KAUHUJEN KOLMAS LAPSI

01.08.2018

Satuin tänään lukemaan tämän artikkelin, joka oli linkattu Meidän Perheen Facebook -sivulle otsikolla ”Odotatko kolmatta lastasi? Nämä 10 asiaa ovat toisin, kun perheessä on kolme lasta”.

En odota kolmatta lasta, mutta haluaisin odottaa, joten mielenkiinnosta klikkasin artikkelin auki, vain ärsyyntyäkseni aivan äärettömästi. Kun sitä kolmatta lasta niin kovasti toivoo, niin jotenkin iski vielä tavallista kovempaa tuo ärsytys perhe-elämän kauhistelusta. Ihan kuin lasten kanssa kaiken olisi pakko olla rankkaa ja kamalaa. Joo, mun blogi ei ole todellakaan mikään utopia, mutta herranjumala, en kai ole antanut ikinä tuollaista kuvaa? Mun mielestä on ok valittaa ja kertoa, että nyt on rankkaa, koliikki on rankkaa, uhma on rankkaa, mutta olen kyllä yrittänyt nostaa yhtälailla niitä kivojakin juttuja esiin. Halusinkin nyt kertoa näin tietämättömänä kahden lapsen äitinä oman kantani näistä artikkelin kohdista.

1. Perheesi on yhtäkkiä suurperhe. 

Ehkä jossain mielessä, mutta ei välttämättä. Kyllä sellaisiakin autoja on, joihin mahtuu kolme turvaistuinta vierekkäin ilman, että pitää vaihtaa tila-autoon. Ei yksi lapsi lisää välttämättä tarkoita radikaalia nousua tavaran määrässä ja mahtumisessa. Kahden lapsen kanssa me mahdutaan ihan normaaleihin juttuihin hyvin, kolmen lapsen kanssa kuvittelisin, että mahdutaan edelleen ihan riittävästi. Meillä on paljon ollut serkkuja ja lasten kavereita hoidossa, ja aina ollaan pärjätty hyvin 2 aikuista + 3 lasta tai 1 aikuinen + 4 lasta -yhdistelmällä. Meidän Passattiin mahtuu nätisti kolme lasta. Itse olen kasvanut 4 lapsen perheessä, eikä ikinä koettu olevamme mitenkään iso perhe. Hyvin ollaan pärjätty ja mahduttu, eikä kukaan ole ikinä ihmetellyt, että oltaisiin ”suurperhe”.

2. Aloitat kaiken alusta.

No eikö se ole itsestään selvää? Eikö se kolmas lapsi hankita sen takia, että olet valmis aloittamaan kaiken alusta? Lasten kasvattaminen on etuoikeus, eikä velvoite. Koen itseni onnekkaaksi, jos saan vielä kerran kokea sen etuoikeuden, että pääsen alusta asti kasvattamaan yhden pienen ihmisen. Vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä koliikkia, se on pieni hinta maksettavaksi.

3. Muistatko, kun toinen lapsi sai perheeseenne vauhtia?

Muistan, kuinka etuoikeutetuksi tunsin oloni, kun ennen toista lasta mietin, että voinko ikinä rakastaa kahta lasta näin paljon, ja lapsen saadessani tajusin, että kyllä pystyn, ja tunsin oloni maailman onnekkaimmaksi, kun sydämeni tuntui räjähtävän rakkaudesta. Kahdella lapsella on seuraa toisistaan ja hyvä vaan, että on vauhtia. Henkilökohtaisesti haluan mieluummin riehuvia ja juoksevia onnellisia lapsia kuin yhden hiljaisen. Mutta ei yhdessä lapsessakaan ole mitään väärää tai huonoa, kuten ei ole siinäkään, jos ei halua ollenkaan lapsia. Miksi useammasta lapsesta pitää aina korostaa sitä, että kaikkea kiirettä ja tekemistä yms on enemmän? Miksi ei korosteta sitä, että rakastettavaa on enemmän?

