VOLDEMORT – MITEN KÄVI EXTEMPORE-KOIRAN?

16.08.2018

Kuten ainakin instaseuraajat tietävätkin, meidän Voldemort täytti tiistaina vuoden. Juhlistettiin ensimmäistä syntymäpäivää herkkuruoalla ja koirapuistolla, ja kun samoihin aikoihin on nyt myös toivottu postausta meidän Voldesta, niin tässähän on loistava kohta kertoa hänen kuulumisia.

Meille tämä koira tuli tosiaan vähän puskista. Minä olen aina rakastanut koiria ja halunnut taas koiran, mutta Topias on ollut kissaihminen. Kun me alettiin seurustella, Topias alkoi tottua koiriin, kun meidän suvussa niitä on niin paljon, ja pikkuhiljaa hänkin alkoi haluta koiran, ja puhuttiin siitä usein. Mun allergian takia kuitenkin ajateltiin, että ei meillä ole mitään toivoa ikinä saada koiraa. Viime syyskuussa aloin sitten oikeasti ajatella, että hitto, haluan kyllä tehdä kaikkeni sen eteen, että saadaan koira, ja kun löydettiin nämä maagiset cottonit, joista mulle ei tule oireita, bongattiin jo samantien sattumalta täydellinen pentu ja varattiin Volde. Lokakuun alussa hän sitten muutti meille ja meidän elämä muuttui ihan täysin.

Me ei kerrottu koiran hankkimisesta ihmisille, koska tiedettiin, että kaikki vaan sanoo, että miettikää nyt tätä enemmän ja ei teidän kannata. Ja niin ihmiset ajattelikin, että ei me siitä jakseta huolehtia. Mutta me tiedettiin, että halutaan koira niin paljon, että me kyllä selvitään sen takia ihan mistä vaan. Ja juuri puhuttii vähän aikaa sitten meidän äidin kanssa, että me kyllä todistettiin kaikille olevamme aivan erilaisia koiran omistajia kuin mitä kaikki ajattelivat meidän olevan. Me kun ollaan aina Topiaksen kanssa tunnetusti vähän tämmöisiä laiskoja, luovan sotkuisia myöhästelijöitä. Voldesta kuitenkin tuli heti niin tärkeä osa meidän perhettä, että kertaakaan, siis kertaakaan ei olla tapeltu koiran ulkoiluttamisesta, vaikka kuinka sataisi räntää vaakatasossa tai kello olisi kolme yöllä ja koiralla on ripuli.

Volde kulkee edelleen meidän mukana melkein kaikkialle. Hän on ollut pisimmillään yksin kotona kuusi tuntia nyt kesällä, kun ollaan oltu paljon ulkona, ja helteillä hänelle paras paikka oli sisällä. Suunnitellaan automaattisesti kaikki sen mukaan, että koira pääsee mukaan, ja meidän suvuissa myös koira on aina tervetullut kaikkialle. Meillä on kaikilla aina koirat mukana. Esimerkiksi jouluna tärkein ateria koottiin siskoni kanssa meidän noutopöydästä näille nelijalkaisille. Koirat eivät vain roiku mukana, vaan ne oikeasti ovat mukana kaikessa.

Meiltä on kysyttykin Voldea hoitoon, kun onhan tota maailman kilteintä karvapalloa aika kiva hoitaa, mutta me aika huonosti annetaan sitä. Kesällä laitettiin Volde useamman kerran meidän porukoille yöksi, koska meillä oli niin kuuma, että raukka oikeasti kärsi täällä, eikä saanut nukuttua. Kuten ei saatu mekään. Mutta heti kun Volde on poissa, meillä on ihan eksynyt olo. Topias ei osaa mennä nukkumaan, koska joka ilta Topias ja Volde menee yhdessä nukkumaan, ja meillä on oma tuttu rutiini, jota en edes kehtaa kertoa, koska ollaan hulluja, ja en halua kertoa ihan täysin, kuinka hulluja :D Mutta kun Volde oli poissa, niin Topias ei saanut unta. Ja kun mä menin yöllä perässä sänkyyn, oli tosi tyhjä ja outo olo, kun Volde ei ollut vastassa lämmittämässä mun paikkaa ja käpertynyt meidän väliin. Ja sitten taas kun Topias oli yhden yön poissa, Volde tuli istumaan mun eteen, juoksi ovelle, juoksi makkariin, tuli istumaan mun eteen taas ja vinkui ihmeissään. Ei hänkään osaa olla ilman isiä! Me ollaan kyllä oikeasti vähän liikaa kiinni tässä koirassa. Aina välillä meidän porukoilla koirat laitetaan eteiseen portin taakse, jos tehdään jotain, missä ne on tiellä. Muut koirat odottaa nätisti, mutta Volde voi istua tuntitolkulla portin edessä vinkumassa meidän perään, kun hän ei ymmärrä, miksi ei pääse meidän luo. Ei hänellä ole mitään eroahdistusta, eikä hän hauku tai vingu kotona, se on vaan toi portti, kun hän koko ajan näkee meidät, mutta ei pääse luokse. Meillä kun ei kotona harrasteta koirattomia alueita, vaan hän saa olla kaikkialla.

