5 RANDOMIA MEIDÄN SUHTEESTA

26.04.2018

1. Aina kun Topias nukahtaa sohvalle, mä sammutan valot ja telkkarin varovasti hiljalleen, hiippailen iltatoimille ja hädin tuskin uskallan vetää vessan, ettei Topias vaan herää. Sitten sujahdan hiljaa lakanoiden väliin, ja tuuletan äänettömästi mun isolle voitolle. Saan nukkua tän yön yksin omassa sängyssä!! Maailman parasta. Ja sitten, kun Topias vielä nukkuu oikeasti koko yön sohvalla. Onko mitään parempaa? Mä olen aina ollut yksinnukkuja, ja nukun niiiiin paljon paremmin ilman seuraa. Joten aina silloin tällöin, kun Topias ei selviä sänkyyn asti, otan tilanteesta kaiken irti. Topias tykkää myös nukkua yksin, koska silloin hänen ei tarvitse kestää mun tökkimistä, kun käsken aina kääntämään kylkeä, kun Topiaksella on tapana aina joko kuorsata, tai hengittää suoraan mun naamaan :D

2. Topias aina kiusaa mua, kun katsotaan telkkaria tai ollaan autossa. Mulla on nimittäin tällainen hassu pakkomielle numeroista. Telkkarin äänenvoimakkuuden ja auton ilmastoinnin ja lämpän puhallusvoimakkuuden lukujen täytyy nimittäin olla jaollisia kahdella tai viidellä. Lukuunottamatta yhtä poikkeusta! Nimittäin jos talvella autossa alkaa tulla kuuma, ja haluat vähän viileämpää ilmaa, mutta niin, että yleislämpö pysyy lämpimänä, täytyy lämpötila asettaa 21 asteeseen. Siinä menee sellainen maaginen raja, että siitä tulee talveen ja lämpimään autoon juuri täydellisen lämpöistä ilmaa. Topias aina ihan vaan ärsyttääkseen säätää telkkarin voimakkuuden johonkin väärään lukuun ja toivoo, etten huomaa sitä heti telkkaria käynnistäessäni, koska sitten kun huomaan sen vasta myöhemmin, syytän heti Topiasta :D Aina telkkaria sammuttaessani jätän äänenvoimakkuuden kasiin, koska se on se mun vakkari.

3. Aina kun meidän perheessä jollain on jotain kadoksissa, niin mun tehtävä on etsiä se. Ihan sama, onko kyseessä Topiaksen, mun, Avan vai Nompun omaisuutta, minä tiedän missä se on. Topias ei ikinä, siis ikinä, muista mihin jättää mitäkin, mutta mä muistan aina tarkalleen, missä mikäkin juttu on. Lisäksi, jos jokin on oikeasti ”kadoksissa” niin, että kukaan ei muista, mihin se on jätetty, on sen etsiminen edelleen mun tehtävä. Topias ei löydä nimittäin mitään, siis ei MITÄÄN. Hän saattaa käydä vaikka jonkun sivupöydän kaaoksen läpi kymmenen kertaa, eikä löydä etsimäänsä, ja sitten kun hän vartin jälkeen pyytää mun apua, mä katson kerran ympärilleni ja sanon, että tuossa se on, oot kävellyt sen ohi kaksisataa kertaa ja koskenut siihen varmaan seitsemän kertaa. Mä en oikeasti tule ikinä ymmärtämään tätä, mutta Topias on vaan jotenkin osittain sokea. Ja valitettavasti meidän lapset vaikuttavat perineen saman ongelma, sillä he eivät ikinä näe mitään, vaikka se olisi suoraan kasvojen edessä.