4. Syyllisyydelle ei ole aikaa.

Bitch please. Mitä jos vain lakataan puhumasta siitä vanhempien syyllisyydestä ja syyllistämisestä tässä asiayhteydessä?

5. Nähdään kymmenen vuoden päästä, rakas! 

Tai sitten ei. Eivät lapset tarkoita sitä, että parisuhde jäisi vähemmälle. Meillä ainakin jokainen lapsi on vain kasvattanut parisuhdetta ja saanut meidät entistä läheisemmiksi. Miksi aina puhutaan lapsiperheistä siihen sävyyn, että lapset jotenkin kamalasta hankaloittaisivat parisuhdetta? Joo joillekin käy niin. Mutta saman voi aiheuttaa vaikka uusi koira, työttömyys, sairastuminen, kyllästyminen, muuttaminen tai ihan mikä tahansa. Eivät lapset ole mikään parisuhteen kirosana. Monesti siihen parisuhteen tiettyyn pisteeseen kuuluu se, että seksin määrä muuttuu ja muutenkin elämä alkaa olla erilaista. Ja yleensä tämä vaihe sattuu tulemaan samaa aikaa kuin monet hankkivat lapsia. Mutta arvatkaa mitä? Näin käy myös lapsettomille pariskunnille! Ja tässä tilanteessa lapset ovat usein rikkaus. Jos parisuhteeseen tulee jokin kriisi, lapset antavat syyn yrittää loppuun asti, kun taas moni lapseton pari saattaa päätyä samassa tilanteessa etsimään onnea muualta. Nämä mielipiteet perustuvat keskusteluihini lapsettomien kaveripariskuntien kanssa.

6. Periaatteet voi viskata ulos ikkunasta.

Miksi? ”Jos aiemmin valitsit vaatteet lapsillesi huolellisesti, nyt olet tyytyväinen, jos paidassa ei ole kovin isoa tahraa.” Taas tämä sävy. Oletetaan, että yksi lapsi lisää tarkoittaa lisää kaaosta. Entä jos kahden lapsen kanssa olet päässyt siihen arkeen kiinni jo niin hyvin, että vasta kolmannen lapsen kanssa osaat pyörittää arkea niin näppärästi, että sinulla on paljon aikaa panostaa vaikkapa niihin lastenvaatteisiin, ja huolehtia muutenkin kaikista tollaisista ylimääräisistä jutuista?

7. Koko ajan tapahtuu.

Meillä ainakin lapset ovat jo niin isoja, että jos onnistutaan saamaan kolmas lapsi, on meillä kotona silti hiljaisempaa kuin yleensä. Ava aloittaa koulun ja saadaan olla onnellisia, jos hän viettää edes pari päivää viikosta kotona, eikä kavereiden kanssa. Nomppukin saa jo ulkoilla sitten yksin pihalla. Kyllä varmasti siinä olisi kädet täynnä, mutta mitä sitten? Yhtälailla mulla on ollut kädet täynnä töiden ja koulun ja harrastusten kanssa. Miksi se olisi huono asia, että koko ajan tapahtuu? Kyllä sitä hiljaiseloa ehtii viettää eläkepäivillä.

8. Kolme lasta saavat aikaan valtavasti pyykkiä. 

Wow. Siis tuli shokkina. Kun meidän kaksi lasta saavat aikaan aika paljon pyykkiä, en olisi ikinä osannut arvata, että kolmannen lapsen kanssa tähän määrään tulee kolmannes lisää. Mind. Blown.

9. Koti saattaa mennä vaihtoon.

”Edessä on todennäköisesti remontti, huonejärjestyksen vaihto, auton osto tai jopa muutto.” Olen sanaton, Ainakin melkein. Kyllä asunnossa halutessaan pärjää, vaikka henkilömäärä kasvaa. Kaikessa on kyse siitä, mitä juuri sinä haluat elämältä. Jos haluat muuttaa isompaan, good for you! Jos haluat asua tiiviimmin, good for you! Mitä ikinä teetkin, good for you! Tämänkin voisi muotoilla vaikka näin. Odotatteko kolmatta lasta? Ihanaa! Pian pääsette halutessanne vaikka muuttamaan vähän järjestystä ja tuomaan uudistusta omaan kotiin. Kolmas lapsi on hyvä syy hemmotella koko perhettä pienillä muutoksilla.

