VUOSI HÄIHIN – VIHKIPAIKAN VALINTA

30.05.2017

Tuntuu, että ihan hetki sitten laitoin tänne kuvan meidän kihlasormuksista ja vähän myöhemmin ilmoitin hääpäivän. Jännitys oli hurjaa, kun häihin oli 1,5 vuotta aikaa ja suunnitelmat alkoivat hahmottua ja selkeytyä jatkuvasti. 1,5 vuotta tuntui pitkältä ajalta, ja sainkin jatkuvasti kuulla, että olen ihan liian ajoissa, vaikka tosi asiassa olin todella myöhässä! Häitä kun pitäisi tällä kokemuksella alkaa suunnitella ihan viimeistään 2 vuotta ennen hääpäivää. Isot varaukset saisi tehdä jo 2,5-3 vuotta ennen!

Nyt ollaan vihdoin (tai oikeastaan yllättävän nopeasti) siinä tilanteessa, että häihin on perjantaina tasan vuosi aikaa, ja täällä Turussa saa vihdoin varata kirkon! Meille on ollut varattuna jo tammikuusta Liedon kirkko, jonka sain lukuisien epätoivoisten puheluiden jälkeen meille. Oli siis ihan älyttömän vaikeaa saada sieltä ketään kiinni! Mutta nyt perjantaina yritetään vielä saada parempi vihkiaika täältä Turusta. Toivottavasti onnistutaan, ja voin sitten perua tuon Liedon ajan! Turku kun olisi paljon käytännöllisempi myös sijainnin puolesta.

Ollaan pohdittu paljon näitä vihkipaikkoja, ja meidän ykkösvalintamme on nyt sitten perjantaina Turun Tuomiokirkko. Se on Suomen ainoa keskiaikainen katedraali ja se on upea. Olen kuvannutkin siellä yhdet häät ja massiivinen Tuomiokirkko sopisi täydellisesti meidän häidemme fiilikseen ja teemaan. Pitkää pitkää käytävää kävellessä saisi myös rauhassa fiilistellä sitä hetkeä, kun Topias näkee minut ensimmäistä kertaa valkoisessa puvussani, ja minä näen hänet seisomassa alttarilla. Toisaalta siinä jää enemmän aikaa Topiakselle juosta karkuun!

Tuntuu niin hurjalta, että häihimme on enää vuosi aikaa. Jos tämä ensimmäinen puoli vuotta meni näin nopeasti, tulee varmasti tämä vuosikin menemään ihan hujauksessa! Toivon todella, että onnistun saamaan meille hyvän vihkiajan perjantaina, joten kaikki peukut ja onnentoivotukset ja sormien ristimiset tulevat tarpeeseen!

Onko joku teistä mennyt Tuomiokirkossa naimisiin? Istuivatko vieraat teillä noilla etuosan tuoleilla, vai kirkon penkeillä? Ajattelin kysyä, että onnistuisiko vihkimistä suorittaa tuossa vanhan alttarin paikalla, sen sijaan, että se on tuolla kappelissa… Se kun tuntuu olevan niin kaukana! Mutta saas nähdä miten käy, että saadaanko edes Tuomiokirkkoa. Meillä on toki lista varakirkoista, mutta yritän olla optimisti!


HÄÄT: KUKA MAKSAA JA MITEN?

28.05.2017

Meidän häissä on aika iso budjetti näin Suomen mittakaavan mukaan, kun moni tuntuu järjestävän häät ihan muutamalla tonnilla. Mulla on kuitenkin unelmia, joista en halua tinkiä, niin meidän budjettimme on nyt häämatkan mukaan laskien noin 20 000 euroa. Mikä ei loppupeleissä ole oikeasti läheskään niin paljon kuin se voisi olla, sillä tässä on paljon säästökohteita. Jos mentäisiin ihan sen mukaan, mitä oikeasti haluan, budjetti huitelisi helposti lähempänä sataa tonnia kuin nollaa.

Mutta kuka tämän lystin sitten maksaa? Ei, se ei spekulaatioista huolimatta ole meidän kummankaan vanhemmat tai isovanhemmat. Maksamme häämme ihan itse.

Tyhjästä tätä summaa ei toki repäistä, eikä meillä valitettavasti loju ylimääräisiä kymppitonneja säästötileillä. Me ollaan kuitenkin päädytty siihen, että hääpäivänä sitten 8,5 vuoden yhteinen taival on niin tärkeä juhlan aihe, että halutaan laittaa siihen rahaa. Se päivä tullaan muistamaan koko loppuelämämme, joten tuo päivä on säästämisen arvoinen.

Meillä on vähän rahaa säästössä, ja se menee nyt häihin. Sen lisäksi päätettiin, että nostan seuraavalta lukukaudelta myös opintolainaa häitä varten. Se kun on ilmaista rahaa, jos vain valmistun ajoissa. Häämatkarahat meillä on jo melkein kasassa, kun matka varataan pian. Mutta kyllä tästä vielä sellainen kymppitonni sitten puuttuu. Ja se me säästetään ihan elämällä tiukemmin.

Me ei olla Topiaksen kanssa kumpikaan oltu ikinä erityisen säästeliäitä. Mieluummin eletään elämästä nauttien, mutta ollaan kyllä silti aina vähän säästetty joka palkasta. Meillä on kuitenkin viime vuosina ollut niin paljon huonoa tuuria, kun on ollut työttömyyttä, lomautuksia, mun burnout ja viime vuosi, jonka Topias oli melkein kokonaan sairaslomalla, kun se jalka murtui kolme kertaa. Nämä kaikki ovat syöneet säästötiliä, etenkin kun siinä ohessa on pitänyt korjata autoa, ostaa uusia renkaita ja kodinkoneita, sekä maksaa lasten kalliita päivähoitomaksuja, kun toinen joutuu makaamaan kotona toipumassa Kelan minimisaikkurahalla. Juuri tällaisten juttujen takia se onkin tärkeää säästää aina, vaikka ei mitään säästökohdetta olekaan.

