HUKKUMINEN EI NÄYTÄ HUKKUMISELTA, JOS KETÄÄN EI KIINNOSTA

07.06.2017

Mulla lähti aamu käyntiin aika surkeissa meiningeissä, kun herättyäni aloin katsoa sohvalla videota viisivuotiaasta pojasta, joka hukkui helsinkiläisessä uimahallissa. Poika selvisi kuin ihmeen kaupalla, mutta en silti käyttäisi tästä nimitystä ”melkein hukkui”. Se pieni poika hukkui. Ja kellui elottomana vedessä ikuisuuden ennen kuin kukaan välitti.

Se video oli traaginen ja traumatisoiva, mutta pelottavinta siinä ei ollut tämä hukkuva poika. Pelottavinta olivat videon aikuiset. Juuri nämä aikuiset ovat syy siihen, että en käy ikinä yksin uimassa lasten kanssa. Mitä jos minä saan sairaskohtauksen kesken uinnin ja lapset jäävät oman onnensa nojaan? He tulevat kirjaimellisesti jäämään täysin oman onnensa nojaan, sillä ketään ei tämän videon perusteella kiinnosta. Tähän aiheeseen tarttuminen jännittää, sillä sohaisen varmaan muuraispesää, mutta tuntuu vain, että on pakko sanoa jotain.

Ihmisiä niin kovin harvoin kiinnostaa mikään muu kuin oma nenä. Kolme vuotta sitten oltiin ystäväni kanssa meidän pihalla neljän lapsen kanssa. Minä siirryin parvekkeelle nukuttamaan Nomppua, samalla katsellen pihalle, ja ystäväni oli pihalla näiden kolmen kanssa. Ava ja ystäväni isompi lapsi keräsivät koko ajan käpyjä, juosten pihan puskan taakse keräämään, ja tullen sitten taas täyden ämpärin kanssa takaisin. Kunnes yhtäkkiä kuluikin minuutti, eivätkä lapset tulleet takaisin. Eikä heitä enää löytynyt. Oletimme heidän siirtyneen puskan takaa metsänreunaan ja lähdimme metsästä etsimään lapsia paniikissa. Tällä aikaa lapset pääsivät etenemään pitkälle keskenään, kun me käytimme aikaa etsintöihin väärässä suunnassa. Lapset olivatkin lähteneet isoa tietä pitkin kohti Ikeaa. Paljon liikennettä, paljon käveleviä vastaantulijoita, paljon pyöräilijöitä. 2- ja 5 -vuotiaat lapset, eikä ketään kiinnosta. Kukaan ei tule ajatelleeksi, että 2 -vuotias ei ehkä ole luvallisesti yksinään vilkkaalla tiellä. Ketään ei kiinnosta.

Vielä pahempaa välinpitämättömyyttä näin tällä videolla. Suurella ”hukkuminen ei välttämättä näytä hukkumiselta” -otsikolla varustettu video kertoo, että tässä tapauksessa hukkuminen kyllä näytti hukkumiselta. Ketään ei vain oikeasti kiinnosta.

Kun minä menen lasten kanssa uimaan, olen tosi varovainen, koska vesi on hauska, mutta vaarallinen elementti. Sen lisäksi, että vahdin omia lapsiani, tarkkailen koko ajan ympäristöä. Jos näen ympärillä lapsia, katson heitä erityisen tarkkaan ja varmistan, että lähistöllä on aikuinen pitämässä heistä huolta. Sitä kutsutaan käytöstavoiksi ja ihmisyydeksi. Siltä näyttää se, että välittää muustakin kuin siitä, mitä itselle tapahtuu. Jos joku on pinnan alla, varmistan, että he tulevat ylös. Jos joku näyttää eksyneeltä, tarjoan apua.