10. Kaksi lasta tuntuu todella helpolta.

Ehkä. Varmasti kolmessa on aina enemmän työtä kuin kahdessa, mutta miksi sen täytyy olla negatiivinen juttu? Palaan kohtaan 3 ja muistutan, että kolme lasta tarkoittaa myös enemmän rakkautta. Saat rakastaa enemmän, ja sinua rakastaa taas yksi ihminen enemmän.


19 Responses to “KAUHUJEN KOLMAS LAPSI”

  1. Lila sanoo:

    Haluan kommentoida kohtaan 1. Meillä kolme lasta, 2 teiniä jo ja kolmas 4v. Autoon(normaali farmariin) ollaan mahduttu hyvin, kun isommilla ei enää istuimia, toki hiukan ahdasta on. Mutta…kun matkustaa ja haluaa yöpyä hotellissa tms. niin lähes kaikki on mitoitettu 2 aikuista ja 2 lasta. Tämä tarkoittaa sitä, että on jouduttu ottamaan 2 hotellihuonetta, jotta mahdutaan ja toki se maksaa enemmän ja ei tunnu kivalta, että aikuiset joutuu jakautumaan eri huoneisiin. Välillä pienin on saanut yöpyä meidän välissä niin 1 huone on riittänyt. Nämä toki pieniä ”ongelmia”, mutta on vain tullut huomattua, että se standardi on 2+2.

    • 3 lapsen äiti sanoo:

      Meillä myös kolme lasta.
      Melkein kaikki perheliput/paketit ovat tosiaan tarkoitettu 2+2 perheelle.
      Joten se välillä ärsyttää, mutta tokikaan sen takia olisi lasta jättänyt ”tekemättä”.
      Toivottavasti pian saat omakohtaisesti vaikka antaa vastapalautteen kirjoitukseen

    • Satu sanoo:

      Meillä myös 3 lasta. Ei olla kertaakaan jouduttu olemaan eri huoneissa hotellissa tai laivalla. Kun soittaa saa kyllä huoneen mihin kaikki mahtuu. Meidän lapset jo kaikki koulu ikäisiä (2 yläasteella) ja paljon on reissattu.

  2. S sanoo:

    Tuohon asuntokohtaan ei voi muuta sanoa kuin että mun 3 makuuhuoneisessa lapsuudenkodissa asui 5 lasta, 2 vanhenpaa ja koira. Olihan se toki mukavaa kun sitten viimein sai ihan oman huoneen mutta en muistele tosiaankaan pahana asiana sitä että oli enemmän sisaruksia.

  3. Anu sanoo:

    Meillä on neljä lasta ja ollaan kaikkien noiden asioiden kanssa pärjätty, auto vaihdettiin 6 hengen autoksi ja siinä varmaan suurin muutos. Matkustellessa tuo määrä tuottaa vähän tuskaa, mutta siltäkin on vältytty, kun on vältetty valmismatkoja ja varattu esim. huoneisto bookingin kautta hotellin sijaan, on itse asiassa lapsoperheelle muutenkin parempi. Ollaan me kyllä oltu hotellissakin silloin kun nuorin oli ihan vauva ja reilun vuoden ikäinen, se vaan vaatii ajoissa suunnittelua… eli ei muuta kuin onnea matkaan ja kolme menee siinä kuin kaksikin ja neljä siinä missä kolmekin