Volde nukkuu tosiaan joka yö meidän sängyssä, eikä hän kestä olla maassa, jos me ollaan sängyssä. Hän on siellä niiiiiiin nätisti, ja nätisti kertoo aamulla sitten kun on hätä. Hän ei kauheasti käytä petejään, koska on mieluummin aina sylissä tai vieressä kiinni. Kaikki aina sanoo, että ei toi ole koira vaan kissa, kun se makaa aina selällään täysin rentona sylissä ja rakastaa vaan olla kuin vauva. Ja onhan se kyllä joo harvinaisen rauhallinen koira.

Voldella on yksi tärkeä lelu, Grumpy Cat, joka on nyt versio 2, sillä ensimmäinen meni rikki. Meidän täytyy ostaa noita varastoon siltä varalta, että valmistus lopetetaan, koska Volde ei voi elää ilman Grumpya. Muuten hän ei ole ihan hirveästi lelujen perään, paitsi innostuessa kyllä noutoon kelpaa melkein mikä vain lelu, mutta Grumpyn kanssa on kyllä aina parhaat leikit.

Volde on edelleen aivan älyttömän ihmisrakas. Hän ei ole ikinä satuttanut ketään (paitsi kerran siskoni työnsi kätensä väliin pentujen leikkiin ja sai pienen hampaanjäljen käteen), ja haluaa vain hirveästi rakastaa kaikkia. Hän ei kauheasti välitä muista koirista, mutta ihmisiä hän raaaaakastaa. Hän haluaisi aina lähteä jokaisen vastaantulijan mukaan! Koirat hän on aiemmin aina vaan ignoorannut, mutta ensimmäisen juoksun aikana hän alkoi innostua myös koirista. Juoksun jälkeen innostus on laantunut, mutta nyt hän ei enää ignooraa koiria, vaan on sentään vähän kiinnostunut. Tuttujen koirien kanssa Volde rakastaa leikkiä ja on täydellinen kaveri. Siskollani on melkein saman ikäinen koira, ja tytöt on ihan pennusta asti leikkinyt yhdessä. Ootte varmasti moni nähnyt instastoryssa niitä leikkejä! Myös muiden suvun koirien kanssa hän haluaisi leikkiä, mutta kun noi vanhukset eivät oikein jaksa, niin hän ei kuitenkaan väkisin ärsytä, vaan jää siihen viereen nätisti yksin leikkimään ja toivomaan, että joku muukin innostuu. Aune, kultainen noutaja, on poikkeus, koska hänen leikit on välillä noille pennuille vähän rajut, ja Aune haluaisi niiiiiin paljon mukaan, mutta Volde ei tykkää jäädä Aunen alle.

Volde on sisäsiisti ja hyvinvoiva 1 -vuotias tyttö. Oltiin tänään juuri eläinlääkärin tarkastuksessa ja rokotuksessa. Hammaskiveä oli vähän päässyt kertymään, mutta muuten kaikki oli täydellisesti. Volde on tosi nirso, mutta kuitenkin sopivan kokoinen. Hän ei oikein välitä herkuista, joten me ei ollakaan ikinä alun yrityksen jälkeen käytetty niitä koulutuksessa. Sisäsiistiksi opettelussa käytettiin ja käytetään edelleen sen sijaan palkintona hihnalla leikkimistä. Tiedän, että moni nyt näkee siellä punaista, mutta ihan sama. Volde ei leiki hihnalla ikinä muuten, mutta hienon ulos tehdyn pissan tai kakan jälkeen hän saa hetken leikkiä hihnalla. Samoin kotipihassa sen tietyn pisteen jälkeen, kun tullaan takaisin onnistuneelta lenkiltä. Hän ei ikinä muuten yritä viedä hihnaa, ja osaa olla tosi nätisti.