Toteutan tätä ajattelumaailmaa kaikissa elämän osioissa ja olen palauttanut huolestuneille vanhemmille monta eksynyttä lasta ja lemmikkiä. Monesti lapset pääsevät vahingossa karkuun, joten tuntemattomiakin lapsia pitää aina tarkkailla, koska ei se ole heidän vikansa, että he ovat hetkellisesti ilman valvontaa. Valitettavasti myös usein vanhemmat jättävät tarkoituksella lapsen ilman valvontaa, vaikka ei saisi. Se, että joku jättää lapsen ilman valvontaa, ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi kostoksi jättää myös tämä lapsi ilman valvontaa. Sillon kuuluu astua peliin, ja korvata väliaikaisesti se vanhempi. Me puututaan Topiaksen kanssa aina varmuuden vuoksi näihin tilanteisiin, olipa tilanne sitten kuinka kiireinen ja vaikea tahansa meille itsellemme.

Tämä hukkuminen on toivottavasti monelle herättelevä. Videolla näkyvät aikuiset saivat useita mahdollisuuksia pelastaa tämä pieni lapsi ajoissa. Mutta kukaan ei tarttunut niihin. Ihmiset katsoivat suoraan hänen suuntaansa, menivät ihan vierestä ohi, eivätkä välittäneet. En pysty käsittämään, miten se voi olla mahdollista. Kukaan ei ensinnäkään välitä, että noin pieni lapsi on menossa syvään altaaseen ilman kellukkeita. Kukaan ei välitä, kun lapsi vajoaa veden alle ja räpiköi hullun lailla. Kukaan ei välitä, kun lapsi viimeisillä voimillaan kurottaa epätoivoisesti kohti aikuista. Kukaan ei välitä, kun heidän vieressään kelluu ruumis kasvot vedessä useiden minuuttien ajan. Ei kukaan.

Aikuiset eivät varmastikaan tajunneet lapsen hukkuvan, kyllä he silloin olisivat auttaneet. Mutta kun ongelma onkin siinä, että miten he eivät tajunneet? Miten he eivät huomanneet? Miten meidän yhteiskuntamme on siinä kunnossa, että kukaan ei ota vastuuta mistään muusta kuin itsestään? Miksi enää ei välitetä muista, miten tähän oikein ollaan ajauduttu?

Haluan ajatella, että muutaman vuoden päästä huolestunut aikuinen ottaa puhutteluun lapseni, joka hyppii vilkkaan tien yli luvatta kavereiden kanssa koulumatkalla. Samalla tavalla kuin minun tekemisiini lapsena puututtiin. Haluan todella ajatella niin, mutta en voi. En voi enää luottaa siihen, että kukaan sivullinen puuttuisi mihinkään lastani koskevaan tilanteeseen. Ja tämä tunne saa minut haluamaan kietoa lapset paksuun pumpulikerrokseen ja pitämään heidät kotona äidin hoivissa täysi-ikäisiksi asti.

Ole sinä se aikuinen, joka tarkkailee ympäristöään ja puuttuu epäilyttäviin tilanteisiin. Pelasta henki, tai auta pelästynyttä lasta. Älä anna epäkohtien olla.


23 Responses to “HUKKUMINEN EI NÄYTÄ HUKKUMISELTA, JOS KETÄÄN EI KIINNOSTA”

  1. High horse sanoo:

    Helppo se on kotisohvalta katsella videota joka on kuvattu ylhäältäpäin ja tiedät, mitä katsoa. Eri asia olla meluisessa uimahallissa, jossa sukeltelee paljon lapsia.
    Mutta toki se ihmetyttää, missä lapsen vanhempi on.

  2. Minna sanoo:

    Hyvä että joku uskaltaa tästäkin kirjoittaa! Olen kohdannut elämässä monta tilannetta, jossa aikuiset ihmiset, usein myös itsekin vanhempia, eivät vain välitä mitä muiden lapsille tapahtuu. Tässä pari surullista esimerkkiä: Olimme siskoni kanssa lapsina luistelemassa, Minä 11v ja siskoni 7v. Siskoni kaatui jäällä lyöden kätensä todella pahasti ja ulvoi kivusta. Tämä oli minustakin sydäntäsärkevää ja aloin itkemään, koska olin peloissani enkä tiennyt, mitä tehdä. Luistinrata oli täynnä muita perheitä luistelemassa, mutta YKSIKÄÄN ihminen ei pysähtynyt katsomaan mikä hätänä. Jouduin jättämään siskoni keskelle luistinrataa ja luistelemaan reunalle hakemaan puhelinta, jotta voisin soittaa vanhemmilleni. Tänäkään aikana KUKAAN ei auttanut siskoani kun hän yksin makasi jäällä huutaen ja itkien. Lopputuloksena tästä oli murtunut käsi.

