ONKO NOLOA MENNÄ YKSIN ELOKUVIIN?

12.11.2017

”Ei vitsi, mulla ois tässä vapaa ilta. Ja en oo vieläkään nähnyt Thoria, eiiiiii vitsi, tahtoisin ihan sikana nähdä sen.”

”Äh, kukaan ei päässyt näin lyhyellä varotusajalla leffaan. En kyllä todellakaan mee yksin, hitto.”

”Haluisin kyllä ihan hirveesti nähdä sen… Mut miltä se nyt näyttää, jos meen yksin leffaan?”

Googlettaa *yksin elokuviin*

”En mä kyllä yksin mene”

”Okei no jos menisin yksin, niin menisin johonkin ihan reunaan huomaamattomasti. Ja voisin mennä myöhemmin paikalle, niin on pimeää ja kukaan ei näe. Tai jos kävelen jonkun porukan perässä piilossa.”

”Okei no varasin nyt parhaan paikan tosta ihan keskeltä takariviltä, mut ainakaan en osta mitään herkkuja. Jos meen vaan kylmän viileästi paikalle, ihan ku oisin vaikka leffakriitikkona töissä.”

”Okei no ostin poppareita, mut……”

Kun saatiin Taideakatemian Yö purkkiin ja tajusin mulla olevan edessä ensimmäinen vapaailta aikoihin, halusin ihan hirveästi elokuviin. Oon halunnut jo pitkään nähdä uuden Thorin, mutta tää kiire on ollut ihan luokatonta. Ja kun en saanut ketään leffaseuraksi, aloin ensimmäistä kertaa tosissaan harkita yksin menemistä.

Tuntuu jotenkin tyhmältä, kuinka vaikealta tuntui mennä yksin elokuviin. Mitä kaikki ajattelee? Eihän leffassa vaan käydä yksin. Aina mennään jonkun kanssa. Eikö se ole vähän noloa? Tuntuu tyhmältä, koska miksi ihmeessä pitäisi välittää siitä, mitä joku muu ajattelee? Ja miksi muka kukaan edes kiinnittäisi huomiota siihen, onko joku toinen elokuvissa yksin. Ja miksi sen ylipäätäänsä pitäisi olla noloa? Jos tahdot ihan hirveästi nähdä jonkun elokuvan, ei sille pitäisi olla esteenä seuran puute.

Olen aina rakastanut elokuvia ja sarjoja, koska siinä tarinan seuraamisessa on vaan jotain niin maagista. Elokuva on ihmeellinen maailma, jossa kaikki on mahdollista, ja maalliset huolet unohtuu. Siihen tarinaan uppoutuminen on rentouttavaa, ja elokuvateattereissa se kokemus on vielä hienompi.

Nolottaa myöntää, että siitä huolimatta, että uskaltauduin elokuviin ja tiedostin sen olevan vähän hölmöä jännittää tällaista asiaa, niin kyllä mua ahdisti elokuvissa ihan hirveästi. Oli jotenkin tosi pelottavaa kävellä yksin sinne, ja tuntui, että ihmiset katsoo, vaikka ihan satavarmasti vaan kuvittelin. Mutta sillä hetkellä, kun se leffa alkoi, unohdin kaiken jännityksen. Uppouduin siihen valkokankaaseen, söin poppareita, nauroin ja nautin. Oli IHANAA katsoa yksin elokuvaa! Topias ei ollut nukahtamassa viereen, eikä liikehtinyt ärsyttävästi tai kuiskuttanut korvaan mitään kesken elokuvan. Sain vaan olla ja katsoa, ihan yksin. Se kokemus oli tosi mielenkiintoinen ja hyödyllinen, koska siinä tajusi, kuinka hyvää se oikeasti tekee tehdä välillä yksin asioita. Mutta en voi nyt lähteä täysin kehumaan, että kylläpä kasvoin ihmisenä jnejne, koska elokuvan loputtua se jännitys palasi taas ja hiihdin ulos taakseni katsomatta, ja pissahädästä huolimatta pidätin kotiin asti.