Me vähän kyllästyttiin alun jälkeen kouluttamiseen. Volde ymmärtää ei, seis, tule ja maahan, mutta kun ne herkut eivät toimineet, niin lopetettiin noiden jälkeen. Ollaan käytetty myös Grumpylla leikkimistä palkintona, ja Topias on nyt alkanut opettaa Voldelle tassua, kun päätettiin hylätä ajatus näyttelyistä. Noi ei, seis ja tule on kuitenkin mun mielestä ne tärkeimmät, ja ei me olla koettu tarvitsevamme enempää, vaikka aluksi ajateltiinkin, että koulutetaan sellainen superkoira, mikä osaa vaikka mitä. Mutta sen sijaan me päätettiinkin kasvattaa sylivauva, joka tuijottaa söpösti silmiin ja ihmettelee uusia käskyjä.

Volde ei hauku, murise, tai aiheuta muutenkaan mitään ongelmia. Ollaan alusta asti kuitenkin koulutettu hänet kulkemaan nätisti ja tottelemaan etenkin sitä eitä, koska ei haluttu mitään remmirähjääjää tai ongelmakoiraa. Volde on täydellisen kiltti ja aivan mahtava lapsiperhekoira. Lapset on edelleen aivan rakastuneita Voldeen, ja vieläkin meillä tapellaan siitä, kuka saa taluttaa. Ilman aikuista ei kuitenkaan kukaan saa koiraa pitää hetkeäkään, koska halutaan olla varovaisia, eikä ottaa mitään riskejä.

Volde on niin rakastettu ja vaikuttaa olevan todella onnellinen. Meillä on pikkusiskosuunnitelmia ensi vuodelle, kun toivottavasti löydetään sopiva pentue. Sopiva, koska halutaan ottaa taas pentu sellaiseen ajankohtaan, jossa meillä on aikaa panostaa siihen pentuaikaan. Se aika on korvaamatonta ja tosi tärkeää, ja haluan ehdottomasti pitää pentuvapaan.

Voldesta on tullut sellainen Topiaksen koira, että hän on enemmän kiinni Topiaksessa, koska Topias antaa hänen olla. Mä en anna nukkua mun päällä, nuolla mun korvia tai naamaa (paljoa ainakaan :D), ja muutenkin mulla on enemmän rajoja. Joten Topias on se Volden syli ja nukkumapaikka. Mutta mä olen sitten taas selkeästi se lauman alfa, koska Volde tottelee aina mua, eikä niinkään Topiasta. Kyllä se siis tärkeissä jutuissa tottelee, mutta ihan eri tavalla kuin minua.

Meillä on tänään myös eräänlainen merkkipäivä. Nimittäin tänään olin ekaa kertaa Voldelle vihainen. Voldella on tapana hakea kylppärin pyykkikorista ja sohvan tai sängyn päältä viikkausta odottavasti pyykkikasasta mun pikkuhousuja. Niitä hän on sitten aina nuoleskellut, kunnes nyt kesällä se on muuttunut puremiseksi. Ja siis hän tekee tätä, kun ollaan poissa, ja aina välillä unohtuu kylppärin ovi auki, tai vaatteet sohvalle odottamaan. Tänään kuitenkin Volde oli onnistunut tosi korkealta saamaan mun lempibodyn, jota ei enää mitenkään saa mistään, ja pureskeli sen täysin halki. Meinasi lentää ärräpäitä, mutta yritin vaan purra hammasta ja kiehua hiljaisuudessa ja lähdin ulos. Ei se siinä kohtaa enää mitään tajunnut. Kyllä mä useamman tunnin kiehuin hiljaa ostoksilla, mutta illalla jaksoin antaa anteeksi :D

Toi karvapallo on niin rakas ja tärkeä. Ihana, täydellinen perheenjäsen. En malta odottaa, että meillä on näitä enemmän <3 Toistaiseksi puhe on kahdesta, mutta luultavasti päädytään seitsemään. Kuten kaikki sanoo, meistä on tullut hulluja koiraihmisiä. Paino siinä hullussa. Ja tunnustetaan se täysin. Meidän elämä on pelkkää koiraa. Puhutaan pelkästä koirasta. Joka päivä sanotaan toisillemme, miten paljon rakastetaan tota koiraa. Joka päivä pidetään yhteinen hellittelyhetki, missä Volde makaa meidän välissä selällään ja kehutaan häntä vuolain sanoin. Eikä se raukka ymmärrä mitään. Mutta me ollaan vaan hulluja ja tyhmiä ja oikeasti puhutaan sen kanssa.

Otan takaisin kaikki sanani hulluista kissatädeistä. Uusi haaveni on jakaa sänky seitsemän cottonin kanssa. Niin ja sen aviomiehen, joka haluaa onneksi samaa.

Sekuntiakaan ei olla kaduttu.


