NÄPIT IRTI MUN RAHOISTA, ELI AVIOEHTO

31.07.2017

Häiden suunnitteluun liittyy myös paperihommia, kun pitää hankkia lupia ja tehdä ilmoituksia, vaihtaa nimeä ja vaikka mitä. Ja näiden pakollisten juttujen lisäksi meidän hääsuunnitteluun kuuluu myös avioehdon laatiminen.

Meillä ei kummallakaan ole mitään erityistä omaa omaisuutta, jota pitäisi jotenkin suojella. Ei myöskään olla menossa naimisiin kovin kevyin perustein, kun tässä ollaan jo 7,5 vuotta oltu yhdessä. Häiden aikaan 8,5. Ensimmäisen hääpäivän jälkeen saadaan puolen vuoden päästä juhlia meidän kymmenvuotispäivää. Halutaan kuitenkin olla fiksuja, koska avioliitot päättyvät aina. Oli se sitten kuolema tai ero, ne kuitenkin päättyvät, ja sitten tulee se kohta, kun pitäisi selvittää kaikki raha-asiat. Avioehto takaa sen, että ero tai kuolema sujuu vähän helpommin, kun asioista on sovittu etukäteen. Avioehdon tekee kaksi ihmistä, jotka rakastavat toisiaan ja haluavat toistensa parasta, joten tietenkin avioehdon avulla eroaminen olisi paras mahdollinen tapa jakaa omaisuutta. Toivottavasti kuitenkin meidän avioehtomme on voimassa ihan vaan sen kuoleman varalta.

Avioehto on mun mielestä fiksua tehdä, koska vaikka ei olisi mitään suurta omaisuutta, se vaikuttaa myös tuleviin perintöihin. Jos esimerkiksi jommankumman vanhemmilla ei ole testamenttia, voi avioehto määrittää sen, ettei puolisolla ole eron jälkeen oikeutta toisen perintöön. Sinne saa vaikka mitä käytännöllistä, ja meillä on vielä ihan kesken pohdinta siitä, mitä kaikkea halutaan avioehdon määrittelevän.

Avioehto ei tule meillä ”mitätöimään” avio-oikeutta. Emme tee avioehtoa sen takia, että suojelisimme rahojamme, vaan nimenomaan ollaan molemmat sitä mieltä, että kun meillä on jo vuosikausia ollut yhteinen talous ja yhteiset rahat, niin ne kuuluu laittaa puoliksi, jos ero tulisi. Mutta sen sijaan avioehto suojelee juurikin niitä perintöjä, perityn omaisuuden tuottoja ja muita mahdollisia omia varoja. Meillä on kyllä huomattavat tuloerot, mutta me kumpikin panostamme tähän perheeseen omilla tavoillamme, eikä sitä panostusta voi rahassa mitata.

Monet niistä asioista, joita halutaan varmistaa, on ihan laissa jo kirjattu, mutta avioehto ei myöskään ole haitaksi, vaan on ihan hyvä, että riitojen välttämiseksi kaikki on kirjattu vielä henkilökohtaisesti ylös. Esimerkiksi jos toinen meistä kuolee, on toisella avio-oikeus toisen omaisuuteen, mutta esimerkiksi perinnöt eivät menisi sitten puolisolle, vaan meidän lapsille.

Avioehto tuntuu välillä vähän pirujen maalamiselta seinälle, koska eihän tässä tosiaan olla sillä mentaliteetilla menossa naimisiin, että sitten kun erotaan. Mutta kun ei sitä oikeasti ikinä tiedä. Kaikki luultavasti ajattelevat samoin, mutta silti avioliitot päättyvät jatkuvasti eroon. Avioehdosta ei ole haittaakaan, joten miksi ei sitten yrittäisi tehdä kaikista kauhuskenaarioista mahdollisimman helppoja nyt, kun kaikki on niin hemmetin hyvin.

Onko teillä avioehtoa?


16 Responses to “NÄPIT IRTI MUN RAHOISTA, ELI AVIOEHTO”

  1. Terhi sanoo:

    Yhden eron läpi käyneenä täytyy sanoa että kyllä olisi avioehto kummasti helpottanut asioiden selvittelyä. Sitä vaan kummasti (sinisilmäisesti) kuvittelee, että ei meille käy niin ja ei me sellaista tarvita….
    Elämäni miehen tavatessani, ja hänen kanssaan naimisiin mentäessä, laadittiin avioehto ja samalla myös testamentit.
    Kannatan ehdottomasti avioehtoa. Eikä se tarkoita että nyt sit varmaan erotaan yms.
    Se on aikuismainen tapa laittaa asiat järjestykseen. Tsemii teille suunnitteluun!

