MISSIO HÄÄPUKU

23.11.2017

Tämän piti olla se hauskin osa häiden suunnittelussa. Sitä katsoo vuosia hääpukuohjelmia ja haaveilee siitä hetkestä, kun löytää täydellisen puvun, alkaa itkettää, ja kaikki on upeaa. Mutta entäs kun sitä hetkeä ei tulekaan? Kun pukujen sovittelu alkaa vain ahdistaa. Kun mikään ei tunnu täydelliseltä. Se on aika hemmetin turhauttavaa.

Meidän häihin on enää ihan vähän yli puoli vuotta aikaa. En enää ehdi etsiä pukua, koska jos vielä onnistuisinkin löytämään puvun, en luultavasti ehtisi tilaamaan sitä, koska kaikki puvut, joista olen pitänyt, ovat olleet vähintään 8 kuukautta ennen tilattavia. Enkä oikein usko, että löytäisin edes enää pukua, koska olen käynyt läpi mallistoa malliston perään, ja sovitellut kaikki vähääkään lupaavat puvut Turusta ja Helsingistä.

Sovitellessani aloin tajuta, että mahdollisuuteni ovat vähissä. Olin löytänyt yhden puvun, josta pidin, mutta siitäkään en ollut varma. Joten jäljelle jäi teettämisen mahdollisuus, mikä tuntui tosi pelottavalta. Nompun kanssa osastolla istuskellessani lokakuussa sain sitten vihdoin aikaiseksi laittaa tarjouspyyntöjä ompelijoille. Sain tosi nopeasti vastauksia, mutta kaiken sairastelun keskellä pääsin perehtymään niihin tarkemmin vasta nyt.

Ompelijoilta saamani vastaukset auttoivat suuresti antamaan varmuutta teettämiseen. Kun kuuli ammattilaisten mielipiteitä ajatuksistani puvun suhteen, se auttoi hahmottamaan sitä, mikä on nyt se seuraava askel. Oli todellatodella vaikea vertailla ompelijoita ja päättää, kenen kanssa kannattaa lähteä työskentelemään, koska kaikilla oli upeita pukuja, kaikki olivat todella osaavan tuntuisia ja kaikki tuntuivat hyviltä tyypeiltä, jonka kanssa mielellään lähtisi toteuttamaan tällaista isoa projektia. Loppujen lopuksi tein sitten päätöksen sen perusteella, kenellä oli nettisivuillaan eniten kuvia puvuista, jotka olivat tyylillisesti sitä, mitä lähdin hakemaan.

Menen nyt sitten vielä ennen joulukuun puoliväliä tapaamaan ompelijaa ja juttelemaan yksityiskohdista, jotta saadaan toivottavasti projekti käyntiin. On tosi pelottava fiilis, kun tietää, että minulle on nyt tulossa puku, mutta en vielä tiedä millainen. Jotenkin tuntuu haikealta, että missaan sen täydellisen puvun löytämisen, mutta samalla olen innoissani siitä, että saan aivan ainutlaatuisen puvun. Tuntuu silti vaikealta luottaa siihen, että puku on sitten sellainen, josta oikeasti pidän. Olen vaan tosi huono tekemään tällaisia päätöksiä! Tulen varmasti tämän prosessin aikana jännittämään lopputulosta AIVAN hulluna, mutta yritän luottaa siihen, että puku kyllä onnistuu! On vaikea ”tilata” jotain näkemättä, kun on tällainen kontrollifriikki.

Onko teillä jollain kokemuksia hääpuvun teettämisestä? Kuulostavatko nämä ajatukset tutuilta? Miten puvun kanssa kävi?

Ps. Katsokaamme tämän pohdinnan kuvitukseksi kolmatta kertaa tätä kuvaa minusta hääpuvussa, sillä tämä on ainoa kuva, jonka olen julkaissut itsestäni hääpuvussa. Enkä aio tulevasta puvusta vielä paljastaa mitään!


PUOLIVÄLI

16.09.2017

Eilen oltiin puolivälissä kihlauksesta häihin ja juhlistettiin vähän sitä Naughty BRGR:issa  <3


DIY-LAUKKU HÄIHIN

21.08.2017

Eilisen postauksen kuvissa nähdyn mekon lisäksi olen hurautellut ompelukoneella enemmänkin ja luonut muunmuassa tämän laukun! Ajatus lähti siitä, kun lähdin miettimään, että olisikohan minusta tekemään kaasoilleni häihin laukut, ja tällainen testikappale siitä syntyi. Tämä testikappale pääsee ehkä Avalle, sillä kaasojen laukkujen pitäisi olla varmaan aavistuksen isommat. Tein siis kaavat ihan päästä ja suunnittelin laukun itse, ja ompeluun asti tekeminen oli hauskaa. Tuon lukkokehyksen kiinnittäminen sitten taas oli paskinta paskaa ikinä tosi kurjaa hommaa.

Olin hirveän yllättynyt löytäessäni Eurokankaasta sattumalta ruusukultaista tekonahkaa (ruusukulta on siis yksi meidän teemaväreistä), joten laukkuidea oli pakko heti toteuttaa. Löysin vielä todella hyvän sävyistä satiinia vuoriin, ja tein samasta kankaasta vielä tuon rusetin. Tuo rusetti täytyy kyllä sitoa vielä nätimmin, ja kiinnittää sitten lopulliselle paikalleen.

Tämä oli kiva ja antoisa projekti, mutta saa nähdä, onko hauskuus muisto vain, kun pitäisi tehdä kuusi vähän erilaista laukkua. Ei siinä ompelussa oikeastaan ole mitään vaivaa ja tämä oli mieluista hommaa, mutta tuo kehys. Siis ihan hirveää! Kamalaa liiman ja pihtien kanssa sähläämistä, vihasin jokaista hetkeä. Joten jos jollain on parempi ratkaisu, kerro!! HETI.

Itselleni en lähde tekemään laukkua, koska haluan vähän blingiä. Haluaisin kuitenkin jotenkin ilahduttaa kaasojani, ja kampauksen tarjoamisen lisäksi ajattelin, että suoraan sydämestä tehdyt uniikit laukut voisivat osaltaan kertoa, kuinka paljon heitä arvostan.

Mitä mieltä olette? Onko ihan tuhoontuomittu idea?