BLOGI JA VALOKUVAT – 2012 VS NYT

04.03.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen kanssa.

ARJEN HETKIÄ

Bloggaaminen ja valokuvaus on molemmat asioita, jotka ovat olleet mulla paljon pohdinnassa viime aikoina, kun en sairastelultani ole päässyt keskittymään kumpaankaan. Nyt sain kuitenkin hyvän syyn sukeltaa nauramaan ja ehkä vähän itkemään omia valokuvia, sillä tässä Olympuksen yhteistyössä bloggaajat haastettiin kaivamaan arkistojen aarteet ja pohtimaan blogin valokuvien kehittymistä alkuajoista tähän päivään. Tämän blogin olen aloittanut 2011, mutta tähän postaukseen kaivoin nyt kuvia vuodelta 2012, jolloin aloin enemmän käyttää järkkäriä puhelimen sijaan.

Valokuvat ovat luonnollisesti iso osa bloggaamista, mutta vielä vuonna 2012 hyvien blogikuvien kriteerit olivat aika erilaiset. Blogien valokuvat ovat hypänneet järjettömän hypyn ylöspäin, ja näitä vanhoja kuvia ei tänä päivänä voisi kuvitellakaan laittavansa blogiin. Paitsi, että tässä niitä nyt tulee roppakaupalla! Pois ovat jääneet peiliselfiet, ja tilalle on tullut huolella pohdittuja kuvia eri aiheista.

Yksi isoimmista kuvausaiheista etenkin blogin alkuaikoina oli kaikki tällaiset arkiset hetket. Ne on mulle edelleen tärkeitä, mutta tämä on sellainen kuvausaihe, että kun sillon äitiyslomalla tuli koko ajan kuvattua kameralla, niin nykyään kuvaan enemmän kotona ihan vaan puhelimella, ja blogissa näkyykin nykyisten trendien vastaisesti edelleen paljon puhelinkuvia. Mulle on alusta asti ollut tärkeää pitää blogissa sellainen rento ote, että pystyn julkaisemaan matalallakin kynnyksellä juuri sellaista sisältöä, mitä milloinkin tekee mieli tehdä, ja pitää sellaisen tietyn realismin tässä hommassa, ja mulla siihen realismiin kuuluu epätäydellisyys. Julkaisen mielelläni kuvia myös sekasorrosta, tai sitten juurikin kauniista hetkistä, jotka on ikuistettu huonommalla laadulla.

Vaikka nautin sen juuri täydellisen kuvan saamisesta, niin mun mielestä sitä ei kuitenkaan aina vaadita. Arkirealismi on tärkeä osa mun blogi-identiteettiä.

ASUKUVAT

Voi näitä 2012 asukuvia, en kestä! :D Jos ei ollut kuvaajaa käsillä. niin kuvat otettiin peilin kautta puhelimella, ja silloinkin, kun sain Topiaksen suostuteltua kuvaamaan, ei kiinnitetty mitään huomiota valaistukseen tai taustaan. Nykyään en ikinä ottaisi asukuvia sisällä huonossa valossa ja järkyttävällä taustalla. Tulee ihan semisti sellainen mitä hittoa olen ajatellut -olo, kun katsoo näitä kuvia. Mun mielestä nämä uudet asukuvat erottuvat kyllä aika helposti 6 vuoden takaisista.

OMA KOTI KULLAN KALLIS

Apua mikä upea sisustuskuva! Voitteko kuvitella, että tänä päivänä joku bloggaaja jakaisi selvästi kotona pimeässä salamalla otettuja sisustuskuvia, joissa ei edes ole mitään sisustusta, vaan täysin yhteenkuulumattomia huonekaluja? Ei. Eieieieiei. Olen kyllä tyytyväinen siihen, että makuni on muuttunut aika paljon, vaikka en vieläkään ole mikään erityisen innokas sisustaja, vaan mieluummin käytän pennini muihin kohteisiin.

