalleriaa Whatsapissa ja puhelimitse, ja sainkin sovitusajan varattua sille päivälle. Aikaa oli juuri ja juuri matkaan, joten juosten pakattiin kaikki tavarat ja lähdettiin ajamaan Tampereelle.

Morsiusgallerian ilmoittaessa tästä Alfred Angelon pukujen poistosta säännöt oli ilmoitettu selkeästi: Ei varauksia, ei tilauksia. Nopeat syövät hitaat. Minä olin nopea, mutta röyhkeät söivät minut.

Kun saavuimme Morsiusgalleriaan, minut lähetettiin hämmentyneenä selaamaan yksin valtavia rekkejä täynnä pukuja, ilman mitään neuvoja, mistä voisin löytää haluamiani malleja. En saanut mitään suosituksia tai apua. Kun olin kerran varannut sovitusajan, kuvittelin saavani myös palvelua, mutta tämä olikin jonkinlainen outo itsepalveluputiikki. Hämmentyneenä selasin pukuja tietämättä yhtään, miltä ne näyttäisivät päällä, ja mitä kokoa oikein olen. Minun pukuani ei näkynyt ja se harmitti suuresti. En tainnut sittenkään olla tarpeeksi nopea. Tultiin kuitenkin tänne asti, joten yritin löytää muutaman puvun sovitettavaksi.

Sovituskoppiin mennessäni sanoin, että haluan helmaan todella paljon volyymia, joten tarvitsen alle isoimman mahdollisimman vannehameen. Tästä _hääpukuliikkeestä_ ei kuitenkaan löytynyt mitään muuta kuin todella kapeita kaksivanteisia alushameita, mikä oli mielestäni todella outoa. Seuraavaksi sanoin varovasti minua auttamaan tulleelle myyjälle, että en oikein tiedä, mitä kokoa nämä puvut ovat, että saatan olla niihin vähän liian iso. Odotin ehkä jotain asiantuntevaa tukea ja rohkaisua, mutta vastaukseksi myyjä katsoi minua hitaasti ja sanoi ”niin….” Menin jotenkin ihan lukkoon ja alkoi vaan ahdistaa koko sovitus ja teki vain mieli juosta pois. Purin kuitenkin hammasta ja jatkoin hymyilyä ja riisuin oman mekkoni.

Seuraavaksi myyjä ei tuntunut osaavan pukea hameita, sillä hän alkoi pukea ensin hääpukua minulle alakautta, ja jouduin itse puuttumaan ja sanomaan, että vannehame pitäisi varmaan pukea ensin. Sitten kun kokeiltiin pukuja päälle, myyjän ammattitaidottomuus alkoi paljastua. En halua nyt olla ilkeä, koska tämä myyjä vaikutti oikeasti mukavalta nuorelta naiselta. Mutta kun tehdään näin tärkeää ja kallista ostosta, odottaa sitä saavansa ensiluokkaista palvelua ihmiseltä, joka tietää mitä tekee. Ensimmäinen puku oli sopivan kokoinen ja siinä oli nyöritys. Myyjä ei osannut yhtään nyörittää pukua ja jätti sen aivan kummallisen muotoiseksi ja löysäksi, eikä siitä nähnyt yhtään, miltä se näyttäisi, jos se istuisi. Seuraavat puvut sitten taas olivat liian pieniä, jolloin muissa liikkeissä selkään on kiinnitetty sellaisilla klipsuilla ja kankaalla joku systeemi, että puku silti istuu lähes täydellisesti. Morsiusgalleriassa puku kuitenkin vain jätettiin auki ja minun piti yrittää itse pidellä pukua ylhäällä ja kuvitella, miltä se voisi näyttää, jos joku vaivautuisi kiinnittämään sen.

Morsiusgallerian myyjät eivät myöskään olleet lainkaan tietoisia tästä Alfred Angelon pukujen alennuksesta, josta heillä oli isot mainokset nettisivuilla ja Facebookissa, vaan sanoivat, ettei heillä mitään alennusta ole. Ihan joka kohdassa vaan paistoi sellainen outo ammattitaidottomuus läpi, eikä tästä kokemuksesta kyllä saanut mitään muuta kuin pahan mielen.

Yritin ystävällisesti reippaaseen tahtiin hylätä puvut ja olla itkemättä, jotta vain pääsisin pois liikkeestä, koska homma alkoi ahdistaa niin paljon. Mutta siinä loppuvaiheessa selvisi sitten se paras osuus koko reissussa. Minun pukuni todellakin oli siellä liikkeessä. Ja minä todellakin oli ensin paikan päällä kyselemässä sitä, mutta kun näköjään kaikkia ei huvita noudattaa sääntöjä, ja se puku oli varattu toiselle naiselle, joka tuli vasta minun jälkeeni sitten sitä sovittamaan. Jos olisin tiennyt, että maan perii rehellisyyden sijaan röyhkeys, olisin minäkin heti aamulla puhelimessa pyytänyt varata tämän puvun, ja olisin saattanut kävellä tästä liikkeestä ulos outoa toimintaa ihmetellen, mutta kuitenkin unelmieni puku kainalossa. Näköjään ei kannata yrittää noudattaa sääntöjä, etenkään kun henkilökuntakaan ei niistä ilmeisesti välitä tai ole tietoinen.

Mulle jäi Morsiusgalleriasta ihan hirveän paha mieli ja outo tunne. En tiedä, että oliko tämä sitten kuitenkin joku ns halpisliike, josta ei voinut odottaakaan kunnon palvelua, mutta jos minä erikseen varaan sovitusajan, niin kyllä sen odottaisi olevan oikea hääpukujen sovitus, oikean osaavan myyjän kanssa. Nyt alkoi vaan ahdistaa koko pukushoppailu. Tuleeko muissakin liikkeissä vastaan tällaista palvelua? Annetaanko minun suoraan ymmärtää olevani liian iso pukuihin? Löydänkö enää edes mistään minun näköistäni pukua? En tuntenut missään kohtaa olevani tervetullut, tai näyttäväni hyvältä missään. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen sovitukseni, olisin varmaan ajatellut kaikkien liikkeiden olevan tällaisia, enkä suostuisi enää ikinä sovittamaan yhtäkään pukua. Pakko on jatkaa, mutta mistä?

En tiedä. En tiedä en tiedä en tiedä. Seuraavaksi kai varataan kaasojen kanssa jollekin päivälle paljon aikoja Helsingin liikkeisiin ja yritetään sieltä sitten löytää se puku. Jännittää kuitenkin se, että päädytäänkö tässä oikeiden ammattilaisten huomaan, joten nyt ottaisin todella mielelläni vastaan suosituksia ja kokemuksia Helsingin seudun hääpukuliikkeistä. Auttakaa morsianta hädässä! Mistä löytyy se liike ja ihana asiakaspalvelija, joka pystyisi parantamaan tämän pahan mielen ja ahdistuksen?