Mä en ole ikinä pystynyt myöskään syömään yksin, ennen viime vuotta. Viime vuonna alkaessani tehdä enemmän töitä muuttaakseni epäterveen suhtautumiseni ruokaan, aloin pyrkiä vähentämään sitä syömiseen liittyvää häpeää. Yksin syöminen tuntui myös nololta, vaikka tosi usein tulee niitä tilanteita, että kesken kiireisen aikataulun on pakko pysähtyä jonnekin syömään yksin. Mutta kun sitä alkoi vaan tehdä, se nolous rupesi katoamaan.

Onhan se nyt hölmöä, että tästä lyhyestä ajastamme maan päällä me ihmiset käytetään aikaa tällaisten asioiden pohtimiseen. En ehkä kasvanut mitenkään suuresti tämän yhden yksinäisen elokuvakäynnin ansiosta, mutta tällaiset jutut herättelee mussa usein enemmän ajatuksia kaikesta, mihin kannattaa ja ei kannata laittaa energiaa. Mutta entäs te? Oletteko ikinä käyneet yksin elokuvissa? Miltä se tuntui ja mitä te ajattelette koko konseptista? Onko se noloa, vai onko nolompaa tuhlata aikaa tällaisen aiheen ajatteluun?


28 Responses to “ONKO NOLOA MENNÄ YKSIN ELOKUVIIN?”

  1. Mirjam sanoo:

    KYLLÄ!! Yksin elokuvissa käyminen on ihan parasta! Itsekin rohkaistuin vasta tänä vuonna menemään ekaa kertaa yksin elokuviin, mutta nautin siitä ihan sikana! Joskus on pakko päästä pois kotoa, mutta ei välttis jaksa tehä mitään tai ei jaksa seurustella ystävien kaa, niin tää elokuvissa käyminen on ollu mulle kyl henkireikä.

  2. riuku sanoo:

    Hei, tykkään käydä yksin elokuvissa. Minusta on mukavaa olla yksin, mutta kuitenkin tuntemattomien ihmisten kanssa.

  3. saara sanoo:

    Olen käynyt yksin elokuvissa vuonna 2013 katsomassa Jackassien Paha Pappa. Tuntui oudolta sillon mutta menin ja sen jälkeen ei oo ollu outoo. Kävin katto elokuvafestareilla kans Suomi HipHoppia samana syksynä. Sitten viime syksynä eli 2016 kävin kattoo Blare Witch ja Tulen Morsian.

    Ikää mulla on 24 ollu tuolloin ku ekaa kertaa kävin ja tuntu oudolta koska kaikki nuorethan menee kaverien kaa. mutta mulla ei oo kavereita koska muutin uudelle paikkakunnalle ja poikaystäväni vahtii lastamme, joten miksi ei. oon muutenkin introvertti joten muiden ihmisten ihmettelyt ei kyllä jaksa kiinnostaa, jos haluan nähdä jotain -> katson sen. simple as that.

  4. Pikkumyyx sanoo:

    Musta on ihanaa käydä elokuvissa, teatterissa ja konserteissa yksin. Siinä saa keskitettyä kaiken energiansa siihen olennaiseen ja tulee nautittua täysin rinnoin. Se tuntuu itselle paljon antoisammalta verrattuna siihen, että menisin jonkun toisen kanssa. Käysin siis sekä yksin, että muiden kanssa kulttuuritapahtumissa.

  5. Sini sanoo:

    Oon sinkku, asun yksin ja mulla on paljon arkivapaita, joten käyn usein leffassa yksin, oon käynyt jo vuosia ja se on ihan parasta. Kukaan ei häiritse sua kesken leffan kommenteillaan, saat valita leffan ja istumapaikan ihan oman mieles mukaan ja saat rauhassa syödä omat popparisi. Ja koska käyn melkein aina päivänäytöksissä ne usein aika tyhjiä saleja eikä siellä ole teinejä kälättämässä. Terkuin mummo jo 26-vuotiaana :D

