LAPSETTOMUUSHOITOJEN ENSIMMÄINEN ASKEL

24.06.2018

Tiedän, että tämä on asia, josta ei ikinä puhuta julkisesti. Ainakaan vielä yritysaikana, vaan vasta jälkikäteen. Mutta hei, rikotaanpa nyt taas vähän tabuja. Varmasti jotakuta helpottaa kuulla, että muutkin painii samojen surujen kanssa.

Kirjoitin alkuvuodesta tunteistani syömishäiriön aiheuttamia vahinkoja kohtaan. Postauksen voit lukea täältä, mutta tiivistettynä kehoni ei ole ikinä palautunut syömishäiriöstä, enkä enää ovuloi.

Sekundaariseen lapsettomuuteen liittyviä tunteita on ollut vaikea käsitellä, mutta ollaan kuitenkin pärjätty niiden kanssa aika hyvin. Ainakin tähän asti. Aiemmin olen yrittänyt pysyä rentona, ja ollaan yritetty keskittyä muihin asioihin, mutta enää en pysty. Yrittäminen on vaihtunut superyrittämiseen, ja nyt kun ollaan jo näin pitkällä, olen päättänyt, että tällä kertaa kerron myös blogissa tästä yritysajasta. Se on jo muutenkin vaikeaa, niin ei tämä siitä ainakaan vaikeampaa tee. Päinvastoin, toivon että oloani helpottaa se, että ainakin saan purkaa tunteitani ihan omalla nimelläni, kun taas Nompun aikana kirjoittelin nimettömänä keskustelupalstoilla. Ja jos ihmiset tietävät siitä, että meillä sitä vauvaa ei vain ”tehdä”, ehkä vältyn niiltä ”onko teillä kolmas suunnitteilla” -kysymyksiltä.

Me ollaan oltu kesäkuusta 2015 asti ilman ehkäisyä. Siitä on siis kolme vuotta, kun päätettiin poistattaa minulta hormonikierukka. Ja vauvaa ei ole kuulunut. Viime talvena kokeiltiin muutaman kuukauden ajan ”varmoja päiviä” ehkäisynä häiden takia, mutta pian päätettiin unohtaa sekin, sillä muutaman kuukauden ”ehkäisy” vahvisti vain sitä fiilistä, että ihan sama, vaikka häät menisivät oksentaessa, jos vain onnistuisi edes tulemaan raskaaksi. Ja olivathan ne varmat päivät nyt vähän turhia, kun en vieläkään ole ovuloinut kertaakaan, joten periaatteessa jokainen päivä on varma.

Minä olen aina halunnut neljä lasta, ja Topias kaksi. Kompromissina päädyttiin sitten kolmeen, joka tuntuu molempien mielestä hyvältä. Topias alkoi varttuessa myös kaivata sitä kuudetta perheenjäsentä (Volde on viides), ja minä taas aloin ymmärtää, että kroppani ei taida kestää neljää raskautta. Raskauteni ovat olleet todella rankkoja, ja kolmaskin saattaa olla jo aika venyttämistä. Lisäksi mulla alkaa olla jo ikääkin, siis siinä suhteessa, että olen aloittanut niin nuorena, enkä halua lapsia niin, että jaloissa pyörii taapero, kun yksi on jo muuttamassa pois kotoa. Mutta tämä suunnitelma tietenkin vaatii sitten sitä onnea ja apua, että me edes onnistuttaisiin se kolmas lapsi saamaan.

Greippimehut, lantion nostamiset, alkoholit ja kaikki jutut on nähty. Vessan alakaappi on täynnä raskaustestejä ja ovistikkuja. Puhelimesta löytyy surullisia videoita negatiivisista testeistä, koska ihan vaan varmuuden vuoksi olen halunnut kuvata testihetkiä siinä toivossa, että se testi olisikin positiivinen. Koska sen hetken minä haluan muistaa. Tässä kolmen vuoden aikana on ollut paljon aikaa miettiä, mitä kaikkea haluan tällä kertaa tehdä ja kokea, koska se seuraava raskaus olisi se viimeinen. Ja nyt kun olen vanhempi ja viisaampi, haluan kokea sen ihan uudella tapaa.

Onneksi meillä oli ne häät, koska ilman hääsuunnittelua olisi ihan liikaa aikaa ajatella omaa hedelmättömyyttä. Nyt häät ovat kuitenkin ohi, kuten on häämatkakin, ja enää ei ole mitään harhautusta. Vaikka en vieläkään ole ovuloinut, minä silti tyhmänä niin kovin toivoin, että ehkä olen kuitenkin ovuloinut, enkä kaiken kiireen keskellä ole huomannut sitä. Ehkä häiden ollessa ohi kehoni rentoutuu niin kovin, että ovuloin. Ehkä meille tapahtuu tällainen hääyön ihme, ja saadaan häävauva. Tai häämatkavauva. Vaikka tiesin, että sitä on tyhmää toivoa, niin silti sitä pettyi täysillä, kun tein taas negatiivisen testin. Ja seuraavana aamuna alkoi menkat.

Puhuttiin etukäteen, että häiden jälkeen otetaan kesä rennosti, yritetään vielä pari kertaa itse ja katotaan, jos stressin vähentyminen auttaisi, ja sitten talvella hakeudutaan hoitoihin. Mutta ehkä tuo viimeisin pettymys oli sitten se, joka oli liikaa, tai ehkä ollaan vaan tajuttu, että luomuraskauden toivo on liian vähäinen, kun nyt ollaan päätetty ottaa se ensimminen askel ja hakeutua hoitoihin.

Mulla on aina ollut aika positiivinen fiilis hormonihoidoista, ja oon alusta asti uskonut, että sieltä sitten viimeistään saadaan apu. Mutta nyt kun miettii, kuinka pitkä aika tässä on jo mennyt, niin kyllä tässä kieltämättä pelottaa. Etenkun, kun kehoni toiminta tuntuu vain heikentyvän. Silloin kierukan poistettuani bongasin muutaman ovulaation siellä täällä, mutta nyt olen tainnut viimeksi bongata oviksen 2016, tai ehkä 2017 alussa. Ja mulla on aina ollut tosi selkeä ovulaatio, jonka kyllä erottaa ilman mitään testejä, mutta täydellisen varmasti sitten vielä testien avulla. Mutta mitä jos nyt sitä ovulaatiota ei saadakaan enää aikaan edes hormonien avulla? Mitä jos vain olen ihan rikki?

Yritän pysyä positiivisena ja etsiä myös kaikkia vaihtoehtoisia apukeinoja hedelmällisyyden parantamiseen. On kuitenkin todella vaikeaa olla ajattelematta tätä ihan koko ajan. Sydämessä pistää ja tunnen olevani hirveä ihminen, kun koen kateellisuutta muiden vauvoista ja vauvamasuista. Osaan kyllä silti iloita muiden puolesta, koska ei se ole minulta pois, mutta silti en voi olla tuntematta myös kateellisuutta, ja vähän katkeruutta. Syytän edelleen itseäni, vaikka tiedän, että en minä halunnut sairastua. En minä halunnut päätyä tähän.

Nyt tämän hetken suurin päätös on se, että lähdetäänkö kunnalliselle vai yksityiselle. Jos hormonihoidot auttavat, eikä jouduta pidemmälle hoitoihin, olisi fiksumpaa mennä yksityiselle. Mutta pidemmät hoidot yksityisellä taas tulisivat näin häiden jälkeen meidän budjetille liian hintaviksi, joten sitten olisi fiksumpaa mennä kunnalliselle, joka vain on paljon hitaampi. Jos tietäisi, miten tässä tulee käymään, olisi päätös helppoa tehdä. Mutta kun ei tiedetä yhtään! Niin kumman tässä nyt vain valitsee? Tavallaan haluaisin valita yksityisen, koska sinne pääsee heti. Kunnalliselle saataisiin se ensimmäinen lääkäriaika vasta syyskuulle, ja sieltä sitten saadaan vasta se lähete, ja ties kuinka kauan sen odottelussa taas menee. Mutta sitten on se raha.

Toisaalta jos tässä on jo näin kauan odoteltu, niin ehkä sitä kestää vielä vähän odotella. Ja ehkä me ollaankin tällä kertaa se pari, jota lykästää juuri, kun ollaan menossa hoitoihin. Onko tyhmää taas toivoa? Ehkä. Mutta tällainen minä olen, en voi sille mitään.

Onko kukaan teistä kertonut julkisesti jo tästä yritysajasta ja lapsettomuudesta? Kaduitteko jälkikäteen?