TOPIAS BLOGISSA

Topias on tietty pitkään ollut myös osa blogin valokuvia. Alkuun Topiasta ei kuvissa näkynyt, ja nimeäkään en kertonut, vaan hän oli täällä vain T. Myöhemmin alkoi kuitenkin Topiaksen naamaa näkyä aina silloin tällöin, ja suuri osa blogin kuvista oli tietenkin Topiaksen ottamia. Alkuun vielä viihdyin paremmin kameran edessä, mutta nykyään mieluummin vain otan itse muista kuvia. Topiaksestakin saa nykyään ihan kivojakin kuvia välillä, kun taas tuolta alkuajoilta ei kyllä löydy mitään järkevää. Myös meidän yhteiskuvat ovat muuttuneet aika paljon, kuten alta näette!

RUOKAA JA JUHLIA

Näitä vanhoista postauksista löytyviä ruokakuvia saa kyllä myös hihitellä, kun nykyään ei tulisi mieleenkään laittaa mokomia näytille. Ruokakuvien kehittyminen varmastikin johtuu isosti siitä, että tässä vuosien varrella blogit ovat kaupallistuneet ja elintarvikkeet ovat tietty iso osa sisältömarkkinointia, jolloin on tullut kysyntää laadukkaille ruokakuville. Ruokakuvaus on mulle oikeasti tosi uusi genre, enkä vieläkään hallitse sitä. Ihailen aina monien bloggaajien ruokakuvia, ja toivon, että itsekin joku päivä vielä opin hyödyntämään tätä osa-aluetta!

Avan synttärit 2012 ja Nompun synttärit 2017 ovat myös keränneet aika erilaista kuvamateriaalia muistoihin. 2012 ei näköjään ollut niin tarkkaa esim kuvan tärähtämisen tai väärään kohteeseen tarkentamisen kanssa, haha!

RAKKAAT LEMMIKIT

Mua vähän harmittaa, kun mulla ei ole meidän edesmenneestä Ompusta mitään hienoja kuvia, mutta kun ei sitä silloin vielä osannut kuvata. Onneksi tässä vuosien varrella taidot ovat kehittyneet, niin Voldesta on kyllä sitten paljon ihania kuvia muistona, kun hänestä joskus aika jättää.

LASTEN ASUKUVIA

Oih ja voih. Lasten asukuvien kanssa on kyllä menty aika samalla linjalla omien asukuvien kanssa! Ja siinä missä nykyään tulee kuvattua vain oikeita asuja, ennen tehtiin sitä, että puettiin peräkkäin monta erilaista asua ja otettiin niistä kaikista kotona jossain samassa kohdassa kuvat. Ava 1v tuskin on lähtenyt mihinkään farkuissa, t-paidassa ja karvalakissa.

ULKOILUA

Ulkona kuvaaminen on ihan parasta, kun on valoa. Ja etenkin sitten, kun tulee lunta! Siinä on mahikset saada paljon ihania kuvia, ja yritys on ollut kova myös vuonna 2012, mutta toteutus on ollut heikohko. Tuolloin olen myös vielä ollut itse lähinnä kameran edessä, kun taas tämän vuoden kuvissa pysyttelen yleensä kameran takana, ja joskus harvoin luovutan OM-D E-M1:seni jollekin muulle, jotta minutkin ikuistetaan johonkin mukaan. Oman kehityksen kyllä huomaa siinä, miten on oppinut muokkaamaan kameran asetuksia ja hyödyntämään ympäristöä, kun näissä talvisissa kuvissa on sama sää, mutta kuvat näyttävät aivan erilaisilta. Ja toki myös kalusto on parantunut huomattavasti tässä välissä. Kaikki postauksen ”uudet” kuvat on otettu Olympuksen OM-D -sarjan kameroilla, ja Olympukseen siirryttyäni 2014 alkuvuodesta valokuvani lähtivät kehittymään vauhdilla.

