SO FREAKIN’ ALIVE

25.02.2018

Eilen mulla oli ihana päivä lasten kanssa, kun Topias lähti jo iltapäivällä ulos kavereiden kanssa, ja päätin testata oman jaksamisen rajoja. En ole vielä kävellyt koirankaan kanssa lähipuskaa pidemmälle, kun mulla on infektion jäljiltä voimat tosi loppu, mutta eilen siskoni ehdotti meidän suvun laavulle lähtemistä ja päätin pakata lapset ja koiran ja lähteä retkeilemään.

Oli tosi kylmä päivä, mutta kunnon vaatekerroksilla pärjättiin loistavasti, mitä nyt vähän sormet alkoi palella, kun välillä syödessä piti ottaa hanskoja pois. Voldelle laitettiin fleecehaalari alle ja siihen päälle softshell, sekä jalkoihin lämpimät töppöset, niin hänkin pärjäsi hienosti useamman tunnin ulkona. Toki hän pääsi välillä myös laavun puolelle lämmittelemään, ja hetken istuskeli mun sylissä, mutta muuten hän lähinnä ravasi ympäriinsä onnellisena. Volde oli muuten tuolla metsän keskellä nyt ensimmäistä kertaa ilman hihnaa, ja totteli tosi hienosti. Tuo on hyvä paikka harjoitella vapaana kulkemista ja käskyjen noudattamista ilman hihnaa, kun ei törmää lähes koskaan kehenkään. Meidän laavua saa kyllä retkeilijät käyttää, siellä on puita ja ohjeita, mutta se on sen verran syrjässä, että ei ainakaan itse olla ikinä törmätty kehenkään.

Tällä säällä tonne laavulle ei pääse ajamaan, ja me ei siskon kanssa jaksettu kahdestaan ruveta sähläämään peräkärryn kanssa, että oltaisiin menty tuttuun tapaan moottorikelkalla perille, mutta yllättävän hyvin jaksoin kävellä perille asti. Ja tietty takaisin. Perillä lähinnä istuskeltiin juomassa kaakaota ja syömässä makkaraa, kun lapset pulkkailivat ja kiipeilivät, ja Volde tutustui ympäristöön. Lähtiessä olin silti aivan uupunut, ja oli tosi vaikeaa pysyä hereillä iltaan asti. Jalat oikein tärisi aina liikkuessa ja oli sellainen superväsynyt outo fiilis. Kotiin päästessä mun oli tarkoitus katsoa hetki yksin telkkaria, mutta Volden vielä viimeisen kerran ulkoilutettuani en jaksanut edes istua sohvalle, vaan kaaduin suoraan sänkyyn, ja olen tänään edelleen ollut ihan poikki! Lisäksi mulla on tosta pelkästä kävelystä lihakset ihan kipeinä. Etenkin vasen takareisi, pakara ja alaselkä, taidan siis kävelläkin jotenkin huonosti, kun on toispuoleisesti päässyt kipeytymään :D Ihan hassu fiilis, kun on vieläkin mehut näin pahasti poissa. Mutta päivä päivältä tämä helpottaa! Ja tuntui tosi hyvältä päästä ulos ekaa kertaa tässä kuussa.

Lapset oli illalla tosi onnellisia, ja autossa juttelivat siitä, kuinka kiva päivä oli, kunnes nukahtivat molemmat istuimiinsa. Volde oli myös aivan poikki, ja nukkui läpi yön kuin tukki, ja aamulla nousi vasta puoli ysin jälkeen. Tässä makaillessa sitä on jo ehtinyt unohtaa, kuinka tehokas tapa tällainen koko päivän ulkoilu on koko perheen väsyttämiseen. Oli kyllä niin ihana päivä, ja tuntui hyvältä antaa lapsille vähän sitä hiihtolomafiilistä, kun äitikin voi vihdoin vähän ulkoilla.

Tuo meidän suo on kyllä tosi ihana paikka tälleen talvella, kun minäkin voin käydä siellä. Lumettomana aikana mua ei sinne saa, koska ötökkäkammoni ei pärjää luonnon keskellä, mutta talvella viihdyn kyllä loistavasti. Ainoastaan silloin sitä meidän mamman ja pappan kadonnutta koiraa etsiessä olen ollut tuolla ötökkäaikaan, ja silloinkin oli jo kuitenkin yöllä pakkasta, eikä onneksi kauheasti näkynyt mitään elämää. Olisi kyllä ihanaa päästä vielä joskus tästä fobiasta eroon, ja pystyä hyödyntämään tätä retkeilymahdollisuutta enemmän. Mutta toistaiseksi tyydyn odottelemaan näitä kunnon lumia ja pakkasia, ja käymään pari kertaa vuodessa nauttimassa. Ehkä ennen lumien sulamista päästään vielä hurjastelemaan moottorikelkallakin.

Toivottavasti teillä on kaikilla ollut ihana hiihtoloma ja olette päässeet ulos enemmän kuin minä!


2 Responses to “SO FREAKIN’ ALIVE”

  1. Pm sanoo:

    Ihanan iloisia kuvia ja huippua että oot jo parempi! Otahan silti iisisti vielä. :) <3

  2. ricardo sanoo:

    Voiko olla totta , että teistä noin moni puhuu kirjakielellä? Ettei kyseessä ole nyt joku murrealue? ”Onks se sun kaveri vielä kaupungilla? vs. ”Niin tuota. Kaverisi, onko hän vielä kaupungilla?

Kommentoi