    Toinen tapaus sattui kun olimme kaverini kanssa ostoksilla nyt aikuisisällä kauppakeskus Sellossa, jossa selvästi eksynyt arviolta 2-3-vuotias tyttö itki ja huuteli äitinsä perään. Aikuiset ihmiset, taaskin VANHEMMAT omien lapsiensa kanssa kävelivät ohi tekemättä mitään. Menimme kaverini kanssa varovasti lapsen luo kysymään onko äiti kateissa ja veimme hänet kassalle kuulutettavaksi, jolloin äiti löytyikin viereisestä kaupasta. Tämä pieni lapsi on siis yksin tullut kokonaan uuteen kauppaan, eikä ketään kiinnostanut.

    Tässä nyt pari esimerkkiä, ja ei voi kun ihmetellä, mitä ihmisten päässä oikein liikkuu. Itse en ole edes äiti, mutta silti tunnen vastuuta ympäristöstäni, ja tarkkailen aina jos lapsia liikenteessä, että onhan kaikki ok.

    • Uimari sanoo:

      Tossa pikkupojan tapauksessa kiinnittää mun silmään se et lapsen annetaan olla pinnan alla noin pitkään reakoimatta mitenkään? Ohi kulkee aikuisia eikä eikä kukaan tee mitään kun mukula ei enää yritä päästä pintaan. Tietysti kysyn missä valvoja on.

      • Pihvi sanoo:

        Korostaisin sitä että on oikeasti ihan eri asia katsoa videota jossa tuijotat jatkuvasti tätä kohdetta kuin että kävelet / uit ohi meluisassa ja ruuhkaisessa hallissa ja nopeasti vilkaiset – kas, lapsi sukeltaa / pelleilee. Joka ikistä ihmistä ei ole mitenkään mahdollista jäädä tuijottamaan ja vahtimaan tuleeko varmasti pintaan. Usealla on kuitenkin myös ne omat lapset joita on pidettävä silmällä, mielellään ihan jatkuvasti. Ja varmasti suurin osa ihmistä oletti että tälläkin lapsella oli huoltaja vahtimassa ja pitämässä silmällä! Nyt on kyllä ihan turha syyttää ketään muuta kuin lapsen äitiä joka jätti lapsensa oman onnensa nojaan. Ja no ehkä myös uimavalvojia joiden työnä on bongata juuri tällaiset tilanteet.

  3. Karom sanoo:

    Sanat kuin minun suustani. Samalla tavalla aloitin tänään aamuni kuin sinä, ja pitkin päivää kuva vedessä kelluvasta lapsesta tulee mieleeni.. Järkyttävää ja niin pysäyttävää. Videota katsoessani olisi haluttanut ravistella vieressä olevia aikuisia. Kyllä tällainen täytyISI huomata!! Terveisin samoin miettein kolmen pienen äiti…

  4. Ansku sanoo:

    Tämä video teki niin surulliseksi! Niin moni aikuinen vieressä eikä huomaa. Hukkuu ihan silmien alle! Toivottavasti viimeistään tämä video herättää jokaisen olemaan valveilla missä tahansa uimassa ollessa vuoden jokaisena päivänä ! Jos jotain hyvää, onneksi poika pelastui. Huolehdittas nyt toinen toisistamme tutuista ja tuntemattomista ! Ei edes älylaitteen tuijottamista voi tässä syyttää, vaan tuijottamista omaan napaan ja välinpitämättömyyttä ympäristöä kohtaan.