67 Responses to “LAPSETTOMUUSHOITOJEN ENSIMMÄINEN ASKEL”

  1. Hanne sanoo:

    Hei!
    Toivon kaikke hyvää! Täällä kans pariskunta, joka yrittää vauvaa alkuunsa.Esikoista täällä toivotaan.Niin jännittävää aikaa!
    Mä jäin miettimään onko sulla kuukautiskierto normaali? Toivottavasti ei ole henkilökohtainen- kysymys :) Oma kierto nimittäin alkoi vasta pari kk sitten palautumaan.

  2. Mehis sanoo:

    Mun mielestä on aivan upeaa, että uskallat kertoa tästä asiasta näin julkisesti ja yrittämisen aikana. Tästä asiasta vaietaan (ymmärrettävästi kyllä) ihan liian paljon. Onnea yritykseen teille <3

  3. Miia sanoo:

    Toivon kaikkea hyvää teille, toivottavasti kaikki lopulta järjestyy. Olet rohkea nainen. Nämä ovat arkoja asioita, ja jotkut ihmiset eivät osaa todellakaan ajatella että lasten teko ei ole itsestäänselvä asia. Tsemppiä!

  4. Maria sanoo:

    Moi!

    Ollaan kerrottu. Muutama lääkäri epäili endometrioosia ja lopulta siirryttiin suoraan hormonihoitoihin kiireellisenä, kun mulla todettiin rintasyöpä. Ei yhtään lasta, vuosi oli yritetty ennen diagnoosia. Minulla on aktiivihoidot ohi, mutta hormoonitoimintani on lääkkeellisesti lopetettu ettei syöpä uusi. Alkion istutus sitten reilun neljän vuoden päästä, kun muutkin rintasyöpä hoidot lopetetaan ainakin alkion istutuksen ajaksi. Pakkaseen saatiin vain kolme alkiota. Ei edes hormoonihoidoilla saatu enempää aikaseksi, joten lääkärit ovat sanoneet, että on erittäin vaikea tulla raskaaksi luomuna, oikeastaan he eivät edes usko siihen. Tämän asian kanssa on tullut painittua ja tullut eteen se hyväksyminen siitä etten välttämättä saa koskaan lapsia.

    Elämässä olen hakenut paljon muita ilon aiheita, en halua pudota korkealta enään. Olen siis hyväksynyt mieheni kanssa lapsettoman elämän jos niin käy. Miksi surkutella sellaista mille ei voida mitään tehdä… En halua elää elämääni jossitellen, en enään vaan elää tässä ja nyt.

    Tsemppiä hoitoihin, rehellisesti ne oli rankkoja aikoja! Kävimme siis kunnallisella, mutta tapaukseni ei ollut normaali,mutta sain yksityisen puolen lääkäriltä lähetteen kunnalliselle puolelle hinnan takia. Aika saatiin parissa kuukaudessa. Että ei aina tarvitse odottaa kauan, kuhan löytyy lääkäri jika ymmörtää potilaitaan.

  5. Bae sanoo:

    Me yritettiin vauvaa se maaginen vuos joka tuntu jo ihan karseen pitkältä ajalta, sit hakeuduttiin hoitoon mut kappas hedelmöitys tapahtu just sillä viikolla ku käytiin siellä ekassa lääkäritapaamisessa eli ei sit mitään hoitoja onneks keretty alottaan. Se lääkäri sano että tosi tyypillistä että käy näin kun tavallaan alitajuntasesti ”luovuttaa” sen yrittämisen kanssa. Samaa aikaa sain myös varmistuksen vakituisesta työpaikastakin niin varmaan myös tietynlainen stressi sen suhteen lähti. Parin viikon päästä se vauva täyttää jo vuoden Sydämmestäni toivon että teillekkin kävis näin ❤️ se yrittäminen on niin tuskaa kun ei mieleen muuta mahdu :(

    • Sannak sanoo:

      Meille kävi samalla tavalla. Kun pakkoyritys loppui ja rentouduin vain iloiten että nyt alkaa tapahtua, hoidot ym ni kappas olinkin raskaana :)

  6. Errikki sanoo:

    Kiitos tästä postauksesta! Itsellä pco todettu 2012 ja vuosi nyt lasta toivottu. Menin heti pillereiden lopetuksen jälkeen yksityiselle, sillä mulla ei ovulaatiosta tietoakaan ja silti kunnallinen vaatii vuoden yrityksen, ennenkö laittavat lähetettä eteenpäin. No, pettymysten saarihan se oli. Koitettiin letrozoleilla käynnistää, kerta toisensa jälkeen makaat pöydällä ja todetaan, ettei elettäkään oikeaan suuntaan. Keväällä sain lähetteen vihdoin, kun totesivat turha odottaa vuottakaan.

    Nyt on oltu ensikäynnillä poliklinikalla ja toivo elää. Ei ehkä toiveita ihan heti, lääkäri totesi, että saattaa kauankin mennä, ennenkö löydetään toimivaa hoitoa. Mutta pco on selkeä juttu ja tiedetään mistä lähdetään liikkeelle.

    Mua auttoi se, että jo heti toiveesta lähtien menin yksityiselle, vaikka rahaa meni, koin, että edes jotenkin haavetta edesautetaan. Pistoshoidot tehdään nyt kunnallisellla, ja tuleehan tääkin maksaan. Käyntejä tulee olemaan kuukaudessa useita.

    Oon puhunut tästä avoimesti. Tää on kamalaa ja en pysty pitämään yksin meidän asiana. Hajoaisi miehelläkin pää. Lisäksi kukaan ei ainakaan kysele lapsista, vaan osaa myötäelää ja osaa kysyä hoidon vaiheista. Tää helpottaa mua. Ja huomaan todellakin aivan jörkyttävän piston sisälläni, kun joku taas odottaa. Meidän kaveripiirissä on nyt kaikki raskaana tai just saanut lapsen. Mun piti aina olla nuori ison perheen äiti. Ensimmäistäkään ei vielä tulolla ja kohta ollaan kolmikymppisiä.

  7. Iina sanoo:

    Moi Emilia! Olipa ihanan rehellinen ja koskettava teksti. Olen kanssasi yleisesti monista asioista eri mieltä, mutta tämä postaus kolahti ja puhutteli todella. Itse emme mieheni kanssa ole vielä yrittäneet saada lapsia, mutta olemme ajatelleet jättää ehkäisyn pois vuoden sisään. En siis tiedä, miltä kokemanne kipuilu tuntuu henkilökohtaisesti, mutta olen miettinyt lapsettomuuden teemaa ja mahdollisuutta paljon juurikin omia tulevaisuudensuunnitelmiamme pohtiessani. Lapset ovat todellakin lahja, ja ei auta kuin uskoa, että kaikki menee elämässä lopulta kuitenkin parhain päin – niin kipeitä ja vaikeita kuin jotkut menetykset ja haasteet ovatkin. Ihanaa, että olet pystynyt pitämään toiveikkaan asenteen tilanteestanne huolimatta. Voimia!

  8. Tee sanoo:

    Ensinnäkin iso halaus.

    Todella ihailtavaa, että uskalsit kertoa näinkin arasta aiheesta, joka nykypäivänä koskettaa monen montaa pariskuntaa.
    Pystyn itse tuntemaan nuo fiiliksesi kateudesta ja katkeruudesta. Me olemme ehkäisyn jättäneet vasta tänä alkuvuonna, mutta silti jokainen menkkojen alku ja vastaan tullut vauvamasu on kova kolaus. En voi siis kuvitellakaan miltä tilanteessanne tuntuu noin pitkän yrityksen jälkeen.

    Toinen mistä kiitän on muistutus siitä, mitä syömishäiriö voi aiheuttaa. Olen nuorempana sairastanut itse syömishäiriötä ja nyt parantunut siitä. Kuten moni syömishäiriön kokenut, jää se mörkö pitkäksi aikaa, jopa lopun elämäksi, pääkopan takaperukoille kummittelemaan. Välillä koittaa nostaa päätään siinä onnistumatta. Itse kuulun näihin ”parantuneisiin sairaisiin”. Mutta esimerkkisi on yksi syy lisää, miten saan mörön pidettyä piilossa ja poissa.

