KENEN EI KANNATA HANKKIA KOIRAA

31.03.2018

Meillä on melkein koko elämäni ollut perheessä eläimiä, mutta nyt kun meillä on puolisen vuotta ollut se ensimmäinen aikuisiällä hankittu oma koira, olen huomannut, että lemmikinomistajien maailma on kyllä kummallinen paikka. Okei, kummallisella tarkoitan ehkä enemmänkin ärsyttävää, koska mulla alkaa jo pää särkeä tästä silmien pyörittelystä, kun Facebook -feediini tipahtelee päivityksiä koira-aiheisista ryhmistä, joita aloin koirakuumetta potiessani seurata.

Äitien maailma on tosi raadollinen paikka, ja sen näkee erityisen hyvin täällä blogimaailmassa, sillä perheblogien saamat kommentit ovat yleensä ne törkeimmät. Äiti on äidille susi jnejne. Ja sen on nähnyt ihan konkreettisesti siinä, että moni bloggaaja, joka on tullut kesken blogiuran äidiksi, on raskaaksi tultuaan järkyttynyt siitä, että yhtäkkiä se blogiin kohdistuva huomio on jotain aivan muuta. Tosi raadollista, ilkeää ja julmaa.

En ole ollut surullisenkuuluisissa äityleissä moneen vuoteen, koska en kaipaa elämääni sellaist negatiivisuutta, mutta osa näistä koira-aiheisista fb-ryhmistä on jopa pahempia. Suu auki saa lukea, kuinka aikuiset ihmiset sekoilevat netissä ja antavat itsestään ihan käsittämättömän typerän kuvan. Useinhan tollaiset ihmiset on vaan trolleja, jotka kaipaa juurikin niitä reaktioita ja huomiota, mutta jotenkin vaan yllätyin silti siitä, miten koirista puhuessa ihmiset sekoaa niin isosti, ja ihan jokaisesta mahdollisesta aloituksesta saadaan aikaan tappelu. Tulee mieleen joku naistenhuoneen ”kumpi kynsilakka sopii paremmin mun varpaisiin” -aloituksen kehittyminen siihen, että huoritellaan, itketään ja huudetaan capseilla, jaellaan banneja ja ihmetellään, miten joku voi jakaa suljetusta ryhmästä salaisuuksia muualle.

Facebookin koiraryhmiä seuratessa on tullut mieleen sitten muitakin ajatuksia kuin ärsytys ihmisten käytöstavoista. Nimittäin välillä tulee bongattua sieltä ihmisiä, joiden ei omasta mielestä kannattaisi omistaa koiraa. Tulee sellaisia hetkiä, kun tekisi mieli sanoa, että eieieiei, et voi tehdä noin, en ikinä tekisi noin, mutta koska mulla ei ole tapana lähteä mihinkään tollaisiin julkisiin lynkkauksiin, vaikka niihin voisikin olla aihetta, olen tyytynyt vain siihen aiemmin mainitsemaani silmien pyörittelyyn. Eniten kaikista koiran hankkimiseen liittyvistä tekijöistä mua kuitenkin hämmentää se, kuinka vähän moni laittaa ajatusta sille, että koiranomistajakin voi tarvita jotain tukiverkostoa, ja halusin nyt sanoa siitä pari sanaa. Ehkä joku joskus lukee tätä postausta ja tajuaa, että ei mulla olekaan nyt oikea elämäntilanne lemmikin hankkimiseen, odotellaampa pari vuotta, ja säästytään taas yhdeltä surulliselta kohtalolta, kun joku laittaa koiransa toriin, ja se raukka päätyy ihan vieraaseen paikkaan ilman mitään takeita rakastavasta kodista.

