PITKÄ HÄÄVIDEO

23.08.2018

Tuon meidän lyhyemmän häävideon esiteltyäni on nyt jo korkea aika näyttää teille se teitä varten tehty pidempi versio!

Me valittiin videokuvaajaksi Rene Garmider, joka oli ainoa kuvaaja, jolta edes pyydettiin tarjous. Me vain rakastuttiin samantien Renen videoiden tunnelmaan ja tiedettiin, että halutaan juuri tää tyyppi taltioimaan myös meidän häät. Ja miten täydellinen valinta me tehtiinkään! Rene sai niin upeasti tallennettua sen häiden tunnelman, että oltiin vaan ihan mykkiä, kun katsottiin tätä videota. Ja samoin noiden lyhyempien videoiden kanssa!

Videokuvaus oli meille alusta asti ihan must. Haluttiin panostaa sekä videoon että valokuvaukseen ja kyllähän siihen meni useampi tonni, mutta heti häiden jälkeen teaserikuvat ja -videon saatuamme sanottiin, että senttiäkään ei kaduta. Ajatuksena ainakin koko ajan on ollut, että häät koetaan vain kerran elämässä ja tätä tullaan muistelemaan vuosikymmeniä meidän elämän tärkeimpänä päivänä, joten meille oli todella tärkeää, että saadaan hääpäivästä täydelliset taltioinnit, jotta oikeasti muistetaan kaikki vielä vanhuksina.

Valokuvat ja videot on aivan eri juttu, etenkin mitä häihin tulee. Molemmat on tärkeitä, mutta videokuvaus ihmisiltä yleensä tuppaa unohtumaan. Ja kun häävideo on kuitenkin niin uskomaton kokemus! Jos budjetti on sen verran pieni, että en saisi molempia, niin tekisin ehkä niin, että ottaisin valokuvaajalla vain potretit, ja sitten hääjuhlaan ottaisin videokuvaajan. Jos järjestäisin häät uudestaan, en voisi kuvitellakaan tekeväni sitä ilman videokuvaajaa.

Videokuvaajan valintaan kannattaa tietenkin kiinnittää huomiota ja käyttää aikaa. Me valittiin Rene, koska Renellä on hyvä maine hääkuvaajana ja rakastettiin hänen työnjälkeä. Hääpäivän jälkeen jo heti voitiin sanoa, että meidän kaikki kuvaajat olivat todellakin palkkansa ansainneet. Rene oli ihan täydellinen videokuvaaja; me ei henkilökohtaisesti edes huomattu häntä siinä juhliessamme, mutta kuitenkin videolta näkee, että Rene on ollut koko ajan mukana tärkeissä hetkissä. Meidän vieraat ovat nämä videot nähtyään sanoneet, että he ihmettelivät välillä sen hauskan videokuvaajatyypin toimintaa, kun se kuvasi niin nopeasti kaikkia juttuja, että mikäköhän tässä on pointti, että saako tosta mitään hyvää, kun se vaan menee joukossa. Mutta kun juuri sellainen on se paras kuvaaja! Ja videon nähtyään he tosiaan sanoivat, että vau, noin vaivattomalta se siinä livenä näyttää, mutta lopputuloksesta näkee, että kaikki on kyllä tarkkaan suunniteltua. Hyvän kuvaajan ei tarvitse keskeyttää ja ohjata, vaan häävideossa nimenomaan minä ainakin arvostan sitä, että kuvaaja on sopivan huomaamaton, mutta ei tingi laadusta.

Hyvän kuvaajan lisäksi Rene on ihan mahtava tyyppi, jonka kanssa oli hauskaa suunnitella hääpäivää ja kuvata! Me ollaan enemmän kuin tyytyvisiä asiakkaita ja koko sydämestäni voin suositella Reneä kaikille häitä suunnitteleville pareille. Älkää skipatko häävideota! Et tule ikinä katumaan videoon laittamaasi rahaa, mutta tulet varmasti joskus katumaan, jos et ota videota.

Musiikkilisenssit musicbed ja songfreedom. Kirkossa soittaa Neue Quartet.


HÄIDEN KOHOKOHDAT

21.08.2018

Postaus sisältää yhteistyönä Hesburgerilta saatuja tuotteita.

Kuvat: Petri Mast ja Maria Ahokas

Häissä on muutama sellainen hetki, mitä voi hyvällä omatunnolla kutsua kohokohdiksi. Ensitanssi on ihana, tosi symppis. Ensisuudelma saa hymyn huulille. Morsiamen ryöstö naurattaa. Mutta entäs ne kohdat, mistä tulee sellainen JEEEEEEE!! No niitä oli meidän mielestä kimpunheitto, sukkanauhan heitto ja ehkä tärkeimpänä iltapala.