  4. Nimetön sanoo:

    Perheliput, perhepaketit, hotellihuoneet ja laivan hytit…
    Kaikki on mitoitettu kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle.
    Se ei toki ole kolmilapsisten perheiden tai kolmansien lapsien vika, mutta tähän toivoisin kyllä muutosta!
    Hulluinta on se, että samaan hotellihuoneeseen voi kyllä majoittaa isän, äidin ja kaksi lasta, mutta ei varausjärjestelmän mukaan yhtä aikuista kolmen lapsen kanssa. Rasittavaa!
    Ja toki kolme on aina kalliimpi kuin kaksi.
    Mutta jos halvalla tahtoo päästä, ei kannata hankkia yhtäkään lasta ;)

    • sanoo:

      Kyllä pystyy poistamaan toisen aikuisen eli 1 aikuinen ja kolme lasta varaamaan hotelli

  5. T1pu sanoo:

    Itse 4 lapsen äitinä sanoisin että kaikki on asenne kysymyksiä. Koen itse että kaksi viimeisintä lasta olleet helppoja ja tyytyväisiä. Menee muun porukan mukana. Meteli ei ole noussut. Pyykkiä tulee mitä tulee mutta se ei ongelma. Jokainen siivoaa sotkunsa niin ei kotityöt ole sen ihneellisempi juttu. Koti on aina ollut siisti.
    Eron jälkeen ajeltiin tavis autolla lasten kanssa mutta nyt joukkoon liittynyt +3henk jiten isompi auto tarvittiin.
    Meidän ero ei johtunut lapsista vaan aivan muista asioista.
    Ruokaa toki kuluu hivenen enempi mutta mikäpä siinä. On ainakin tiimi joka toimii ja on toisensa❤

  6. Annika sanoo:

    Sun blogin lukemisesta tulee aina niin hyvä mieli! Rakastan sun asennetta elämää ja asioita kohtaan sillä loppuviimeksi asenne on se mikä ratkaisee! Suhtaudut ihanasti kaikkiin asioihin ja samalla kerrot myös asioiden toisen puolen kun kaikki ei olekkaan aina ruusuilla tanssimista. Jaan samat näkemykset kanssasi (ja se on syy miksi blogisi on ainut blogi jota ikinä luen) lapsiin suhtautumisesta ja minuakin ihmettyttää ja on surullista kuulla kommentteja kuinka elämä sitten loppuu kun saa lapsia ja menee naimisiin ja iham kun se olisi joku viimeinen tuomio ja pahan alku. Näen asian niin päin että avioliitto ja lapset ovat portti täysin uuteen joka on täynnä vain rajattomasti uusia mahdollisuuksia ja seikkailuja!

  7. Annika sanoo:

    Jaan kanssasi saman näkemyksen asioista. Sinun blogia lukiessa tulee aina niin hyvä fiilis! Asenne on loppuviimeksi se mikä ratkaisee. On surullista lukea kommentteja siitä kuinka se elämä ja seksi ja kaikki sitten loppuu kun menee naimisiin ja saa lapsia. Se on itsestä kiinni ja itse koen nämä elämänmuutokset avoimina ovina kohti uusia mahdollisuuksia ja seikkailuja! Kuinka ihanaa on rakentaa perheenä elämää, tehdä ja kokea kaikki yhdessä vain taivas rajana! kaikkea hyvää teidän koko perheelle olet minun inspiraationi

  8. Nimetön sanoo:

    Meillä on kolme lasta ja kyllä sen huomaa, että kaikki on mitoitettu 2+2-kokoonpanolle. Matkoissa ja huvituksissa sen huomaa parhaiten. Autoon mahtuu viisihenkinen perhe (erityisesti kun vain nuorimmalla on istuin) mutta kaveria ei kukaan saa ikinä mihinkään mukaan (huvipuisto tms.), jos koko perhe lähtee. Usein olisi kiva, että erityisesti isoimmalla olisi kaveri mukana.

    Lapset harrastaa, aikuiset harrastaa lasten kuskaamista. Kahdenkeskistä aikaa ei juuri ehdi jäämään, eikä kovin moni ole halunnut kolmea lasta viikonloppukylään vanhempien parisuhdeloman ajaksi ;) Mutta kun on turnausta siellä ja toista täällä, niin ei sitä ehdi hirveästi murehtia.