  6. Sarah sanoo:

    Täälä hep!! Kävin tässä pari kuukautta taaksepäin yksin leffassa ensimmäistä kertaa, eikä todellakaan jää viimeseks. Olin sitä pitempään jo ajatellut että millastahan se olisi mennä yksin leffaan ja yhden raskaan työpäivän jälkeen päätin sit ex temporee kokeilla. Ja oli kyllä niin ihanaa!! Sain rauhassa valita itselleni leffaeväät, vessassa ei tarvinnut odottaa ketään eikä leffan aikanakaan kukaan ollut heittämässä mitään välihuomioita. Oli ihan parasta :D ei tarvinnut välitää muiden tarpeista tai sanomisista vaan sai vaan mennä. Ehdottomasti menen uudestaankin. Kyllä sitä vähän sielä elokuvateatterilla mietti, että ajatteleekohan ihmiset että ”voi tota toista kun se on yksin ilman ketään”. Luultavasti eivät ja mitä sitten vaikka ajattelevatkin. Mulla oli ainakin ihan tosi hauskaa omassa seurassani.

  7. .. sanoo:

    9/10 kerrasta käyn yksin leffassa, koska:
    1. saa mennä koska haluaa, ei tarvi tapella aikataluista ja varsinkin vuorotyöläisenä kiva käydä arkiaamupäivisin leffassa kun liput on vähän halvempia
    2. saa valita ihan ite elokuvan eikä tarvi katsella tylsiä kompromissielokuvia
    3. saa vetää ite koko popparipöntön

  8. Tiia sanoo:

    Jännä, miten eri kantilta ihmiset lähtee asioita ajattelemaan. Mä oon aina suhtautunut niin, että jos haluan nähdä leffan teatterissa, menen sen katsomaan. Piste. Jos joku tulee seuraksi, hyvä. Jos ei, hyvä. Leffassa on ihanaa yksin! Ei tarvitse jakaa poppareita :D Eikä voisi vähempää kiinnostaa muiden mielipiteet, enkä toisaalta oleta olevani niin kiinnostava, että jotakin vierasta mun meininki liikuttaisi. Jos olen nolo, niin ei kyllä haittaa pätkääkään. Olen yksinkertainen tyyppi, enkä jaksa monimutkaistaa asioita murehtimalla hassuja.

  9. Niina sanoo:

    Käyn usein paljon mielummin elokuvissa yksin kuin kaverin kanssa. Saan omaa aikaa ja katselurauhan, sekä tilaa muodostaa oman mielipiteeni leffasta. Usein haluan käydä yksin elokuvissa, vaikka leffaseuraakin olisi saatavilla. En myöskään juuri nyt muista yhtäkään leffakertaa, jossa ei olisi ollut yksin istuvia joukossa. Ja mä käyn paljon leffassa, niin yksin kuin yhdessäkin.
    Nyt kun mietin, mulla ei ole koskaan ollut sellaista oletustakaan, että leffassakäynti olisi normaalia vain porukassa. Mulle on ihan yhtä normaalia käydä leffassa yksin kuin yhdessä – sama asia kuin katsoa leffaa kotisohvalla yksin tai poikaystävän kanssa. Tuntuu hassulta, että jokin kulttuurikokemus pitäisi kokea ensisijaisesti ryhmässä, vaikka taide, kuten elokuvat, voi olla hyvin henkilökohtainenkin kokemus.

  10. Caprius sanoo:

    Yritän kovasti ymmärtää miksi ihmiset miettii tällaisia kysymyksiä. Ei mielestäni tällaisten asioiden ajattelu mitenkään noloa ole, lähinnä surullista. Olen itse hirveän epävarma itsestäni, mutta siitä huolimatta olen käynyt vuosia yksin elokuvissa. Viimeisen kuuden vuoden aikana olen varmasti käynyt useammin elokuvissa yksin kuin seurassa, ihan lähtökohtaisesti siitä johtuen, että minulla ei ole ollut ystäviä näihin tilanteisiin. Koen, että en ole vuosiin miettinyt sen olevan millään tasolla noloa, mutta kun luen tällaisia postauksia, tulen surulliseksi. On siis edelleen ihmisiä, jotka lähtökohtaisesti pohtivat myös sitä vaihtoehtoa, että yksin elokuvissa käyminen voisi olla noloa.