SIIRTYMINEN KAMERAN TAAKSE

Ennen blogin aloittamista en ollut ikinä oikeastaan valokuvannut Galleriamatskuja enempää, ja koska bloggaamisen aloittaessani tärkeintä oli kirjoittaminen, ei alkuun vielä kuvaaminen kauheasti kiinnostanutkaan. Blogin kasvaessa aloin kuitenkin kiinnittää koko ajan enemmän huomiota kuviin, ja jossain kohtaa sitten heräsi kiinnostus oikeasti opetella vähän käyttämään sitä kameraa, muutenkin kuin automaattiasetuksilla. Pikkuhiljaa kiinnostus valokuvaamiseen kasvoi enemmän ja enemmän, ja aloin kuvaamaan enemmän muita ihmisiä pyynnöstä, ja tänä päivänä kuvaankin sitten enemmän ihan vieraita ihmisiä, kuin edes omia lapsia. Mulla ei ole vieläkään mitään koulutusta kuvaamisen saralta, mutta kiinnostaisi hirveästi oppia lisää, koska haluan kovasti kehittää omia taitoja eteenpäin. Visiota on, mutta aina ei taidot riitä kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. Nautin kuitenkin kuvaamisesta hirveästi, ja etenkin newborn- ja boudoirkuvat ovat viime vuodesta asti olleet sydäntä lähellä.

Nykyään mua saakin kameran eteen aika harvoin, kun olen tajunnut, että paikkani on ehdottomasti kameran takana. Rakastan kuvata muita ihmisiä, koska se aito ilo kuvat nähdessä on vaan jotain ihan parasta. Perustin yrityksen viime keväänä ja aloin tehdä enemmän kuvauskeikkaa, mutta valitettavasti en vain koulun ja kaiken keskellä ehdi tehdä niin paljon kuin kysyntää olisi. Lisäksi mua vaivaa vieläkin ihan hirveä huijarisyndrooma, ja tuntuu, että en minä mitään osaa, ja ei mun kuvista ole mihinkään. On tosi vaikea yrittää muistuttaa itseään, että tää ala on jatkuvaa opettelemista, ja tärkeintä on mennä oman fiiliksen mukaan, ja antaa armoa itselle. Tulen varmasti kehittymään jatkuvasti, ja huhu sanoo, että kukaan kuvaaja ei koskaan ole täysin tyytyväinen. En ole vielä uskaltanut edes päivittää nettisivujani, kun pelkään, että kuvistani ei ole mihinkään, mikä on ihan tyhmää, koska asiakkaat ovat aina olleet tosi tyytyväisiä. Musta vaan silti tuntuu, että olen vasta niin alussa tämän valokuvauksen kanssa, että ei pysty jotenkin arvostamaan itseään kuvaajana.

Mulle on tosi tärkeää, että valokuvaus pysyy mulle intohimona, ja myöskään sen takia en esimerkiksi ota ikinä kesälle joka viikonlopulle häitä, vaan pidän kalenterin tarpeeksi tyhjänä, että mulle ei kerry hirveää käsittelyjonoa. Valokuvaus ei tule varmastikaan olemaan ammattini sitten ”isona”, vaan se on jotain, mitä haluan tehdä päätyön sivussa ilman painetta taloudellisesta puolesta.

Välillä mua harmittaa aika paljonkin, että mulla ei ole omista lapsista esim mitään ihania vauvakuvia. Ei sitä silloin tajunnut, ja nyt tunnen pienen piston sydämessäni aina näitä ihania pieniä ihmisenalkuja kuvatessani. Sama juttu masukuvien kanssa!

OTA SEURAAVA ASKEL

Jos sinäkin haluat kehittyä valokuvaajana, siihen on nyt hyvä hetki, sillä Olympuksella on meneillään mahtava vaihtokampanja, jonka aikana saat uuden OM-D E-M10 Mark III -4K -kameran ostaessasi 300 euron hyvityksen vanhasta PEN -sarjan kamerastasi. Tai 150 euron hyvityksen mistä tahansa vanhasta kamerasta! OM-D -sarja on PEN:iin tottuneella loistava seuraava askel, ja antaa sinulle varaa kehittyä ja kasvaa kuvaajana.

