MEIDÄN EILINEN PÄIVÄ

24.04.2018

Eilen aamulla herätessäni mulle tuli sellainen ajatus, että voisin piiiiitkästä aikaa kuvata vähän päivän kulkua, ja kirjoittaa tällaisia tavallisia kuulumisia! En sitten ihan hirveän hyvin muistanut ottaa niitä kuvia, mutta yritetään vielä uudestaan pian! Mulla oli kuitenkin kiva päivä, joten vähemmälläkin kuvasaldolla päätin silti toteuttaa tämän ”päivä kuvina ja tekstinä” -setin.

Aamulla herätessä tuli vastaan ensimmäinen polttarijuttu, josta kirjoitin eilen illalla, joten tsekkaapa edellinen postaus, jos meni ohi! Aamutoimet tehtyäni mulla oli vähän vapaata aikaa, ja käytin sen meidän rutiinihommaan, eli Volden kanssa leikkimiseen! Ollaan Topiaksen kanssa usein naureskeltu, että ei enää käytetä yhtään niin paljon puhelimia kotona, tai olla vaan hiljaa omissa puuhissa, koska ollaan koko ajan Volden kanssa. Meidän on vaan pakko aina leikkiä hänen kanssa ja sylitellä ja silitellä häntä, koska ei voida vaan vastustaa! Volde on maailman ihanin pikkupallero (ja välillä rasittavin), eikä saada tarpeeksemme hänestä. Varataan hänelle aina paljon aikaa, ja tehdään mahdollisimman paljon yhdessä. Kotoa ei pysty lähtemään, jos ei ensin pidä hänelle seuraa!

Aamuleikkien jälkeen mulla oli päivän tärkein juttu. Nimittäin hammaslääkäri!! Tai no, suuhygienisti, mutta kuitenkin! Olin siis ihan itse varannut tämän ajan, ja menin sinne ihan itse, ja selvisin siitä! En ole uskaltanut mennä tarkastamaan hampaita sen 2015 kevään jälkeen, kun hampaani hoidettiin nukutuksessa ja nukutuksen jälkeen kävin Oralilla valkaisussa ja fiksaamassa pari ongelmaa. Nyt kolme vuotta myöhemmin onnistuin kuitenkin ekaa kertaa ihan itse varaamaan ajan, vaikka olin ihan varma, että multa joudutaan paikkaamaan vaikka mitä, ja pelotti ihan kamalasti. Tärisin siellä vastaanotolla vaan ihan hulluna, ja siihen tuoliin ”päästessäni” aloin hyperventiloida, mutta suuhygienisti oli todella mukava ja ymmärsi mun pelkoa ihan hirveän hyvin, ja puhuttiin siitä mun pelon taustoista ja vähän kaikesta, ja pian aloin, ei nyt sentään rentoutua, mutta täristä vähän vähemmän, ja selvisin ihan hyvin. Peilin kanssa meni ihan nätisti, mutta sitten kun piti vähän rapsutella yhtä hammasta jollain instrumentilla, alkoi pyörryttää ja rutistin vaan silmät kiinni, mutta mitään sen pahempaa ei tapahtunut. Mulla on jo aiemmin Oralilta tosi hyviä kokemuksia, ja ne kyllä vaan kasvoivat.

Sen lisäksi, että selvisin pyörtymättä hammaslääkäristä, sain tositosi hyviä uutisia. Nimittäin hampaissa ei ollut mitään korjattavaa! En olisi ikinä uskonut, en mitenkään. Tuli niin onnellinen fiilis, koska en ole ikinä ollut tarkastuksessa ja saanut hyviä uutisia. En IKINÄ. Mulla on ollut ihan lapsesta asti tosi reikiintyvä ja helposti tummuva hammaslaatu, ja olen kärsinyt siitä. Tosi kiva yhdistelmä tämän järkyttävän pelon kanssa. Vaikka lopetin joskus kaikki sokerit kokonaan melkein vuodeksi, mulle vaan tulee reikiä. Mutta ensimmäistä kertaa pääsin puhtailla papereilla! Ja varasin ajan hammaskiven poistoon ja hampaidenvalkaisuun, joka on nyt kolmen vuoden jälkeen taas ajankohtainen.

Ulos päästyäni soitin heti ensimmäisenä Hennille, koska oli pakko jakaa nämä uutiset jollekin, joka ymmärtää, ja oli niin hauskaa, kun Henni alkoi melkein kiljua toisessa päässä, kun kerroin, että olin ihan yksin hammaslääkärissä :D Näytin varmaan niin tyhmältä Wiklundin ulkopuolella seistessäni täysillä hymyillen ja nauraen, kertoen kovaan ääneen, että varasin ajankin ihan itse! :D Mutta Henni on ollut mun mukana hammaslääkärissä kuskina ja tukihenkilönä, kun mua on yritetty hoitaa sedaatio+ilokaasu -yhdistelmällä, ja kädestä pitäen vienyt mut takaisin kotiin, kun sain vaan tuttuun tapaan kamalan paniikkikohtauksen ja happiarvot laskivat liikaa, joten hän todellakin ymmärtää, kuinka iso juttu tää mulle on. Olen oikeasti tosi ylpeä! Ja Henni ja Topias olivat myös! Hammaskiven poistoa varten saan taas sedaation ja musiikit täysille harhauttamaan, koska mihinkään toimenpiteisiin en vielä kykene ilman apua, mutta selvisin sentään tarkastuksesta!