Me valittiin häihin ruokailun menu tosi nopeasti. Oikeastaan vaan vilkaistiin vaihtoehtoja ja sanottiin, että vaikka toi. Mutta iltapalaa me sitten taas mietittiin pidempään, koska se oli meille tosi tärkeä. Haluttiin jotain ihanaa syötävää, mistä vieraille tulee sellainen olo, että oi jee, täällä on tällainen iltapala, ja kaikki innostuisivat syömään ja jaksavat juhlia aamuyöhön asti. Mietittiin erilaisia vaihtoehtoja, mutta sitten tultiin siihen tulokseen, että hampurilaiset on aina nappivalinta, sillä ne maistuu kaikille, ja kun olen ollut monissa häissä, joissa on ollut iltapalana Hesen juustoja, niitä ei ole ikinä jäänyt yli.

Päädyttiin siis hampurilaisiin ja juustohampurilaiset saimme blogin kautta Hesburgerilta. Ja hampparitarjoilu oli todellakin täydellinen valinta! Saatiin helposti samalla tilauksella huomioitua myös erikoisruokavaliot ja jokaiselle maistui. Hankittiin varmuuden vuoksi tarjolle myös pitsaa, mutta huomasi kyllä, että juustohampurilaiset olivat kaikkien ykkösvalinta, joten suosittelen jatkossakin hääpareille Hesburgerin iltapalaa.

Mun mielestä hääjuhlan iltapalan kuuluu olla juurikin sellainen rento ja helposti syötävä, johon ei välttämättä tarvitse lautasta tai aterimia. Se myös käytännössä helpottaa, sillä meillä ei ainakaan enää tähän aikaan ollut tarjoilijoita paikalla, joten hampurilaiset oli helppo laittaa lämpölaatikossa esille (kauaa ne eivät tosin esillä olleet, kun laatikko tyhjeni samantien), eikä niiden syömiseen tarvinnut mitään ylimääräistä, joten ei tule enää tiskiä tai sotkua. Hampurilaiset on myös helppo ottaa mukaan tanssilattialle, eikä tarvitse keskeyttää illan aktiviteetteja ja mennä pöytään syömään. Erilaiset buffetit ja ”tee oma annos X” -jutut on myös tosi kivoja, mutta itse sekä morsiamena että vieraana olen aina rakastanut mahdollisimman helppoa iltapalaa, koska onnistunut iltapala on mulle maukas, mutta vaivaton. Ja helpon lisäksi me haluttiin nimenomaan jotain ihanaa mättöä, kun meidän idea häistä oli ainakin se, että päivällä ollaan fiinejä ja istutaan omilla paikoilla syömässä ja juodaan viiniä, mutta illalla kreisibailataan drinkki toisessa kädessä ja juusto toisessa.

Tosi iso kiitos siis Hesburgerille yhteistyöstä ja täydellisestä iltapalasta!

Ja ne toiset mainitsemani kohokohdat sitten! No kimpunheitto, jeeeee! Moni kavereista oli ihan treenannut kuulemma kimpun nappaamista, ja sinkkunaisia ei tarvinnut montaa kertaa kehottaa kerääntymään kimppua nappaamaan. Kimpunheitto käynnistettiin, kun kaiuttimista alkoi kuulua ”all the single ladies, all the single ladies”, ja kaikki olivat valmiusasennoissa, kun hetkeksi unohduin fiilistelemään biisiä ennen kuin pääsin siihen varsinaiseen heittoon. Heitin oman hääkimppuni sijaan yhden kaasojen kimpuista, sillä halusin kuivattaa oman kimppuni muistoksi. Se kaasojen kimppu ei vain sitten lentänytkään ihan niin kuin ajattelin, sillä se oli tosi kevyt! Heitin kovaa ja kimppu lähtikin vain korkealle, mutta jäi tosi lähelle, ja eturiviin ehtineillä kävi sitten paras tuuri, kun kimppu jäi ihan siihen hollille.

Mä en ole itse ikinä saanut kimppua, enkä tosin ole tainnut sitä olla yrittämässäkään kuin ehkä kerran, ja olin odottanut tosi paljon tätä kimpunheittoa. Oli niin siistiä olla itse se morsian, joka nyt heittää sen kimpun, eikä enää pääse osallistumaan noihin heittoihin. Vähän myös haikeeta, nyyhkis! Häitä on ensi vuonnakin tulossa, mutta mun pitää sitten jättää kimppupuuhat muille. Tietenkin sehän on hyvä asia, kun olen niin onnekas, että mulla jo on se sormus sormessa. Mutta kimpunheitot vaan on niin ihania! Ja siksi kimpunheitto on ehdottomasti yksi näistä häiden kohokohdista, jonka kohdalla tulee aina se jeeeeeeeeee!