Mulla on itselläni tällä hetkellä Olympuksen OM-D E-M1 ja sitten OM-D E-M10 Mark II varakamerana. Ennen kuin ostin tämän E-M1:seni, mulla oli OM-D E-M10, joka oli ensikosketukseni Olympukseen, ja rakastin sitä kameraa. Olympuksella tulee ihanalla tahdilla aina uutuuksia, ja kuvauskalustoa on tullutkin päivitettyä koko ajan pikkuhiljaa. Objektiivejakin alkaa löytyä jo aika kiva sarja, vaikka vielä on tarvetta uusillekin. Olympuksen kanssa on aina niin helppoa vaihtaa runkoa, kun objektiivit käyvät kaikkiin kameroihin, ja esimerkiksi juuri PEN:istä OM-D:hen vaihtaminen on tosi helppo juttu, kun ei tarvitse vaihtaa objektiiveja.

Tästä Olympuksen vaihtokampanjasta voit lukea lisää täällä Olympus Shopissa. Jos päädyt vaihtamaan toisesta merkistä Olympukseen, älä unohda tutustua Olympuksen huikeaan pidennettyyn takuuseen tuotteesi rekisteröidessäsi, ja superhelppoon huoltoon, jossa kamerasi haetaan suoraan kotiovelta fiksattavaksi!

 


5 Responses to “BLOGI JA VALOKUVAT – 2012 VS NYT”

  1. Mirkku sanoo:

    Hei apua, mulla on toi sama Seppälän yöpaita vuodelta nakki, onks se joskus ollut noin pinkki

  2. Miia sanoo:

    Tosi hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Kiitos :)

  3. Janina sanoo:

    Sun ottamat kuvat on kyllä hienoja!
    Mitä objektiivia käytät? :)

  4. Entisiä blogiaikoja kaivaten sanoo:

    Kuvien ammattimaisuudessa on kyllä todella valtava ero, mutta pidän aiemmista kuvista enemmän nimenomaan blogissa. Kuvistasi on mielestäni tullut liian ammattimaisia blogiin, niistä ei jotenkin saa sellaista kosketusta arkeen. Valitettavasti näin on käynyt useille blogeille, eikä vain kuvien vaan myös juttujen suhteen. Kun postaukset olivat aiemmin päiväkirjamaisia katsauksia ihmisten elämään, niistä on tullut ammattimaisia pintaraapaisuja. Kuvista ei saa enää irti samaa fiilistä, kaikesta on tullut jotenkin liian siloiteltuja.

    Olet nykyään taitava kuvaaja ja ehdottomasti haluaisin itselle muistoksi taidokkaita kuvia vaikkapa kehystettäväksi seinälle, mutta blogipostauksiin kuitenkin kaipaan enemmän elämänmakuisia hetken taltioimisia tilanteista – ilman sitä ammattimaista siloittelua.

    Nykyään blogit ovat samanlaisia kuin naistenlehtien artikkelit. Itseäni blogeissa viehätti nimenomaan rehellisyys vaikeistakin aiheista, arkisuus, hetkeen ja aiheisiin tarttuminen ilman liiallista suunnittelua tai siloittelua. Sitä odotan lehtiartikkeleilta, blogeihin kaipaisin sitä aikaisempaa rosoisuutta. Arkista rosoisuutta.

  5. Noora sanoo:

    Mä pidän enemmän noista vanhoista luonnollisista kuvista, jotka on otettu hetkessä eläen, kun taas nykyisistä tulee tönkkö ja epäluonnollinen olo, vaikka teknisesti asukuvaa ovatkin katalogi-tasoa. Ehkä liian asetettuja?

Kommentoi