Nyt meillä on kuitenkin konkreettinen säästökohde ja tämän perussäästämisen lisäksi meidän täytyy elää erittäin erittäin tiukasti, kun pitäisi säästää hurja määrä rahaa. Ollaankin sovittu tähän säästämiseen nyt viisi kultaista sääntöä, jotka toivottavasti nyt tämän viimeisen vuoden aikana auttavat meitä säästämään enemmän:

1. Kumpikaan ei osta mitään ilman toisen lupaa. Ei vaatteita, kenkiä, tai mitään. Aina soitetaan tai laitetaan viestiä toiselle, ja kerrotaan että täällä olisi nyt tällainen, voinko ostaa. Kun tietää, että täytyy kysyä toiselta, nousee se ostokynnys huomattavasti, eikä yleensä tule sitten edes kysyttyä, kun alkaa miettiä, että onko tämä nyt oikeasti tarpeellinen? Miten perustelen sille toiselle, että me tarvitaan tämä?

2. Yritetään välttää baari-iltoja ja ulkona syömistä. Niihin uppoaa tosi paljon rahaa, joten pakollisiin ulkona vietettyihin iltoihin sovitaan yhteinen budjetti. Ulkona syödään ihan max kerran viikossa ja silloinkin pyritään aina halvimpaan vaihtoehtoon.

3. Ei nosteta käteistä, jotta nähdään tililtä konkreettisesti, mihin sitä rahaa menee. Käteinen katoaa helpommin turhiin ostoksiin.

4. Ei mennä kauppaan ilmoittamatta toiselle. Jos tarvitsee kaupasta jotain, täytyy ensin soittaa sille toiselle. Meillä käy usein niin, että molemmat käy tahoillaan kaupassa, kun ei kommunikoida, ja pidemmän päälle tässä tuhlataan rahaa.

5. Tehdään yhdessä ostoslista ja käydään joka maanantai isoilla ostoksilla Lidlissä, sekä sitten torstaina tai perjantaina pienemmillä ostoksilla ostamassa leipää, maitoa ja hedelmiä.Lisäksi keskitetään tankkaus ja kaikki Lidlin ulkopuoliset ostokset S-ryhmään, jotta saadaan hyvät bonukset.

Olisiko teillä hyviä säästöideoita meille? Tietenkin sitten on nämä itsestäänselvät, että ulkomaanmatka jää tänä vuonna väliin, eikä mihinkään laiteta nyt isoja summia rahaa. Saadaan kyllä myös vähän apua, sillä kun vanhempani kuulivat, ettei meille tule bändiä, koska yritetään säästää siinä, he tarjoutuivat maksamaan meille bändin, koska se on heille tärkeä. Joten nyt meille sitten tuleekin bändi!


SE OIKEA (PUKU)

26.05.2017

Huh. Tänään koitti kauan odotettu, jännitetty ja kammottu päivä, kun olin hääpukuja sovittelemassa kahden kaasoni kanssa. Pelotti oikeasti tosi paljon, että näyttääkö mikään hyvältä mun päältä, ja että löydänkö mitään, mistä tykkään. Matkalla huomasin, että unohdin kihlasormukseni vessan kaappiin, kun riisuin sen kosteusvoidetta levittäessäni, ja siinä stressaantuneena tuli pieni itku, kun ajattelin, että tämä on nyt merkki siitä, että kaikki menee tänään pieleen. Nukuin pommiin, kulmakarvani eivät millään onnistuneet, yli puolet kaasoista joutuivat perumaan ja se sormuskin jäi. Liikkeeseen astuessani yritin vain näyttää joltain muulta kuin masentuneelta, mutta loppupeleissä meille tulikin aivan ihana sovituspäivä. Onneksi mulla oli nämä rakkaat mimmit tukena ja tuomareina!

Ajattelin ensin, että en laita blogiin ollenkaan kuvia itsestäni hääpuvuissa ennen häitä, vaan että sitten häiden jälkeen laittaisin kuvia myös muista sovittamistani puvuista, mutta nyt päädyin kuitenkin vilauttamaan teille vähän yhtä sovittamaani pukua, jota en kyllä valitse, vaikka se onkin aivan ihana ja juuri minun näköiseni. Leikkasin kuitenkin pääni pois näistä hääpukukuvista, koska mulla on sellainen ajatus, että en halua Topiaksen näkevän minua missään hääpuvussa ennen kuin kävelen alttarille. Halusin silti jakaa näitä sovitushetkiä vähän teidän kanssanne, eikä Topias muutenkaan ikinä lue blogiani, joten tällaisia ”päättömiä” sovituskuvia voisin laittaa enemmänkin vielä blogiin, sitten kun se oikea puku on ostettu.

Ja siitä oikeasta puheenollen, se muuten ehkä löytyi tänään. Sydän pamppaili, enkä saanut hymyä pyyhittyä kasvoiltani, ja nyt olen tuijottanut kuvia siitä puvusta ihan nonstoppina. En kuitenkaan osaa sanoa KYLLÄ! Siis ihan hirveän vaikeaa jotenkin nyt jo sitoutua yhteen pukuun, vaikka se tuntuu niin oikealta. Varaan nyt vielä uuden ajan sovittelemaan sitä yhtä ja ainoaa pukua, ja toivottavasti saisin siihen jonkun varmuuden. Iik. Alkaa tuntua niin hurjalta, kun häät lähestyvät kovaa vauhtia. Tässä sitä ollaan hääpuvussa. Ja ihan morsiamen näköisenä. En malta odottaa.