    Toivotan teille kaikkea hyvää! Haluan uskoa, että teille suodaan vielä lapsi/lapsia, kun sen aika on ja oli se keino sitten luomu tai ei. <3

  9. Milla sanoo:

    Minulla sama ovulaatio- ongelma ja meillä yritystä takana nyt noin 2,5vuotta. Esikoinen tuli toivottuna yllätyksenä ilman apuja vaikka minulle oli juuri annettu tuomio että en raskaudu ilman hoitoja. Nyt todella näyttää siltä että hoitoja tarvitaan, toista ei kuulu. Olo on sekava, ne keille olemme puhuneet asiasta kehoittavat meitä olemaan kiitollisia yhdestä terveestä lapsesta, se tuntuu julmalta. Suurin onni on esikoisemme mutta se suru tästä tilanteesta ei liity häneen vaan on täysin oma asiansa. Saimme lähetteen julkiselle ja hoidot alkavat elokuussa. Kokonaisuudessaan aikaa on nyt mennyt ensimmäisestä lääkäriajasta 7kk. Oletko miettinyt että aloitatte yksityisellä puolella hoidot ja jos näyttääkin että tarvitsette esim. IVF-hoidon niin siinä vaiheessa pyydätte lähetteen julkiselle puolelle? Vertaistuki tässä on itselle tärkeää, sitä vaan ei kauheasti ole. Kaikilla ystävillä lapsia on jo useita ja tulleet ilman hoitoja. Voimia teille, toivon että teitä onnistaa pian ja myös meille toisen lapsen onni suotaisiin.

  10. Lodd sanoo:

    Tämä kyllä kosketti <3 ja osaltaan rauhoitti myös minun mieltä. Kamppailemme mieheni kanssa saman asian kanssa. Meillä yrityksessä ensimmäinen lapsi.

    Minulla ongelmana myös ovuloimaan pillereiden jälkeen. Hakeuduin vuoden yrittämisen jälkeen julkiselle puolelle lääkäriin. Keskusneuvolassa gynekologi ultrasi ja laittoikin lähetteen paikalliselle lisääntymispolille. Keskusneuvolasta sain polin aikaa odottaessa mukaan letrozol -reseptin, jonka tarkoituksena on ovulaation induktio. Ovulaation tuloa tarkkailtiin ultralla kierron edetessä. Niin vain letrot oli auttaneet ja ultrassa näkyi kp11 komea johtofollikkeli!! Nyt onkin piinaviikot käynnissä oliko ensimmäinen avustettu ovulaatio (ja ensimmäinen oikea mahdollisuus) tuottanut tulosta. Poliltakin aika tuli nopeasti, mutta kesän takia vasta elokuussa. Sieltä saadaan varmasti lisää apua, jos kevyt apu letroilla ei tuota tulosta. Siellä tehdään heti alkuun myös miehelle sperma-analyysi.

    Henkisellä puolella myös äärimmäisen rankkaa. Samaistumaan täysin tuntemuksiisi. Huomaan olevani katkera toisten vauvaonnesta. Olen kyllä iloinen heidän puolestaan, mutta en pysty iloitsemaan koko sydämeni pohjasta, sillä oma sylini on tyhjä. "Älä stressaa" -kommentti on yleinen, siitä ei kuitenkaan ole apua. Stressaaminen ei ole napista suljettava toiminto. Minulla on auttanut eniten asiasta puhuminen läheisimpien ystävien kanssa. Kun oloja/tiloja ja tuntemuksia saa purkaa ilman että toinen tuomitsee ja jaksaa aina kuunnella on parasta stressilääkettä minulle.

    Paljon tsemppiä teille ja niitä plussatuulia! Älä epäröi hakea apua.

  11. Oho sanoo:

    Pääseekö Turuss kunnalliselle jos on jo kaksi lasta? Helsingissä ei nimittäin pääse, mietin että onko kuntakohtaisia eroja

  12. Jasminn sanoo:

    Me ollaan miehen kanssa yritetty 3v ja ei oo mitään tullut. Menkatkin hävis täysin. Oispa varaa mennä kalliisiin hoitoihin.

  13. Malla sanoo:

    Mun mielestä lapselle ei vaan voi laittaa hintalappua, siksi mm. itse yksityisellä hoidossa. Sä oot saanut sun sairastamisen jälkeen lapsen joten en usko että sussa mitään vikaa sen takia olisi. Hoidoissa normaalipaino on yksi edellytys hoitoihin ja jojoilun nyt varmasti itsekin tiedät olevan huonoksi keholle. Jo normaalipainoon pääseminen monilla auttaa raskaaksi tulossa. Itsestäni ei ole löytynyt vikaa, ei vaan onnistu. Kertaakaan en ole elämässä saanut positiivista testiä tehtyä, ole onnellinen siitä että sinua on kuitenkin siunattu kahdella pienellä jotka olet itse saanut kantaa.
    Muille hoidosta kertominen on silloin kun itse ei jaksa, haastavaa koska asiasta tietävät ovat tietenkin uteliaita. Joskus kun tuntuu että pää leviää, tekee pieni avautuminen hyvää.
    Tsemppiä tulevaan.

  14. Tiia sanoo:

    Meillä olis toiveissa neljäs lapsin. Ilman ehkäisyä olemme olleet kolman syntymästä asti eli noin 3,5v. Taitaa jäädä vai haaveeksi uusi raskaus…. välillä surettaa, pitäisikö vain luovuttaa. Hoitoihin emme aio hakeutua.

  15. Ilo sanoo:

    Ovulaatiotesteihin ei ainakaan sokeasti voi luottaa, itse tikutin joka ikinen päivä ovulaatiota kun sen aika vähääkään oli, ainakin yli viikon per kierto. Käytin Clear bluen kalliita digitaalitestejä ja lisäksi RFSU:n halvempia. Enkä saanut yhden yhtä plussaa. Minulla ei ollut myöskään mitään klassisia ovulaatio-oireita, vaikka kuinka kuulostelin kehoani ja googletin. Niin vaan silti sitten raskaustesti näytti plussaa ja nyt on vauva kohdussa kasvamassa. Haluan vain siis sanoa, että negatiiviset ovistestit ja oireettomuus ei vielä kerro mitään tapahkuuko ovulaatiota :-) kaikilla ei vain nouse se ovulaatiosta kertova hormoni riittävälle tasolle, jotta testi sen pystyy näyttämään. Toisaalta jos näin on että ovulaatiota ei tapahdu, voi se olla helpohkokin juttu hoitaa lääkkein. Onko sulta vielä katsottu esim. kilpirauhaslabroja? Joka tapauksessa, hurjasti tsemppiä ja onnea yritykseen! ♡

  16. Juujuu sanoo:

    ”–olisi fiksumpaa mennä kunnalliselle, joka vain on paljon hitaampi”, kirjoitat. Minkä mukaan on hitaampi?

    Me saimme lähetteen hormoni- ja lapsettomuuspolille vuoden 2017 joulukuun viimeisellä viikolla ja ensimmäinen aikamme siellä oli jo helmikuussa 2018. Takana monia tutkimuksia, kaksi inseminaatiota ja syksyllä koeputkihedelmöitys, jos raskaustesti seuraavaksi negatiivinen. Ei tässä oikein hurjempaa vauhtia olisi voitu tulla.

    Liputan kunnallisen puolesta. En voisi olla tyytyväisempi nykyiseen tilanteeseen hoitohenkilökunnan kohdalta. Me emme ainakaan koe tätä sekundaarista lapsettomuutta tabuksi. Asioista pitää puhua.

    Täysin lapsettomana ihmisenä sitä toivoo, että edes kerran elämässään saisi raskaustestistä positiivisen tuloksen.

    • Nepsu sanoo:

      Täällä myös yksi joka kannattaa kunnallista! Toki ehkä pari kuukautta menee jonottaessa/odottaessa, mutta ihan jo rahan takia se tuntui ainakin meillä kannattavan. Ja toi parin kuukauden odottamienkin oli meillä jollain tapaa vähän rennompaa aikaa, kun tiesi että tutkimukset alkaa, osasi jotenkin ehkä vähän hengähtää? Ja ainakin meilläpäin hoidot toteutetaan samalla yksityisellä klinikalla meni sitten kunnallisen tai yksityisen kautta, joten voi olettaa hoitojen olevan ihan yhtä laadukkaita.

      Rankkojahan noi tutkimukset ja hoidot on. Me ”päästiin helpolla”, tulin raskaaksi neljännestä inseminaatiosta, eikä onneksi niihin rankempiin hoitoihin asti tarvinnut lähteä. Niihinkin tehtiin jo lähete, mutta sieltä kehotettiin vielä kokeilemaan inseminaatiota ja sillä kertaa sitten tärppäsikin

      Hintoja jos miettii, niin lääkkeisiin meillä on mennyt n.1000e ja lääkärikuluihin varmaan n.800e. Kunnallisen kautta kun menee niin lääkärikäynneistähän tarvitsee maksaa vain se ns.kunnallisen hinta, kun taas yksityisellä kaikki ultrat yms joutuu maksamaan erikseen.