  2. Anna sanoo:

    Hei!meillä ei ole avioehtoa, 11-vuotta oltu yhdessä ja viime vuonna mentiin naimisiin, 1 lapsi on. Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Muistan, kun niitä papereita pyörittelin ja aattelin vain, että avioehto ei oo meidän juttu. On siinä varmasti myös hyvät puolensa kyllä! Mutta itelleni se vain aina ”särähtää ” korvaan, jos avioehto tehdään.

    OOn varmaan niin vanhanaikainen, mutta aattelen, että kunnes kuolema meidät erottaa ja se on kaikki tai ei mitään. Musta se on pariskunnan itsensä päätettävissä, mikä heille itselleen parhaimmalta tuntuuja mennä sen mukaan :)

  3. Sanni sanoo:

    Mä aina ajattelen että avioehto kannattaa ottaa, koska ei voi tietää jos toinen lyö vaikka päänsä kaatuessa ja syystä x persoonallisuus vaihtuu. Mukavasta ihmisestä voi kuoriutua valehteleva ja väkivaltainen hullu.
    Meidän perheessä kävi kurjasti, kun isäpuoli kuoli eivätkä hän ja äitini olleet vielä naimisissa. Maanantaina muutettiin pois asunnosta jota äitikin oli ajatellut lopulliseksi kodiksi. Kyllä tässä tilanteessa toivoi että olisivatkin olleet naimisissa. Kuolema voi myös tulla nuorena yllättäen, tuoden surun lisäksi puolisolle talousongelmia.

    • K sanoo:

      Tämä. Tosin näissä puolison kuolematilanteissa jo pelkkä naimisissa olo auttaa asioiden hoitoa kummasti, mutta avioehto ja testamentti eivät ainakaan pahaa tee avioliiton lisäksi. Minun isäni kuoli, kun olin itse vielä alaikäinen eivätkä äiti ja isä olleet naimisissa, mikä mutkisti kyllä tosi monia asioita isän kuoleman jälkeen. Olin tosin kyllä sen verran nuori vielä sillon, että ei mulla tarkkaa tietoa ole, mihin kaikkeen se avioliiton puuttuminen vaikutti, mutta kyllä muistan äitini päivitelleen sitä paperi ym rumbaa, mikä kuulemma johtui vain siitä, etteivät olleet isän kanssa naimisissa.

  4. Itse en ole vielä naimisissa, mutta aiomme miehen kanssa silti tehdä avioehdon sitten kun mennään. :) Mielestäni se on myöskin vain fiksua sopia asiat selkeästi. Moni ei edes tiedä mitä kaikkea avioliitto tarkoittaa juridisesti, joten senkin vuoksi on mielestäni fiksua ottaa näistä asioista etukäteen selvää. :) Itse kirjoittelin tästä samasta aiheesta myös hetki sitten :) http://stuffabout.fitfashion.fi/avioehto-ja-luottamus/

  5. Anni sanoo:

    Olen kanssa ehdottomasti avioehdon kannalla. Eihän kukaan mene naimisiin sillä ajatuksella että voisi sitten myöhemmin riitaisasti erota. Avioehdon voi toki tehdä myös myöhemmin jo naimisissa ollessa, mutta sillon sen puheeksi ottaminen saattaa olla haastavampaa. Meille avioehto on myös tapa näyttää että toista ei tosiaan olla naimassa pelkän rahan vuoksi.

  6. Riina sanoo:

    Heippa,

    Pahoittelit pari postausta sitten sitä että postaukset pakkautuvat loppukuulle. Ymmärrän että niin käy joskus, mutta esimerkiksi nyt laitoit kolme postausta yhden päivän aikana! Näistäkin osa oli kuitenkin aika pitkiä, niin osa postauksista menee ohi kun niitä on useampi päivässä. Etkö voisi ajastaa postauksista tulemaan hieman tasaisemmin? Ymmärrän että haluat kirjoittaa monta postausta kerralla kun aika on kortilla, mutta lukijan kannalta tämä tyyli että saattaa mennä useampi viikko ilman postauksista ja sitten tulee 3 päivässä on aika puuduttavaa.

    Mukavaa elokuun alkua.

    Riina

  7. Sanna sanoo:

    Ehkä en avioehtoa itelle ottaisi mutta keskinäinen testamentti ihan ehdottomasti. Tämä suunnitelmissa jo ehkä ennen avioliittoa kun puolison kanssa ollaan ostamassa asuntoa, jos toiselle käykin jotain niin toinen saa sitten koko asunnon (ja lainan…).

    Testamentti tai avioehto niin mun mielestä tärkeintä on se että suljetaan pois esim. perillisen mahdollinen puoliso jolloin perintö menee vaan perilliselle eikä puoliso saa sitä.

  8. Rrr sanoo:

    En tiiä miksi naurattaa tehään avioehto eron varalta kun ollaan menossa naimisiin :)
    Ymmärrän kyllä pointin omaan korvaan kuulostaa huvittavalta :D
    Ja jokaisen oma asia ja parin valinta.
    Itse menin 22v naimisiin ja nyt on 6v hääpäivä ja en kyllä avioehtoa ole ikinä miettinytkään,uskon meihin niin lujasti <3

    • Tenojoen kullanhuuhtoja sanoo:

      Eihän se olekaan vain _erotilanteita_ varten.