4. Meidän täytyy lentäessä aina maksaa ylimääräistä ja varata ajoissa ne paremmalla jalkatilalla varustetut paikat, joihin etenkin lapsiperheet yleensä haluaa. Ja sitten nolottaa, jos lennetään ilman lapsia ja ollaan siinä! Mutta kun me ei selvitä edes parin tunnin lennosta normipaikoilla, ei sitten millään. Ja ei siis selvitä kumpikaan, koska Topias ei selviä valittamatta jatkuvasti jaloistaan, ja koko ajan änkemällä niitä mun puolelle, ja mä en selviä siitä sen jatkuvasta valittamisesta ilman, että vähintään kerran uhkailen heittäväni sen ulos lentokoneesta. Meidän parisuhde ei selviä normaaleista paikoista! En tiedä onko Topias sitten jotenkin ekstraherkkis, koska ei sillä ole sen pidemmät jalat kuin vaikka mun isällä, mutta mieluummin maksetaan se ylimääräinen satanen ja säilytetään rauha.

5. Meidän seurustelun alkuaikoina, silloin reilut 8 vuotta sitten, me aina viestiteltiin mesessä ja tekstareilla. Vitsi siitä on ikuisuus! Topiaksella oli myös tapana aina kirjoitella mun fb-seinälle kaikkea, jos jätin Facebookin auki koneelle, ja sitten hän myös alkoi myöhemmin kirjoitella omalla profiilillaan mun seinälle rakkaudentunnustuksia ja kaikenmaailman viestejä. Mulle tulee niitä aina noissa fb-muistoissa vastaan, ja naurattaa muistella noita aikoja, kun Topias on vähän sellainen mörökölli. Aina kun tulee tollainen muisto vastaan, tuntuu vaikealta uskoa, että kyseessä on sama tyyppi. Ollapa nuori ja rakastunut! :D En osaa kuvitella, että Topias nyt kirjoittaisi jotain mun seinälle. Etenkin silloin, kun olin au pairina Saksassa, puhuttiin ihan hirveästi mesessä, ja sinne Topias raapusti myös aina vaikka mitä romanttisia juttuja. Herranjumala, että näistä on pitkä aika!


8 Responses to “5 RANDOMIA MEIDÄN SUHTEESTA”

  1. Emzi sanoo:

    Ihana postaus!

  2. Iris sanoo:

    Ihana toi 2.!! Meillä ihan sama mut molemmat ollaan yhtä lailla 2:lla tai 5:llä jaollisten suhteen :D

  3. sanni sanoo:

    Siis voin niin samaistua tuohon tavaroiden etsimiseen! puolisoni on kanssa sellainen että jättää tavaransa ihan mihin sattuu eikä KOSKAAN löydä niitä. Olipa kyse auton avaimista tai farkuista jotka hän on kaksi minuuttia sitten riisunut eikä yhtäkkiä löydä niitä MISTÄÄN. Sitten kun minä vilkaisen kerran ympärilleni niin heti löytyy :D tämä on varmaan joku yleinen juttu miehillä!

  4. Pm sanoo:

    Niiiiin huippu postaus! Täs kuussa ollut niin hyvii juttuja sulla! :) :) :)

  5. Sssape sanoo:

    Pakko kysäistä että miksi ette vain nuku erillänne jos se on kummallekin se ideatilanne? :)

  6. lotta sanoo:

    Mulla on sama juttu telkkarin äänien kanssa. :D Joskus käy niin et en osaa päättä valitsenko vaikka 12 vai 14, ku tiedän et se 13 ois paras mut ei pysty. :D

  7. K sanoo:

    Mulla on ihan sama pakkomielle noista numeroista, en ikinä säädä muuhun, kuin juuri kahdella tai viidellä jaollisiin :D Ja joo mä olen myös meillä se, joka etsii (ja löytää) puolison kadonneet tavarat, vaikka se itse on muka jo katsonut joka paikasta niin mulla menee normaalisti max. 5min ja olen kyseisen tavaran löytänyt.

  8. Mimi sanoo:

    Voi ei ihana tuo 5. kohta, voin kuvitella Topiaksen kirjoittelemas salaa kaikkea söpöä sun seinälle muutenkin kiva postaus

Kommentoi