KUKA VEI KAKUN?

15.08.2018

Postaus sisältää yhteistyönä Tannisilta saatuja tuotteita.

Kuvat: Petri Mast ja Maria Ahokas

Edellisessä hääpostauksessa kertaamieni tapahtumien jälkeen oli seuraavaksi vuorossa hääkakun leikkaaminen. Hääkakku oli taas yksi asia lisää meidän pitkään listään häihin liittyvistä jutuista, joista oltiin heti samaa mieltä. Me ei olla kumpikaan ikinä välitetty täytekakuista, joten ensin ajateltiin, että ei kakulla niin väliä. Sitten ruvettiin kuitenkin miettimään, että kyllä me halutaan myös nauttia jälkkäristä meidän omissa häissä. Alettiin siis pohtia vaihtoehtoja perinteiselle hääkakulle. Ensin tuli mieleen juustokakku, koska niistä tykätään, mutta tuli vähän sellainen fiilis, että ei se kuitenkaan ole meidän juttu. Sitten tajuttiin, että tykättään molemmat hirveästi porkkanakakusta, että saisiko siitä sellaisen hienon hääkakun? Otettiin siis muutamaan leipomoon yhteyttä ja heidän ideoinnin ja tarjousten perusteella päädyttiin valitsemaan Tanniset. Saatiin heiltä ehdottomasti paras tarjous ja tietenkin sitä mielellään aina tukee paikallista vanhaa ja tuttua perheyritystä. Meille tuli itseasiassa vähän yllärinä, että Tannisilta saa hääkakkuja, mutta onneksi satuttiin näkemään niitä häämessuilla aiemmin ja osattiin pyytää tarjous! Mulle tuli tarjouspyynnöissä sekin yllätyksenä, että edullisimman ja kalleimman tarjouksen ero oli tosi huikea. Tuo kallein oli nimittäin yli kaksi kertaa kalliimpi. En ole ihan varma, maksetaanko joissain kakuissa sitten brändistä vai mistä, mutta meidän mielestä Tannisilla yhdistyi parhaiten laatu, asiakaspalvelu, luotettava maine ja kilpailukykyinen hinta.

Siinä ensimmäisessä hääkakun suunnittelupalaverissa ja maistelussa me sitten Tannisten kakkutaikuri Pipan kanssa juteltiin ja päädyttiinkin tekemään yhteistyötä tämän kakun tiimoilta. Meidän hääkakkumme on siis saatu bloginäkyvyyttä vastaan. Muut makeat sitten taas tilasimme myöhemmin erikseen ja olemme maksaneet ne ihan normaalisti.

Pipalla oli ihania ideoita ja hän ymmärsi heti mitä haettiin. Me ei sitten oikeastaan sen pidemmälle mitään yhdessä suunniteltu, vaan annettiin aika vapaat kädet ja kakusta tuli juuri sitä, mitä toivottiin. Koristeet olivat ihan täydelliset ja muutenkin kaikki oli moitteetonta! Tannisten porkkanakakku vaan on niiiiiiin hyvää, että ei sen kanssa kyllä voi pieleen mennä. Meillä olisi itseasiassa ollut myös tätä varten teetetty kakkukoriste, jonka pitopalvelu valitettavasti unohti laittaa. Vähän harmitti jälkikäteen, kun se varta vasten teetettiin ja maksettiin siitä 34 euroa, mutta onneksi tuo kakku oli niin kaunis, että ei me sitä sitten tosiaan itsekään huomattu ennen kuin seuraavana päivänä, kun koriste löytyi baarista.

Hääkakun lisäksi me päädyttiin tilaamaan näitä maagisia brownieita ja macaronseja. Macaronseihin päädyttiin, koska lapset rakastaa niitä, ja brownieihin, koska ohmygod. Jopa Topias, joka ei syö melkein mitään makeaa, ahnehtii näitä ihan hulluna. Hääkakkuun ei mahtunut koko porukan kakkumäärää tohon kuvassa näkyvään kakkuun, joten niitä oli lisää kylmässä. Meille jäikin yksi kokonainen kakku ja yksi vain vähän maistettu, joka syötiin häitä seuraavana päivänä sukulaisten kanssa. Se kokonainen kakku sitten taas pakastettiin ja syötiin meidän kiitosbileissä reilu viikko sitten. Lisäksi oli sitten gluteeniton ja vegaani vaihtoehto erityisruokailijoille.