Kimpunheiton kaveriksi pitää tietty kertoa myös sukkanauhasta. Mulla oli tosiaan Winnipeg Jetsien sukkanauhat, jotka tilasin Etsystä. Jets on siis Topiaksen lempijoukkue ja halusin yllättää hänet tossa tilanteessa. Mulla oli siis sukkanauha ja heittonauha, koska kimpun tapaan halusin säästää varsinaisen nauhan, ja heittonauha oli sitten sellainen vähän kapeampi, mutta muuten ihan samanlainen. Mulla ei oikeasti ollut noita päällä, vaan kävin laittamassa ne vasta tossa illalla, koska en halunnut pelätä esim alttarilla sukkanauhan putoamista. Jalkaan ne sitten laitettiin niin, että paksumpi sukkanauha oli ylempänä ja se heittonauha siinä vähän sen alapuolella, niin Topias osasi reittä pitkin tullessaan napata hampailla sen alemman nauhan.

Tosi usein häissä sukkanauhaa heittäessä miehet saa pakottaa sinne ottamaan sitä, eikä kukaan oikeasti yritä, mutta meillä siitä tuli ihan tappelu! :D Kaksi onnekasta miestä onnistui saamaan sormensa sukkanauhaan ja taistelivat siitä hyvän tovin, kunnes Topiaksen bestman voitti.

Meidän häiden ilta sujui kyllä niiiiiiiin onnistuneesti. Niinkuin oikeastaan kaikki muutkin osat meidän hääpäivästä! Voi että kun saisi palata tohon päivään, uudestaan ja uudestaan. Onneksi on kuvat ja videot.

Juustohampurilaiset saatu Hesburgerilta.


HÄÄJUHLA JATKUU – PUHEITA JA LEIKKEJÄ

20.08.2018

Kuvat: Petri Mast ja Maria Ahokas

Kirjoittelin jo aiemmin meidän hääjuhlan alkupuolesta ja hääkakusta ja muista tarjottavista, joten nyt on hyvä jatkaa siitä, mitä tapahtui hääkakun jälkeen!

Meillä oli hääpäivän rakenne suunniteltu mun aikataulutuksen mukaan, mutta olin myös jättänyt meidän kaasoille ja bestmaneille tilaa suunnitella ohjelmat heille sopivaan tapaan. Hääkakun jälkeen meillä oli sopivasti taas sitä rentoa olemista, jolloin ehdin muunmuassa kuvien mukaisesti tanssimaan lasten kanssa, joiden mielestä mun muhkean mekon kanssa oli niiiiiin hauska tanssia ja pelleillä! Meillä oli myös ihana pikkuväen dance circle, johon meidän kummityttö Nova pöllähti supersöpönä keskelle. Ja Aden ja Alexin kanssa harjoteltiin hienoja kiepautuksia jajajaja. Oli niin ihanaa!

Tässä kohdin meillä oli sitten myös yksi hauska leikki! Meidän leikit noudattivat myös sitä aika perinteistä linjaa, mitä ohjelmalta haettiin, ja meidän hääseurue oli kyllä ihan nappiin suunnitellut kaiken. Tässä kohtaa leikittiin sitä tuttua ”kuka on tehnyt sitä ja tätä” -leikkiä, jossa siis jokainen nousee aina, kun mikistä kuuluu itseen osuva väite. Tässä kivasti näkee vähän, että ketkä täällä on niitä sukulaisia ja kuka on tehnyt mitäkin hääparin kanssa. Ja sitten sinne joukkoon kuuluu tietty laittaa niitä juttuja, mitkä laittaa naurattamaan! Kuten esimerkiksi meillä oli ”kuka on herännyt sulhasen vierestä”, ja niiden oletettujen bestmanien lisäksi mun siskoni nousivat ylös. Moni ehkä ihmetteli, että miksi Topias on nukkunut mun siskojen kanssa, mutta meillä tosiaan on tosi läheinen suku, ja Topias on usein baari-illan jälkeen mennyt meluisasti keskellä yötä mun vanhempien luokse ja kömpinyt nuorimman siskoni viereen nukkumaan. Kerran Alisa kertoi tulleensa itse jostain yöllä kotiin, mutta meni sitten vierashuoneeseen nukkumaan, kun hänen sängyssään jo nukkui rullakebab kainalossa sammunut Topias. Muista siskoista en nyt ihan varmaksi muista, miten nää menivät, mutta veikkaan, että ovat nukkuneet vierekkäin meidän porukoilla krapulaansa pois. Topias on kyllä vetänyt päikkäreitä varmaan jokaisen mun sukulaisen sängyssä vähintään yksin, se oiskin ollut muuten hyvä kysymys tähän.