  5. Tosi tärkeä aihe! Itseäni huolestuttaa tämä myös. :( Itse jos näen pienen lapsen yksin, menen heti kysymään onko kaikki hyvin ja missä vanhemmat. Mielestäni se on itsestäänselvää. Valitettavasti se ei olekaan näköjään..:/

  6. jenny sanoo:

    Aivan järkyttävää.. itku oli tulla. Näin äiti -ihmisenä hirvittää ajatella, että moista pääsee tapahtumaan. Tästedes entistä varovaisempana oltava itse kullakin!

  7. Erika sanoo:

    Ei tässä nyt voi ketään muuta syyttää, kuin lapsen äitiä, jotka hänet heitteille jätti. Leikiltähän tuo näyttää hyvin pitkälle, lapset monesti myös sukeltelevat/harjoittelevat kelluntaa. Ja jos siinä on omat lapset ympärillä, ei välttämättä tajua katsoa, kenen kanssa kukakin vieras lapsi on vai onko kenenkään. Ja mun mielestä on ihan höpöhöpöä, ettei ihmiset muka toisten lapsista välittäisi. Jos omallr kohdalle tai tuttavapiiriin on sattunut jotain haavereita lapsille, on aina saanut apua vierailta. Eikä oo kauaakaan edellisestä kerrasta, kun itse autoin paniikissa olevaa äitiä löytämään kaupassa kadonneen lapsensa. En tiedä, kuinka kieroon ihmiset on esim. Turussa ja Helsingissä kasvatettu ja kuinka ”kiire” siellä ihmisillä (muka) on, mutta kyllä minun kokemukseni mukaan apua aina saa ja annetaan, kun tarvitsee. Varsinkin kotopaikkakunnalla, jossa lähimmäisestä edelleen aidosti välitetään.

  8. Jeppu sanoo:

    Mun ensimmäiset ajatukset videota katsoessa olivat aikalailla samaa luokkaa: ”Miten voi olla mahdollista ettei kukaan huomaa!?” Sitten tulin ajatelleeksi: meluinen uimahalli, hämyisä valaistus, huutoa ja pärskettä joka puolella, mahdollisesti useampi oma peräänkatsottavassa iässä oleva lapsi ja kaiken lisäksi, veden pinta jotenkin vääristyy ja läikehtii kun olet itsekin vedessä, eikä veden alla olevia esineitä/hahmoja siksi erota samalla tavalla.
    Siispä, todella surullinen ja pysähdyttävä tilanne. Aikuisten olisi pitänyt huomata. Mutta varsinkin äidin olisi pitänyt olla paikalla estämässä nämä tapahtumat. :(

  9. Sari sanoo:

    Tämä on täysin käsittämätöntä. Tässä tapauksessa niin monta eri tilannetta, jossa aikuinen olisi voinut ja olisi todellakin pitänyt huomata ja auttaa. En ymmärrä, miten sokea voi normaalinäöllä varustettu olla jos ei nähnyt kukaan noista USEISTA vieressä hukkuvaa saati jo tajuttomana kelluvaa. Vasta kun syliin kelluu, huomataan. Eikä olla edes luonnonvesissä, vaan kirkasta allasvettä! Järkyttävää. Täysin aiheesta kirjoitit ja hyvin kirjoitit. Nyt oikeasti herätys. Samoja fiiliksiä ollut vanhempana monissa tilanteissa, ettei voi vaan luottaa, että joku auttaa ja valitsee vähemmällä riskillä toisen suunnitelman/tekemisen jne.

