TASAN PUOLI VUOTTA HÄIHIN

02.12.2017

Tänään on aika jännittävä päivä, sillä meidän häihin on enää tasan puoli vuotta! Ihan hullu fiilis, sillä tuntuu kuin juuri vasta vuosien odotuksen jälkeen oltaisiin menty kihloihin. Nyt ollaan oltu kihloissa jo tänään tasan 11 kuukautta. Häihin tuntui olevan vielä ikuisuus, joten on vaikea uskoa, että nyt enää onkin puoli vuotta aikaa. Ja mulla on kaikki ihan kesken!!

Mulla on ollut niin kiireinen syksy ja kesä, että mulla on jäänyt hirveästi tekemättä kaikkea, minkä ajattelin tähän mennessä jo olleeni tehnyt. Unohdin tosiaan ihan kokonaan sen hääpuvun ja se jäi ihan viime tinkaan, lisäksi mulla on vielä kukat ja koristeet ihan hoitamatta, ja vaikka mitä. Eikä mulla vielä oikein ole aikaakaan hyökätä hääjuttujen kimppuun! Toivottavasti kuitenkin joulukuun aikana saan jonkin verran asioita edistymään.

Nyt kun tässä on enää puoli vuotta aikaa, ajattelin aloittaa ainakin suunnittelun jatkamisen siitä, että tarkistan kaikilta palveluntarjoajilta, että meidän varauksissa on kaikki ok. Onneksi aloitin tammikuussa heti suunnittelun, kun kihlauduttiin, sillä alkuinnostuksissa sain hirveästi aikaiseksi, ja sitten kun arki taas muuttui kiireiseksi, jäin selkeästi jälkeen hääjutuissa. Oltaisiin ihan pulassa, jos en olisi heti tehnyt kaikkia tärkeitä varauksia! Ja kaikki vielä sanoivat, että olen ihan hullu, kun aloitan näin ajoissa. Mutta onneksi aloitin!

2.1.2018 me olemme olleet vuoden kihloissa, mutta 1.1.2018 on vielä tärkeämpi vuosipäivä, sillä meille tulee täyteen 8 vuotta seurustelua. Niin hullua! Enää kaksi vuotta, että juhlitaan meidän kymmenettä vuosipäivää, tuntuu ihan absurdilta. Tavallaan en enää edes osaa kuvitella elämää ilman lapsia, mutta samalla tuntuu, että ihan vasta juuri äsken olin 17 -vuotias lukiolainen, joka alkoi seurustella 20 -vuotiaan inttipojan kanssa, koska tarvitsin jonkun, joka voi hakea Alkosta juotavaa, eikä ota hakupalkkiota. Ja nyt valmistaudun puolen vuoden päästä kävelemään alttarille sen inttipojan luokse.

Puoli vuotta… Alkaa tuntua todelta.


MISSIO HÄÄPUKU

23.11.2017

Tämän piti olla se hauskin osa häiden suunnittelussa. Sitä katsoo vuosia hääpukuohjelmia ja haaveilee siitä hetkestä, kun löytää täydellisen puvun, alkaa itkettää, ja kaikki on upeaa. Mutta entäs kun sitä hetkeä ei tulekaan? Kun pukujen sovittelu alkaa vain ahdistaa. Kun mikään ei tunnu täydelliseltä. Se on aika hemmetin turhauttavaa.

Meidän häihin on enää ihan vähän yli puoli vuotta aikaa. En enää ehdi etsiä pukua, koska jos vielä onnistuisinkin löytämään puvun, en luultavasti ehtisi tilaamaan sitä, koska kaikki puvut, joista olen pitänyt, ovat olleet vähintään 8 kuukautta ennen tilattavia. Enkä oikein usko, että löytäisin edes enää pukua, koska olen käynyt läpi mallistoa malliston perään, ja sovitellut kaikki vähääkään lupaavat puvut Turusta ja Helsingistä.

Sovitellessani aloin tajuta, että mahdollisuuteni ovat vähissä. Olin löytänyt yhden puvun, josta pidin, mutta siitäkään en ollut varma. Joten jäljelle jäi teettämisen mahdollisuus, mikä tuntui tosi pelottavalta. Nompun kanssa osastolla istuskellessani lokakuussa sain sitten vihdoin aikaiseksi laittaa tarjouspyyntöjä ompelijoille. Sain tosi nopeasti vastauksia, mutta kaiken sairastelun keskellä pääsin perehtymään niihin tarkemmin vasta nyt.

Ompelijoilta saamani vastaukset auttoivat suuresti antamaan varmuutta teettämiseen. Kun kuuli ammattilaisten mielipiteitä ajatuksistani puvun suhteen, se auttoi hahmottamaan sitä, mikä on nyt se seuraava askel. Oli todellatodella vaikea vertailla ompelijoita ja päättää, kenen kanssa kannattaa lähteä työskentelemään, koska kaikilla oli upeita pukuja, kaikki olivat todella osaavan tuntuisia ja kaikki tuntuivat hyviltä tyypeiltä, jonka kanssa mielellään lähtisi toteuttamaan tällaista isoa projektia. Loppujen lopuksi tein sitten päätöksen sen perusteella, kenellä oli nettisivuillaan eniten kuvia puvuista, jotka olivat tyylillisesti sitä, mitä lähdin hakemaan.

Menen nyt sitten vielä ennen joulukuun puoliväliä tapaamaan ompelijaa ja juttelemaan yksityiskohdista, jotta saadaan toivottavasti projekti käyntiin. On tosi pelottava fiilis, kun tietää, että minulle on nyt tulossa puku, mutta en vielä tiedä millainen. Jotenkin tuntuu haikealta, että missaan sen täydellisen puvun löytämisen, mutta samalla olen innoissani siitä, että saan aivan ainutlaatuisen puvun. Tuntuu silti vaikealta luottaa siihen, että puku on sitten sellainen, josta oikeasti pidän. Olen vaan tosi huono tekemään tällaisia päätöksiä! Tulen varmasti tämän prosessin aikana jännittämään lopputulosta AIVAN hulluna, mutta yritän luottaa siihen, että puku kyllä onnistuu! On vaikea ”tilata” jotain näkemättä, kun on tällainen kontrollifriikki.

Onko teillä jollain kokemuksia hääpuvun teettämisestä? Kuulostavatko nämä ajatukset tutuilta? Miten puvun kanssa kävi?

Ps. Katsokaamme tämän pohdinnan kuvitukseksi kolmatta kertaa tätä kuvaa minusta hääpuvussa, sillä tämä on ainoa kuva, jonka olen julkaissut itsestäni hääpuvussa. Enkä aio tulevasta puvusta vielä paljastaa mitään!


PUOLIVÄLI

16.09.2017

Eilen oltiin puolivälissä kihlauksesta häihin ja juhlistettiin vähän sitä Naughty BRGR:issa  <3