VUOROTYÖLÄISEN TULEVA VAIMO

27.03.2018

Silloin, kun Ava oli pieni, oli meidän arki aika helppoa. Tietyllä tapaa, sillä talous oli hankalaa, mutta ainakin meillä oli paljon aikaa toisillemme. Minä olin 19 -vuotias, Topias 22 -vuotias, ja juuri Avan syntyessä hänen työpaikallaan aloitettiin isot lomautukset. Avan syntyessä Topias teki tuplavuoroja, koska tiesi, että sen hetkisen tilauksen loputtua hommia ei enää olisi tarpeeksi, ja pian hän sitten jäi tekemään 2 päiväistä työviikkoa. Oltiin siis yhdessä 5 päivää viikosta, ja ei ollut ikinä kiirettä mihinkään. Lomautusten takia Topias alkoi opiskella iltaisin uutta tutkintoa, joten se kiristi sitten myöhemmin meidän tahtia, mutta tähän arkeen verrattuna meno oli leppoisaa.

Nompun syntyessä lomautukset olivat vihdoin loppuneet, ja Topias teki normaalia työviikkoa, 7-15.30. Ajattelin silloin, että kylläpä Topias menee aikaisin töihin, ja välillä päivät ilman sitä omaa kultaa tuntuivat aika pitkiltä, kun vauvalla oli koliikki, ja samalla piti huolehtia 2 -vuotiaasta. Nyt tosin tuo työ tuntuu aika helpolta.

Pari vuotta sitten Topiaksen työpaikalla oli taas alkamassa lomautukset ja Topias päätti, ettei jaksa enää sitä pelleilyä, joten hyvästi vakkaripaikka ja Artekin henkilökunta-alennus, Topias päätti ottaa lopputilin ja sai heti uuden työpaikan. Pari työpaikkaa myöhemmin Topias löysi työn, josta hän oikeasti piti, ja nyt hän on ollut pian pari vuotta ensimmäistä kertaa vuorotyössä.

Kuva: Pasi Leino

Ensin lomautusarkeen ja sitten tasaiseen työviikkoon tottuneena oli tosi vaikea totutella elämään vuorotyöläisen kanssa. Hävettää myöntää, että ehkä suurin ongelmamme oli alkuun se, että koska myös äitini oli vaihtanut vuorotyöhön, meillä ei yhtäkkiä ollutkaan aina vapaata helppoa lapsenvahtia. Ja koska minä aloitin koulun juuri samaa aikaa, kun Topias aloitti vuorotyön, oli alku aika hankalaa, koska OPISKELIJABILEET. Halusin saada kaiken irti opiskelija-arjesta, ja välillä otti ihan sikana päähän joutua joka toinen viikko sanomaan, että en pääse, Topiaksella on iltavuoro. Topias siis kirjaimellisesti laittoi mulle tekstarin kesken ensimmäisen koulupäivän, että sain juuri uuden duunin ja se on vuorotyö, aloitan huomenna. Topias saikin sieltä sitten myöhemmin vakkaripaikan, joten ajatukseen vuorotyöstä oli pakko tottua.

On kyllä ollut tosi iso muutos, kun ennen tiesin Topiaksen kalenterin ulkoa, ja nyt sitten taas se muuttuu koko ajan, eikä ikinä uskalla sopia mitään, kun on niin paljon muuttujia. Topias tekee 4-14 ja 13-22 vuoroja, mutta esim tänään hän meni neljäksi ja tulee kymmenen jälkeen, ehkä, jollei joudu jäämään. Ja edellispäivänä hän meni puoli kolmeksi, viime torstaina hän tuli myöhään iltavuoron jälkeen kotiin, nukkui alle kolme tuntia ja lähti tekemään tuplavuoron. Näitä muutoksia ja superpitkiä vuoroja tulee ihan koko ajan, joten ollaan jouduttu pyytämään paljon apua lasten kanssa, jos mun koulu tai työt menee päällekkäin. Onneksi meillä on paljon ihanaa sukua apuna.

