MELKEIN KUIN SILLOIN JOSKUS

29.09.2018

Vuosina 2008-2011 minun viikonloppuni sujuivat samalla kaavalla. Vietettiin lukiovuosia ja mulla oli kaksi parasta ystävää, joiden kanssa oltiin aina yhdessä. Jos mulla ei ollut viikonloppuna kisoja tai turnausta, vietettiin viikonloppua kolmestaan teineille tyypilliseen tapaan. Sanotaan nyt vaikka, että vasta siitä päivästä, kun täytettiin jokainen 18 vuotta.

Meillä oli usein tapana perjantaisin skipata viimeiset tunnit, koska haluttiin päästä ajoissa alottelemaan. Meillä oli harvemmin mitään oikeaa menoa, vaan tykättiin vaan laittautua yhdessä ja sitten etsiä jotain tekemistä. Meidän vanhemmat kyllä tiesivät aina suurinpiirtein, missä mentiin, ja että pidetään toisistamme huolta, vaikka välillä tosin oltiinkin lopulta yötä ihan eri paikassa kuin piti. Ei me koskaan kuitenkaan tehty mitään oikeasti tyhmää, eikä ikinä jouduttu mihinkään ongelmiin, vaan suhteessa oltiin tosi fiksuja teinejä. Anyways, perjantaina koulun jälkeen mentiin aina kolmestaan jonkun meidän luokse, meikattiin ja laitettiin hiuksia ikuisuus, lainattiin toisilta vaatteita ja otettiin yhdessä kuvia, tekstailtiin tutuille ja tutuntutuille, kun mietittiin, mihin tänään mennään. Meillä oli aina niiiiin hauskaa yhdessä!

Ja ei meidän hauska ollut vain viikonloppuisin. Oltiin arkenakin tosi paljon yhdessä, mitä jokaisen harrastuksilta ehdittiin. Ja koulussa sitten tietty oltiin erottamattomat. Lukiovuodet oli ennen lapsia ehdottomasti ne elämäni onnellisimmat, ja olen tosi kiitollinen, että mulla oli lukiossa niin ihania ystäviä. Vaikean yläasteen jälkeen teki niin hyvää, kun ei tarvinnut pelätä esimerkiksi syömään menemistä. Paitsi niinä päivinä, jos sattumalta molemmat ystäväni olivat sairaana. Silloin yleensä en sitten syönyt ollenkaan, tai saatoin jopa jäädä kotiin, kun en uskaltanut olla ”yksin” koulussa. #kiusaajatraumat

Lukion vikalla luokalla minä tosiaan tulin sitten raskaaksi. Raskausaikana meidän tiet alkoivat vähän erota, kun en enää pysynyt muiden tahdissa mukana, mutta sen nyt saattoi arvata, kun puhutaan 18 -vuotiaista nuorista. Ystävistäni tuli kuitenkin Avan kummeja ja vaikka meillä on vuosien varrella ollut niitä hiljaisempia hetkiä, kun elämäntilanteet muuttuvat, ollaan me viime vuosina taas panostettu enemmän meidän ystävyyteen, ja ollaan hyvässä paikassa. Ei ehditä nähdä ihan hirveän usein, mutta sitten kun nähdään, se on ihan erityisen mahtavaa!

Porukka on muovaantunut tässä vuosien varrella. Meitä on nyt neljän porukka, joka alkoi kasaantua jo lukion loppupuolella, ja meistä kolmella on lapsia. Yhden kanssa nähdään ja jutellaan enemmän säännöllisesti, ja koko porukan kanssa tehdään jotain ehkä kerran vuodessa. Tänään meitä piti olla kasassa koko porukka, mutta lapsen sairastumisen takia yksi meistä jäi kotiin, joten nyt on loistava syy nähdä pian uudestaan niin, että saadaan taas kaikki kasaan.

Tänään me vietetään päivää ja iltaa minun lapsuuden kodissani, niin kuin monesti teineinä vietettiin. Valittiin kylläkin tämä paikka, koska aiotaan olla aikuisia ja ihan vaan saunoa ja tehdä ruokaa. Yksi meistä joutuu vielä imetyksen takia lähtemään aiemmin, ja meitä jää sitten kaksi jatkamaan iltaa.

Tuntuu hassulta verrata näitä meidän suunnitelmia nyt ja vaikka kymmenen vuotta sitten. Enää ei ole helppoa saada kaikkia samaan paikkaan samaan aikaan. Eikä todellakaan ole helppoa ehtiä pitää tarpeeksi yhteyttä. Vietetään yhdessä ehkä 0,05% siitä, mitä ennen vietettiin. Voisi siis ajatella, että ystävyys on väljähtänyt. Mutta ei se ole. Kaikilla on vain nyt elämässä enemmän muuta sisältöä, ja ystävyys ei ole ensisijalla ajankäytön kanssa, kun on työt ja lapset ja koulut ja kaikki. Mutta sellaista se aikuisuus välillä on. Kaikki nämä mimmit on silti yhtä tärkeitä kuin silloin 10 vuotta sitten. Se ei muutu mihinkään.


One Response to “MELKEIN KUIN SILLOIN JOSKUS”

  1. Ihanasti kirjoitettu. ❤ Tunnistan tämän. Meillä oli erottamaton yläasteporukka.

Kommentoi