    Tavaraa on, ei se kolmas mene senkään osalta siinä sivussa… Ja vaatii hän toki oman tilansa. Ennen remonttia meillä ei ollut kolmannelle omaa huonetta ja makkarit niin pienet, ettei mahtunut sisarustenkaan kanssa), lelut oli olkkarissa ja nukkui vanhempien keskellä. Kyllä vaan elämä muuttui, kun saatiin lisätilaa lapsem ollessa 4v. Saatiin olkkari taas koko perheen käyttöön, eikä pienimmän legoleikkejä tarvinnut raivata joka välissä (ai niin, mutta ei siihen ollut aikaa, joten lojuivat lattialla ilahduttamassa pirteillä väreillään).

    Olen siis sitä mieltä, että kolmas muuttaa paljon. Ei lasten saaminen ole pelkkää höyhentä ja hattaraa! Kyllä saa ja pitää olla realisti. Kaksi ei mene siinä missä yksi eikä kolme siinä missä kaksi. Vaatii enemmän aikaa, rahaa, jaksamista. Asioita on hyvä punnita monelta kannalta. En sano, etteikö kolmas lapsi ole hyvä idea ja etteivätkö plussat voita miinuksia, mutta kyllä niitä miinuksiakin on.

  9. Satu sanoo:

    Kiitos tästä! Oon niin samaa mieltä! Miksi lapsiin liittyen keskitytään niin usein niihin negatiivisiin asioihin kun positiivisiakin on niin valtavasti? Ihmettelen aina varsinkin tuota kohtaa 5. Lapset tietty vie aikaa parisuhteelta, mutta ne myös tuovat siihen jotain aivan uutta. Koko perheen kanssa vietetty aika voi myös olla antoisaa parisuhteen kannalta. On niin ihanaa katsella sydän rakkaudesta pakahtuen vauvan höpsöjä touhuja ja tietää, että mies vieressä katsoo lasta samalla tavalla. Myös ne rankat yöt ja niistä selviytyminen voi yhdistää ihan uudella tavalla niinkuin monet muutkin raskaat elämänvaiheet.

  10. Tiia sanoo:

    Olipa outo juttu. Tuo artikkeli on kirjotettu ihan siihen tyyliin, että enemmän kuin kaksi lasta on huono ja negatiivinen asia, eikä sitä kolmatta lasta kannata tehdä.
    Hyvin vastattu näihin typeriin väitteisiin (vai miksi niitä nyt kutsuis)!

  11. Sanna sanoo:

    Olisiko Vauvan alkuperäinen juttu kirjoitettu hieman ironisesti, jolloin sitä ei kannata ottaa kirjaimellisesti? Luin jutun aiemmin enkä kolmen lapsen äitinä siitä ärsyyntynyt. Mutta luenpa nyt uudestaan.

  12. Jassu sanoo:

    Oon ite 5 lapsisesta perheestä ja tuntuu niin huvittavalta, että jo 3 lapsisia perheitä kutsutaan suurperheeksi kun en ite koe 5 lastakaan kovin suurperheeksi tai ehkä siinä rajoilla. 6 ja siitä enemmän alkaa olla jo oikeasti suurperhe.

  13. Elisa sanoo:

    Hei! Omaan korvaani hieman kalskahti tuo ”Haluan mielummin riehuvia, juoksevia ja onnellisia lapsia kuin yhden hiljaisen” osio. Varsinkin jos itsekin lapsettomuudesta kärsit, ymmärrät varmaan että se yksi hiljainenkin lapsi voi olla toiselle koko maailma. Itselläni yksi tyttö, lapsettomuushoidoilla alkuun saatu poika kuoli mahaan, ja tuo hiljainen tyttö on minun maailmani. Toiset eivät saa edes sitä.
    Tsemppiä teille ”lapsettomuushoitoihin”. <3 toivottavasti tärppää pian!
    Varmasti vain huono sanavalinta ja lausemuoto, etkä pahaa sillä tarkoita. :)

