UNELMIENI HÄÄPUKU

25.07.2018

Kuvat: Petri Mast ja Maria Ahokas

Siinä se sitten on. Täydellisin puku, mitä ikinä tulen käyttämään, ja sen yhden päivän sitä vain sai pitää. Täytyy tunnustaa, että olisin halunnut nukkua hääyön tämä puku päällä, enkä riisua sitä ikinä! Nyt pesulasta palattuaan puku oikeasti roikkuu sängyn vieressä, ja aina iltaisin viimeisenä ja aamulla ensimmäisen tuijottelen sitä haikeana :D Mutta mites tähän pukuun päädyttiin?

Alkuun kävin kaikissa Turun ja Helsingin potentiaalisissa liikkeissä sovittamassa kymmeniä pukuja. Yksi reissu tehtiin Tampereellekin. Sovitin ainoastaan kahta mallia; merenneitoa ja isoja prinsessahelmoja. A-linjat oli mulle ehdoton nounou, ja samoin kaikki laskeutuva. Mun teki mieli päätyä merenneitoon, koska mun mielestä se korosti tosi kauniisti mun vartalon hyviä puolia, mutta sitten aloin ajatella, että hääpäivä on se mun yksi ainoa mahdollisuus olla ihan prinsessa. Merenneidon voin vielä laittaa johonkin iltapukujuhlaan, mutta tällaista en voi laittaa mihinkään. Ja lisäksi prinsessahelma on helpompi ja mukavampi sen kannalta, että sitä ei tarvitse nykiä istuessa, eikä tarvitse huolehtia vaikkapa turvotuksesta. Kutsun tätä prinsessahelmaksi, koska tää on vain niin paljon muhkeampi kuin mikään, mitä kaupasta löytyy, eikä tätä voi luokitella mihinkään perusmuottiin.

Sovitin monia pukuja, jotka olivat melkein, mutta eivät ihan. Lähimmäksi pääsi Maggie Sotteron Amelie, mutta sekään ei ollut sitten iiiihan siinä. Melkein ostin jo sen, mutta sitten päätin, että jos joudun näin tarkkaan miettimään, että haluanko varmasti sen, niin se ei varmaan ole se oikea. Ja sitten tein päätöksen lähteä etsimään sopivaa ompelijaa.

Päädyin sitten teettämään puvun Heidi Tuiskulla, ja se oli kyllä aivan mahtava päätös. Olen niiiiiiiiin onnellinen tästä puvusta, Heidi osasi koko ajan lukea mun ajatuksia ja tajusi täysin, mitä haen. En muuttaisi tästä mitään! Teille, jotka mietitte puvun teettämistä; mä jo valmiiksi haastattelin Heidiä kaikesta siihen liittyvästä, ja oon tekemässä vielä erikseen siitä prosessista postauksen! ;)

Heidi taisi sanoa, että tämä on isoin puku, mitä hän on ikinä tehnyt, enkä kyllä ihmettele. Lähtökohtana meillä oli se, että halusin tiettyä tyyliä, ja Heidi sitten suunnitteli yksityiskohtia ja loi sen puvun, jota en osannut laittaa sanoiksi. Kaikki meni siis ihan saumattomasti. Ainoastaan helmasta osasin selittää, millaisen haluan, ja sen oli tarkoitus olla valtava, mutta keijukaismaisen keveä. Ja sellainen se todellakin oli! Mulla oli koko päivän sellainen keijukaisprinsessaolo, ihan kuin olisin leijunut puoliksi jonkun hattarapilven päällä. Tää puku liikkui NIIIIIIIIIIIN kauniisti, en malta odottaa, että nähdään ne videot!

Tuolla helman alla on siis ainoastaan sellainen aika kapea yksivanteinen vannehame. Tuo kaikki runsaus on siis ihan vaan kangasta! Halusin sellaisen puvun, joka liikkuu ja hulmuaa, eikä ole pingotettu vannehameen päälle, ja oli kyllä oikea päätös. Tähän pukuun meni sitten loppupeleissä 80 metriä tuplaleveää tylliä ja yli 150 metriä jouhinauhaa. Siis ihan hullua :D Kyllä on saanut sormet ruvella ommella :D

Helma oli helppo päättää, kun siitä oli tarkka visio, mutta yläosan kanssa vekslattiin enemmän. Heidi näytti mulle hullun määrän erilaisia kankaita ennen kun päädyttiin tähän, ja tää oli kyllä nappivalinta. Halusin jotain geometristä, eikä mitään kiemuroita, ja tää oli täydellisen yksinkertainen kuvio, mutta näyttävä kangas. Ja Heidi teki siitä vielä näyttävämmän sijoittelulla! Malliksi päädyttiin tähän korsettimaiseen tyyliin, mutta halusin ehdottomasti piilovetskarin ja napit. Heidi onnistui ihan täydellisesti tossa läpinäkyvässä effektissä, niin että kupit jäi kuitenkin tarpeeksi peittäviksi, eikä yläosasta tullu liian nude, vaan oli ihan kuitenkin valkoinen. Tossa alla on siis nude aluskangas, ja sen päällä tuo läpinäkyvä helmipitsi.

Hitto että mä rakastan tätä pukua.

