MILTÄ TUNTUU SAIRASTUMISEN JÄLKEEN?

05.09.2018

Kuvat: Jere Satamo

Kuten moni tietää, mulla on ollut aika rankka vuosi. Viime marraskuussa sairastuin keuhkokuumeeseen, joka diagnosoitiin väärin, ja en ikinä parantunut kunnolla, vaan oloni seilasi koko ajan edestakaisin samalla kun yleiskuntoni hitaasti romahti. Tammikuussa tulin taas ihan kunnolla kipeäksi, mutta sitten oloni taas parani, kunnes helmikuussa aloin kärsiä kamalasta päänsärystä ja hakeuduin lääkäriin.

Menin oman terveyskeskuksen päivystykseen pyytämään jotain parempaa lääkettä, kun pitkän jatkuneeseen päänsärkyyn ei auttanut burana, panadol tai migreenilääkkeet. Siinä otettiin jotain pikatestejä ja yhtäkkiä mut kiidätettiin TYKS:in päivystykseen. Siellä sitten valittelin taas päänsärkyäni ja kyselin jotain lääkettä, kun mulla lähtisi juna muutaman tunnin päästä Helsinkiin, jossa mun piti mennä Fifty Shadesin kutsuvierasnäytökseen siskoni kanssa. Päivystyksessä sanottiin, että näiden testien perusteella ei kyllä kannata mennä mihinkään, mutta tietenkin voin vastoin neuvoja päättää lähteä, jos haluan. Noh, onneksi sitten peruutin kuitenkin illan, sillä seuraavien tuntien aikana vointini romahti ihan täysin.

Mulla huiteli tulehdusarvot taivaissa ja tiettyjen oireiden takia mulla ensin epäiltiin aivokalvontulehdusta. Otettiin röntgenit, magneetit ja CT:t, sekä kaiken maailman labroja ja selkäydinnäytteitä. Ennen kuin tajusinkaan, makasin infektio-osastolla ihan doupattuna, kun sitä päänsärkyä ei enää kestänyt. Siellä sitä sitten maattiin viikko TYKS:issä ihmeteltävänä, ja kun sain kerjättyä itseni kotiin, jouduin vielä toisen viikon ajan palaamaan joka aamu takaisin TYKS:iin hoidettavaksi ja tutkittavaksi.

Näiden kahden viikon ajan multa otettiin magneetteja ja CT-kuvia joka päivä. Parin päivän osastolla olon jälkeen mulle laitettiin pään onkaloihin stentti, sillä kuvista selvisi, että mulla on pää aivan täynnä märkää. Mulla meni tipassa ja suun kautta viisi eri antibioottia ja paljon muita lääkkeitä. Selvää oli, että mulla on jokin todella vakava infektio, mutta kukaan ei tiennyt mikä se on. Mua lykättiin osastolta toiselle, kun kaikki olivat sitä mieltä, että vika ei johdu heille kuuluvista jutuista. Lopulta sitten selvisi, että mulla on a streptokokki, joka oli hoitamattomana vetäytynyt jotenkin päähän ja aiheuttanut sinne vakavan infektion.

Stentin poistamisen ja kaikkien lääkkeiden loppumisen jälkeen pahin oli ohi, mutta edessä oli pitkä toipuminen. Infektio oli niin paha, että mulla oli vielä sen jokapäiväisen märkätyhjennyksen jälkeen pään kaikki ontelot ja kalvot niin turvoksissa, että kärsin edelleen hirveästä päänsärystä. Lisäksi se stentti vain pahensi päänsärkyä. En ollut tammikuun alun jälkeen pystynyt liikkumaan, ja tuon helmikuun jälkeen en syönyt muuta kuin keittoa ja jäätelöä, kun pureskelu pahensi päänsärkyä. Jäätelöä kulutin erityisen paljon, sillä vaikka normaalisti mulle tulee aina kauhea brain freeze, niin nyt jäätelö auttoi vaan siihen päänsärkyyn. Mulla meni kaksi pakettia jätskiä päivässä, ja yhdistettynä liikunnan puutteeseen ja kortisonilääkitykseen se tietenkin näkyi myös painossa.