Kakun leikkaus meillä oli myös se vanha tuttu perinteinen. Eli kakkua leikataan yhdessä, ja lapion osuessa pohjaan polkaistaan maata ja ensimmäiseksi ehtinyt on sitten se, joka määrää kaapin paikan, tai jotain sinnepäin. En ole tottapuhuen ihan varma tämän perinteen taustoista, mutta se on vaan hauska ”ohjelmanumero”, joka haluttiin myös suorittaa. Ja kuten kaikki arvasivat, minä tietenkin voitin. Ei kukaan varmaan odottanut mitään muuta :D

Topiaksen ilme kuvissa ja videossa on symppis, mutta ei hän oikeasti ollut pettynyt, joten ei tarvitse potea pahaa mieltä hänen puolestaan. He’ll live.

Meidän kakku sopi täydellisesti meidän häiden teemaan. Se oli yksinkertainen, elegantti ja ihan vähän erikoinen, sellainen juuri meidän näköinen. Ja kun se erikoisuus jatkui kakun sisällä, niin se oli se paras juttu! Moni kuitenkin tällaista kakkua leikatessaan odottaa täytekakkua, niin porkkanakakku oli aika ihana ylläri. Täytteenä siis oli sitä porkkanakakun kuorrutetta, naaaammmm.

Oltiin aivan järjettömän tyytyväisiä Tannisiin. Saatiin koko ajan tosi nopeasti vastauksia, päästiin maistelemaan kaikkea, suunnittelu oli helppoa ja sujuvaa, kakku ja kaikki makeat tuotiin saumattomasti paikan päälle ja kaikki oli täydellisen herkullista. Lämpimästi voin koko sydämestäni suositella kaikille. Tanniset on kaikille paikallisille varmasti tuttu yritys, mutta luulen, että monelle muullekin tulee yllärinä tämä uudempi hääkakku-puoli, joten menkäähän rohkeasti tutustumaan heidän kättenjälkeen! Ja hääkakku kannattaa tietenkin varata asap, meidänkin kakku mahtui ihan juuri ja juuri tuon päivän tilauksiin.


HÄÄJUHLAN ALKUPUOLI

14.08.2018

Kuvat: Petri Mast ja Maria Ahokas

Otettuamme pari potrettia vihkimisen jälkeen, lähdimme ajamaan juhlapaikalle. Bestmanit ja kaasot olivat siellä jo valmiina vieraiden kanssa odottamassa, ja käveltiin vieraiden muodostaman käytävän läpi paikallemme vastaanottamaan onnitteluita. Meillä oli ihan se perinteinen kättelyjono, jossa jokainen vieras tuli onnittelemaan, ja sen jälkeen otti alkumaljan tarjoilijoilta ja jäi odottelemaan terassille. Onnittelujen jälkeen oli vuorossa perinteisesti morsiamen isän puhe, jossa kaikki myös toivotettiin tervetulleiksi. Tässä oli niin epätodellinen olo, eikä vaan vieläkään voinut uskoa, että me oikeasti ollaan naimisissa. Autossa kyselin koko ajan Topiakselta, että tapahtuiko tää kaikki oikeasti, koska tuntui kuin olisin nähnyt unta.

Hääpäivä oli niin toiminnantäyteinen, että tuo kättelyjono oli mun mielestä kiva, kun pääsi edes kerran sitten jokaisen kanssa vaihtamaan pari sanaa. Eikä siihen kauheasti mennyt aikaakaan. Meillä oli aika paljon näitä ihan perinteisiä juttuja, sillä vaikka esimerkiksi moni lukija sanoi odottavansa meiltä aivan erilaisia häitä, me ollaan loppujen lopuksi aika perinnerakas perhe. Haluttiin Topiaksen kanssa molemmat tietyt perinteet osaksi häitä, eikä tarvinnut mistään jutusta neuvotella.