    No, kai kaikesta pitäisi voida puhua. Voihan tämäkin postaus kannustaa muita yhtä hyvässä asemassa olevia ihmisiä. Siis heitä joiden ei ole koskaan tarvinnut mennä yksin elokuviin. Puhun valitettavasti kateuden äänellä tässä. Olisinpa minä tilanteessa, jossa edes joskus olisi joku ihminen jota pyytää elokuviin.

    Hienoa että uskaltauduit elokuviin yksin ja toivottavasti teet niin myös vastaisuudessa!

  11. Annih sanoo:

    Hei. Minä kuulun itse siihen vähemmistöön joka tykkää käydä leffassa yksin. Muistan itsekin kun ekalla kerralla se tuntu vähä oudolta ja nololta, mutta nykyään en edes pyydä ketään seuraks jos meen jonkun leffan katsomaan. Inhoon ylikaiken leffassa supattelua ja rapinaa mikä lähtee esim. sipsipusseista, siksi omaks suosikiksi onkin muodostunut päivänäytökset, niissä on paljon vähemmän kävijöitä ja niin ollen myös häiriötekijöitä ja paikan saa valittua silleen että siinä ei ole ympärillä ketään. Se on vain sitä minun omaa aikaa, milloin saa rentoa ja nauttia leffan tuomista elämyksistä ilman että ketään toista pitää huomioida ja samalla voi hyvin unohtaa koulu ja työkiireet hetkeksi.

  12. San sanoo:

    Käyn monesti yksin elokuvissa eikä siinä mun mielestä oo mitään outoa! Aloin käydä yksin leffassa noin 6 vuotta sitten kun poikaystävän kaveri kertoi käyvänsä yksin leffassa. Ensin ajattelin että ompas omituista mutta sitten kerran en saanut ketään kaveriksi leffaan ja muistin tämän tyypin ja mietin että miksipäs ei. Rakastan elokuvateatteria ja tykkään nykyään jopa enemmän käydä yksikseni :-)

  13. Jenni sanoo:

    Moikka, loistava aihe! Koska mun on ite pakko myöntää että mä tuun hirveen surulliseksi ite aina kun joku tulee yksin elokuviin, vaikka kuinka ajattelen että on varmaan omasta tahdosta halunnut tulla yksin… Mut aina takaraivossa kummittelee että onks toi just se henkilö joka tulee leffaan yksin koska ei oo ystäviä jonka kanssa lähteä ja se tekee mut hirveen surulliseks, ajatus siitä ja tekis mieli mennä et hei tuu meijän kanssa kattomaan leffaa ettei sun tarvi olla yksin!! Mutta perus suomalaisena sitä ei vaan uskalla ja sit se et jos onkin niin että on halunnut tulla yksin leffaan.. :) Pitää ens kerralla leffassa taas kun puskee se mietintä et miks kukakin on yksin tai kaksin leffassa ni muistaa et koska ne ehkä haluu (poikkeuksena oikeesti yksinäiset) ja kun ne USKALTAA lähteä yksin leffaan.. ❤

    • Olga sanoo:

      Voi että :D Monet ihmiset rakastaa viettää aikaa yksin! Itse taas kummastelen välillä niitä ihmisiä, jotka tekevät kaiken kaverin kanssa. Itse jaksan nähdä kavereita ehkä kerran viikossa, olisi kamalaa kulkea aina laumassa.

  14. HM sanoo:

    Voin niin samaistua nuihin alkutekstin ajatuksiin! Mulla kans yks kesä oli pitkästä aikaa tulossa vapaapäivä, teki niin mieli mennä leffaan mut ketään en saanu seuraksi. Mietin monta kertaa viitinkö mennä sinne yksin koska ajattelin kans sen olevan niin noloa ja lisäks ajattelin, että kaikki kattoo ”raukka ku sillä ei oo ees ketään kaveria leffaseuraksi”.

    Päätin sit kans että hitto vieköön, en todellakaan anna seuran puutteen pilata mun vapaapäivää ja leffaan menoa! Niin menin sit yksin leffaan, ja itse asiassa koska menin yksin, miksipä odottaa iltaan kun voin mennä päivälläkin. Menin siis yksin 11.30 alkavaan näytökseen, juuri samoilla fiiliksillä kuin säkin. Siellä mä n. 20 muun ihmisen kanssa olin aamupäivällä leffassa, muut oli pääosin vanhempia ihmisiä mut oli siellä joku muukin jopa yksin!