Sitä päänsärkyä kesti toukokuuhun asti. Mun päivät koostui siitä, että makasin joko sängyssä tai sohvalla, söin jäätelöä ja pahimman helpottaessa luin kirjoja ja katselin telkkaria. Alkuun en pystynyt oikein pitämään silmiä auki kauaa, mutta jossain kohtaa telkkarin katsominen ei enää pahentanut, joten kävin läpi hurjan määrän sarjoja ja leffoja. Musta ei ollut näkemään kavereita, eikä tekemään töitä tai kouluhommia. Sitten kun pystyin ajamaan taas autoa, aloin viedä ja hakea lapsia hoidosta, mutta se liikkuminen taas pahensi päänsärkyä loppupäiväksi. Topias teki niin paljon kuin pystyi, ja meidän sukulaiset auttoi lasten ja koiran kanssa, joten selvittiin onneksi jotenkin. Olin siis periaatteessa saikulla koko alkuvuoden. Vasta toukokuussa pystyin taas toimimaan, ja silloin voimani menivät sitten lähinnä häiden valmisteluun ja asioiden selvittelyyn.

Tuo koko alkuvuosi oli kieltämättä todella rankka, ja se tuntui jälkikäteen. Sairaslomalta palattuani mulla oli järjetön määrä tekemistä rästissä ja stressasin ihan hirveästi, mikä taas vain pahensi oloani. Häiden jälkeen mä sitten päätin, että mun on ihan pakko levätä, jotta saan itseni oikeasti kuntoon, joten jätin kouluhommat ja kaiken roikkumaan ja vietin vain kesän lasten kanssa. Kirjoitin blogia ja oltiin joka päivä uimassa ja tekemässä kaikkea kivaa. Sain kesällä tosi hyvin levättyä ja syksyn alkaessa olo oli jo paljon parempi. Päätin myös lopettaa yritykseni ja valokuvauksen kokonaan, sillä mulla ei vain ollut enää voimavaroja kaikkeen. Tuo sairastuminen todellakin herätti huomaamaan, kuinka tärkeää on jättää vapaa-aikaa ja huolehtia itsestä.

Olen koko kevään saanut töistä ihan käsittämätöntä tukea ja selvinnyt kaikesta meidän ihanan Indieplacen takana olevan tiimin avulla. Koulustakin sain ymmärrystä, mutta tietenkään en voi saada opintopisteitä tyhjästä. Mun oli tarkoitus kesällä tehdä rästitehtäviä, mutta päätin tosiaan pitää sen oikean kesäloman. Nyt sitten tilanne on se, että töissä asiat on jo paremmalla mallilla, vaikka tämän vuoden ensimmäiseltä puolikkaalta on vielä satoja lukemattomia sähköposteja, jotka saavat olla, koska en aio enää stressata tällaisista. Koulu sitten taas on ihan rästissä. Osasta jaksoista voin tehdä rästiin jääneet tehtävät ja palauttaa ne, ja saada huonomman arvosanan, mutta kuitenkin saada ne opintopisteet kasaan. Osa sitten taas on pakko tehdä kokonaan alusta myöhemmin, koska en päässyt yhdellekään tunnille. Mulla on huomenna tapaaminen opettajatutorin kanssa, ja perjantaina tapaan opinto-ohjaajan, joiden kummankin kanssa suunnitellaan nyt mun opintoja ja tulevaisuutta, ja jutellaan tästä kokonaiskuvasta. Mulla oli koulujutuista todella ahdistunut fiilis, mutta nyt on vähän parempi olo, kun tiedän, että olen tehnyt jo sentään jotain niiden eteen. Ja perjantaina sitten tiedän jo paljon enemmän tulevaisuudesta.