Isäni puheen jälkeen kokoonnuttiin kaikki vielä terassin viereen ottamaan ryhmäkuva, ja sitten siirryttiin sisälle omille paikoille.

Tässä kohtaa meille tuli vähän aikataulumuutoksia, koska ruoka oli tosiaan aikataulutettu vasta myöhemmäksi ja tultiinkin suunniteltua aiemmin juhlapaikalle. Bestmanit siis kutsuivat tässä välissä Topiaksen eteen lukemaan polttareissa kirjoittamansa runon minulle ja esittelemään tekemäänsä sormimaalausta. Näiden jälkeen me sitten taas livahdettiin ottamaan lisää potretteja, kun vieraat viettivät aikaa edellisen postauksen cocktail hour -tyylisessä miljöössä. Potrettikuvauksista palattuamme päästiinkin sitten suoraan syömään, mutta kaikista ruokailuista teen pian omat postauksensa.

Ruokailun jälkeen meillä oli ihan tyhjää, etenkin minulla, koska mulle ei oikein ruoka maistunut, ja nousin sitten nopeasti pöydästä ottamaan hunnun pois ja valmistautumaan laahuksen nostoon. Hyvin minä kyllä noilla pärjäsin ja alunperin ajattelin, että pidän hunnun ja laahuksen pidempään, mutta sitten tuli vain sellainen fiilis, että nyt riittää ja haluan liikkua helpommin, joten kävin ihan yksin vessassa irrottamassa hunnun, vaikka siihenkin oli kauheat suunnitelmat, ja se lähti tosi nätisti, kun kampaus oli hyvin ja tukevasti tehty.

Tämä pieni ”vapaa-aika” oli tosi kiva, koska ehdin hengailemaan kaikkien lasten kanssa, jotka myös olivat jo syöneet, ja sitten kun vieraita alkoi lisää lopetella ruokailua, niin pääsin juttelemaan kavereiden ja sukulaisten kanssa. Oltiin suunniteltu pöytäjärjestys niin, että ensimmäiseksi ruokaa pääsee hakemaan he, jotka ovat tulossa virallisiin yhteiskuviin, joten tässä hekin alkoivat sitten olla valmiita, ja ruvettiin ottamaan kuvia etukäteen sovittujen kokoonpanojen kanssa. Teen ihan oman postauksen kaikista näistä suunnitelluista jutuista, kuten aikatauluista, tehtävänjaosta ja kuvauslistoista, ja siitä, miten ne sitten toteutuivat.

Yhteiskuvien jälkeen ehdittiin taas ihan vaan olla ja viettää aikaa yhdessä, mikä oli ruokailun jälkeen juuri sopiva juttu. Olin ihan tyytyväinen, että ohjelmat olivat sitten illemmalla, niin tässä ehti ruoan jälkeen rentoutua ja nauttia kaikkien seurasta, sillä onhan se tosi pitkä päivä. Niin pitkä, että siitä tuli kuvia ihan huuuurja määrä, ja tässäkin on vain ehkä joka kolmas tai neljäs kuva esillä, joten tämä hääpäivän kulku piti jakaa useampaan postaukseen…. ;)

 