Tuo helman laahus oli royal -pituinen Heidin virallisia termejä lainatakseni, ja hunnulle tuli mittaa 3,5 metriä. Liikkuminen oli vähän haastava pienemmissä tiloissa, mutta muuten ne kyllä tulivat tosi nätisti perässä, eikä ollut ongelmia. Hunnun kanssa kävi muuten vähän hassusti. Mä ihmettelin pitkään, että miksi tää huntu ei nyt yhtään pysy oikein päin, vaan toi lyhyempi kasvojen edessä ollut osa koko ajan päätyy niskaan, mutta kun sitten ruokailun jälkeen otin hunnun pois niin huomasin, että kaasot olivat laittaneet sen aamupäivällä väärinpäin! :D Sen kamman reunat siis sojottivat ulospäin mun päästä, ja se kasvojen eteen tuleva osuus oli oikeasti siellä niskan puolella. Ei ihme, että en saanut sitä pysymään oikeinpäin! :D Onneksi en siitä suuresti kärsinyt, vaan nauratti vaan huomata tommonen. Lähdettiin niin kiireessä, että ei tajuttu tarkistaa mitään. Ja jäi muuten kokonaan ne hääpuvun kuvat ottamatta tuon kiireen takia, ja unohtui sitten juhlapaikalla, sen takia jouduin nyt vähän etsimään näitä kuvia tuolta potreteista ja tilannekuvista.

Vaikeinta tämän puvun kanssa oli sen koko. Sitä kangasta oli siis niin järjettömän paljon, että ensinnäkin tää puku oli käsittämättömän painava. Ei sitä jaksanut yksin melkein kantaa. Onneksi tuo yläosa oli niin täydellisen istuva, että päällä se paino ei enää tuntunut missään. Mutta sitten seuraava juttu oli se, että kun tuo laahus oli niin valtava, niin siinä oli aika työ nostaa se ylös. Heidi oli suunnitellut hienon systeemin nappeineen, ja oli kirjoittanut kirjalliset ohjeet laahuksen nostamiseen ja opetti sen yhdelle kaasoista. Sitten ne ohjeet unohtui ottaa mukaan juhlapaikalle ja meillä oli vähän kiire nostaa sitä, joten ne meni vähän miten sattuu :D Näen sieluni silmin, kuinka Heidi ristii itsensä näitä kuvia katsoessaan, kun meiltä varmaan puuttui sieltä aika monta nappia, hah. Ihan hyvin me kuitenkin pärjättiin, ja helman nostettuamme mun oli toooosi helppo liikkua, koska valtavasta kangasmäärästä huolimatta tää puku oli vaan niin täydellisesti suunniteltu, että se liikkui kuin unelma. Siis mun tulee melkein itku, kun haluan vaan pukea sen taas! :(

Mitäs tästä vielä voisi sanoa? Ra-kas-tan. Yli kaiken. Paitsi Topiaksen ja lapsien. Ja läheisten. Mutta kuitenkin. <3


8 Responses to “UNELMIENI HÄÄPUKU”

  1. Waza sanoo:

    Toi sun puku on kyl tosi upee. Ja tosi överi, mut sehän vaan sopii sulle. :D Mieluummin överi ku vajari. :D

    Mut piti sanoa, että sun kulmakarvat on näissä kuvissa tosi kauniit (vähän ihmettelin jostain aiemmasta postauksesta että miks halusit laittaa ne ite). Sulla oli täs jossain välissä jo aikamoiset karvamadot ne kulmat (no nyt onkin aika runsas toi muoti kulmien suhteen), mutta nää oli nyt paljon sopusuhtaisemmat, tosi kauniisti kehysti sun kasvoja. :)

  2. Katsu sanoo:

    Miten paljon hääpuku tuli maksamaan kokonaisuudessaan?

  3. U sanoo:

    Tää puku oli kyllä todellakin WAU! Rakastan sitä, että teit puvusta kauniisti oman näköisen eikä niinkään nykyisen muodin mukaisen. Uskon, että hääkuvatkin kestävät näin paremmin aikaa :) Haluaisin itsekin jotain, mikä kuvastaisi persoonaani yhtä hyvin. Loistavasti suunniteltu ja toteutettu puku!

  4. Pauliina sanoo:

    Pakko kyllä vielä kommentoida, että sun hääpuku on aivan ihana! En oo itse vielä menossa naimisiin varmaan moneen vuoteen, mutta oon aina itsekin mielikuvissani ajatellut jotain tuon tyylistä runsasta helmaa ja kunnon prinsessamekkoa :D sopii sulle aivan älyttömän hyvin, oot tosi kaunis morsian! :)

  5. Hemppe sanoo:

    Tuo hääpuku on kyllä superupea! <3

  6. Saara sanoo:

    Kiinnostaisi vielä tietää että kuinka hyvissä ajoin pukua kannattaa alkaa teettä ja mitä tuli lopulliseksi hinnaksi?

  7. Sara sanoo:

    Täydellinen, ei sanat riitä <3

    Mikä tän hinnaksi tuli? :-)

  8. Mitä aiot tehdä mekolle? Säilyttää, myydä?
    Olen tehnyt kaksi hääpukua ja olipa yllätys, kun veljen vaimo oli laittanut faceen hopeahääpäiväkuvan itsestään ja mekostaan, jonka tein 25 vuotta sitten. Vähän oli käynyt naftiksi. Omakin mekkoni on tallessa, mutta ei varmasti mahtuisi päälle – en viitsi kokeillakaan, ettei tule paha mieli. Aikaa häistä on 40 vuotta.

    Yhden puvun korjasin ja morsian kertoi, että aikoo kumpaisenkin puvusta teettää taulun. En kyllä ymmärrä, miten se onnistuu?

Kommentoi