MAAILMAN PARAS KESÄ

23.07.2018

Vitsi tätä meidän kesää! Ostettiin toukokuussa sellaisesta Jukuparkin kampanjasta tosi edulliset kausikortit ja ollaan nyt koko kesä vietetty tossa melkein naapurissa Jukuparkissa. Lapset ovat nauttineet ihan hirveästi, kun koko talven he ovat taas ohi ajaessamme kyselleet, että koska päästään tonne merirosvopaikkaan. Ja nyt sitten pääsee, vaikka joka päivä! Oli kyllä fiksuin ostos ikinä. Topias oli häiden jälkeen kaksi viikkoa lomalla, eikä hänellä enää ole mitään lomia meidän syyskuisen reissun lisäksi, mutta hänkin on sitten tullut aamuvuoropäivinä töistä suoraan Jukuparkkiin meidän seuraksi, ja iltavuoropäivinä sitten taas ollaan menty jo aamulla yhdessä.

Paljon ollaan kyllä vietetty aikaa myös Hutuparkissa. Ihan kesän alussa me oltiin menossa Jukuparkkiin, kun huomattiin, että se menikin sinä päivänä jo aiemmin kiinni, ja oli siis enää vartin auki, kun oltiin jo parkkiksella. Soitin sitten meidän äitille ja sanoin, että tullaankin sinne uimaan, ja kun saavuttiin pihaan, meidän vanhemmat oli lohdutukseksi lapsille askarrelleet hienon Hutupark -kyltin lippukioskeineen, ja vastassa istuivat Ade ja Alex myymässä pääsyrannekkeita.

Näissä kahdessa paikassa me sitten ollaan uiti ja uitu. Ja vitsi, Nomppu muuten oppi edellisviikolla uimaan! Kokeiltiin ekaa kertaa ilman kellukkeita, ja hän vain lähti samantien uimaan, sukeltelemaan ja hyppimään ilman mitään jännitystä. Ihan hullua. Vaikea uskoa, että meidän molemmat lapset osaavat jo uida! Nomppu ui jo ekalla kokeilulla 9 metriä (olisi varmaan uinut enemmänkin, mutta meidän allas on vain 9 metrinen), joten ensi kesänä hän varmaan menee jo yhtä hyvin kuin Ava tänä kesänä. Ava oppi edelliskesänä uimaan, mutta viime kesänä hän vasta oppi uimaan vähän pidempään. Nomppu taitaa tämän taidon kanssa mennä vuoden edellä.

Me ollaan nautittu Jukupark -elämästä täysillä, etenkin nyt kun Nomppukin pääsee jo juuri ja juuri isoihin mäkiin. Ja kun he menee niiiiiiin reippaasti niitä mäkiä! Kokeiltiin nyt ekaa kertaa silleen, että minä odotin alhaalla vastassa, ja lapset yksin laskivat alas. Ja oli muuten ihanan helppoa istua siinä alhaalla odottamassa, kun he laskivat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Mä en ole sen aivotärähdyksen jälkeen enää uskaltanut laskea, kun taisi jäädä vähän siitä tämmöinen pelko vaivaamaan. Kerran jo kiipesin nuo rappuset ylös, mutta jänistin ja lähdin takaisin alas.

Nyt me ollaan siirrytty käyttämään Hutuparkin palveluita, vaikka sieltä liukumäet puuttuukin, sillä ampiaiset ovat iskeneet. Torstaina Jukuparkin amppariongelma oli räjähtänyt käsiin, ja kun meidän Nomppua pisti huuleen amppari ja mentiin ensiapuun hakemaan apua, oli siellä jonoa, kun kaikki muutkin olivat joutuneet amppareiden uhreiksi. Vähän myöhemmin sitten oltiin syömässä ja jäi ruokailu kesken, kun Avaa pisti ampiainen, ja taas ihan provosoimatta. Tänään sitten taas Alexia pisti, ja eilen Topiasta. Ne on ollut nyt ihan hirveän aggressiivisia ja en ihmettele, että lapset pelkäävät. Mukkilassa amppariansat toimivat aika hyvin, joten siellä pärjättiin tänään ihan kivasti. Alexia tosiaan ehti yksi pistämään ennen kuin laitettiin taas tuoreita ansoja, mutta muistin onneksi sen vesipullokikan, ja se auttoi Alexiin tosi nopeasti.

Jukuparkista lähdettiin silloin juosten pakoon, kun Avaa pisti amppari ja niitä jäi siihen ympärille koko ajan vaanimaan, joten lähetin itkevät lapset portille odottamaan, kun lähdin itse pakkaamaan meidän tavaroita amppareita väistellen. Nomppu oli matkalla onnistunut kaatumaan ja kaatamaan nachonsa maahan, ja mä olin ihan vaan menossa siitä ohi häntä edes huomaamatta, kun yritin ehtiä nopeasti lasten luo portille, mutta häntä oli onneksi pysähtynyt auttamaan kaksi ihanaa naista. Pidettiin sitten vielä pieni piknik ilmastoidussa autossa puiston parkkiksella ennen kuin suunnattiin apteekin kautta kotiin, ja ei olla vielä uskallettu Jukuparkkiin takaisin. Toivottavasti noi ampparit vähän laantuisivat vielä tässä ennen kesän loppumista!

Tällä viikolla vietetään varmaan kaikki päivät Hutuparkissa/Mukkilassa, kun se nyt todettiin melko turvalliseksi vaihtoehdoksi amppariansojen ansiosta. Topiaskin pääsee meidän kanssa makailemaan, sillä hän meni telomaan sen leikatun jalkansa, ja venäytti varpaansa. Koko varvas on nyt ihan sinipunainen, eikä hän pysty oikein kunnolla kävelemään, mutta toivottavasti se parantuu tällä kertaa nopeasti. Ainakaan se nyt ei ole murtunut, joten jee. Niitä murtumia tuli ihan tarpeeksi viime- ja edelliskesänä.

Vitsit että on ollut ihana lämmin kesä. Toivottavasti nää säät jatkuu! <3 


One Response to “MAAILMAN PARAS KESÄ”

  1. Minde sanoo:

    Millaiset amppariansat teillä toimii? Hyvät vinkit olisi kaivattuja :)

Kommentoi