Kun me pohdittiin koiran hankkimista, se yksi ja ainoa kaikkein tärkein juttu pohdinnassa oli se, että mitä jos joudutaan luopumaan koirasta. Ensin käytiin läpi kaikki mahdolliset skenaariot, kunnes oltiin varmoja siitä, että ei kovin todennäköisesti jouduttaisi koirasta luopumaan, eli mietittiin, että meillä on varaa eläinlääkärikuluihin ja ruokaan, on aikaa huolehtia koirasta, on motivaatiota kouluttaa, on intoa saada paras ystävä koko koiran elämän ajaksi. Mutta kun ikinä ei voi olla varma, ettei käy jotain. Mitä jos jompikumpi lapsista tulisikin yhtäkkiä todella vakavasti allergiseksi? Tai vaikka me molemmat vanhemmat kuoltaisiin jossain onnettomuudessa. Mitä tapahtuu koiralle? Sen takia tärkein tekijä koiran hankkimisessa onkin mun mielestä tukiverkosto.

Kun hankitaan koira, siinä hankitaan perheenjäsen. Lemmikki on meille yhtä lailla osa perhettä kuin muutkin perheenjäsenet, ja mun mielestä koiraa ei saisi hankkia muista syistä. Erikseen on sitten hyötykäyttöeläimet, mutta en ole ihan varma, mitä mieltä tästä olen. Meillä on ollut metsästyskoira, kun olin pieni, ja tämä koira ei asunut toisen koiramme kanssa meidän kotona, vaan isovanhempieni luona ulkotarhassa. Musta ei itsestäni olisi pitämään koiraa tällä tapaa, mutta tiedän, että juurikin esimerkiksi metsästyskoirien kanssa tämä on monesti se paras vaihtoehto, kuten oli tämänkin koiran kohdalla.

Koiraa hankkiessa tietenkin huomioidaan, että pystyy itse huolehtimaan siitä, mutta aina tulee kuitenkin niitä tilanteita, kun tarvitsee apua. Kuten vaikka minun joutuessani sairaalaan helmikuussa. Meille oli tärkeää, että meillä on aina ihmisiä, joille voidaan soittaa, että voitko hakea koiran meidän luota, tai joille voidaan viedä koira hoitoon. Meidän ei tarvinnut edes miettiä, että keneltä me voitaisiin apua pyytää, koska meidän perheessä ollaan tosi eläinrakkaita. Kaikilla meillä neljällä siskolla on (ollut) koiria, ja niin on myös vanhemmillani ja isovanhemmillani. Vanhempani ovat aina sanoneet meille, että jos ollaan vaikka menossa illalla ulos, niin tuodaan vaan mieluummin kaikki koirat sinne, jotta niillä on seuraa, eikä tarvitse olla ikinä pitkiä aikoja yksin, vaikka yksinkin pärjäisi. Meillä on aina joku, joka voi huolehtia meidän koirasta, jos tarvitaan apua. En ikinäikinäikinä voisi viedä koiraa mihinkään hoitolaan, tai jättää vieraalla ihmiselle. En vain pysty käsittämään ihmisiä, jotka tekevät niin. En jättäisi ikinä lastanikaan vieraaseen paikkaan, niin miten voisin jättää koiran johonkin häkkiin kököttämään ja ihmettelemään, että ollaanko hylätty hänet sinne. En vaan pysty edes ajattelemaan sitä skenaariota ilman, että tulee kylmiä väreitä.

Koiran hoitaminen väliaikaisesti on tietty vielä suhteellisen helppoa, ja hoitopaikkoja monen lähipiiristä löytyy, mutta entäs sitten, jos tosiaan joutuu kokonaan luopumaan koirasta? En voisi kuvitellakaan, että vaan antaisin koiran eteenpäin. Ei siinä ole mitään takeita siitä, mihin se koira päätyy, miten sitä kohdellaan. En voisi elää itseni kanssa kuvitellen, että se kerran rakas perheenjäsen saattaa olla nyt jossain kidutettavana. En vain ikinä pystyisi myymään tai antamaan koiraa kellekään muulle kuin täysin luotettavalle lähipiirin jäsenelle. Joten jo koiran hankkimista miettiessämme meidän piti olla varmoja siitä, että jos tulisi jotain sellaista vastaan, minkä takia koira tarvitsisi uuden kodin, se uusi koti löytyisi läheltä. Ja meidän perheessä se on itsestäänselvää, että jos nyt pahimmassa tapauksessa me Topiaksen kanssa kuoltaisiin, niin lasten lisäksi myös Volde saisi rakastavan kodin tutuilta ihmisiltä, eikä joutuisi ikinä olemaan mitään vailla. Etenkään huomiota ja hyvää hoitoa. Yksi siskoistani onkin joutunut luopumaan koirastaan, koska hänen elämäntilanteensa muuttui, ja tämä koira sai uuden kodin vanhemmiltani, ja myöhemmin muutti sieltä täysi-ikäistyneen toisen siskon mukana pois.