  14. Hannavaan sanoo:

    Olen ammatiltani lastenhoitaja ja terveydenhoitaja, teen nykyään töitä äitiys- ja lastenneuvolassa. Kun minulla oli vielä kaksi lasta, ajattelin todella, ettei pienellä ikäerolla tullut kolmas lapsi muuttaisi arkea juurikaan. Kun kolmas lapsi sitten syntyi ja arki lähti rullaamaan, olin todella shokissa. Kolmilapsisen perheen arjen pyörittämisen kuormittavuus yllätti minut TÄYSIN! En ole koskaan ollut niin väsynyt, nääntynyt ja lähellä sekoamista, kuin mitä olin kolmannen lapsemme syntymän jälkeen. Vasta nyt, kun kuopus täyttää ensi kuussa vuoden, voin sanoa olevani edes jotenkuten ”kuivilla”. En suosittelisi ketään hankkimaan kolmea lasta alle viiteen vuoteen, ellei todella ole ehdottoman valmis siihen, että itselle jäävä aika on käytännössä mennyttä, väsymys voi olla sietämätöntä ja parisuhteelle+ystäville jäävä aika on poissa. Meidän lapset ovat kaikki erittäin ”helppoja”; kellään ei ole allergioita, refluksia, sairauksia tai muita terveysongelmia, kaikki nukkuvat todella hyvin yönsä ja leikkivät sovussa, syövät hyvin, ovat luonteeltaan peruspositiivisia ja avoimia jne jne. Silti se kolmen lapsen hoitaminen ja arjen pyörittäminen on vaan niin hiton raskasta, että sen alle melkein luhistuu. En voisi kuvitellakaan, missä tilanteessa olisin, jos jollain lapsella olisi esim jokin sairaus tai koliikki… apua.

  15. Neljän lapsen äitinä kommentoin, ettei kolmas lapsi ollut mikään kauhistus – toinen lapsi oli :) Toinen lapsi oli se, joka muutti kaiken auvoiseen elämäämme, se jonka vuoksi tajusin, etteivät käteni riitä kaikille. Kolmas toi helpotuksen, jolloin tajusin, ettei minun tarvitse jakautua. Kun kaikki kolme huusivat yhtä aikaa, häivyin hiljaa yläkertaan ja jätin lapset huutamaan keskenään.

    Toki kolmannesta tuli ongelma, kun yritimme varata hotellia, lähes kaikki hytit ja huoneet ovat nelihenkiselle perheille. Totuimme varaamaan huoneistoja ja mökkejä lomamatkoilla. Kiinassa asuessamme viisihenkinen perhe ei olisi vielä ollut ongelma, kaikkihan on suunniteltu viidelle hengelle: äiti, isä, lapsi ja yhdet isovanhemmat. Vaan kuusihenkinen perheemme oli jo kummajainen ja aiheutti monet ongelmat (kuten junalippufarssin https://eedenista-itamaille.blogspot.com/2017/05/junalippufarssi.html?m=0 )

    Auto: juu olemme tarvinneet isomman farmarin. Varsinkin lasten kasvaessa. Mutta se johtui oikeastaan siitä neljännestä lapsesta.

    Pyykit: totta, pyykin määrä lisääntyy jokaisen lapsen myötä. Onneksi minulle se ei ole ollut rasite. Niin lisääntyy myös tiskien ja tarvittavan ruoan määrä, vessapaperin kulutus ym. Mutta niinhän ne lisääntyvät jokaisesta perheenjäsenestä. Jos se kauhistuttaa, on parempi elää yksin. :)

    Huom, lasten kasvaessa pyykin määrä vähenee taas…

  16. Itse asiassa nyt vasta luin tuon vauva-lehden jutun ja nauroin sille myhäillen. Aika moni juttu sattuu kohdalleen. Tässä vaiheessa niille oikeasti jaksaa jo nauraa, kun lapset ovat 18-8v. Päivääkään en silti vaihtaisi pois =D

Kommentoi