      Toivottavasti teillä onnistuu, menitte hoitoihin sitten kumpaa kautta hyvänsä

    • P sanoo:

      Turussa (on ainakin joutunut) jonottamaan polille noin 6 kk lähetteestä. Me tahkottiin noin 1,5 vuoden aikana kymmenen hoitoa siellä, joten sanoisin myös että ei yksityiselläkään kovin paljoa nopeammin olisi päässyt etenemään :) Iso peukku Tyksin lapsettomuuspolille <3

      Mutta sinne ei tosiaan ainakaan suoraan enää pääse kun teillä on kaksi lasta, joten kannattanee kuitenkin olla yhteydessä niihin yksityisiin. Ekat tutkimukset ja vielä OI- ja IUI-hoidot on suht edullisia, puhutaan satasista. Vasta IVF (tai ICSI tms) on niitä jotka ihan tosissaan maksaa. Meidän kuopuksen ”hintalapuksi” tuli julkisellakin tonneja, laskin mukaan poli- ja toimenpidemaksut (tutkimukset ja peruskäynnit), lääkkeet ja koeputkihoidon palkattoman sairasloman (mutta on sentilleen sen arvoinen tyyppi <3).

    • Heidi sanoo:

      Joo, meilläkin vain tosi hyvät kokemukset julkisesta! Vuoden esikoisen yrittämisen jälkeen menin yksityiselle gynekologille, joka totesi, että kyllä meidän pitää jatkaa tästä eteenpäin, jos ei ole vuodessa luonnollisesti raskautunut. Aloin itkeä vollottaa ihan urakalla, sillä tuomio tuntui niin kohtuuttomalta. Saatiin lähete ja jo seuraavana päivänä soi puhelin ja Naistenklinikan lisääntymistieteen yksiköstä soitettiin, että haluttaisko tulla ensikäynnille jo seuraavalla viikolla, kun on tullut muutamia peruutuksia. Parissa kuukaudessa oli tehty kaikki perustutkimukset eikä mitään vikaa löytynyt. Lääkäri olisi ollut valmis laittamaan meidät inseminaatioon, mutta halusimme antaa luonnolle vielä toisen mahdollisuuden ja odottaa 2 vuoden täyttymistä. Seuraavassa kuussa lävähti plussa! Uskon, että se johtui sekä siitä, että saatiin lupaus hoidoista meidän haluamaan tahtiin ja se munatorvien aukiolotutkimus jotenkin stimuloi mun paikkoja. Kaiken kaikkiaan saatiin todella nopeasti apua ja kaikki meidän hoitokokemukset olivat aivan erinomaisia! Nyt hyvä ystäväni aloitti saman taipaleen ja myös he pääsivät tutkimuksiin todella nopeasti, kun olivat valmiita liikkumaan HUS:in alueella eli menivät sitten Vantaalta Porvooseen tutkimuksiin viikossa lähetteestä. En tiedä miten muualla Suomessa, mutta Uudellamaalla nämä asiat ovat selkeästi korkealla prioriteetillä.

  17. Laura Vilhonen sanoo:

    Yritettiin lasta viisi vuotta. Mentiin kolmannen vuoden kohdalla naimisiin ja sen jälkeen aloin lapsettomuudesta avautumaan, kun ihmiset alkoivat kyselemään lapsista välillä aika vaatienkin. Tsemppiä jatkoon! Kaikella on tarkoituksensa, vaikka se nyt ei välttämättä siltä tunnu. Meistä ei löydetty muuta syytä lapsettomuuteen, kun mun ylipaino ja siksi tyks ei voinut asiassa auttaa ennen, kun laihdutan (laihdutin ja selvittiin ilman mitään hoitoja).

  18. Ronja sanoo:

    Kunnalliselle ei pitäisi päästä jos teillä on jo kaksi lasta entuudestaan

    • Hanna sanoo:

      Minä olen myös siinä käsityksessä että kahden yhteisen lapsen jälkeen ei kunnalliselle enää hoitoihin.

      Tsemppiä joka tapauksessa.

      • S sanoo:

        Raskaampia hoitoja (Koeputkihedelmöitys ja inseminaatio) ei tehdä julkisella puolella pareille, joilla on yhteisiä lapsia kaksi tai enemmän, mutta ainakin Kuopiossa kevyet hoidot (ovulaatioinduktio) ja omien raskautumismahdollisuuksien selvittäminen onnistuvat kyllä tästä rajoitteesta huolimatta.

  19. Kata sanoo:

    Aikoinaan ensimmäiseen icsi hoitoon mentäessä puhuttiin asiasta avoimesti perheelle ja ystäville. Sitten kun hoito epäonnistui niin ei enää puhuttu. Oma pettymys tuntui jotenkin suuremmalta kun muutkin voivottelivat. Kolmas hoito toi meille ihmeen, pienen keskos tytön ❤️ Toista olemme taas yrittäneen erilaisten hoitojen avulla jo 2 vuotta. Vain pari läheistä ystävää jotka ovat kokeneet saman tietävät tarkemmin missä mennään. Muille kyselijöille olen kyllä avoimesti kertonut että hoitoja on tehty eikä ole onnistunut. Mutta kaikesta huolimatta olen varma että vielä joskus onnistutaan. Olen myös varma että tuuri teilläkin vielä käy. Suosittelen lämpimästi yksityista. Uskoisin että teidän tapauksessa ovulaatio saadaan lääkkellisesti aikaan ja järeitä hoitoja ei tarvi edes miettiä Meillä on kokemusta yksityisesta sekä julkisesta. Esikoinen on julkisen puolen hoidon tulos. Yksityisellä puolella kyllä huomaa että moni homma pelittää paremmin. Mutta kallista se perkule on. Tsemppiä hoitoihin hakeutumiseen!

  20. Pikkumyy sanoo:

    Hienoa että puhut tästä aiheesta. Monille ihan arkipäivää mutta totta ettei tästä juuri puhuta missään.
    Hakeuduttiin puolisoni kanssa kunnalliselle puolelle loppuvuodesta 2017 ja saatiin aika melko nopeasti, meillä ei siis toista lasta alkanut kuulua. Meillä olisi ollut tammikuussa 2018 aika lääkärille ja kappas kummaa, tuli kuin tulikin plussa raskaustestiin ennen tätä käyntiä ja nyt on menossa rv 25+2. Suosittelen itse kunnallista, vaikka hetken joutuikin odottamaan ja vaikka ei varsinaisiin hoitoihin ehdittykään. Tiedän myös tapauksen lähipiirissäni, jossa raskaus onnistui luonnostaan munajohtimien ”avauksen” jälkeen. Toivon todella sydämestäni että hoidot auttavat teitä ja saatte pienen nyytin syliin ♥️

  21. Veera sanoo:

    Oon satunnaisesti sua seurannut ja ekaa kertaa kommentoin. Toivon oikeesti, koko sydämeni pohjasta, että raskaudut. Että saatte sen kolmannen lapsen. Vaikutat niin käsittämättömän rakastavalta, tukevalta ja lapsillensa oikeasti parasta tahtovalle äidille. Voi kuinka se pieni nyytti olisi onnekas, jos sinut saisi omaksi äidikseen! Loppurohkaisuna vielä, että tiedän useammankin parin, jotka ovat saaneet lapsen hoitojen kautta. Toivotaan, että teistä tulee myös näitä onnellisia esimerkkejä ❤️

  22. Masc sanoo:

    Heippa, tää postaus tuli kyllä aivan oikean aikaan jos näin voisi sanoa. Meillä on 2 lasta, kuopus on 3,5v. Molemmat lapset ovat saaneet alkunsa useamman vuoden yrityksellä. Kuopus hieman nopeammin tosin häntä ennen oli pari keskenmenoa. Käytännössä koko tämä aika on oltu ilman ehkäisyä, pitkä imetys toimi ehkäisynä reilun vuoden, kunnes menkat alkoi. Nyt alkaa epätoivo hiipimään kun viimeinen puolivuotta on ollut ihan oikeasti haaveissa se kolmas vaikka koko aika menty silleen että tulee jos ollaan onnekkaita. Tänään oli jo pieni toivon kipinä kun menkat päivän myöhässä.. mutta negatiivista näytti, eli menkkoja odotellessa :( Ovulaation pongaan ja testitkin on sen todentaneet, siltikin ne menkat vaan aina alkaa..

