NÄIN VALEHTELEN NETISSÄ -BLOGIHAASTE

29.06.2018

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

En. Tämä ei kyllä pidä mun kohdalla yhtään paikkaansa! Mitä ravintoloihin tulee, mennään aina vaan omiin suosikkeihin. Joihin kuuluu muunmuassa Martinsillan Grilli, ei kovin kuvauksellista. En ole koskaan valinnut mitään ravintolaa tällä perusteella, ja en kauheasti osallistu mihinkään tapahtumiin. Ja olen itseasiassa aika huono bloggaaja, kun en yleensä edes kanna kameraa mukana, vaan viime vuosina olen vain keskittynyt elämään hetkessä, en linssin takana. Oikeastaan kuvaan ravintolassa tms ainoastaan, jos kyseessä on kaupallinen kampanja, ja täydellisen hetkeen eläytymisen sijaan se hetki on tarkoitus jakaa myös muille.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Ei ja kyllä. Tottakai sisustus yritetään tehdä kuvaukselliseksi, mutta vain koska kuvauksellisuus samalla tarkoittaa visuaalista. Mun blogissa ei kauheasti sisustusaiheisia kuvia näy, joten kuvauksellisuus ei ole pääsyy sisustamiseen. Aika vähän me kyllä oikeastaan edes sisustetaan. Kärpänen iskee aina tasaisin väliajoin, mutta me ei olla ihmisiä, jotka laittaisivat sisustamisen kauheasti rahaa.

Kattauksen sitten taas rakennan kyllä kuvauksellisesti, jos kyseessä on esimerkiksi kaupallinen kampanja, tai jostain muusta syystä haluan kuvata vaikka jonkin reseptin. Normaalisti sitten taas meillä mennään ihan peruslinjalla ja kankaisten lautasliinojen sijaan pöydässä on talouspaperirulla. Juhliin taas teen kyllä kauniin kattauksen, vaikka en niitä kuvaa.

Pukeutuessa en mieti kuvia. Joskus blogin alkuaikoina mulla saattoi olla laukussa mukana korkeat korot kuvia varten, ja sitten todellisuudessa päivä mentiin ballerinoissa. Enää vuosiin en ole kuitenkaan ajatellut asuja kuvien kannalta. En ota kovin usein asukuvia, ja jos otan, niin ne ovat olleet vaan päähänpisto, enkä ole erikseen niitä varten pukeutunut.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Ei ollenkaan totta. Olen suurimman osan ajasta ilman meikkiä, joten tottakai olen julkaissut paljon kuvia ja videoita itsestäni ilman meikkiä. En muutenkaan käytä paljon meikkiä arjessa, ja olen antanut sen aina näkyä. Vaikka ihmiset tulevatkin usein kuvannoillisesti nykäisemään hihasta kauppareissulla, en koe mitään painetta näyttää aina freesiltä. Kuljen paljon kaupungilla ilman meikkiä ja kotoiluvaatteissa (tallilta tullessa jopa sukissa ja sandaaleissa…), enkä pelkää antaa sen näkyä myös somessa. Viime aikoina en ole varmaan yhtä paljon julkaissut täysin meikittömiä kuvia, koska mulle on kevään aikana tullut tavaksi laittaa kulmat joka aamu, mutta se on yleensä se ainoa meikkini.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Kyllä ja ei. En tee blogissa asioita, jotka eivät sovi brändiini, joten siinä mielessä jokainen postaus on tietoinen päätös ja osa brändiä. Olen kieltäytynyt monista kampanjoista ja jättänyt osallistumatta moniin haasteisiin tai trendeihin, koska ne eivät vain tunnu omalta jutulta. Ja se mun oma juttuni on juuri se, minkä varaan olen rakentanut brändini. Joten tavallaan samaa aikaa päätökseni tehdä tai jättää tekemättä jotain on osa sekä brändiä, että ihan vain persoonaani.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

En. Otan kyllä kuvat niin, että näyttäisin edustavammalta, tietyissä kuvakulmissa kun esimerkiksi kaksoisleuka puskee kivasti esiin, tai vartalon muoto näyttää tosi oudolta. Mutta mun mielestä se nyt on vain ihan normaalia, koska kukapa tahallaan haluaisi ottaa epäedustavia kuvia. Mutta en esimerkiksi käytä ollenkaan Photoshoppia. Käytän ainoastaan Lightroomia, eli käsittelen vain kuvan sävyä ja valotusta. Jos mulla on vaikka joku kauhea finni, en ota kuvia ollenkaan, joten sellaisten poistamiseenkaan ei ole tarvetta. Esimerkiksi asiakkaalle kuvatessa sitten taas poistan mallilta finnin, jos siitä on erikseen sovittu. En ikinä poista kenenkään vartalosta mitään pyytämättä, koska mun mielestä se on epäkunnioittavaa ja turhaa.

Silottelen elämääni somessa.

En, tai ehkä joskus vähän. Kaikki varmasti tietävät, että olen aina avoimesti kertonut täällä vaikeaistakin jutusta. Ihan kaikkea en kuitenkaan ole kertonut, ja monet ahdistukset ovat jääneet jakamatta. Esimerkiksi tämä vuosi on ollut todellisuudessa paljon vaikeampi kuin olen kertonut, koska sairastumiseni teki hallaa jaksamiselle, mutta en ole kuitenkaan sanonut asioiden olevan loistavasti, jos ne eivät oikeasti ole. Tällaisina aikoina mieluummin sitten kirjoitan vaan jostain muusta tai olen kokonaan kirjoittamatta. En ikinä ole keksinyt kivoja tarinoita ja selostanut mukavaa arkea, jos se ei ole todellista.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

Kyllä. Joitain liian halvalla (lue ilmaiseksi) tehtyjä juttuja, kun ei ole tajunnut omaa arvoaan. Lisäksi joskus kauan sitten jonkun yhteistyön kanssa tuli matkan varrella muutoksia ja sellaisia ongelmia, että tuli sitten sellainen fiilis, että ei olisi sittenkään pitänyt lähteä tähän. Sen jälkeen kuitenkin olen siirtynyt Indiedaysille, josta taas myöhemmin tuli Indieplace, ja enää ei ole tarvinnut murehtia tällaisista jutuista. On helpottavaa, kun saa valita omat yhteistyönsä ja voi aina luottaa siihen, että mukana on välikäsi, joka pitää huolta kaikkien oikeuksista. Tällöin kaikille jää hyvä fiilis, eikä tarvitse katua.