Hammaslääkärikäynnin jälkeen me lähdettiin Topiaksen kanssa sovittelemaan hänelle pukuja. Sopivaa ei löytynyt mistään kivijalkaliikkeestä, joten otettiin ”lohdutukseksi” mukaan smoothiet ja kotiin päästyämme tilattiin ASOSilta puku, jota oltiin jo aiemmin katsottu. Oli kyllä kauhea homma mittaamisessa, kun ne housukoot olivat niiiiiin sekavia! Mutta toivottavasti se puku nyt istuisi! Ensi viikolla sen näkee, kun paketin pitäisi tulla perille. Topiaksen puvun hankkiminen jäi myös vähän viime tinkaan häädieetin takia. Topiakselta on tainnut lähteä nyt joku kymmenisen kiloa, ja varmaan vähän ehtii vielä lähteä ennen häitä, joten tämä jätettiin tarkoituksella aika viime tinkaan, vaikka se sitten aiheuttaakin jännitystä. Mutta nyt on puku tulossa, ja peukut pystyssä! Pienille sulhaspojillekin on ihanat puvut löydetty, ja ne täytyy esitellä myöhemmin täällä.

Pukuostosten jälkeen Topias lähti hakemaan lapsia, ja minä äkkiä maksoin muutamat laskut. Me oltiin ostettu aiemmin jo tälle yhdelle tiedossa olevalle melko tyhjälle päivälle leffaliput, ja mentiin koko perhe katsomaan Petteri Kaniinia. Leffa oli lasten mielestä tosi hauska, vaikka eniten he varmaan nauttivat poppareista. Lapsille leffakokemus on aina niin iso seikkailu, ja siitä ilosta yksinään jo lähtee mielellään elokuviin, vaikka itse ei olisikaan sitten siitä leffasta niin kiinnostunut. Mä en yleensä tykkää juurikin tällaisita leffoista, missä yhdistyy animaatio ja elävät näyttelijät, mutta lapsia nauratti niin kovasti, että itseäkin alkoi naurattaa kaikki jutut :D

Leffan jälkeen tultiin kotiin ja lapset saivat jäädä ulos leikkimään ja pyöräilemään. Topias kävi kaupassa ja minä tein hommia, ja lapset tulivatkin takaisin sisälle vasta kotiintuloaikana, eli puoli kahdeksalta. Topias laittoi heidät siitä iltapuuhien kautta nukkumaan, ja minä en tottapuhuen edes muista siitä mitään, koska olin niin uppoutunut tietokoneeseeni. Nämä illat on nyt vähän tällaisia, mutta pian on sitten kesäloma, ja saa taas enemmän olla lasten kanssa! Meidän viime kesä oli aivan ihana, joten odotetaan kaikki tätä kesää ihan täysillä, kun tiedetään siitä tulevan vielä parempi. Kaikkein eniten lapset kyllä odottavat syksyä, koska Kreikka, jee! Me päästään nauttimaan Kreikasta jo kesäkuussa ekalla häämatkalla, mutta lapset pääsevät mukaan vasta syyskuun reissulle. Ja he ovat odottaneet sitä niiiiin kärsivällisesti, kun matka varattiin jo viime vuonna! Meitä on lähdössä mukaan iiiso porukka, ja lapset ovat niin innoissaan, kun saavat lomailla serkkujen, tätien ja isovanhempien kanssa. Parasta.

Tällainen ihana maanantai meillä! Ihanaa viikkoa kaikille!


5 Responses to “MEIDÄN EILINEN PÄIVÄ”

  1. Lotta sanoo:

    Olipa kiva postaus! Näitä päivä kuvina -postauksia on aina mukava lukea.

    • Emilia Huttunen Emilia Huttunen sanoo:

      Ihanaa kuulla! Mä yritän sitten tsempata näiden kanssa, ja tehdä lisää ja parempia! :)

  2. Ems sanoo:

    Kiva postaus! Onko toi musta kauluspaita mistä? sopii sulle hyvin!

    • Emilia Huttunen Emilia Huttunen sanoo:

      Voi kiitos! :) Se on itseasiassa sellainen pitkä paituli, ja bongasin sen viime vuonna Lindexin aletangosta! :)

  3. Pm sanoo:

    Hyvä sä! :) ja ihanan kuului päivä teillä! Jatkajaa sanaan malliin.

Kommentoi