Isäni puheen lisäksi myös bestmanit puhuivat, ja Eve piti siskojen puolesta puheen. Myös Henni oli kirjoittanut puheen, mutta ei uskaltanut sitten pitää sitä häissä, koska itkuksihan se vain menee. Mutta Henni on muuten antanut mulle luvan julkaista hänen puheensa täällä, joten jee!

Meillä oli sitten myös tietenkin perinteinen kenkäleikki. Kenkäleikki oli ainoa leikki, minkä kerroin toivovani häihin, joten se ei tullut yllätyksenä. Tosin kysymykset/väitteet/mitkä lie tulivat, koska jätettiin suunnittelu kuitenkin hääseurueelle. Mun täytyy sanoa, että en nyt ulkoa muista, mitä kysymyksiä tässä oli, mutta tämän takia meillä oli videokuvaaja :D heh. En myöskään muista vastattiinko samoja vai eri juttuja, mutta nekin näkee onneksi videolta. Kai meillä tärkeät jutut kuitenkin meni oikein, mutta mielipiteitä on erilaisia… ;)

Sitten meillä oli myös yksi tosi hauska leikki, missä meidän kilpailuhenkisyys vähän pääsi koetukselle. Ja siis hitto sentään, Topias voitti! :D Mutta ehkä nyt suodaan hänelle se, kun mä vein kakun. Tässä leikissä kaasot sanoivat yksitellen asioita, mitä meidän piti etsiä vierailta, ja aina tuoda kaasoille, ja ensimmäinen saa pisteen. Tästä kun nyt selaatte eteenpäin kuvia niin siellä näkyy esimerkiksi yksi söpö peppu, kun mä voitonhimoisena yritin ehtiä ensin ja heitin tosi kaukaa autonavaimet kohti kaasoja, kun Topias oli jo lähempänä, ja ne sitten lensivät tonne lavan alle. Mutta löytyivät onneksi vielä!

Me kyllä Topiaksen kanssa oikein painittiin voitosta ja molemmat otti ihan tosissaan, koska ollaan aina tosi kilpailuhenkisiä. Okei, minä vielä enemmän, mutta jos me ollaan kahdestaan vastakkain, niin Topiaksessa herää ihan hirveä voitontahto. Ja tehdään tätä ihan tyhmistäkin jutuista. Yhtenä päivänä oltiin lähdössä johonkin ja kuittailin Topiakselle, kun sillä kesti, ja se kuittaili takaisin, että mulla ei oo edes vaatteita päällä, ja sanoin, että mun vaatteet on tossa vieressä ja oon ihan varmaan sua ennen valmiina, ja seuraavaksi meillä olikin hirveä tappelu, missä molemmat kiskoi paitaa päälle, Topias samalla heitti mun farkut eteiseen ja mä hakkasin Topiasta sen omilla farkuilla. Ja lapset kannusti eteisessä toinen äitiä ja toinen isiä. Ja minä voitin, VAIKKA Topias huijasi ja aloitti ruman pelin.

Meidän häissä oli juuuuuuri sopivasti ohjelmaa ja oleskelua. Oli aikaa olla ja rentoutua, mutta ei liikaa. Mä rakastan kaikkea ohjelmaa ja itse aina järjestän hirveästi kaikkea, niin oli kivaa olla nyt itse mukana siinä, eikä järjestäjänä. Mun mielestä häät vaatii ohjelmaa, koska ne rikkoo kivasta jäätä, kun ihmiset ei tunne toisiaan. Hääpäivä on myös tosi pitkä, ja ohjelmanumerot tuo vastapainoa ”tyhjälle” ajalle ja saa ajan lentämään. Meidän mielestä meillä kaikki meni juuri täydellisesti, mutta tietenkin jokainen järjestää itsensä näköiset häät ja toiset eivät halua yhtään ohjelmaa, ja toiset haluavat tosi paljon.

Tähän loppuun vielä kuvamateriaalia minun puheestani Topiakselle, jonka siis olin videoinut etukäteen, koska Hennin tapaan homma olisi mennyt ihan itkemiseksi.