Meidän suvussa koirat ovat perheenjäseniä, ja sen takia ne kulkevatkin aina mukana kaikissa meidän sukujuhlissa. Jouluna tosin meillä oli nyt tavallista hiljaisempi talo, koska kaksi koiraa ovat sen verran vanhoja, että eivät enää viihdy metelissä ja vilinässä, vaan vietiin vanhukset isovanhempieni luokse lepäilemään, kun muut koirat riehuivat lasten mukana joulupuuhissa. Meidän kaikki koirat ovat tuttuja keskenään, ja mitään isoja riitoja ei ole, koska koirat on koulutettu hyvin, eikä ongelmia tule. Komentaminen riittää lopettamaan alkavat riidat, eikä meidän tarvitse ikinä stressata, että jonkun koirat eivät tulisi toimeen. Toistensa lisäksi koirat ovat sitten tietenkin tuttuja myös kaikkien ihmisten kanssa, ja se on meille tosi tärkeää, koska jos meidän Volde joutuisi uuteen kotiin, niin se koti olisi joku meidän sukulaisista, joka on hänelle jo tuttu, ja jonka kanssa Volde varmasti viihtyisi. Ja vaikka olisi ihan kamalaa joutua luopumaan koirasta, niin ainakin tiedetään, ettei ikinä joutuisi luopumaan kokonaan, vaan voitaisiin viettää Volden kanssa edelleen aikaa vaikka joka päivä. Olettaen, että ollaan hengissä. Koska muita skenaarioita en näe koirasta luopumiseen, ainoastaan kuolemantapaus, tai lasten vakava allergia voisi saada meidät harkitsemaan uutta kotia.

Mua kylmää aina vaan ihan hirveästi, kun näkee sivusilmällä Torissa ilmoituksen myynnissä olevasta koirasta. Tuntuu tosi pahalta ajatella, miltä siitä koirasta tuntuu, ja miettiä, mitä sille käy. Mun mielestä on vaan todella vastuuntunnotonta ilman painavia syitä päätyä tollaiseen tilanteeseen, jos se syy koirasta luopumiseen on sellainen, minkä olisi voinut huomioida aiemmin, ja jättää koiran hankkimatta. Tietenkin koirasta voi luopua myös oikeista syistä, ja se on monesti paras päätös, mutta silti mä toivoisin, että kaikki ihmiset miettisivät tätä tukiverkostoasiaa ennen koiran hankkimista. Se voi pelastaa monelta sydänsurulta.


24 Responses to “KENEN EI KANNATA HANKKIA KOIRAA”

  1. Katrii sanoo:

    Moikka, miten teillä koira jää yksinkotiin? Jääkö haukkumaan ja miten olette sitä treenanneet? :) Meillä vaikeuksia samanikäisen pennun kanssa yksinolon kanssa :(

  2. Olli sanoo:

    Kun olin nuorempi, eräs läheinen perheenjäseneni osti koiran lehti-ilmoituksesta (toria ei vielä tainnut olla). Koira oli dobermanni, josta luovuttiin lapsen allergian vuoksi. Mies joka koiran haki vakuutti perheen yhdellä puhelulla, kertoi olevansa kokenut koiranomistaja ja taitava kouluttaja. Oikeasti hän oli jatkuvasti vankilassa istuva nisti.