    • Annu sanoo:

      Syötkö foolihappoja? Ihan kuin kiinnittymisessä olisi häikkää.. lifestä ainakin saa esim.raskausajan vitamiinejä joissa hyvä sekoitus eri hivenaineita raskausajalle ja imetykseen, niin voisiko niistä olla myös apua raskautumiseen? :)

  23. Melina sanoo:

    Voi ei, tsemppiä hirveästi tilanteeseenne ❤
    Meillä miehen kanssa samanlainen tilanne. Esikoistamme yritimme 1 1/2 vuotta kunnes päädyimme sitten hoitoihin. Kunnalliseen kun mentiin niin kyllähän siinä kesti. Eri testejä tehtiin ja lopulta sain lääkkeen jolla saan ovulaation ”toimimaan”. Jo ensimmäisestä kierrosta sitten tärppäsi ja nyt meillä on neiti kohta 2v.
    Ollaan tässä uudestaan yritetty lasta päälle puoli vuotta. Tammikuussa soitin kunnalliselle ja kysyin saisinko uuden reseptin tuohon lääkkeeseen jolla viimeksi onnistuin tulla raskaaksi, vastaus oli ei. Olisi pitänyt uudestaan käydä läpi se kaikki paska ja kaikki testit. Silloin soitin yksityiselle ja sain reseptin pelkällä yhdellä tutkimuskerralla. Nämä lääkkeet eivät nyt ole auttaneet, kun.edellinen lääke valmiste on lopetettu ja tämä on korvaavaa :/
    Aina yhtä rankkaa tehdä negatiivinen testi :(
    Pakko soitella gynellä ja kysyä voiko lääkkeen määrää nostaa….

    Hirveästi tsemppiä ja kannatan yksityiselle menoa ❤

  24. J. sanoo:

    Meillä on sellainen tilanne että vauva saa tulla kun on tullakseen, tarkoitus on ollut ottaa vaan ihan rennosti. No, sitä rennosti ottamista on nyt takana puoli vuotta (pieni aika, mutta meille suuri).
    Mulla on aina ollut myös tosi selkeää milloin ovuloi, ilman testejä. Näin mä olen ainakin kuvitellut, nyt otettiin testit käyttöön ihan varmuudeksi. Vielä ei ole näyttänyt mitään.
    Kaksi ystävää tietää että vauva saa tulla kun on tullakseen, olen vain painottanut ettei yrittämällä yritetä vaikka sitä me tehdäänkin tällä hetkellä. Läheisten milloin-uteluille ollaan vaan sanottu että ei vielä, ehkä ensi vuonna olisi hyvä aika. Jotenkin sitä haluaa pitää asian itsellään, ei tarvitse joka kuukausi sanoa että no ei vieläkään. Kyseessä olisi siis meidän molempien ensimmäinen. Yritetään ottaa rauhassa tämä vuosi, sitten mietitään vähän eteenpäin. Toive olisi suuri että tärppäisi pian ihan luomuna, mutta sitä kun ei koskaan tiedä.
    Tsemppiä teille!

  25. Iina sanoo:

    Moi!
    Ihanaa, että kirjoitit aiheesta. Täällä painitaan samojen asioiden kanssa. Häiden jälkeen on ollut raskasta kuunnella vihjailuja vauvasta. Se kun ei sieltä kaikille tule sormia napsauttamalla! Tsemppiä. Toivotaan, että pian molemmilla on oma vauva sylissä.

  26. päivänkakkara sanoo:

    Tsemppiä! Mä sanoisin, et vaikka tekee rahan kans tiukkaa ni menisin yksityiselle. Rahat saa aina jostain kasaan ja se on kuitenki pieni summa siihen verrattuna, mitä saatte vastineeks <3 te ootte selkeesti niin kauan odottanu, yrittäny ja toivonu, et ihan senki takii antaisin ”periksi” ja toteuttaisin haaveeni mahdollisimman pian :)

  27. ansku sanoo:

    tutun kuuloinen tilanne. olen pitkäaikainen lukija, mutten ole ikinä saanut aikaiseksi kommentoida. nyt oli pakko, koska tilanne on hyvin samankaltainen. meillä myös kaksi lasta( saatu lapsettomuuteen hoitoa kunnalliselta puolelta kummankin lapsen kohdalla). toinen inseminaation ja toinen ivf: n kautta. nyt mietimme kolmatta lasta, ehkäisyt olleet poissa myös pari vuotta kohta. sama ongelma itsellä, eli en oletettavasti ovuloi. ongelmana nyt vain niinkin tyypillinen asia kuin raha. emme saa enää kolmatta kertaa apua kunnalliselta puolelta vaan yksityiselle mentävä suoraan jos jotain tulosta haluaa saada. itsellä todella hyvät kokemukset kunnalliselta( eri kaupunki kylläkin) eli suosittelen sitä, jos vaan hermot antaa odottaa. meidän täytyy punnita byt mihin rahat riittää, etenkin kun olen vielä kodinhoitotuella. itsellä vaan alkaa oikeasti tulla ikä vastaan eli pakko alkaa tehdä päätöksiä pian eikä oikein voi palata töihin pariksi vuodeksi rahaa säästämään. hankalia asioita ja hienoa että kirjoitat jo yritysajasta. olen avoimesti puhunut meidän vaikeuksista ystäville/tuttaville. en halua sen olevan salaisuus tai vaikea asia, jota täytyy peitellä. kaikki ovat suhtautuneet asiaan hyvin janovat osanneet kysyä asiallisesti lisää tietoa sitä halutessaan. tämä ei saa olla mikään taboo. tsemppiä sinne( ja tänne) mitä päätättekin!!!

  28. M sanoo:

    Mä kävin ensin yksityisellä, josta sain reseptin lääkkeeseen, joka aloittaa/tasoittaa kuukautiskierron. Puolen vuoden jälkeen tästä sain lähetteen yliopistolliseen sairaalaan, jossa 4:llä inseminaatiolla saatiin aikaan yksi raskaus, joka keskeytyi melkein heti plussaamisen jälkeen. Nyt ensimmäisen IVF-jälkeen odotan esikoista, joka syntyy näillä hetkillä <3
    Kaikkineen, ehkäisyn poisjättämisen jälkeen, yritystä raskautumiseen oli reilu pari vuotta :)

    • M sanoo:

      Ja tosiaan polimaksuineen, lääkkeineen yms tähän rumbaan meni kunnallisella reilu 2000€. :/

  29. Teisu sanoo:

    Me kerrottiin käynneistä klinikalla, mutta silloin ei ollut tarkoitus muuta kuin katsoa missä mättää. No mussa oli vika, mulla ei munasolut irtoa. Sitten testattiin clomifen-lääkitys, jos siitä olisi apua. Ja lääkärikin sanoi, että testata ovis ja välttää niitä tärppipäiviä jos ei halua nyt lasta. Noh, me välteltiin, mutta silti osu ja uppos nyt on marraskuussa 10 v. täyttävä poika ❤ toisesta lapsesta olen haaveillut kovasti, tässä vaiheessa ikäero tulee olemaan todella iso. Hoitoihin en pääse ennenkuin saan n.24 kg laihdutettua ja tyhmänä en vaan saa itseäni niskasta kiinni, että alkaisin laihduttaan. mutta mulla alkaa tulemaan ikä vastaan hoitoihin pääsyn suhteen parin vuoden päästä niin nyt se on vähän pakko, jos meinaa toisen lapsen saada vielä ja täyttää oman pääni unelma kaksilapsisesta perheestä ❤
    Ja siis tää nyt harhautui ihan raiteilta. Meillä siis kaikki tietää etten saa lapsia luonnollisesti, mutta eivät onneksi enää kysele toisen lapsenkaan perään. Aikasemmin jopa anoppi kyseli pojaltani, että eikö olisi kiva saada sisaruksia. No ei sellaista kysellä lapselta varsinkin kun tietää tilanteemme
    Tsemppiä teille! Menisin kunnallisen kautta vaan (juurikin mahdollisten kalliiden hoitojen takia), ei se muutaman kk odotus tunnu enää missään monen vuoden jälkeen ❤ ja kunnallisella siis tyksissä oon aina kohdannut vaan aivan ihania lääkäreitä

  30. Suvi sanoo:

    Ihanaa, että olet niin rohkea ja kirjoitat tästä, varmasti on monelle vertaistukea saada tietää, ettei ole yksin. Olette niin ihana perhe (näin tuntemattoman näkökulmastakin :D), toivotaan, että toiveenne toteutuu pian. <3

  31. Sra sanoo:

    Meillä on yritystä takana noin puoli vuotta ja ihan superyritystä muutama kuukausi.. mutta pahinta tässä on ehkä se että saan ovulaation kiinni lähes joka kuukausi mutta silti ei ole tärpännyt. Miettii kokoajan onko jossakin vika vai ottaako tämä homma vain aikansa ennenkuin onnistuu ja milloin on yritystä takana jo liian kauan että kannattaa hakeutua hoitoihin.. :/

  32. Olen käynyt läpi lapsettomuushoidot.Olen myös käynyt läpi keskenmenoja.Hienoa,että rohkenet kertoa asiasta täällä. Lapsettomuus- hoidoista pitää saada pois se tietynlainen stigma.Tsemppiä tulevaan.

