#emilianGOTpolttarit – osa 2

08.05.2018

Lue polttareiden ensimmäinen osa täältä.

Siitä Turun Linnan pihapiiristä lähtiessämme näin heti porttien ulkopuolella tutun näyn. Siellä nimittäin odotti äiti, iskä ja serkku autojen kanssa valmiina kuskaamaan meitä seuraavaan etappiin. Kukaan ei tietty kertonut mulle mitään, mutta jakauduttiin autoihin ja lähdettiin liikkeelle. Hyppäsin itse meidän perhehelvettiin, eli äidin tila-autoon, joka on oikeesti maailman siistein auto, mutta kaikki nauraa aina meidän perhehelvetti -nimitystä. Anyways, meidän suunta oli satama-alueelta kohti läntistä Turkua, ja yritin siinä matkalla miettiä, että mihin ollaan menossa. Pian käännyttiin tutulle motarille ja kysyin, että ollaanko me menossa Naantaliin päin, ja vastaus oli kyllä. Tässä kohtaa tuli mieleen, että ehkä tää on joku lapsuusjuttuihin liittyvä ohjelmanumero, koska minähän olen syntynyt Naantalissa. Mua alettiin pelotella, että nyt ollaan menossa sinne mökille. Keilaamiseen ei kuulemma valitettavasti rahat riittänyt, mutta onneksi saatiin tämä mökkeily onnistumaan. Nauroin ihan sillä asenteella, että tän on pakko olla läppä, mutta kun me vaan jatkettiin pidemmälle ja pidemmälle, alkoi jännittää, että apua ollaanko me oikeasti menossa johonkin mökille. Jos joku muistaa mun vanhoja polttaripohdintoja, niin mähän olen sanonut, että mun kauhujen polttarit sisältäisi mökkeilyä ja keilaamista. Siis EIEIEIEIEI. Apua, yök.

Aika tovin ajettuamme alettiin hidastaa ja käännyttiin aika syrjäisen näköiselle grillille, jolla oli joku hauska nimi. Tässä kohtaa kuulemma oltiin pysähtymässä syömään, päivän parhaaseen bilepaikkaan :D Heti pysähdyttyämme mulle tuotiin mun siskon lökärit ja paita, ja käskettiin vaihtamaan mökkeilyvaatteet päälle. Nyt sydän jo vähän hakkaa, mutta sitten näin, kun osa porukasta puhui kahdelle vieraalle miehelle ja aloin ajatella, että okei, tässä on pakko olla joku juttu. Ja niinhän siinä oli, koska kyseiset vieraat miehet oli viemässä mut hyppäämään sillalta! :D Yhdessä aiemmassa vihjeessä olikin puhuttu jostain hypystä, mutta mä olin ihan siinä ajatusmaailmassa, että Turussa ei pääse mihinkään extreme-juttuihin muuten kuin festareilla, ja se vihje oli aika kiertelevä, ja olisi hyvin voinut olla joku metafora. Mutta jee, tässä kohtaa innostuin ihan täysillä! Koska tää oli taas niiiiiiin mun juttu! Ja ihan nappivalinta polttariporukalta! Mähän oon joku kolme tai neljä kertaa hypännyt benjihypyn, ja se on aina niin siistiä, vaikka on ihan sikapelottavaa, niin tää oli ihan super valinta, koska tiedettiin, että pystyn tähän ja ei oo liian pelottavaa, mutta sai kuitenkin ihanan adrenaliiniryöpyn ja oli ihan älyttömän hauskaa! Plus benjihyppyä pelottavampaa tässä oli se, että siinä ihan alussa jouduin siellä ylhäällä sillalla kiipeilemään tosi pelottavasti, ja siinä pudotusta odotellessa piti olla tyhjän päällä varpaiden varassa, ja oli tosi spookya katsella sieltä alas. Topias saisi sydänkohtauksen! Ja sitten vielä se, että kun tämä tapahtui veden päällä, ja mähän pelkään luonnonvettä! Koska kalat ja levä ja kääk. Joten tää oli ihan täydellinen ohjelma! Jännittävää, uutta ja vähän pelottavaa, mutta ei liikaa. Jos mua olisi yritetty pelotella jollain ötökkäjutuilla Fear Factor -tyyliin, niin olisin lähtenyt itkien kotiin.

Tätä siltakeinua varten piti olla selvänä, joten tässä selvisi myös syy meidän rauhallisempaan aamupäivään. Ja tämä sopi tosi hyvin, koska jos olisin alkanut juoda heti siitä skumppa-aamiaisesta lähtien, en olisi selvinnyt baariin asti :D Hypyn jälkeen sitten alhaalla odotti lempparisiidereitä, joten jee! Alas päästyäni olin vähän yllättynyt, että selvisin oikeasti ihan kuivana rantaan asti, ja oli simmonen hauska adrenaliiniryöppyfiilis, ja sellainen tunne, että pakko purkaa se johonkin :D Tykkäsin kyllä niin paljon! Tästä lähdettiin sitten kävelemään takaisin autoille, vaihdoin takaisin rooliasuuni ja sain peruukin taas päähän, ja sitten lähdettiin ajamaan kohti Turkua.