    Hän haki koiran ja heti ensimmäinen iltana hakkasi sen. Meno jatkui noin pari vuotta, yleensä hakkasi koiraa rautaputkella. Itse tiesin asiasta, mutta koska olin nuori ja peloissani ja itsekin saanut väkivallasta osani, en osannut enkä uskaltanut puuttua. Lopulta mies pakon edessä luopui koirasta.

    Tästä syystä en itse ikinä kevyin syin luovuttaisi koiraa vieraalle.

  3. Henna sanoo:

    ”mitään isoja riitoja ei ole, koska koirat on koulutettu hyvin” Mainittakoon, että koirien keskinäiset kemiat on sellaset mihin ihmiset pystyy vaikuttamaan erittäin vähän. Koulutus ei missään nimessä ole tae siitä että koira tulisi aina toimeen muitten kanssa, vaikka olisi hyvin koulutettu, sosiaalistettu yms. Monesti voi olla että koira tulee hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa vaikka 2vuotiaaksi ja sen jälkeen sietää vain vastakkaisen sukupuolen yksilöitä tai esim. vaan alistuvia yksilöitä. Outo olettamus sinulta. Mulla on ollut 4 koiraa, joista jokaisen kanssa kisattu agilityssä, tokossa ja käyty näyttelyissä. Hyvästä koulutuksesta ja meneistykkäistä toko urista huolimatta 2/4 ei tykkää lauman ulkopuolisista koirista ollenkaan, vaikka ovatkin ” koirasosiaalista rotua”.
    Hienoa kuitenkin, että olette miettineet kunnolla kaiken mahdollisen ennen koiran ottamista. Koirat on ehdottomasti perheenjäseniä siinä missä muutkin <3

    • Emilia Huttunen Emilia Huttunen sanoo:

      Ei tietenkään takaa, mutta hyvin koulutettu koira kuuntelee käskyjä ja lopettaa rähinöimisen ilman, että kukaan menettää samalla sormia :)

      • E sanoo:

        Tämä! Mulla myöskin näyttelyissä kisaava, tokoa ja rallytokoa harrastava, eli siis perusteellisesti koulutettu koira, joka ei kuitenkaan tule vieraiden koirien kanssa juttuun. Bull-tyyppisillä koirilla tämä ”kuuluu asiaan” ja se pitää hyväksyä tälläisen rodun valitessaan, mutta ihmisten ennakkoluulot ja ajatukset huonosti koulutetusta koirasta harmittavat. Ja tämän tyyppisen koiran kanssa rähinän keskeyttämistä käskystä kun ei voi harjoitella, vaan niitä tilanteita vältetään viimeiseen saakka.

  4. xod sanoo:

    Olen vähän eri mieltä tuosta tukiverkostosta. Itselläni ei sellaista ole, vaikka koira onkin. Koira on ollut mulla reilu 5v ja en tosiaan ole saanut sitä mihinkään hoitoon ikinä. En ole päässyt lomalle (ilman koiraa) tai viettämään iltaa ulos pitkän kaavan mukaan. Mutta sen olen hyväksynyt silloin kun koiran otin. Silti ei kaduta, vaan koirani on paras ystäväni ja parantaa jokaista päivääni, ja on auttanut minut pois pahimmasta masennuksesta.
    Syksyllä lähden viikon lomalle ulkomaille, ja silloin joudun antamaan koiran tuntemattomalle hoitoon. Koska muuta vaihtoehtoa ei ole, mutta sallin itselleni kuitenkin nyt tämän yhden kunnon ulkomaan matkan viiteen vuoteen.

  5. Katariina sanoo:

    Tää uus postaustahti on ihan paras!