      Myöskään lujasti uskominen ei mielestäni vaikuta mitenkään siihen, jos esim. saat perintönä lapsuuden kodin/rantahuvilan, ja JOS ero koittaisi, puolet tästä kuuluisikin ex-puolisollesi, joka ei kukaties ole ikinä käynyt paikassa eikä omaa mitään tunnesidettä.. maksele siinä sitten exälle rahaa ”turhasta”, as if perintöverot ei ois ollu jo tarpeeks! ;o

    • Minna sanoo:

      Sanokaa vaan pessimistiksi (imo realisti :)), mutta oon aina miettiny, että miten jotkut voi olla niin tyhmiä etteivät tee avioehtoa :D Toivon sen olevan tietämättömyyttä…harvoin ero on se syy miksi se tehdään…

  9. Dippadii sanoo:

    Meille tulee. Mieheni omistaa talon, johon vaimoilla (ei minun, mieheni mahdollisten tulevien vaimojen, lastemme puolisoiden…) ei ole minkäänlaista oikeutta. Joten avioehtoomme kirjataan, että kaikki mitä omasta pussistani olen taloon laittanut tulee mieheni maksaa minulle eron koittaessa takaisin (remontit, kalusteet…).

    Ero on siis hyvin epätodennäköinen vaihtoehto tällä hetkellä, mutta mieheni on ollut jo kerran naimisissa ja ymmärrän hänen pelkonsa :) talo on siis hänen lapsuudenkotinsa.

  10. Jomppa sanoo:

    Meillä on miehen kanssa sekä avioehto että keskinäinen testamentti. Miehelläni on huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla ja hänellä on myös veljensä kanssa yritys puoliksi nimissään, niin minusta olisi kohtuutonta että eron sattuessa puolet kaikesta olisi minun. Avioehto oli meille siis täysin selvää jo kauan ennen avioliittoa. Minulle on jäänyt mieleen joitain lukion yhteiskuntaopin tunneilla käytyjä esimerkkejä, joissa osituksen lopputulos tuntui aina epäreilulta ilman avioehtoa, joten olen tiennyt haluavani avioehdon jo niiltä ajoilta asti.

    Kannatan siis avioehtoa siitäkin huolimatta, vaikka omaisuutta olisikin suunnilleen saman verran. Siskollani ei sellaista ollut, sillä heillä ei ollut varallisuudessa juuri eroja ja he ajattelivat elävänsä elämänsä onnellisesti loppuun asti. Toisin kävi. Kun avioehtoa ei ollut ja eroon liittyi pettämistä niin lopulta siitä omaisuudesta väännettiin aivan älyttömästi, sillä kaikki piti laittaa puoliksi, mutta luonnollisesti molemmilla osapuolilla oli omat mielipiteensä kaiken omaisuuden arvosta. Joten ei kannata olla liian sinisilmäinen. Se toinen voi lyödä sen päänsä ja olla jo vaikka viiden vuoden päästä aivan eri ihminen kuin nyt. Ja myös petetty osapuoli voi käyttää aviohedottomuutta koston välineenä ja tehdä osituksesta todella vaikean näin halutessaan.

  11. Johanna sanoo:

    Me tullaan tekemään myös avioehto, kun joskus menemme naimisiin.
    Mä näen avioehdon vähän niinkuin vakuutuksena. Se on meillä, JOS jotain joskus tapahtuu. En minä maksa vakuutuksistani ajatuksella, että nyt varmasti jotain sattuu. Mutta jos minulle, meille tai omaisuudellemme joskus jotain ikävää tapahtuu, niin olen onnellinen siitä, että meillä on vakuutukset kunnossa.

    • Tirppa sanoo:

      Niin hyvin sanottu!

      Näin erinomaisen kokeneena Rouvana (3kk) on jo muutamasti joutunut avioehtoaan perustelemaan. Sä osasit muotoilla asian just hyvin!
      Bonuksena lisättäkööt, että Anopitkin pysyy tyytyväisinä paremmin kun on toisen mahdolliset perinnöt suojattuna.

  12. Tl sanoo:

    Sanoisin, että hyvä ratkaisu. Me teimme avioehdon ennen naimisiin menoa, yhdessä olimme siihen mennessä ollet jo 10 vuotta. Kummallekin se oli itsestään selvä asia.

    Kuten joku yllä mainitsikin, avioehtoa voi ajatella kuin vakuutusta. Se on hyödyllinen vain jos jotain tapahtuu, muuten se on vain yksi paperi.

    Aina ihmetyttää ne, jotka kieltäytyvät avioehdosta. Onko siinä takana kuitenkin raha, koska miksi sitä et muuten allekirjoittaisi..?

Kommentoi