Välillä on vähän yksinäistä, mutta me ollaan saatu tämä arki toimimaan aika hyvin. Eilen kun Topias nousi kahdelta aamuyöllä lähtemään töihin, minä olin vielä ylhäällä tekemässä töitä. Meillä on tosi erilaiset vuorokausirytmit, mutta jotenkin me saadaan ne toimimaan, ja on ihan kiva nähdä Topiasta yöllä töihin lähtiessä, kun oon tällainen kukkuja. Topias herää aina aikaisin ja menee aikaisin nukkumaan, ja mä sitten taas valvon tosi myöhään, ja nukun pitkään. Oikeastaan ainoa juttu, mikä määrää tällä hetkellä Topiaksen työn lisäksi meidän rytmiä on lasten vieminen hoitoon, koska teen täysin kotoa käsin töitä, silloin kun en ole studiolla. Ja en ole siellä ollut tänä vuonna kuin kerran, koska olen ollut sairaana. Sairastaessani koulu ehti loppua, ja nyt yritän vain saada rästihommia tehtyä kotoa käsin.

En olisi osannut vielä pari vuotta sitten kuvitellakaan pystyväni tällaiseen arkeen. Ja arvostan Topiasta ihan hirveästi, koska musta ei ikinä olisi tuollaisiin työvuoroihin! Mutta hänelle se tuntuu sopivan, ja tuntuu hyvältä nähdä, että hän on tuolla työpaikassa paljon onnellisempi kuin siellä vanhassa. Topias on onneksi aika joustava vuorokausirytminsä kanssa, ja pystyy nukahtamaan melkein käskystä, eikä hänen rytminsä mene sekaisin päiväunista. Kun taas mun on pakko saada nukkua pitkään, että jaksan, ja jos otan päikkärit niin menen vain ihan sekaisin. Usein myös unohdan kokonaan nukkua ja vedän allnightereita, ja nukun sitten seuraavana yönä pitkät unet ja jaksan taas. Tuntuu hassulta miettiä, kuinka tasainen rytmi meillä ennen olikaan, ja välillä tekisi mieli valittaa tästä tämänhetkisestä tilanteesta, mutta sitten kun mietin asiaa, ei tässä ole mitään valitettavaa. Toki me ollaan välillä tosi väsyneitä, mutta aika tyytyväisiä ja onnellisia, ja saadaan olla iloisia siitä, että voidaan tehdä työtä, mistä nautitaan. Olen tosin vähän kateellinen siitä, että Topias tekee fyysistä työtä ja johtaa mua laihdutetuissa kiloissa huolella, ihan ilman ylimääräistä panostusta. Eilen kun verrattiin meidän askelmittareita, Topias oli ottanut taas joitain kymmeniätuhansia askelia, ja minä alle 100. Ihan jo tämän takia aloin miettiä, että ehkä pitäisi vuokrata työhuone jostain :D

Löytyykö blogin lukijoista muita vuorotyöläisten puolisoja, vaikka itse ei ole vuorotyössä? Miten teidän arki on saatu toimimaan, ehdittekö nähdä toisianne tarpeeksi?


13 Responses to “VUOROTYÖLÄISEN TULEVA VAIMO”

  1. lady sanoo:

    Täällä yksi vuorotyöläisen puoliso! Mies tekee 12 h vuoroja ja työmatkaa vielä tunti kumpaankin suuntaan. Vapaat on toisaalta pitkät pitkien työpäivien takia. Välillä sitä voidaan olla pari päivää näkemättä, mutta yksinoloon tottuu kyllä. En siitä edelleenkään pidä, mutta osaa sitten arvostaa yhteistä aikaa enemmän.

  2. Jenna sanoo:

    Moikka!
    Meillä mies teki ennen vuoroviikoin aamu- ja iltavuoroja (7-15/15-23). Siinä oli jo omat haasteensa varsinkin iltaviikkoina, kun itselläkin oli ”töitä” muutamana iltana viikossa. Kiitos isovanhempien, siitä aikakaudesta selvittiin!
    Sitten mies aloitti opiskelut arki-iltaisin & lauantaisin ja joutui vaihtamaan yövuoroon töihin. Ne olivat kyllä elämäni pisimmät kolme vuotta! Vielä, kun saatiin siinä samassa rytäkässä vielä kolmas lapsikin :D Toki siinä taas helpotti se, että ei tarvinnut itse käydä töissä.. Mutta ei meillä liikaa yhteistä aikaa tuolloin ollut!
    Nyt opiskelut ohi ja miehellä ”kasista neljään” työ, luksusta!

