ELÄMÄNI NOLOIMMAT HETKET

29.01.2018

Mulle on tässä vuosien varrella kehittynyt sekä blogimaailmassa, että yksityiselämässä sellainen maine, että mulle aina sattuu ja tapahtuu, eikä kannata miettiä todennäköisyyksiä, sillä mun kohdalla kaiken todennäköisyys on sata. Oon viime aikoina taas kuullut vähän hauskaa läppää kaikista näistä sattumista, ja siitä innostuinkin miettimään hartaasti elämääni, ja kaivamaan mielestäni ne kahdeksan kaikkien nolointa hetkeä. Joten valmistautukaa hihittämään, tai sitten ei, ehkä nää ei ookkaan noloja juttuja, ja oon vaan turhan herkkä. Päätä itse, mutta tästä lähtee! :D Ainiin, ja kirsikkana kakun päällä osa näistä hetkistä on oikeastaan Topiaksen noloja hetkiä, ja satuin vain olemaan mukana.

8. Oltiin tossa joulun jälkeen Topiaksen kanssa vähän kiertelemässä alennusmyyntejä. Ostettiin kummallekin muutama vaate, ja Topias seurasi tunnollisena poikaystävänä minua ympäri vaateliikettä. Kävelin rekiltä toisella, ja Topias selasi samalla puhelinta, kun käpytteli jalanajäljissäni ympäriinsä. Jossain kohtaa Topias katosi, ja ajattelin, että hän kyllästyi ja meni ulos odottamaan. Tovin päästä Topias kuitenkin tuli naama punaisena luokseni ja kertoi, että oli seurannut minua pitkään, ja alkoi puhumaan mulle jotain, kun huomasi seuranneensa väärää naista :D Siis miettikää sitä naisraukkaa, kuinka paniikissa se on ollut, kun tollanen 190 senttinen kaljupää seuraa sitä hiljaa ympäriinsä, vaikka kuinka yrität karistaa :D Topiasta ei naurattanut ihan yhtä paljon kuin minua.

7. Joskus yläasteella meillä oli suunnistusta mulle vieraalla alueella. Mentiin sinne bussilla koko ryhmä, ja saatiin välineet ja jokaisen piti lähteä matkoihinsa. Mulla menikin tovin ihan hyvin, vaikka en silloinkaan yleensä pärjännyt luonnossa kovin hyvin, mutta hetken päästä askeleeni hidastui. Kirjaimellisesti. Sillä huomasin astuneeni suohon. Tässä kohtaa sitä ajattelisi, että ei mitään hätiä, mutta tämä kyseinen suo oli yllättävän upottava ja pysähtyessäni ihmettelemään, upposin nopeasti syvemmälle ja syvemmälle lenkkareissa, nilkkasukissa ja kollareissa. Olin pian polviin asti jumissa ja muutama ohi mennyt luokkakaveri yritti auttaa, mutta ei siitä tullut mitään, ja jouduttiin soittamaan opettaja apuun. Jotenkin hän sitten sai minut sieltä ulos sen jälkeen, kun parhaani mukaan yritin puhelimessa selittää sijaintiani, ja saattoi minut pukkariin. En enää muista, miten vaatteiden kanssa kävi, mutta jos oikein muistan, niin mulla ei kauheasti mitään vaihtovaatteita ollut, ja sain sitten paluumatkalla kuunnella aika paljon hihittelyä tapahtuneesta. Yläasteikäistä Emiliaa nolotti ihan sikana, nyt ei niinkään enää!

6. Olin lasten kanssa elokuvissa pari vuotta sitten, ja ennen elokuvaa mentiin käymään vessassa. Valittiin se Finnkinon naistenvessan nurkkakoppi, jonne mahduttiin hyvin kaikki kerralla. Lapset kävivät pytyllä, ja sitten kun oli mun vuoroni istahtaa siihen, Ava huusi kovaa ja kirkkaalla äänellä ”Äitillä on niin iso peppu, ettei se mahdu istumaan tohon pytylle”. Vessassa oli tietenkin hirveä jono, ja kaikki purskahtivat nauruun. Oli ihanaa sitten naama punaisena tulla ulos kopista käsiä pesemään pienen totuudenlaukojani kanssa.