Turun päässä meidät jätettiin sitten polttariporukan kesken taas Radissonille, ja mentiin kaikki sinne meidän huoneeseen. Mulle selvisi sitten siinä vähän myöhemmin, että melkein koko porukalla olikin omat huoneet hotellissa.

Jokainen kävi siinä taas vähän freesautumassa, ja vessajonottelun, istumisen ja pikkutankkauksen jälkeen mut istutettiin tuolille ja alkoi meidän seuraava ohjelmanumero. Topiakselta oli nimittäin kysytty kysymyksiä meidän parisuhteesta, ja nyt sitten multa kysyttiin ne samat kysymykset, ja mun piti saada tietenkin sama vastaus. Oikeasta vastauksesta muut joutuivat juomaan, ja väärästä vastauksesta minä join. Siellä kyseltiin ensimmäistä rakkaudentunnustusta, meidän julkkisihastuksia, lemppari alkoholijuotavaa ja kaikkea muuta vastaavaa, ja siis nyt täytyy sanoa, että tää meni yllättävän huonosti! :D Sain alle puolet oikein!! Mutta se ei ollut mun syy! Unohdin ainoastaan Topiaksen julkkisihastuksista Kate Uptonin, ja sekoitin Solin Coronaan (lasipulloja molemmat, kuka noita muistaa), mutta loput väärin menneet oli Topiaksen syytä, koska Topias vastasi väärin ja minä oikein! :D Hemmetti sentään. Mä olen tunnetusti aika kilpailuhenkinen, joten olin vähän pettynyt tähän meidän tulokseen :D Mutta lohduttauduin sillä, että siellä oli monia sellaisia tunneperäisempiä kysymyksiä, kuten se, että mitä minä eniten arvostan Topiaksessa, ja tällaiset meni oikein, ja tuli aika hyvä fiilis siitä, että ollaan molemmat osattu ajatella samoja juttuja, vaikka näihin olisi voinut olla miljoona eri vastausta.

Tämän visailuosuuden jälkeen sain taas uusia vihjeitä! Yhdessä vihjeessä puhuttiin siitä, että minun pitäisi heittää olkani yli ensimmäinen eteeni osuva kivi, ja juoda muukalaisen tarjoama juoma. Tämä kivi oli hassu ja mysteerinen, mutta tuo juoma alkoi heti pelottaa! Vaikka olen blogissa sellainen helposti suuni joka asiasta aukaiseva räpättäjä, oon livenä etenkin vieraiden ihmisten kanssa tosi ujo. Kavereiden kanssa en ollenkaan, mutta vieraat ihmiset, iik kääk ja apua. Ja aloin sitten tietty heti pelätä, että täytyykö mun nyt pyytää jotain vierasta ihmistä ostamaan mulle juotavaa??? Ja se oli ihan kamalaa!! Yritin vaan koko ajan kerätä rohkeutta ja miettiä, että mitä oikein kehtaan sanoa, miten mä oikein pystyn tähän. Minä, joka baarissa vastaan juotavaa tarjoaville miehille, että apua älä vaan muhun käytä rahojasi, kyllä mä maksan omat juotavani, käytä ne johonkin, jolta oikeesti saa jotain. Koska en vaan pysty! :D

Siinä me sitten lähdettiin tosiaan kävelemään kohti keskustaa, ja kirjaston ohitettuamme joku alkoi muistutella siitä vihjeestä. Nyt oli siis aika noukkia ensimmäinen eteeni osuva kivi, ja heittää se olan yli suihkulähteeseen. En edes muista, mitä tämän jälkeen tapahtui, koska olin niin hermostunut siitä juotavasta, ja olin varma, että nyt me sitten mennään johonkin pubiin tai baariin, missä mun täytyy saada joku ostamaan mulle juotavaa. Jatkettiin siis taas kävelyä, ja yritin hermostukseltani vaan lipitellä sitä siideriäni ja jutella kaikkien kavereiden kanssa, ja yhtäkkiä meidän eteen kadulle syöksyi joku valkoiseen verhoutunut epämääräinen tyyppi! :D Tää tyyppi heilutteli mun naaman edessä juotavaa, ja tajusin, että voi luojan kiitos, tää on se muukalaisen tarjoama juoma! :D Hyväksyin juotavan nauraen ja olin niin helpottunut. Ja sitten aloin taas miettiä, että vitsi miten täydellisesti suunniteltu!! Selkeästi taas tajuttu, että mä alkaisin jännittämään sitä juotavan kinuamista, koska inhoan sellaista, mutta sitten en kuitenkaan joutunut tekemään sitä, vaan sain ainoastaan sen jännityksen.