  33. Hennah sanoo:

    Huikeeta et uskalsit julkisesti avautua asiasta! Muistan niin elävästi kaikki ne pettymykset negatiivisiä raskaustestejä tehdessä, kateelliset ja surulliset fiilikset ku vauva uutisia tuli joka ovesta ja ikkunasta, kaikki ne utelut siitä millon vauva on tulossa… Ei hitto et oli rankkaa ja otti henkisesti koville! Mulla ei oo kokemusta julkisesti lapsettomuudesta puhumisesta, koska se oli niin arka aihe ja otti aina koville. Tsemppii teille toivottavasti saatte kolmannen pian aluilleen! Lapsettomuus on kuitenki aihe mistä ehdottomasti pitäis puhuu enempi julkisesti nimenomaan niin et se saa kasvot, eikä anonyymeinä suomi24 tai vauva.fi keskusteluissa.

  34. Sini sanoo:

    Saatan olla väärässä, mutta miten olisin joskus kuullut että kahden lapsen jälkeen ei saa ainakaan julkiselta puolelta apua lapsettomuuteen? Voin tosin olla täysin väärässä, mutta jos olen oikeassa niin sittenhän se yksityinen olisi ainut vaihtoehto. Joka tapauksessa tsemppiä ihan hirveästi. Vierestä toisen lapsettomuutta ja hoitoja seuranneena tiedän sen olevan henkisesti todella kuluttavaa. Onneksi nyt tällekkin parille on viimein tulossa se ensimmäinen josko se onni teillekkin vielä suodaan ja saatte kolmannen rakkaan lapsen!

  35. Helmiina sanoo:

    Hei! Tiesitkö, että yleensä julkiselta puolelta ei saa lapsettomuushoitoja, jos on jo kaksi biologista lasta? Eli teidän tapauksessa yksityinen saattaa olla ainoa mahdollisuus. Tsemppiä kovasti tulevaan ja rohkeaa kun avaudut aiheesta!

  36. Helmiina sanoo:

    Se piti vielä sanoa, että olisi kiva jos dokumentoisit matkaanne uutta vauvaa kohti! Olen kiinnostunut lapsettomuushoidoista ja seuraan montaa eri amerikkalaista youtube-pariskuntaa, jotka kys. asioita käyvät läpi, mutta olisi mielenkiintoista kuulla tarkemmin miten asiat täällä Suomessa menee ja miten hoitoihin valmistaudutaan ja ylipäätään miten homma etenee yms. Ymmärrän kyllä jos se ei sovi sinulle tai on liian raskasta, mutta vinkkinä vaan esim. sitten kun hääjutut on ohi niin olisi uutta sisältöä blogiin ja saisit sitä kautta varmaan myös paljon vertaistukea jne!

  37. Pauliina sanoo:

    Hei. Tunnen suurta ymmärrystä ja myötätuntoa. Esikoinen täyttää kaksi kuukauden päästä ja yli vuosi jo oltu ilman ehkäisyä. Aina sitä toivoo ja pettyy, vaikka kuinka tietää että ei kannattais toivoa liian aikasin. Suuret tsempit sinne, oot ajatuksissa<3

  38. Pauliina sanoo:

    Hei. Samaistuin erittäin paljon tähän tekstiin, kiitos että uskalsit kirjoittaa tästä ja haluat jakaa tämän asian. Tunnen itekki suurta onnea muittein vauvoista, mutta kyllä se kauteus ja katkeruus iskee myös välillä. Esikoinen nyt 2 ja yli vuosi oltu ilman ehkäisyä. Ihmismieli on kumma, ku sitä toivoo vaikka tietää että se ei oo totta. Tsemppiä teille, oot ajatuksissa <3

  39. lapseton sanoo:

    mä vähän katkeroiduin tästä postsuksesta. sulla on kaksi aivan ihanaa lasta, siinä on siunausta ja lahjaa yllinkyllin vaikka teille ei sitä kolmatta lasta tulisikaan.

    me ollaan yritetty lasta pian 10 vuotta. alusta asti ilman ehkäisyä. keskenmenot vuonna 2010, 2013 ja yksi keskeytetty raskaus 2014 sikiön trisomia 18 takia. nyt tilanne on se, että meille eo koskaan tuu biologista lasta.

    tiedän sen tuskan kun raskaus ei ala, mutta sä olet saanut kokea sen ihmeen jo kahdesti. älä vihaa maailmaa jos ette koskaan saa kolmatta. me haluttaisi edes se yksi. eikä sitä saada.

  40. lapseton sanoo:

    ja mainittakoon tuohon sun alotukseen viitaten, että mä oon aina puhunu avoimesti meidän tilanteesta. ei mua hävetä, eikä mua pidäkkään hävettää. pysyvätpä lapsiutelumölyt muiden mahassa.

  41. Riikka sanoo:

    Hei,
    Kannattaa selvittää ensimmäisenä oikeutta lapsettomuushoitoihin julkisella puolella.
    Teillä on käsittääkseni jo 2 yhteistä lasta, tämä voi olla este saada hoitoja julkisella puolella. ( olen satunnainen lukija niin en ole ihan varma että ovat lapset yhteisiä vai ei :/ ) ja vaikuttaako juuri syömishäiriötaustasi kuitenkin oikeuteen saada hoitoja julkiselma.

    Tsemppiä! Itselläni on esikoisen saatu hoitojen avulla. Tie oli pitkä ja kivinen. Mutta lopputulos paras mahdollinen ❤ kuopus saikin sitten alkunsa ihan kotiloissa.
    Toivottavasti saatte avun hoidoista, olipa ne sitten julkisia tai yksityisiä. ❤

    Jos haluat niin minulle voi laittaa sähköpostia hoitoihin liittyen.

  42. Pm sanoo:

    Pidän kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että saatte vielä perheeseen kaivatun kolmannen lapsosen. Rohkea, koskettava postaus ja varmasti vertaistueksi monelle. <3

  43. A sanoo:

    Ehdottomasti menkää yksityiselle! He laittaa sieltä kyllä lähetteen julkiselle puolelle, jos joudutte kalliimpiin tutkimuksiin/toimenpiteisiin. Ei tarvitse odotella, vaan pääsette hoitoon heti.
    Tällaiset kokemukset mulla tosiaan, 5 vuotta lapsettomuutta takana ja tänä vuonna aloitettu ensimmäiset hormonihoidot yksityisellä puolella.

    Tsemppiä, raskas tie on edessä, mutta toivottavasti palkinto odottaa <3

  44. Kaisa sanoo:

    Moi! Meillä oli takana viisi vuotta yritystä kun hakeuduttiin hoitoihin. Aloitimme yksityisen kautta. Tilasin ajan väestöliittoon jossa tehtiin alku tutkimukset minulle ja miehelleni. Kun todettiin ettei muuta ”vikaa” ole kuin minun ylipaino, kirjoitti lääkäri lähetteen kunnalliseen sairaalaan. Siellä ei tarvinnut enää alku tutkimuksia vaan päästiin suoraan tekemään inseminaatio hormonihoidoilla. Se ei tuottanut positiivista tulosta, lääkäri kirjoitti sitten lähetteen/ maksusitoomuksen väestöliittoon ja siellä aloitettiin iv-hoidot melkein heti. Pitkällä kierrolla saatiinkin kerättyä kymmenen munasolua joista kaksi tuoresiirrettiin mutta eivät kiinnittyneet, pakkaseen saatiin neljä. Kaikki tämä tapahtui puolen vuoden sisällä. Pidettiin melkein kaksi vuotta taukoa hoidoissa, kunnes päätettiin että kokeillaan sieltä pakkasesta luonnolliseen kiertoon ja sehän kiinnittyikin ja alkoi pitkä odotus :) Alusta asti oikeastaan kaikki, ystävät ja perhe tiesivät tilanteesta ja hoidoista. Oli paljon helpompaa eikä tarvinnut vastailla ainaisiin vauva kyselyihin. Ja minulle on tärkeää että saan puhua ja jakaa kipeitäkin asioita. Muistan kun tein sitten positiivisen testin aamuyöllä viiden aikaa ja soitin äidilleni joka tottakai säikähti miksi soitan yöllä siinä me puhelimessa itkettiin ja naurettiin yhdessä.
    Toinen lapsi olikin sitten yllätys luomuvauva. Mutta hänen odotuksen halusin salata mahdollisimman pitkään, se tuntui jotenki kivalta salaisuudelta josta ei tiennyt muu kuin mieheni. Raskauden puolivälissä oli pakko kertoa kun maha alkoi näkyä:)
    Toivon sydämeni pohjasta onnea hoitoihin ja ihan varmasti saatte vielä sen pienen nyytin kainaloon <3