  6. Heidi K sanoo:

    Pisti silmään kommenttisi ettet voi käsittää ihmisiä jotka vievät koiransa koirahoitolaan. Niillä ihmisillä ei taida olla niin hyvä tilanne tukiverkoston kanssa kuin teillä, tiedän mistä puhun. Meilläkin tulossa pian lomamatka, muttei kukaan läheinen vain yksinkertaisesti voi ottaa koiraamme hoitoonsa, jää vaihtoehdoiksi jäädä kotiin tai viedä koirahoitolaan. Meidän 5v jackrusseli on elämänsä aikana ollut varmaa viisi-kuusi kertaa koirahoitolassa eikä ole saanut mitään traumoja. Mieluummin vien koirani hoitolaan, jossa ammattitaitoiset hoitajat pitävät siitä huolta ja onpa meidän koira tullut jo tutuksi eräässä hoitolassa kun viemme sen aina samaan paikkaan kun tarvitsemme hoitoa :)

  7. Inka sanoo:

    Hyviä ajatuksia, mutta koirahoitolakysymyksestä on pakko sanoa, että niitä on hurjan monenlaisia eikä koiran ottamisen edellytyksenä mun mielestä pidä olla se, että läheisten on pakko olla niitä, jotka koirat hoitavat esim. lomareissujen ajan. Meidän koira esimerkiksi on ollut jo monena vuonna muutaman päivän hoidossa pienessä koirahoitolassa, jossa sisäkoirat saavat olla lenkkejä ja muita ulkoiluja lukuunottamatta sisällä. Ennen hoitoonjättämistä koirien hoitajan kanssa käydään tarkasti läpi millainen koira on, millä tavalla sitä normaalisti hoidetaan ja mahdolliset ”erityistarpeet”. Tällaiselle asiantuntevalle ja hyvin koirat hoitavalle ammattilaiselle ei minua ainakaan huoleta koiraa jättää, koska se ei siitä kärsi. :)

  8. -A sanoo:

    Pakko myös kommentoida tuota koirahoitola asiaa.. Muuten allekirjoitan tästä postauksesta kaiken, paitsi koirahoitolan. Maailmassa on surullisen paljon ihmisiä, joilla ei ole iso perhettä ja tukiverkostoa. Mun mielestä olisi ihan kohtuutonta ajatella, että ’hei et sä voi ottaa koiraa, kun sulla ei oo sitä tukiverkostoa ja saatat joutua käyttämään koirahoitoloiden palveluita.’ Ja sitä paitsi tukiverkostokaan ei takaa koiralle hoitopaikkaa, koska ihmisillä erilaisia elämäntilanteita ja kaikki ei pidä eläimistä.

  9. Mk sanoo:

    Oletteko suunnitelleet kuka hoitaa Voldea, kun on teidän häät, vai tuleeko se mukaan juhliin? :) meillä myös häät kesällä ja asia on ratkaisematta. Kaikki sukulaiset ja tutut kun on häissä :( en haluaisi miettiä myöskään koira hoitolaa, ja koko iltaa ei tietenkään pärjää yksin. Ja yöksi ei tulla edes kotiin.

  10. z sanoo:

    Muutaman muunkin kirjoittajan lailla minunkin huomion herätti tuo aika voimakkaan tuomitseva sävy hoitolan käyttäjiä kohtaan. Tuli myös vähän paha mieli, koska omat lemmikit (kissoja) ovat hoitolassa olleet joitakin kertoja. Sitten mietin, että ehkä tuo kannanotto tukiverkkojen suhteen on aika ymmärrettävää sellaiselta, jolla ne tukiverkot on kunnossa ja itsestäänselvyys. Kaikilla ihmisillä ei ole kuitenkaan sisaruksia (esim. minä ainoa lapsi), vanhempia (asuvat kaukana, allergisia) tai isovanhempia (kuolleet), joiden apuun voisi luottaa. Mielestäni on ihan kohtuuton ajatus, että yksinäinen ihminen ei saisi seurakseen edes lemmikkiä ottaa sen takia, että mahdollisessa erikoistilanteessa joutuisi turvautumaan hoitolan palveluihin. Aina ei asioita pysty järjestämään ns. täydellisesti ja vaikka hoitoloiden olot eivät kotia vastaakaan, niin lemmikit ovat siellä turvassa ammattitaitoisen henkilökunnan käsissä.