  3. Siiri sanoo:

    Miten teidän koulu loppuu näin aikaisin?

  4. mt sanoo:

    Meillä mies opiskelee ja tekee töitä sen lisäksi. Työpäivät voivat olla ihan mitä tahansa aina yöstä aikaiseen aamuun ja neljästä tunnista kahdeksaan. Siihen päälle koulu ja mahdolliset harjoittelut, niin itselle taas tuollainen ennakoitava aikataulu kuulostaa todella helpolta :D Itse käyn kokopäivätyössä ja teen töitä vaihteleviin aikoihin. Pyritään tekemään toisillemme aikaa aina kun siihen on mahdollisuus, joskus se on useampi ilta viikossa, joskus ei yhtäkään :) Tämän jaksaa kun tietää, että miehen valmistuminen koulusta on pian edessä ja sitten aikataulut tasaantuvat, vuorotyö hänelle toki siltikin jää.

  5. Jutta sanoo:

    Täällä yksi yrittäjän puoliso.. Töitä tehdään parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) muutama vuorokausi putkeen. Siinä ohella pitäisi myös omakotitaloa rakentaa :D Lisäksi omat työvuoroni ovat joko 8-15, 10-18 tai 15-21. Tosin tällä hetkellä olen vanhempainvapaalla meidän 4kk ikäisen esikoisen kanssa ja suoritan amk-tutkintoa. Ja yllättävän hyvin ollaan saatu arki sujumaan, toivotaan että aikataulut natsaa myös sitten syksyllä kun palaan töihin.

  6. Taru sanoo:

    Molemmat tehdään vuorotyötä. Toinen säännöllistä eli viikko iltaa ja viikko aamu jolloin vklp on vapaa mutta mulla on vaihtelevasti vuorot ja aina sunnuntai vapaa sekä yksi arkipäivä. Nyt olen tosin vaihtamassa työpaikkaa sellaiseksi että pääsen viimeistään klo 17 ja usein on viikonloppu vapaa mutta joskus lauantaina töitä. Yhdessä vaiheessa ei nähty kunnolla ja yhteinen aika oli vähissä mutta ei se meillä tarkoittanut katastrofia vaan sitten viikonloppuisin nautittiin toisistamme. Kaikkeen tottuu kyllä ja tulee uusi arki :)

  7. Annimma sanoo:

    Meillä on 4 lasta. 7,5,4 ja 1-vuotiaat. Vuorotyöstä ei oo kokemusta mutta reissutöistä senki edestä mies tekee pääasiassa niitä ja on viikot millon missäkin päin suomea. Välillä tekisi tämän naisen mieli käydä itsekkin kodin ulkopuolella työssä,mutta ollaan aateltu että mun on viisainta olla nyt lasten kanssa kotona. Kumminki miehen palkalla pärjätään ja tuntus pahalta viiä lapsia päiväkotiin kun isää näkevät vain viikonloppuisin ja sitten näkis äitiäki vaan iltasin jos menisin palkkatöihin että näillä mennään toistaseksi, onpahan vapaat viikonloput ainakin

  8. Hoitaja sanoo:

    Minä teen itse kolmivuorotyötä, eli aamu 7-15, ilta 13-21, ja yö 20.40-7.30. Tähän on tottunut, ei sitä puolisoa liikaa näe näiden vuorojen ansiosta.. kaikista inhottavinta vuorotyössä on se, että minulla on kuukaudessa vain kerran vapaa viikonloppu niin se harmittaa :( ja aina kun mies on töissä, arkena niin minulla on vapaa. Ja vuorotyössä sekin ärsyttää kun vapaita ei aina ole se kaksi, vaan yleensä vain yksi ja sitten taas töitä. Elämää eikä menoja pysty yhtään suunnittelemaan, vuorot on mitä sattuu ja niiden mukaan voi päiviään suunnitella! Kovasti kaipaisin päivätyötä, mutta varmaan sitten alan vaihto :)

  9. Essi sanoo:

    Hyvä postaus, osui itselle just sellaseen saumaan kun olen tätä asiaa miettinyt! Tuntuu ettei lähipiirissä ole hirveästi perheellisiä (tai lapsettomiakaan) vuorotyöläisiä ja sen erityislaatuisuutta ”ei ymmärretä”. Meillä molemmat on tehneet vuorotyötä yhtäaikaa tai eriaikoihin. Nyt olen kotona vauvan ja eskarilaisen kanssa ja mies keskimäärin 63h töissä joka viikko +työmatkat 1-2h. Väsyneitä ollaan, mutta on tilanteessa hyviäkin puolia. Meillä ei ole vahvaa tukiverkostoa lähellä, joten aika yksinäistä arjenpyörittämistä tämä on.. rispektit vain kaikille yksinhuoltajille!