  45. MK sanoo:

    Kiitos että kirjoitat tästä – olen itsekin sen puolella että näistä täytyy ja saa puhua. Monet ovat yksin tällaisten asioiden kanssa ja se helpottaa hurjasti käsittelyä, kun on muitakin ketkä painii samojen aiheiden parissa. Itse menetin pitkän yrityksen ja toiveiden jälkeen ensimmäisen lapseni keskenmenossa. Se jätti minut avuttoman tuntuiseksi ja tuntui että se on tabu aihe puhua, ja syytin itseäni siitä vaikka ei olisi kuulunut. Kuitenkin kun siitä on rohkeasti tuttujen ja ystävienkin kanssa puhunut, nousee monilta samoja kokemuksia. Oli rankka 8 kk sen jälkeen yrittämistä, pettymystä ja itkua, koska lapsen toive oli niin kova. Nyt viikolla 22 raskaana, ja toivottavasti tämä pysyy matkassa mukana loppuun asti :) Toivon teille kaikkea hyvää ja hedelmällistä yritystä hoidoissa, niin monet ovat saaneet niistä avun!

  46. Emilia sanoo:

    Kiitos kun olet avoin ja kerrot tästä kipeästä, niin kovasti sattuvasta aiheesta. Mekin kärsitään sekundaarisesta lapsettomuudesta ja se on ihan hirveetä. Eniten sattuu se, kun ihmiset rupeavat päivittelemään sitä, että kyllä teidän pitää tehdä sisarus lapselle ja eikö nyt kannattaisi pikkuhiljaa hankkia se toinen lapsi kun eihän niistä ole sitten seuraa toisille kun on niin paljon ikäeroa. Voi kun se olisi niin yksinkertaista.

    Olet rohkea kun puhut aiheesta. Toivon, että jatkat samaan malliin, sillä se varmasti auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Ihailen muutenkin tapaasi ottaa kantaa muihinkin vaikeisiin aiheisiin. Plussatuulien toivotukset eivät auta teitä tulemaan raskaaksi, mutta toivon sydämeni pohjasta, että saisitte vielä sen kovasti toivotun pienen syliinne <3

  47. Essi sanoo:

    Ootko tietoinen Lapsettomien yhdistys Simpukasta? Heiltä saa vertaistukea monessa eri muodossa: on vertaistukiryhmiä, henkilökohtaisia vertaistukijoita, joita voi tavata tai olla yhteydessä puhelimitse sekä anonyymeja chatteja ja suljettuja facebook-ryhmiä. Sain itse yhdistyksen kautta paljon apua ja tukea oman lapsettomuuden käsittelyyn.

  48. Jaanika sanoo:

    Hei
    Me kerroimme aviomiehen kanssa avoimesti lapsettomuudesta tvssä, oot ehkä.nähnyt ohjelman ”tähän aikaan ensi vuonna”? Olimme jaksossa 10 ja kerroimme miten olemme yrittäneet lasta jo 5-6 vuotta. Meille kyllä.selvisi.syy yksityisen kautta. Kunnallinen laittoi kaiken ylipainon syyksi. Parhaat 300euroa mitä.oon käyttänyt. Ei kaduttaa. Riitti pelkästään ensikäynti ja hormooni arvot mitkä otettiin siellä. Ja heti saimme tietää syyn. Eli meillä ainut mahdollisuus saada lapsi on käyttää lahjamunasoluja.
    Suosittelen yksityistä! Se raha on sen arvoista. Meni viikko, kun saimme kaikki vastaukset. Ja ajan kun varasin, sain ajan 3 päivän päästä.

  49. Marjut sanoo:

    Heippa ja kiitos kun puhut tästä avoimesti!❤ meillä on yritystä takana 5v ja mulla oli kierto vuosia sekaisin kun lopetin pillerit
    Sain pari eri lääkettä mutta ne ei auttanut ennen kuin vuosi sitten kävin vyöhyketerapeutilla useita kertoja ja kierto normalisoitu heti. Seuraavassa kuussa oli eka aika julkiselle lapsettomuuslääkärille ja sielä kerittiin tehdä ekat testit meille molemmille ja kaikki näytti tosi hyvältä ja varsinkin miehen tavara, ainut oli että mun käskettiin laihduttaa muutama kilo lisää. (Laihdutin sitä ennen vuoden aikana 20kg että voitais hoidot aloittaa). Seuraavan kuun paikka oli sitte kesälomalla ja niin mekin ja rentouduttiin pitkästä aikaa kunnolla. Lääkäri oli käskeny että soitan aikaa elokuus kun menkat alkaa että tehdään aukiolotutkimus mutta sellasta ei sitten tarvinnu ku tein plussa testin elokuun alussa. Kaikki pahoinvoinnit ym oli ja sitten syyskuussa vk 11 aloin yhtäkkiä vuotaa runsaasti verta ja se todettiin tuulimunaksi. Kuukauden vuodin ja sitten piti 1 kierto antaa olla ennenku sai aloittaa yrityksen. Sain ittelle kamalan stressin kun sitä plussaa ei alannut tulla uusiksi ja otin yhteyttä lääkäriin kun oli puoli vuotta mennyt että halutaan jatkaa ettei pää enää kestä. Ne olis halunnu että odotetaan vuosi mutta ei olisi tullu mitään. Ekalla kerralla Sain letrozolit jokka aiheutti vain järkyttävän huimauksen ja sitten aloitettiin pistoshoidot gonal f:llä ja inssi oli suunnitteilla. Ekalla kerralla ei saatu inssiin aikoja kun oli niin ruuhkaa että meni vain kotihommiksi ja seuraavaan kiertoon nostettiin määrää mutta ovulaatio sattui vlopulle eli taas kotihommiksi. Siitä tuli sitten kyllä plussa mutta pari päivää sen jälkeen aloin taas vuotamaan ja todettiin kemialliseksi raskaudeksi. Nyt ollaan kesä tauolla kaikesta ja elokuus jatketaan jos ei onnistu sitä ennen luomuna. Ja me ollaan puhuttu tästä kyllä koko ajan kaikille kun olisi ollut muuten liian raskasta salata näin isoa ja tärkeää asiaa ja kun kaikki ympärillä sää lapsia koko ajan niin ei oo mikään helppo olo ollut ja ymmärtää sitten olla utelematta että koskas teille. Toivotaan että me molemmat saadaan pian iloita ❤

  50. xod sanoo:

    Etkös ollu luovuttamassa niitä munasoluja? Miten sen kävi?

  51. Jo sanoo:

    Me ollaan oltu erittäin tyytyväinen julkiseen. Jos tilanne on huono, niin ei siellä aikailla, vaan voidaan nopeuttaa prosessia. Itse olen nyt raskaana pitkän kaavan ivf hoidon jälkeen ja onhan tämä ihan huikeaa. Mekin ollaan toivottu kolmea lasta, mutta valitettavasti mulla endometrioosi on niin tehnyt tuhojaan, että tämäkin raskaus on ihme. Jos halutatte ylipäätään hoitoja julkisella, niin kannattaa hakeutua heti, sillä yli vuoden olette yrittäneet ja jotta saatte tietää minkä verran julkisella voidaan teitä auttaa. En tiedä onko nykyisin tuo kaksi biologia lasta esteenä, mutta jos teillä on selvinnyt jotain kun et päässyt silloin luovuttamaan munasoluja, koska sitäkin siellä kysytään/kysyttiin. Toivon kaikkea hyvää yritysajalle ja suosittelen vertaistukiryhmää. Itse en olisi ikinä yksin/kaksin miehen kanssa jaksanut hoitoja vaan vertaistuki antoi niin paljon voimaa ja käytännön tietoa.

  52. Sannak sanoo:

    Mahtavaa että uskallat puhua asiasta avoimesti ❤ tsemppiä hurjasti!

    Me yritettiin vain vuosi.. mutta jokainen negatiivinen testi.. se on rankkaa.
    Mulla todettiin pcos ja ovuloin hyvin harvasti. Mieshormonia on liikaa kehossa ilmeisesti, partahaivenia yrittää kasvaa ym.

