HÄIDEN JÄLKEEN – MITÄ NYT?

10.06.2018

Meillä oli lauantaina ihanan rento päivä meressä uiden ja rannalla makaillen, enkä ennen kaasoni lähettämää viestiä edes tajunnut, että meidän häistä tuli kuluneeksi jo viikko. Siis VIIKKO. En ole vielä edes tajunnut, että ne häät oikeasti olivat jo, ja nyt ollaan oltu naimisissa yli viikko.

Olo on tämän reilun viikon ajan ollut koko ajan ihan absurdi. Kun olet puolitoista vuotta odottanut ja suunnitellut koko ajan sitä yhtä tiettyä juttua, ja nyt sitä ei enää ole, on fiilis tosi tyhjä ja kummallinen. En vain pysty käsittämään, että ne häät on juhlittu, kun se koko päivä tuntuu sellaiselta unelta. Osittain siksi, koska se oli niin täydellistä, että on vaikeaa uskoa sen olleen totta. Kaikki oli vielä paljon upeampaa kuin osattiin kuvitellakaan, enkä muuttaisi melkein mitään.

Odotan etenkin tästä syystä ihan hirveästi niitä valokuvia ja videoita, koska toivon, että ne nähtyäni alan vihdoin uskoa, että kyllä ne häät vain menivät jo. Jos näen niitä päivän tapahtumia ihan konkreettisesti, niin ne toivottavasti alkavat muistua mieleen. Tai ehkä tämäkin on väärin sanottu, koska tavallaan kyllä muistan ihan kaiken, mutta siinä on päällä sellainen outo sumea verho. En jotenkin saa otetta omista muistoista ja ajatuksista.

Etenkin se vihkiminen on ihan hämärän peitossa. Muistan, kuinka olin ensin tosi hermostunut, mutta Topiaksen nähtyäni se kaikki vaan katosi, enkä enää nähnyt mitään muuta kuin Topiaksen. Muistan kävelleeni sitä kirkon käytävää, mutta en kertaakaan katsonut pois Topiaksen silmistä, vaan tuijotin vain leveästi hymyillen sitä alttarin edessä odottavaa sulhastani. Mulla ei ollut aavistustakaa, ketä siellä kirkossa oli, tai oliko siellä ketään. Ilmeisesti siis oli, mutta en nähnyt ketään muuta kuin Topiaksen.

Muistan papin puheen ja kaikki jutut, mutta edelleen ne tuntuvat niin unenomaiselta, että tuntuu kuin mulla menisi uni ja todellisuus sekaisin. Herään vieläkin välillä öisin kirjoittamaan ylös jotain, mitä haluan mukaan häihin, ja sitten tajuan, että eihän niitä enää tarvitse suunnitella. Kai tämä joskus vielä menee ohi. PLIIIS sanokaa, että se menee ohi? :D

Oli kyllä tosi hyvä päätös lähteä heti häiden jälkeen häämatkalle, koska kotona olisin varmaan saanut ihan hirveän PWD:n. Eli Post Wedding Depression, heh. Nyt olen vain hämmentynyt ja haikea, en sentään ihan masentunut. Vaikka tuntuukin samaa aikaa ihanalta ja tosi surulliselta muistella häitä, koska se oli elämäni upein päivä ja haluan muistella sitä koko ajan, mutta samalla tiedän, etten enää ikinä saa kokea sitä uudestaan, ja haluan sulkea koko ajatuksen pois.

Löytyykö blogini lukijoista kohtalotovereita? Miten selvisitte siitä ammottavasta aukosta häiden jälkeen?


2 Responses to “HÄIDEN JÄLKEEN – MITÄ NYT?”

  1. Halina sanoo:

    Olen itse menossa parhaan ystäväni extempore häihin, jotka järjestetään kuukauden varoajalla! Ihanan romanttista ja virkistävää kun ei ladata liikaa yhteen päivään :D Tulee varnasti unohtumaton juhla ja kaverini ei stressaa niin yhtään mistään, ihanaa! He ovat matkustelleet nyt kaksi vuotta yhdessä ja muuttavat Australiaan pysyvästi, joten enemmän me vieraat taidetaan odotella vierailumatkaa sitten sinne, hihih! :D eli ei häänjälkeisistä masiksista tietoakaan ystävälläni, koska kuulemma heidän seikkailunsahan vasta alkaa itse juhlista! ♡

  2. Emppu sanoo:

    Tuttu juttu tuo tyhjyyden tunne häiden jälkeen. Meidän suuresta päivästä on jo 18 vuotta, mutta muistan tuon ajan hyvin.
    Sitä päivää suunniteltiin ja odotettiin niin kauan ja sitten, kun se oli ohi, niin valtava haikeus iski päälle. Meilläkin oli häämatka heti häiden jälkeen.
    Kyllä se PWD ohi menee – ajan kanssa.
    Ihania hetkiä teille ja paljon onnellisia yhteisiä vuosia

Kommentoi