    Hauska muuten tuo sinun opiskelija-arki-bile asia. Olen ollut itse ammattikorkeakouluopiskelija 1,5v lapsen kanssa… en samalla lailla kaivannut biletystä elämääni, vaikka koen /koin olevani menevä ihminen ja olin 20v. Itse teimme miehen kanssa tietoisen päätöksen muuttaa minun opiskelujen perässä kauas tukiverkostosta ja miehen ottaa niitä töitä mitä aluksi sai, joten todellakin piti jättää monet kemut väliin kun ei ollut lapsenvahtia..

    Oletteko te ikinä asuneet lasten kanssa kaukana lasten isovanhemmista tai muista sukulaisista? Haluaisitko valottaa periaatteitasi lastenhoitajiin, missä iässä yötä poissa tms? Minun ei ole tarkoitus kritisoida! Vaan on mielenkiintoista kuulla eri lähestymistapoja näihin asiohin, saa samalla perspektiiviä omiin ajatuksiin. Itse olen kokenut saavani sanatonta kritiikkiä lapsen hoitoon jättämisestä (usein muilta vanhemmilta tai opiskeluaikana lapsettomilta opiskelukavereiltani), jos lapsi oli hoidossa tai isällään(!!!??) . Ensimmäisen kerran olin yli 12h poissa hänen luotaan, kun hän oli 1v 8kk…

    Mutta tsemppiä teidän vuorotyöarkeen! Se palkitsee joskus! Toivottavasti Topiaksella on vähän pidempiä vapaita, lomia , lisiä ja hyvä työilmapiiri ja työnkuva, ne vaikuttaa koko perheeseen! :)

  10. Nimetön sanoo:

    Mies on töissä palokunnassa, missä työvuoro aina kerrallaan sen 24 tuntia. Töitä tehdään tietysti myös juhlapyhinä, kuten jouluna, jolloin maa muuten tuntuu lähes pysähtyvän.
    Työvuorot ovat tasaisesti Neljän päivän ”sykleissä” (yksi työvuoro ja kolme vapaata), kuukauteen osuu näin aina yksi vapaa viikonloppu.
    Olen jo niin tottunut tähän, ettei muuten kai osattaisi edes elää ;)

  11. opri sanoo:

    Moikka emili. Oot mun lempi bloggaja. Toivd postauksni oli että miettisit asiaa kun isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset. Meillä 2 paappaa alkkiksia ja 2 mommaa katkeroituneita ja ilkeitä suosivat toettyjä lapsia. Onko oikeus katkaitsa välit? Synttäreillekkään eivät ole 10 vuoden aikana päässeet kun yhden kerran. Olkaan saatu elämä rullaan ilman apua enkä koe katkerutta. Mietin vaan onko liian julmaa katkaista välit kokonaan? Olisi kiva jos toisit aisialle näkyvyyttä ja ehkä joku muuttaisi käytöstä ja miettisi miksi jotkut ei vaaan voi tehdä enempää lapsia kun ei ole tukiverkkoa. Kiitos jos vaivaudut <3

  12. Taiga sanoo:

    Moi! Kiva postaus, ja kiva kun oot kirjotellut taas aktiivisemmin. :) Jäin miettimään tuota loppua, jossa kerrot sun ja Topiaksen askelmittareiden tuloksista. Kuka on lenkittänyt Volden jos Topias on ollut pitkän päivän töissä ja sulla mittarissa alle 100 askelta? Muutenkin olisi kiva kuulla teidän rutiineista koiran kanssa, perusjutuista mitä Volden kanssa puuhaatte ja onko tullut jotain positiivisia tai negatiivisia yllätyksiä koira-arjessa. :) Kivaa pääsiäistä teille ja kiitos jo etukäteen vastauksesta!

Kommentoi