    Meillä kävi niin että yritettiin ja yritettiin.bsitten menin terkkariin ja sain lähetteen jo 2kk päähän lapsettomuushoitojen ensikäynnille mutta sinne oli tehtävä tottakai testi ettei ole raskaana. Kierto kesti taas 45 päivää ja tein sen pirun pakollisen turhan testin. Mutta ohhhhoh!! Se oli positiivinen. Sitten peruin seuraavan viikon poliajan ja sain polille heidän ehdotuksestaan viikkojen tarkistuskäynnin :)

    Puhuin vasta jälkeenpäin yrittämisestä. Mun oli tärkeä saada se tuoda julki läheisille kun kaikki luulee vauvan tulleen tosta vaan..

    Taas on kyllä alkaneet kysymykset ”joko teette toisen” :( yritän aina muistuttaa että sitä ei toedä tärppääkö koska.. inhoan uteluita, kuka vaan läheinen voi kärsiä lapsettomuudesta. Minulla on useampi ystävä yrittänyt lasta kauan, kun taas että olis tärpännyt heti.

  53. Ninni sanoo:

    Kiitos kun uskallat avoimesti puhua näin vaikeasta aiheesta! Olet todella rohkea! Valitettavasti nykyisen linjauksen mukaan ette ole oikeutettuja saamaan lapsettomuushoitoja julkisella puolella, koska teillä on jo kaksi yhteistä lasta. Auraklinikalla ja Felicitas Mehiläisessä on kuitenkin taitava ja ihana henkilökunta. Teillä on hyvä ennuste aiempien raskauksien vuoksi, joten on mahdollista, että tulet jo heti ensimmäisestä ovulaatioinduktiokierrosta raskaaksi. Tällöin hintakaan ei päätä huimaa. Suun kautta otettavat lääkkeet ovat halpoja ja lääkärivastaanoton hinnat löydät kyseisten klinikoiden nettisivuilta. Kaikkea hyvää jatkoon ja raskausyritykseen!
    T. TYKS:n naistentautien polin hoitaja

  54. Kaisa sanoo:

    Tuolta kopsasin tämän lauseen…

    https://hoito-ohjeet.fi/OhjepankkiVSSHP/Lapsettomuustutkimukset%20ja%20-hoidot%20.pdf

    ”Lapsettomuushoitoa ei pääsääntöisesti toteuteta, mikäli perheessä on kolme lasta tai pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta.”

    Eli tämän mukaan yksityinen olisi teille se valinta. Tosi paljon tsemppiä teille tulevaan! Mahtavaa, että olette avoimia asian suhteen, todella rohkeaa :) Me aikoinamme yritimme esikoista 5 vuotta. Hän sai sitten alkunsa IVF:llä. Hoidot aloitimme heti vuoden yrittämisen jälkeen. Matkan varrelle mahtui myös kaksi keskenmenoa ja paljon paljon muitakin pettymyksiä! Kuopus saikin sitten alkunsa ihan yllättäen luomuna! Olimme jo varautuneet jäämään yksilapsiseksi perheeksi, koska en halunnut enää hoitoihin.

    Kerroimme lapsettomuudesta ja hoidoista ihan vain omille perheillemme ja muutamille lähimmille ystäville. Emme esimerkiksi kertoneet työpaikoilla. Nyt kun asiaan on saanut jo vuosien etäisyyttä, niin yhtäkkiä huomaan kertovani asiasta lähes ventovieraille leikkipuistossa :D Itselleni tärkeää vertaistukea sain netin keskustelupalstalta ja hyvältä ystävältä, jolla oli sama tilanne päällä.

  55. Beenthere sanoo:

    Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan VHH ruokavaliota Sen avulla ovuloin ja tulin raskaaksi. Iso suositus myös vehnäalkioöljylle(1tl päivässä) sekä raskausvitamiineille.

  56. Tini sanoo:

    Hei.
    En tiiä joko sulta tarkistettu varastorauta eli ferritiini se jos matala niin ei tärppää niin helposti ja hormonit sekasi hb voi olla hyvä vaikka varastorauta olis huono ku lasta yrittää niin sais olla reippaasti yli50 lähemmäs 100 viitehän on labrasta riippuen n10-150 alle 40 on jo raudanpuutetta. Sulla paljon kaikenlaista kipua ym ollu ne laskee varastoja samoin ku syömishäiriö. Tsemiä ja rakkautta

  57. Voi ei :( Sekundaarinen lapsettomuus on perseestä,just kun sillon miettii,että kroppa on toiminut aikaisemmin -miksi se ei toimi nyt? Me yritettiin toista lasta siis yli 2v 6kk. Matkaan mahtui yks keskenmenokin. Sama ongelma oli miulla,etten ovuloinu.

    Akupunktiota suosittelen! Kuulostaa huuhaalta,mutta miulla auttoi saamaan ovulaation. Tunsin ihan sellasen oviskivun,ihan kun puukolla joku olisi lyönyt mahaan. Oviskipuja tai limoja tai mitään ei ollu ennen sitä. Kävin muistaakseni 3 kertaa hoidossa ennen plussaa.

    Kovasti jaksamista! Iteki kirjotin sillon blogiin sekundaarisesta lapsettomuudesta ja teki hyvää saada vertaistukea:)

  58. Annika sanoo:

    Hei, älä julkaise tätä jos et halua, mutta. Mä kävin paljon hormonihoitoja yksityisellä ja ne meni kaikki terveysvakuutuksen piikkiin. Sain nimittäin diagnoosin (pco, ovuloimattomuus). Jos sinua ei ole ennen tällä diagnolsilla hoidettu niin hae vakuutusta. Minulla siis oli jo vakuutus, sit en raskautunut ja sain diagnoosit. Myös kalliit hormonit meni vakuutusyhtiön piikkiin. Kokeiöin vaan ja ei ne mitään kysellyt, kyse kuitenkin ihan sairaudesta. Ei siis mitään huijausta. Lopulta siirryin kunnalliselle (ei vakuutus mitään inseminaatiota maksaisi). Voin myös lämmöllä suositella Gynekologikeskuksen ja Aura-klinikan lääkäreitä lapsettomuuteen erikoistuneita lääkäreitä.

  59. K sanoo:

    Miten rohkea kirjoitus ja huikeaa, että lapsettomuutta käsitellään nykyään paljon avoimemmin :) vaikka siis paljon avoimemminkin siitä voitaisiin puhua, niin ihmiset ehkä ymmärtäisivät lopettaa utelut.

    Me kerroimme hoidoista lähipiirissä avoimesti, olivathan ne iso osa arkea kun jatkuvasti kävimme lääkärillä ja välillä olin huonossa kunnossa hoitojen ja hormonien takia, ikävää olisi ollut peitellä tai valehdella.

    Olimme tyksissä ja sieltä jäi pelkkää hyvää kerrottavaa. Ihana henkilökunta ja ainakin meidän mielestä mentiin ihan tarpeeksi ”nopealla tahdilla”. Jokainen tekee kuten itse kokee parhaaksi, mutta hassu kommentti tuolla aiemmin, että yksityiselle vaan, väliäkös mitä maksaa, on se lapsi sen arvoinen. En ollenkaan väitä, etteikö jo yrittäminen (saati sitten se lapsi) olisi sen arvoinen, mutta eihän kaikki saa lapsia vaikka kuinka autettaisiinkin. On hoidot sitten kunnallisella tai yksityisellä.

    Meille suotiin 4,5 vuoden yrittämisen ja inseminaatioiden jälkeen ivf/icsi hoidolla pakastealkionsiirrosta kiinnittynyt pieni suloinen poika <3 niin kiitollisia kun hänestä olemmekin, toinen on haaveissa. En usko, että kukaan, ketä toivoo lisää lapsia, ei arvostaisi jo sitä mitä on. Toisaalta ymmärrän näitä "olisit tyytyväinen mitä sinulla on, toisilla ei ole yhtään", mutta toisaalta, eihän ihmiset urallakaan jätä etenemättä vaan siksi, koska ylipäänsä on työ ja toisilla ei ole lainkaan. Ei ole väärin haluta elämäänsä enemmän!

    Jos vaihtoehtoisia hoitomuotoja mietit, suosittelen lämpimästi puutarhakadun Mari Sipilää. Vyöhyketerapeuttia. Löysin hänet vasta raskausaikana, mutta olemme käyneet hänellä myös poikamme kanssa ja olemme äärimmäisen tyytyväisiä, ihana ihminen!

    Kaikkea hyvää koko teidän perheelle ja aurinkoisia kesäpäiviä ja toivottavasti myös vauvanhuuruista tulevaisuutta!

Kommentoi