    En ollu koskaan ennen ollut aamupäivällä leffassa, enkä myöskään ennen ollut leffassa yksin. Mut kokemus oli kannattava. Vaikka nolouksen tunteita olikin, tajusin siinä, että en anna jatkossakaan seuranpuutteen ”pilata” jotain suunnitelmia tai jättää sen takia jotain kivaa tekemättä. :) Joten: kannattaa ehdottomasti mennä vaikka sinne leffaan yksin jos tekee mieli, mitä sitä liikaa miettimään mitä muut ajattelee ja siksi jättää tekemättä jotain kivaa. :)

  15. SM sanoo:

    Mun mielestä on enemminkin noloa jos leffaan (tai mihin vaan muuhun rientoon) ei voi mennä yksin. Siitä huolimatta kyllä itsekin mietin monesti mitä nuo kaikki muut seuralais(t)en kanssa liikkuvat ihmiset ajattelevat minusta yksin olevasta ja minusta se on ihan normaalia, koska yksin leffassa käyviä on katsojista kuitenkin pieni vähemmistö, ei jokaisessa näytöksessä välttämättä lainkaan. Olen käynyt todella paljon leffassa yksin ja katsomassa myös sellaisia leffoja, joiden katsojajoukossa erottaudun jollain muulla tapaa esim. ikäni tai sukupuoleni takia. Olen esimerkiksi joskus käynyt katsomassa lasten elokuvaa yksinäisenä aikuisena ja nuorehkoja miehiä/pariskuntia vetävää elokuvaa, vaikka olen keski-ikäinen täti-ihminen. Jonkun verran täytyy ajoittain psyykata itseään ennen leffareissua tai sen aikana tyyliin ”mitä se haittaa mitä muut ajattelevat”, mutta tärkeintä on, että menee jos kiinnostusta on. Tosi hienoa, että uskaltauduit menemään elokuviin yksin ja kokemus oli hyvä!

  16. S sanoo:

    Mun mielestä on hassua, että se jos menee ja tekee jotain itsekseen mielletään usein ”noloksi” oli kyse sitten siitä että menee yksin syömään, menee yksin leffaan, menee yksin shoppailemaan tai ihan mitä muuta vaan. Ite tykkään käydä yksin kaupungilla, saa käydä rauhassa just siellä missä ite haluaa ja viettää siellä paikassa just niin kauan aikaa kun haluaa. Leffassa en oo käyny vielä yksin, mutta aijon kyllä todellakin käydä kun vaan sellanen leffa tulee eteen minkä haluan mennä katsomaan vartavasten elokuvateatteriin :)

  17. Rouseliini sanoo:

    Musta on typerää et yksin leffassa käyminen tai ulkona syöminen ois jotenkin noloa. Koska se ei oo! Tiedän et välil mullekkin tulee niit hetkii mut harvemmin. Musta se on ihan yhtä normaalia kuin käydä yksin kirpputorilla, kaupassa tai matkustaa junalla yksin.

  18. Riina sanoo:

    Itsehän käyn melkein mieluummin yksin just leffassa ja kahvilassa kuin muiden kanssa. Jotenkin pystyn paremmin keskittymään ja prosessoimaan sitä leffaa kun ei tartte heti purkaa näkemäänsä tai silmäkulmasta katsoa toisten reaktioita. Yksin kahvilla käyminen on jo pyhä instituutti ja vähintään kerta viikkoinen rituaali :D

  19. Olga sanoo:

    Mä rakastan viettää aikaa yksin! Käyn usein yksin syömässä tai kahvilla, joskus jopa iltaisin viinillä:) On mukava uppotua omiin ajatuksiin ja viettää aikaa itsesänsä kanssa. Leffassa en ole yksin käynyt, mutta voisin senkin hyvin tehdä.
    Olen aivan varma, että kukaan ei katso yksin olijaa mitenkään pahalls. Harva edes kiinnittää sen enempää huomiota:)