COCKTAIL HOUR

12.08.2018

Me tiedettiin siinä häitä suunnitellessa, että vieraille tulee vähän odottelua, kun he siirtyvät kirkolta juhlapaikalle, sillä me oltiin menossa vihkimisen jälkeen ottamaan potretteja. Häissä on usein se isoin tunnelmantappaja onkin juuri tuo väli, kun ihmiset ovat nälkäisiä, janoisia ja jalat alkavat jo särkeä juhlaparia odotellessa. Ei haluttu pitää erillistä cocktail hour -tilaisuutta, koska meidän saapuessamme ensimmäisenä ohjelmassa oli ruokailu, mutta haluttiin ihmisten viihtyvän myös siinä odotellessa. Oltiin sovittu, että sillä aikaa hääseurue ohjeistaa ihmisiä tutustumaan istumajärjestykseen, vieraskirjaan ja lahjapöytään, ja kertoo kaikille juhlatilasta ja kaikesta, mitä häistä oli tarpeellista tietää. Tämän lisäksi oltiin hankittu tarjolle macaronseja, makuvesiä ja kivennäisvettä, jotta jokaisella olisi virvokkeita ja jotain pientä suuhunpantavaa. Macaronsit tilattiin Tannisilta, josta tuli kaikki muutkin häidemme makeat, mutta niistä kirjoitan vielä ihan erikseen, kun teen postauksen hääkakusta! Näiden lisäksi myös karkkibuffet oli alusta asti ”auki”.

Meillä ei sitten aikataulu mennytkään ihan suunnitellusti, kun tosiaan lähdettiin jo huomattavasti aiemmin juhlapaikalle, ja otettiin potretit myöhemmin, joten oltiin itsekin sitten mukana tässä cocktail hour -osuudessa. Oli oikeastaan ihan kiva hetken aikaa vaan ottaa rennommin ja seurustella. Siinä vähän varisi se jännitys ja kasvoi ruokahalu ruokailua varten. Muutettiin aikataulua niin, että tuossa ennen ruokailua oli myös vähän ohjelmaa, ja käytiin sitten vielä ottamassa vähän kuviakin, joten aika meni loppujenlopuksi tosi nopeasti. Tai ainakin meistä tuntui siltä, mutta tietenkään en voi puhua vieraiden puolesta.

Karkkibuffet on nykyään häissä jo aika klassikko, ja aluksi ajateltiin, että ei haluta sitä, kun se on jo niin nähty, mutta sitten ruvettiin miettimään, että vitsi, häihin tulee kyllä jo aika paljon lapsia, ja ehkä karkkibuffet olisi kiva vaihtoehto vieraslahjalle, niin kaikki voivat ottaa vielä mukaan karkkia, eikä meidän tarvitse tuhlata vieraslahjoihin, kun ei edes keksitty mitään kivaa vaihtoehtoa.

Tilattiin Maxikarkista kaikkia meidän omia lemppari-irtsareita, koska haluttiin ehdottomasti oikeasti hyvä karkkibuffa, eikä sitä sydänvaahtokarkki-sydänsuklaa-sydäntikkari -versiota. Rahaa näihin meni noin satanen ja kaikki meni turkkareita lukuunottamatta, niitä jäi vajaa puoli laatikkoa ja mä olen niitä kotona mutustanut koko kesän, viimeksi tänään. Oli muuten vaikeaa olla syömättä näitä, kun ne olivat aika pitkään meillä kotona pahvilaatikossa! :D Ainoa asia, joka piti meidän näpit kurissa oli se, että tiedettiin karkkien alkavan kovettua, jos mentäisiin avaamaan purkit.

Nomppu ei syönyt meidän häissä haarukallistakaan mitään ruokaa ja ihmeteltiin sitä, että miten hänelle ei yhtään maistu, mutta myöhemmin kuultiin yhdeltä vieraalta, että hän oli nähnyt Nompun viiden eri aikuisen kanssa hakemassa karkkia, aina mukamas ensimmäistä kertaa. Ja jokaisen pussin hän oli syönyt tyhjäksi! Ei ihme, ettei ruoka maistunut :D On se vaan fiksu. Tajusi kysyä aina eri ihmistä auttamaan, eikä kukaan tajunnut.

Jos te aiotte ottaa potretit vihkimisen ja hääjuhlan välissä, suosittelen ehdottomasti järjestämään vieraille sillä aikaa jotain juotavaa ja naposteltavaa, tai ainakin ohjelmaa. Mun mielestä tällaisista jutuista huolehtiminen pitkälti määrittelee juhlan ilmapiirin, sillä väsyneet ja nälkäiset vieraat eivät tietenkään luo samanlaista fiilistä kuin viihdytetyt ja virkistäytyneet vieraat.