14 Responses to “VOLDEMORT – MITEN KÄVI EXTEMPORE-KOIRAN?”

  1. Koirahullut täälläkin sanoo:

    Hih, olipas hauska teksti! Pystyn samaistumaan oikeastaan kaikkeen. Piti linkata miehellekki luettavaks et ei ollakaan ainoita hulluja.. Mekään ei oikein haluta antaa koiraa hoitoon vaikka sitä kysellään myös ”paljon”, mut syy on se et pelätään että koira ei saa tarpeeksi rakkautta/tai et se luulee et hylättiin se (ollaan varmaan jo tosi pipipäitä) ja meitäkin epäiltiin koiran kasvattajina, varsinki ku minä olin aina sanonu et en ikinä osta omaa koiraa, että musta ei oo siihen että meen lenkille senkaa joka päivä. No niinku sanoit omakoira muuttaa ajatusta, enkä lenkille viemästä ole ikinä milloinkaan skipannut vaan sinne menee tietäen että toinen niin nauttii siitä ❤️
    Ja luulin ekan vuoden jälkeen et tää hulluus rauhottuis mutta ei rauhottunu. Mutta eihän sen rakkauden määrän kuulukkaan vähentyä ❤️

    • Emilia Huttunen Emilia Huttunen sanoo:

      Siis me aina ollaan ihan samanlaisia! :D Reissusta yritettiin soittaa videopuhelu Voldelle, mutta meidän mamma sanoi, että ollaan hulluja eikä suostunut :D Ja aina kysellään, että huomioitteko sitä tarpeeksi, ootteko silittänyt, pääsekö se syliin, kai muistatte, että Volde tarvii enemmän huomiota :D Ja me kans aina mietitään, että ollaanko ainoat, jotka on näin hulluja :D

  2. Maria sanoo:

    Kuulostaa tutulta <3

    Toby ”sylivauva” cottonen lähettelee terkkuja! :)

  3. Baa sanoo:

    Kannattaa sit opettaa koira ajoissa nukkumaan lattialla/huoneen ulkopuolella, ennen vauvan tuloa.

  4. Tanja sanoo:

    Ihana koira! Onko kyseessä Coton de tulear? Kyseistä rotua ollaan meille mietitty

    • Emilia Huttunen Emilia Huttunen sanoo:

      Joo on! :) Suosittelen kyllä tosi lämpimästi, ihanin rotu ikinä. Turkinhoito on kyllä aikaavievää, mutta lyhyenä tää on huomattavasti helpompaa.

      • Tanja sanoo:

        Kiva kuulla! ☺️ Olen yhden nähnyt kerran ja kyseinen koira jäi heti mieleen! Oli niin ihana

  5. Nimetön sanoo:

    Volde taitaa kuulua rotumääritelmänsä mukaisesti seurakoiriin. Itse omistan kaksi bichon friseetä. He seuraavat koko ajan omistajiaan ja tulisivat mukaan vaikka vessaan niin salliessa. Muun rotuisia koiriakin omistaneena mikään muu rotu ei ole näin omistajien perään ollut.

    • Emilia Huttunen Emilia Huttunen sanoo:

      Näinhän se taitaa usein mennä :) Meidän perhe aina valittaa, kun ollaan porukoilla, kun Volde seuraa muitakin ja on koko ajan jäämässä jonkun alle :D

  6. Maria sanoo:

    Voi mä niin ymmärrän! Meillä on sama rotu kotona. Meidän ensimmäinen koira ja maailman rakkain!! Se nukkuu sängyssä ja on maailman ymmärtäväisin pieni olento❤️ On se niin outoa miten voi kiintyä niin suuresti niin pieneen koiraan!

  7. K sanoo:

    Mun koira harrasti kanssa nuorempana tuota alushousujen syömistä, mikä oli paitsi sairaan raivostuttavaa myös lopulta vaarallista koiralle, sillä kerran se oli nielassut jonkun kankaan riekaleen ja yritti oksentaa sitä pois, kun se oli aiheuttanut jonkun lievän suolitukoksen, joka onneksi tuli sitten ulos ilman leikkausta, mutta koira oksensi itsensä niin huonoon kuntoon, että piti lähteä eläinlääkärille. Sen jälkeen siirsin pyykit kylpyhuoneen kaappiin korkealle ja pidän tosi tarkkaan huolen, etten unohda käytettyjä alusvaatteita koiran ulottuville.

  8. E sanoo:

    Koirahulluus on ihan parasta! Me miehen kanssa on keksitty meidän koirille ihan hulluja ”persoonia”, mitä ne on tehny ammatikseen ja minne ne haluais matkustaa ymym :D Puhutaan myös ääneen, mitä koira missäkin tilanteessa sanoisi jne. Ai kauhee, jos vaikka naapurit kuulis :D

Kommentoi