Fyysinen kunto on aika iso juttu ollut myös tässä. Mä en ole vieläkään uskaltautunut takaisin salille. Mulla oli treenaaminen lähtenyt tosi hyvin käyntiin, kun sairastuin, ja jotenkin tämä saikulta salille palaaminen on vain ollut tosi vaikeaa. Alkuun oli tietty vielä parantuminen kesken, ja sitten kesällä oli koko ajan sellainen fiilis, että haluan vaan olla kesäfiiliksissä, enkä tehdä mitään. Mutta nyt on kyllä pakko palata salille, koska tää on ihan hirveetä, miten tää romahdutti mun kehon! Multa lähti jo alkuvuonna kaikki lihakset, ja tää ero kehossa on valtava. Mun pyöreistä pakaroista on tullut ihan erilaiset, ja muutenkin koko keho tuntuu vieraalta. Pudotin samalla sairastaessani painoa siinä ennen häitä, ja multa lähti sitten viimeisetkin lihakset. Hengästyn ihan heti kaikesta kävelystäkin ja en jaksa oikeasti mitään. Tämä tuntuu tosi surulliselta, koska en ole ikinä ollut näin surkeassa kunnossa ja tuntuu kuin olisin vankina jonkun muun kehossa. Mun täytyy nyt ryhdistäytyä ja lähteä salille!!

Tämä vuosi tuntuu näin muistellessa aika hurjalta. Olen missannut paljon, mutta samalla olen oppinut arvostamaan terveyttä ihan eri tavalla. Jotenkin asiat, joista joskus on valittanut, ei enää tunnu niin rankoilta, kun muistelee tuota sängyn pohjalla vietettyä aikaa. Tunnen oloni todella onnekkaaksi, kun infektio saatiin kuriin, eikä siitä jäänyt pysyvää haittaa, mutta samalla vähän surettaa, että miksi pitikin käydä näin. Mutta kun nyt on kerran sairastettu kunnolla, niin toivottavasti jatkossa pysyn terveenä

Haluan tähän loppuun vielä muistuttaa kaikkia, että pitkittyneet flunssaoireet kannattaa ottaa vakavasti. Vaikka terveyskeskuksessa niitä vähäteltäisiin, kannattaa pyytää tutkimuksia, jos olo ei millään helpota. Siellä taustalla kun saattaa oikeasti olla jotain vakavampaa. En ole ikinä millään mennyt lääkäriin, jos ei ole ihan pakko, mutta jatkossa aion kyllä kuunnella kehoani tarkemmin.


4 Responses to “MILTÄ TUNTUU SAIRASTUMISEN JÄLKEEN?”

  1. Ira sanoo:

    Heippa! Onneksi tilanne on jo parempi! Toivotaan, ettet enää ole noin kipeä ikinä ❤️ Ootko vielä syöny fitlinen tuotteita? Oliko sulla ne käytössä ennen sairastumista?

  2. Katsu sanoo:

    On ollut kyllä kamala tauti. Ja tuo, ettei pääse liikkumaan ja tekemään normaaleja asioita, on varmasti ollut rankkaa. Onneksi sulla on niin hyvä tukiverkosto ja mies, joka auttaa kotiaskareissaKirjoitus oli tosi hyvä, mutta miten kuvat liittyvät tekstiin? Siis niissä ei todellakaan ole mitään vikaa, hienoja kuvia, mutta en yhdistä niitä tekstiin…

  3. Huh. Aika hurja juttu. Onneksi kaikki kääntyi lopulta hyväksi ja tervehdyit. ❤

  4. Annis sanoo:

    Tosi ikävä pitkittynyt sairastelujakso osunut kohdallesi. Se kyllä vetää sekä kehon että mielen väsyksiin.

    Mikäli salikärpänen taas puree ja vointi vihdoin sallii aktiivisemman liikunnan, oletko ajatellut jatkaa Project Bootyn kirjoittelua? Kaipailen usein liikunta- ja ruoka-aiheisia juttujasi, ja itse ainakin ottaisin innolla vastaan myös terveelliseen elämäntapaan liittyvät postaukset :)

Kommentoi