  20. liinana sanoo:

    Mulle ei oo koskaan tullut mieleenkään, että olis jostain syystä noloa mennä leffaan (tai syömään tai mihinkään muuallekaan) yksin. Se on ihan täysin normaalia ja tavallista, veikkaan ettei valtaosa ihmisistä pidä yksin leffaan menemistä tai yksin leffassa käyviä mitenkään erikoisina saatika noloina. Mä ja poikaystävä katsotaan molemmat paljon leffoja, mutta meidän leffamaku myös eroaa toisistaan jonkin verran, aika usein käydään yksin leffassa tai eri leffoissa samaan aikaan. Harvoin edes pyydän poikaystävää tai ketään kaveria mukaan leffaan, ellei kyseessä oo sellainen leffa, jonka oletan jonkun läheisen oikeasti haluavan nähdä. Mä meen leffaan leffojen vuoks, en seuran, ja oletan että muutkin toimii näin. :D

  21. Emilia Huttunen Emilia Huttunen sanoo:

    Siis nää kommentit valaa toivoa, ihanaa kuinka paljon ihmiset käy yksin elokuvissa!! <3 Ihan ehdottomasti otan tästä kyllä nyt tavan, ja rohkaistuin kyllä näistä kommenteista! :)

  22. M-A sanoo:

    Olen vuosia käynyt yksin mm. elokuvissa, konserteissa, teattereissa, ulkona syömässä (ja juomassa) ja matkustanut sekä kotimaassa että ulkomailla. Ei ole noloa eikä hävettävää. Tosin tiedän ihmisiä, jotka eivät yksin osaa mennä edes kävelylenkille, mielestäni se on surullista.

  23. Jutta sanoo:

    Hmm.. En ole tainnut koskaan käydä yksin elokuvassa, mutta ei mun mielessä ole käynyt sen olevan noloa. Täytyypä joskus ihan huvin vuoksi mennä! :D

  24. Minttu sanoo:

    Whaaat? En oo koskaan ajatellut sen olevan noloa, päinvastoin. :D Kivempi sinne on mennä yksin niin voi keskittyä täysin siihen elokuvaan!

  25. S sanoo:

    Haha mä menin tossa about 6 vuotta sitten ensimmäisen kerran yksin elokuviin. Siellä oli joku teiniporukka mun takana ja ne alko naureskelemaan ja heitti mua poppareilla(!!) ja huutelivat mua luuseriksi kun olen yksin leffassa. Ja siis niin uskomattomalta kun kuulostaakin niin tämä on totta! Järvenpäässä tapahtui. Olin alkuun ihan järkyttynyt mutta alkoi jo naurattamaan miten nämä pikkupas### käyttäytyi. Ja mä siis olen nyt 29 vuotta eli olin jo itse silloin aikuinen ja nää teinit oli jotain 12-13 v..
    Vapaakasvatuksen tulosta selvästi..
    Yksin leffassa käymisessä ei ole mitään epänormaalia, enkä ymmärrä miksi niin edes ajatellaan..

  26. Tuuli sanoo:

    Mä oon kokeillut yksin leffassa käyntiä ja se oli ihan jees! Ei ahdistanut, koska tuntemattomien sekaan uppoaa aika helposti. Enemmän saattaisi vaivaantua, jos olisi paljon puolituttuja. Olen käynyt myös kahvilla, lounaalla tms. yksin monesti ja on vaan ihanaa uppoutua omiin ajatuksiinsa. En yleensä pidä sitä mitenkään nolona. Mutta oudolta tuntuisi mennä yksin johonkin hienoon ravintolaan varta vasten vaikka illalliselle, vaikka ei siinäkään tietty pitäisi olla mitään noloa. :)

  27. Eeva sanoo:

    Mä oon kerran käynyt yksin elokuvissa. Ja oli kivaa! Mulla on myös syömishäiriötausta ja sen takia edelleen yksin syöminen on hankalaa. Samoten yksin herkkujen ostaminen. Onneks kuitenkin tilanne paljon parempi ja noi kuitenki helpompia mitä ennen :)

Kommentoi