Bloggaajien elämä on glamourista.

Oma elämäni ei ainakaan ole. Enkä ole kyllä ikinä sellaista kuvaa antanutkaan. Toki joskus tulee ihania glamour-hetkiä vastaan, kun vaikka seisot jossain gaalassa toinen toistaan upeampien pukujen ympäröimänä siemailemassa shampanjaa ja maistelemassa alkupaloja, kun valokuvaaja ottaa kuvia sinusta ja seurueestasi, ja hetkellisesti tulee sellainen fiilis, että tupsahdit johonkin ihan väärään kohtaukseen. Mutta pääsääntöisesti bloggaajan elämä on ihan normaalia elämää. Siihen kuuluu pyykinpesua, vähiä yöunia ja koiran oksennuksen siivoamista.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

En. En sitten ikinä. Instafeedini ei todellakaan ole mikään upea kokoelma kauniita hetkiä, joten tämä lienee itsestäänselvää. Kauniita instafeedejä on kyllä kiva seurata, mutta itse tykkään enemmän realismista. Se antaa henkilökohtaisesti mulle enemmän. Mieluummin seuraan aitoja hetkiä, kuin lavastettuja, mutta kauniita. Mutta ei saa sekoittaa asioita, sillä aidotkin hetket voi olla kauniita.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

En ikinä. Seurasin palstoja 2013 asti, jolloin lakkasin lukemasta mitään. Poistuin äityleistä, enkä enää koskenut palstoihin. Latasin Jodelin aloittaessani opiskelun, mutta en tiennyt, että sielläkin puhutaan bloggaajista. Sitten kun löysin jonkun blogikanavan ja järkytyin niistä jutuista, poistin koko sovelluksen, enkä ole enää koskenut siihen. En ikinä googleta itseäni, koska en halua lukea mitään. En myöskään lue mitään kommentteja, koska mulla on jo muutaman vuoden ollut moderaattori. Hän poistaa kaikki asiattomat jutut, ja luen sitten kommentit tuolta samasta osiosta, jonka te kaikki näette. En käy ikinä kurkkaamassa sitä hyväksyttävien kommenttien jonoa. Siitä ei tule muuta kuin paha mieli. Ystäväni juuri kertoi minulle tällä viikolla, että kävi puolivahingossa lukemassa jotain keskustelua, ja hän oli ollut niin järkyttynyt, ettei päässyt mitenkään eroon siitä ahdistuksesta ja kamalasta olosta, kun oli lukenut niitä juttuja. En halunnut kuulla mitään mitä siellä puhutaan, ja olenkin pyytänyt ystäviäni olemaan ikinä kertomatta minulle mitään, jos joku jotain lukee.

Bloggaaminen ei ole oikea työ.

Bloggaaminen todellakin on oikea työ. Se on pääelinkeinoni, on ollut sitä jo vuodesta 2013. Vaikka johonkin ei tarvita tutkintoa, ei se tee siitä yhtään sen vähemmän oikeaa työtä. Blogin nostaminen siihen tasolle, että voit tehdä sitä työnäsi, vaatii paljon. Voin jo kuulla jonkun pyörittelevän silmiään tätä lukiessaan, mutta jos se on niin helppoa, niin tee se itse ja todista minun olevan väärässä.

Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.

Kyllä ja ei. Esimerkiksi ainakin kankaiset lautasliinat ostin kotiin ainoastaan kuvia ajatellen, ei todellakaan käytetä niitä itse arjessa. Kankaisia liinoja ollaan käytetty ainoastaan häissä. En ole kuitenkaan ikinä tehnyt sitä kuuluisaa ”tilataan vaatteita yhtiin asukuviin ja sitten palautetaan ne” -settiä, josta bloggaajia usein epäillään. Joitakin kampanjakuvia varten olen myös ostanut tuotteita, mutta ne ovat kyllä aina jääneet sitten käyttöön.

Minut haastoi Iina, ja olen nyt supertylsä, enkä haasta suoraa ketään, koska tämä on tainnut jo tovin pyöriä ympäriinsä, enkä tiedä, ketkä ovat jo tämän tehneet! :D Jos tätä kuitenkin lukee joku bloggaaja, joka ei ole osallistunut, niin haastan juuri sinut! Tekee ihan hyvää miettiä vähän omaa blogikuvaansa.

HAASTE:

  • Kerro, keneltä sait haasteen.
  • Vastaa väittämiin.
  • Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää  (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.
  • Lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle.

2 Responses to “NÄIN VALEHTELEN NETISSÄ -BLOGIHAASTE”

  1. Mä en ollut edes kuullut tästä ja nappaan kyllä heti blogiini! Kiitos vinkistä. :)

  2. Taru sanoo:

    Olipa kiva postaus! Mielenkiintoista lukea tällaista. Musta on kiva kun viitsit jakaa vaikeita ja henk. Koht juttujakin blogissa siitä huolimatta miten tökeröitä kommentteja oot saanut. Moni varmasti saa vertaistukea esimerkiksi lapsettomuuspostauksesta <3

Kommentoi