    • Hanna sanoo:

      Samaa mieltä! Meillä myös tilanne se, että nykyisessä kotikaupungissani ei ole lähipiirissä ketään, kenelle voisi koiran viedä hoitoon tilanteen tullen, omat vanhemmat voisivat kyllä hoitaa mutta asuvat monen sadan kilometrin päässä. Itse myös eläinalalla opiskelleena jopa mieluummin vien oman koiran tutulle ammattilaiselle hoitoon, kuin tuttavalle joka ei välttämättä ole koirien kanssa tottunut olemaan.. Ehkä tilanne olisi eri jos koira olisi pieni sylikoira :D Koirat ovat sopeutuvaisia ja tuttuun hoitopaikkaan meneminen, uudet hajut ja mahdolliset koirakaverit voivat olla myös koiralle omalla tavallaan lomaa :) Ainakin meidän kohdalla näin, ja voi tosiaan itse olla hyvillä mielin kun koira on osaavissa käsissä.

  11. Maria sanoo:

    Kauhistelet koiraryhmien toisiaan tuomisevia ihmisiä mutta loppupostauksessa jo itse olet tuomitsemassa tietynlaisia valintoja ja kertomassa mikä on väärä ja mikä oikea tapa.
    Oon samaa mieltä että tukiverkostosta on hyötyä niin koiran omistamisessa mutta menee jo hiukan yli että täytyisi miettiä kuka ottaisi meidän koiran jos molemmat puolison kanssa satuttais kuolemaan. :D ehkä se on jo vähän pirujen maalaamista seinälle eikä järkevää varautumista. Musta vaatimuksena koiran hankkimiselle ei voi olla ihan kuitenkaan se, että lähipiirissä on joku joka varmasti pystyis ottamaan sen jos joudut luopumaan siitä joskus. Ei kaikenlaisiin katastrofeihin voi tai tarvi yrittää varautua, ainakin itse lähden siitä, että koirani pystyn loppuun asti hoitaa.

  12. TJ sanoo:

    Jos koirasta pitäisi luopua, minusta ensimmäinen vaihtoehto kaikille pitäisi olla koiran kasvattaja. Jos siis kyseessä oikea vastuullinen kasvattaja eikä ilmaiseksi navetan perältä pentuja jakava tai pentutehtailija tms. Kasvattaja sitten etsii itse koiralle uuden sopivamman omistajan. Inhottaa ihmiset, jotka ottaa pennun ja kuukauden parin päästä pistää kiertoon ilman mitään yhteydenottoa kasvattajaan. Vanhemman koiran kanssa voi toki olla jo vaikeampi palauttaa kasvattajalle, jos tämä on esim lopettanut toiminnan, muuttanut tai ei vain voi ottaa koiraa vastuulleen.

    • jasmin sanoo:

      Juuri näin! Vastuuntuntoinen kasvattaja tarjoaa tukensa koko koiran elämän ajaksi ja varmasti toivoo yhteydenpitoa ja konsultaatiota myös ongelma- ja kodinvaihtotilanteista. Itse olen aina tehnyt kaikille selväksi, että jos satun kuolemaanennen koiraani, toivon sen palautuvan kasvattajalle, joka osaa sille etsiä uuden vastuullisen kodin, ja tämä on varmasti myös jokaisen kunnollisen kasvattajan toive.

  13. Jane sanoo:

    Minuakin pisti silmään tuo kommentti koirahoitolasta. Vien oman koirani aina koirahoitolaan kun lähden yli viikonlopun mittasille reissuille ja hän RAKASTAA olla hoitolassa. Häntä vitkaa vimmatusti ja ilon vingahduksia pääsee kun saavumme koirahoitolan pihaan :) Ja kyllä, tiedän että ne ovat merkkejä innokkuudesta ja iloisuudesta. Hän rakastaa hoitolan työntekijöitä ja sitä, että tapaa monia kymmeniä koirakavereita.

