MERIROSVOSYNTTÄRIT

03.09.2018

Eilen juhlittiin meidän kuopuksen viisivuotissynttäreitä. Siis kuopuksen! Niin hassua, että meidän nuorimmainen on jo viisivuotias. Hän sai taas ihan itse päättää synttäriteemansa, ja tänä vuonna juhlittiin siis merirosvosynttäreitä. Viime vuonna hänellä oli prinsessasynttärit ja edellisvuonna teema oli pinkki. Mulle on aina ollut tosi tärkeää, että lapset saa ilman rajoja päättää oman synttäriteemansa, koska sen kuuluu olla heidän tärkeä päivä, ja sen päivän pitäisi olla ihan lapsen itsensä näköinen. Synttärikuvista on kiva sitten joskus vuosien päästä myös miettiä, mikä on milloinkin ollut in lasten mielestä.

Meidän pieni merirosvo toivoi synttäreilleen merirosvoseikkailua, joten sellaisen hän sai. Ja se olikin oikeastaan ainoa juttu, jonka minä tein, sillä koristelut ja tarjoilut ovat täysin vanhempieni ja siskoni käsialaa. Juhlat myös pidettiin lapsuudenkodissani, jotta mahduttiin seikkailemaan, kun meillä kerrostalossa ei olisi ihan samanlaista saanut tehtyä.

Meidän merirosvoseikkailussa kaikki vieraat jaettiin neljään joukkueeseen. Joukkueisiin jaettiin lapsia ja aikuisia tasaiset määrät, ja tehtävät oli tarkoitettu lapsille, mutta aikuiset olivat mukana apuna. Ensimmäiseksi kaikki saivat aloituslapun, jossa kerrotiin, että merirosvosaarelle herkuttelemaan päästäkseen heidän pitää osoittaa olevansa oikeita merirosvoja ja kerätä 3 kadonnutta korua, aarrekartta ja kulta-aarre. Jokaisella oli myös lopussa eri vihje, joka osoitti heidät seuraavalle rastille. Tässä seikkailussa oli paljon vihjeitä, joita piti etsiä, ja sieltä taas löytyi uusia vihjeitä, ja lisäksi oli muutama aktiviteetti. Täytettiin iso saavi hiekalla ja sieltä piti jokaisen etsiä haudattuja aarteita. Haudattiin siis hiekan sekaan iso kasa koruja, ja joka joukkueen piti löytää kolme. Sitten meillä oli sellainen tölkkipino, joka piti saada yhdellä vuorolla kaadettua heittämällä palloa, ja sitten oli vielä säkkihyppelyä, jossa piti perinteisesti säkillä hypellä puun ympäri ja takaisin. Kartta löytyi yhden vihjeen avulla, ja toisesta vihjeestä saatiin karttaan rasti, ja sitten viimeinen vihje johdatti ison kulta-aarteen luokse.

Kaikki lapset olivat niin innoissaan tästä seikkailusta ja sillä saatiin tosi ihanasti juhla käyntiin. Aikuisetkin viihtyivät, kun suorittaminen jäi suurimmaksi osaksi lapsille ja aikuiset saivat vain lukea vihjeet heille ja seurata pienten riemua. Sisälle siirryttyämme päästiin sitten suoraan nauttimaan tarjoiluista ja puhaltamaan kynttilät. Kahvitusten jälkeen meillä oli sitten lapsille vielä kaikilla lempparikarkeilla täytetty pinata, josta he saivat myös superpaljon iloa irti! Tämä oli meidän ensimmäinen pinata ja kaikki olivat tosi innoissaan, ja koko homma meni sujuvasti. Pinata kesti sopivasti juuri sen verran, että kaikki saivat kaksi kertaa kokeilla rikkoa sitä.

Herra synttärisankari oli eilisistä synttäreistä superonnellinen ja tyytyväinen kaikkeen. Hän sai myös juuri sellaisia lahjoja, mitä oli toivonut! Ja lisäksi sellaisia juttuja, mitä vanhemmat olivat toivoneet. Hän sai paljon pyssyjä ja panoksia, koska niitä hän erityisesti toivoi, ja sitten kirjoja, herkkuja, takin, legoja ja kaikkea ihanaa. Jokainen lahja oli ihan nappi! Ja oltiin tyytyväisiä itse siihen, että ei tullut mitään turhaa, kun juuri ollaan tyhjennetty kaikkia kaappeja, vaan ihmiset olivat selkeästi taas laittaneet ajatusta lahjoihin. Kaikki lahjat on jo korkattu ja hyviksi todettu. En voi käsittää, että tänään päiväkodista palattuaan meidän viisivuotias ihan itse yksinään kokosi uuden valtavan legopaketin ohjeiden mukaan. Siis edes mulla ei riitä hermot noihin, ja hän teki sen ihan itse! Olin niiiiiiiin ylpeä, ja vähän yllättynyt. Kai sitä pitää alkaa hyväksyä, että meillä ei enää mitään vauvoja ole, vaan meillä asuu koululainen ja iso viisivuotias tyyppi.


3 Responses to “MERIROSVOSYNTTÄRIT”

  1. Errikki sanoo:

    Ihanaa Emilia! Oon varmaa aikasemminki sanonu, mutta mä niin arvostan sun rohkeutta olla äiti. Ja tän ei kyllä pitäisi ees olla rohkeutta, vaan iham perusjuttu lasten kanssa. Siis että lapsi saa itse toteuttaa itseään ja hakea omaa identiteettiään, ilman että vanhemmat yrittää suoraan laittaa johonkin muottiin. Vanhemman tehtävä on sitten muuten olla turvallinen, rajoja ja rakkautta antava vanhempi.

    Ja arvostan sitä, että oot täälä blogissa uskaltanu rohkeasti näyttää, miten nomppu pukeutuu ja tekee valintoja ja sä äitinä seisot sen takana. Vaikka aina ei ehkä kovin kivaakaan kommenttia asiasta ole tullut. Kiitos Emilia, oot inspiroiva!

  2. Inkku sanoo:

    Onnittelut viisivuotiaalle! Kuvista tuli mieleen, että toivottavasti kuvissa näkyviltä lapsilta ja heidän vanhemmiltaan on kysytty lupa kuvien julkaisuun. :)

  3. Elina sanoo:

    Onnea Nompulle! Onpa hän ollut tyylikkäänä, rusetti ja paita ovat todella hurmaavat. :) Sopii jotenkin hänelle tosi hyvin.

Kommentoi