Ihan sieltä aamupäivästä loppuillan baariin asti mulle tuli koko ajan tällaisia hetkiä, että kaikki on suunniteltu niiiiiin juuri mua varten. Meillä kulki koko ajan mukana Game Of Thrones -soundtrack kaiuttimissa, ja kaikki vihjeet, juotavia tarjoavat muukalaiset ja kaikki muu mahdollinen oli sen teeman mukaista. Koko päivä oli niin mun näköinen, etten kestä! Kaikki yksityiskohdat oli mietitty kohdalleen, ja vieläkin tulee vaan niin superkiitollinen olo.

Tämän muukalaisen tarjoaman juoman jälkeen me käytiin Lidlissä hakemassa lisää juotavaa ja vähän naposteltavaa (joku ehkä näki instassa Daeneryksen ja täydellisen avocadon metsästyksen), ja sitten mentiin jokirantaan. Meillä oli tosiaan ihana sää, ja Turun jokiranta on niin ihana paikka, ja oli kiva taas hetkeksi pysähtyä, juoda välillä myös vettä, mussuttaa vähän sipsejä ja jutella kaikesta. Syytin taas paria petturia ja jouduin juomaan mm. valkoviiniä, kun syyttämieni henkilöiden kunniaa oli loukattu.

En tiedä, kuinka kauan istuttiin jokirannassa, koska mulla ei tosiaan ollut päivän aikana puhelinta muuta kuin muutamana hetkenä, jolloin se aina instastoryn päivittämisen jälkeen otettiin takaisin. Ehdittiin kuitenkin tehdä siinä välillä pari vessareissua läheiseen pubiin, ja se tarkoitti mulle tietenkin shotteja. Jossain kohtaa sain sitten taas uuden vihjeen, jossa minua kehotettiin johtamaa joukkoni Turun keskipisteeseen. Päättelin tämän tarkoittavan kauppatoria, joten lähdettiin kävelemään sinnepäin! Kun lähestyttiin kauppatoria, sain uuden tehtävän. Vuorossa oli nyt valokuvaustehtävä, ja sain siis lapun täynnä erilaisia kuvattavia juttuja, joita mun piti lähteä toteuttamaan. Piti päästä kuvaan kahden lapsen kanssa, olla lannistunut karussa ympäristössä, esittää olevani toisessa maassa, ja kaikkea muuta hauskaa!

Tätä tehtävää aloitellessamme pysähdyttiin myös yhdelle kauppatorin jätskikioskeista, kun yksi ystävistäni muisti, että he tarjoavat pottarisankareille jätskin! Valitsin suklaapehmiksen, ja kaikki muutkin innostuivat tilaamaan, ja pidettiin pieni jätskitauko ennen tehtävän jatkamista.

Listassa oli myös kuva vähintään kahden miehen kanssa, ja onneksi olin siinä kohtaa vähän jo saanut nestemäistä rohkeutta, mutta kun polttariporukka bongaili sopivia miehiä, kuvaus vaihtuikin siihen, että piti saada kuva kahden hyvännäköisen miehen kanssa, ja mut työnnettiin reippaasti pysäyttämään kaksi ohikulkevaa yksilöä, jotka onneksi suostuivat kuvaan :D Monelle tulee tää mun luonne usein yllätyksenä, kun blogiminäni on niin erilainen, mutta mua jännittää aina ihan hirveästi lähestyä ihmisiä. Monesti en uskalla edes mennä esittelemään itseäni juhlissa vieraille ihmisille, vaikka paikan päällä olisi enemmän tuttuja :D

Nämä kuvatehtävät suoritettuani taisin muistaakseni saada taas jonkun joukossamme olevaan petturiin liittyvän vihjeen, ja syytin seuraavaksi siskoani Annikaa, joka oli selkeästi joku pohjoisen kyläläinen. Syytin taas väärin, ja loukatun kunnian korjatakseni jouduin sitten nauttimaan Annin tarjoaman Jägermeisterin, joka synnytti nämä hienot ylläolevat kuvat :D YÄK. Oon tosi alkoholinirso, ja kaikki tällaiset shottijutut on mulle ihan apua. Tässä välissä käytiin tietty taas vessatauolla, joka tarkoitti mulle lisää shotteja.

Polttarit jatkuvat vielä kolmannessa ja viimeisessä postauksessa!


One Response to “#emilianGOTpolttarit – osa 2”

  1. Riikka sanoo:

    Hei!

    Koska tulee viimeinen polttaripostauksesi, vai oonko missannut sen? Ihan huikeat polttarit sulla!! :)

Kommentoi