5. 2010 eli ollessani 18 -vuotias mulla tulehtui umpisuoli. Jouduin siis pienen tutkimisen jälkeen leikkauspöydälle, ja siinä kipulääkkeissä maatessani hämmennyin, kun saliin käveli tosi hyvännäköinen nuorehko mies. Pian tajusin tämän miehen olevan kirurgini ja aloin hätääntyä, kun tajusin, että en ole sheivannut! Toistaiseksi olin peiton alla piilossa, mutta tiesin tilanteen muuttuvan pian, ja iski hirveä paniikki siitä, että pian se erittäin herkullisen näköinen kirurgi näkee ladypartsini ei niin huolitellussa kunnossa. Hoitajat huomasivat hermostukseni, mutta en mitenkään kehdannut sanoa syytä ääneen, ja vielä leikkauksen jälkeenkin olin tosi pitkään ihan hirveän nolona. Nyt aikuisena ei tämmöset niinkään nolota, mutta silloin se tuntui ihan maailmanlopulta.

4. Joskus 15 -vuotiaana mulle sattui nolo äksidentti. Tai no se onnettomuus itsessään ei ollut nolo, mutta syy oli! Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että en kehdannut kertoa todellista syytä vanhemmille, vaan selitin jotain liibalaabaa. Nimittäin mulle kävi niin, että skootterilla kauppaan ajaessani, syöksyin yhtäkkiä suoraan ojaan. Joku auto pysähtyi heti auttamaan ja kyseli, että sainko jonkun sairaskohtauksen, vai mitä oikein tapahtui, kun hän näki sen tilanteen, kuinka suoralla tiellä vaan päädyin ojaan ja kaaduin. En enää muista, mitä keksin syyksi tälle onnettomuudelle, mutta todellinen syy oli se, että keskityin siinä kesähelteellä ajaessa katsomaan sivupeilistä, että onko mun tissit hyvin tässä kesämekossa. Tissit oli hyvin, mutta ei kauaa, kun samantien päädyin sinne ojaan. Tämä kyllä naurattaa nyt, mutta silloin hävetti, ainakin sen verran, että kellekään aikuiselle en mitenkään voinut kertoa syytä.

 

3. Oltiin joskus ihan seurustelun alkuaikoina Topiaksen kanssa Caribiassa uimassa. Mentiin uinnin jälkeen höyrysaunaan, ja sovittiin että treffataan siinä keskiköydellä, joka jakaa miesten ja naisten puolet. Topias tuli sinne höyrysaunaan ja katsoi, että jaahas, tuolla Emppu jo istuukin. Mutta hetkinen, joku mies juttelee sen kanssa. Vähän mustasukkaisena Topias käveli siihen köydelle ja sanoi, että anteeksi mutta toi on mun tyttöystävä, ja jäi odottamaan antaen ymmärtää, että haluaa siihen istumaan. Tää toinen mies alkoi nousta ylös, ja katsoi sitten Topiasta vähän hämmentyneenä. Samalla hetkellä naisten puolen ovi aukesi ja Topias näki, kuinka minä kävelin sisään. Topias alkoi nolona peruuttaa ja taisi pahoitella ehkä jotain. Myöhemmin kun kuulin tästä, meinasin kuolla nauruun ja kerron tämän aina kaikille. Topias oli niin häpeissään, ja tää on se Topiaksen noloin hetki. Ja kaikkein oudointa oli se, että tää mies oikeasti alkoi nousta ja antaa paikkansa Topiakselle! :D