    Harmi ettet käsitä minunlaisia ihmisiä, mutta koirani nauttii hoitolassa olosta ja minä saan olla levollisin mielin koska tiedän että ammattilaiset hoivaavat häntä siellä :)

  14. J sanoo:

    Minun entinen kollegani on nykyisin koirahoitolayrittäjä. Heidän puitteet on niin mahtavat ja jokainen hoidokki saa tarvitsemaansa asiantuntevaa hoitoa, pitkiä lenkkejä, ulkoilua, trimmauspalvelujakin on tarjolla. Ja muitakin lemmikkejä voi viedä hoitoon.
    Ei kaikki hoitolat ole mitään kammottavia paikkoja, asioista kannattaa ottaa selvää, ennen tuomitsemista. :)

  15. omena sanoo:

    Mielestäni vastaavat epäkohdat pätevät myös muiden lemmikkien kohdalla. Kun se eläin ei tosiaan ole mitään kertakäyttökamaa, jonka voi hylätä, jos siihen kyllästyy. Vaan se on inhimillinen ja tunteva, jota täytyy kohdella hyvin. Se on ihmisen velvollisuus. Mielestäni esim akvaariokalat eivät ole muita eläimiä ”huonompia” että ne voisi vaan vetää pöntöstä alas elävinä. Tosin mielestäni onhan se parempi käyttää (koira)hoitolan palveluja kuin jättää eläin pitkäksi aikaa yksin kotiin. Joten siltä osin en ole samaa mieltä.

  16. Petra sanoo:

    Moi! Olen ihan samaa mieltä noista koiraryhmistä, koiranomistajia on yhtä monenlaisia kuin ihmisiä ylipäätään…

    Mutta tuli mieleen tuosta koirasta luopumisesta. Oletan, että olet tehnyt Kennelliiton virallisen kauppakirjan Volden ostaessasi. Siinä lukee oletuksena, että koirasta luovuttaessa osto-oikeus on kasvattajalla. Tietenkin, jos et virallisesti vaihtaisi omistajaa, tilanne voisi olla toinen. Ja toki ymmärtävän kasvattajan kanssa voisi hyvin saada sovittua kotijärjestelyt sukulaisten luo. Ostosopimusta on myös voitu muokata niin, ettei osto-oikeus säily kasvattajalla. Ajattelin silti mainita asian, jos et ole ottanut sitä vielä huomioon. :)

  17. Saida sanoo:

    Sama iski minulle silmään kun monelle muullekkin. Eli itse et pidä siitä kun ihmiset tuomitsevat ja sitten perään sanot, ettei koiraa saisi viedä hoitoon. Kyllähän lapsiakin viedään joka päivä hoitoon, miksei sitten koiraa voisi viedä tuttuun ja luotettavaan hoitolaan? Muuten allekirjoitan tekstisi. Ihmiset ottavat liian heppoisin perustein lemmikkejä ja niiden hankkimiseen voisi olla vaikka lyhyt pakollinen kurssi missä kerrottaisiin ko. lemmikkin vaatimuksista yms. Eläinklinikalla työskennellessä olen nähnyt jos minkälaista tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä mikä saa kyllä todella raivon partaalle. Ja aivan yleisesti hyväksytty, mutta minusta todella paha tilanne on, että koira viettää joka arkipäivä ainakin sen 8 tuntia yksin kotona. Koira on kuitenkin laumaeläin ja jokapäiväinen yksinäisyys on sille valtava stressi. Tälläisille ihmisille suosittelisin enemmänkin kissaa.

  18. Ee sanoo:

    ”Miten kukaan voi laittaa lasta päiväkotiin”.. vähän musta sama asia toi hoitolajuttu… eihän se päiväkoti ole lapsille paha paikka, ei myöskään hyvä huolella valittu, koiralle tuttu hoitola.. muuten asiaaa ja samaa mieltä!

Kommentoi