2. Viime keväänä koulussa lounaalla mulle kävi taas yksi näistä oudoista sattumistani, kun kurkkuuni jäi broileripullasta luunpala. Yritin saada sitä irti näkkärillä ja juomalla ja ihan kaikella mahdollisella, mutta ei. Se tunne oli ihan kamala, ja illalla oli pakko lähteä päivystykseen. Siellä kurkkuni puudutettiin ja palasta yritettiin poistaa, mutta lääkäri ei päässyt tarpeeksi syvälle. Oli siis pakko lähteä nukutettavaksi, ja poistaa palanen leikkauspöydällä. Tämä koko lääkärikäynti itsessään oli niin nolo! Jokainen hoitaja ja lääkäri, jonka kanssa keskustelin, purskahti nauruun, kun kerroin, mitä minulle on tapahtunut. Kaikkein nolointa oli kuitenkin se, kun sairaalavaatteisiin vaihtaessani, jouduin tunnustamaan päivystyksessä lääkärille ja hoitajille, että mulla ei ole pikkareita, koska en oo ehtinyt pestä pyykkiä. Ja sitten uudestaan osastolla, kun jouduin pyytämään sairaalan verkkopikkuhousuja ja hoitaja kysyi, että mihin niitä tarvitsen, niin yritin mahdollisimman hiljaa kaikkien muiden ihmisten edessä mutista, että mulla ei oo lainkaan alusvaatteita. Nolotti niiiiiiin paljon. En yhtään osannut arvata päätyväni leikkauspöydälle, ja nyt todellakin otan tosissani ne vanhempien varoitukset puhtaista pikkuhousuista onnettomuuden varalta.

1. Se kaikkein noloin hetki oli helppo päättää, ja sitä varmaan moni jo odottikin tätä listaa edetessään. Nimittäin elämäni ehdottomasti noloin hetki tapahtui viime keväänä koulussa. Meillä oli esitelmäpäivä, ja minun ryhmäni kanssa päätettiin laittaa havainnollistavana opetusvälineenä haalarit jalkaan esitelmää varten. Siellä me sitten auditorion edessä kirjaimellisesti hypättiin haalareihin, kun painovoima päätti olla viholliseni, ja hypätessä rintakehäni pullistui ja paitani ratkesi. Siis vaan ratkesi. Tunsin kylmän ilmavireen ja alas katsoessani huomasin, että tissini ovat paljaana, ja yleisössä istuu koko medianomien vuosiluokka, sekä tietty opettaja. Vajosin maahan ja meinasin kuolla häpeästä. Nauroin niin kovaa, että melkein purskahdin itkuun, ja harkitsin vakavasti koulun lopettamista. Nyt olen päässyt tästä yli, mutta aina kun joku ottaa tilanteen puheeksi, alkaa kyllä sydän hakata ja posket punottaa. En sitten kuitenkaan lopettanut koulua, mutta nykyään aina esitelmäpäivinä puen paidan alle toisen paidan, rintsikat tai bodyn. Ja jännitän esiintymistä huomattavasti enemmän kuin ennen. Nyt tälle osaa jo nauraa, mutta voi luoja, sillä hetkellä olisin halunnut kuolla.


3 Responses to “ELÄMÄNI NOLOIMMAT HETKET”

  1. Kirsi sanoo:

    Apua, miten ihania ootte! Mä kuolen täällä nauruun. Miten kaikki nää voi sattua samoille ihmisille?! Sä oot kyllä niin symppis ja blogin juttuja on aina kiva lukea, tykkään tyylistä.

  2. Minna sanoo:

    Apua toi ykkönen, en oo tota kuullutkaan. Miten voi käydä noin, etkö yleensä pidä rintsikoita? Miten muut reagoi? Onko tästä jossain pidempää tarinaa-nyt alko kiinnostaa!

  3. sansa sanoo:

    Siis mietin niin kauan että miten se kirurgi näki sun ladypartsit umppari leikkauksessa, enkä vieläkään tajua :D Eikö se leikata tosta mahan kohalta pois? Vai oliko sulla vaan pelkkä leikkauskaapu päällä? :D

Kommentoi