  10. Anu sanoo:

    Moikka! Hyvä että olet uskaltanut kirjoittaa tärkeästä aiheesta. En halua puolustaa ketään tässä, mutta muutama asia..
    Hukkumista voi olla vaikea huomata jos ajattelee että hukkuva huutaa aina apua. Ihmiset eivät välttämättä tajua, että vasta kun ei voi huutaa, on oikeasti hätä. Ja lapsi teki kuperkeikkoja, mitkä useimmille ovat hauskoja. Mutta siitä olen samaa mieltä, että ihmisten olisi pitänyt huomata räpiköiminen ja lopuksi liikkumattomuus.
    Ei voi myöskään olettaa että 5 vuotias ei osaa uida, tiedän muutaman lapsen kun on oppinut uimaan alle 3 vuotiaana, mutta sen että hän oli yksin ja räpiköi, olisi pitänyt herättää ihmetystä ja huolta.
    Sanon myös sen, että jos aikuinen saa sairaskohtauksen ja lapset jäävät yksin, se yleensä huomataan heti, jolloin valvoja tulee paikalle ja kaikki saadaan pelastettua vedestä nopeammin. Silloin tilanteessa on kuitenkin useampi henkilö. Yksin oleva lapsi voi olla vaikeampi huomattava. Eli olen sitä mieltä että voit kyllä mennä uimaan lastesi kanssa turvallisesti. Toki ymmärrän myös sen jos asia huolettaa.

  11. Lotta sanoo:

    Järkyttävää kyllä on aikuisten välinpitämättömyys ja mitä he sillä viestivät omille lapsilleen. Käytöstavat tuntuvat muutenkin olevan hyvin hakusessa niin päiväkoti mutta etenkin koulumaailmassa. Muistan itsekin tuon kylä kasvattaa -ajatuksen, eli sen että jos teki lapsena/nuorena jotakin kiellettyä tai vaarallista ja ajattelematonta ei ollut väliä kuka aikuinen tilanteen näki sillä tämä puuttui aina asiaan. Itsestäni tämä on normaalia, mutta nykyään mielestäni monen vanhemman tulisi katsoa peiliin, sillä olen paljon törmännyt vanhempiin, jotka ovat sillä asenteella, että ”meidän lastahan ei komenna kukaan muu kuin me”… Välittämisen tauti pitäisi tartuttaa jokaiseen, mutta välillä tuntuu että se on sellainen tauti mikä ei helposti tartu.

  12. Katja sanoo:

    Nykyisin vanhemmat/aikuiset ei enää puutu muiden lasten tekemisiin, koska siellä taustalla on ne idiootit vanhemmat jotka ajattelevat ”ei meidän Jani-Petteri!” Auta armias jos puutut jonkun lapsen kivien heittelyyn tai muuten huonoon käytökseen; aivan varmasti kimppuun hyökkää tämän kultanupun vanhemmat, että ”Mikä sinä olet sanomaan”!

  13. Mensku sanoo:

    Ketään ei vaan kiinnosta, vai pikemminkin kukaan ei vaan huomaa? Monenko luulet tilanteessa pällistelleen lasta asenteella ”jaa toi hukkuu tossa, eipä kiinnosta”?

    • Erika sanoo:

      Just näin! Mielestäni noita paikalla olleita aikuisia on aivan turha syyttää. Monella on silmät ihan 100 prosenttisesti siinä omassa lapsessa tai lapsissa. En mitenkään voi uskoa, että kaikki aikuiset eivät toimisi vaistonvaraisesti hukkuneen tai hukkumassa olevan lapsen huomatessaan, eli koppaisivat tämän salamannopeasti vedestä ylös. Jos joku olisi tilanteen huomannut ja myös tajunnut, tuskin olisi pystynyt päätään pois kääntämään vaikka olisi halunnut. Totta kai jokainen automaattisesti toimii toisen hengen pelastamiseksi. Sitä paitsi varmasti jokainen tuolla altaassa tuona hetkenä ollut tunnistaa itsensä nauhalta. Omantunnon tuskat ja itsensä syytteleminen ovat heillä varmasti aivan tarpeeksi suuret ilman että kukaan, joka tilannetta valvontakameran nauhalta jälkikäteen, ylhäältä päin ja tietoisena siitä, mitä kuvassa näkyy, heitä alkaa syyttelemään toimimattomuudesta. Hyvähän se on heristellä sormeaan tietokoneruudun toiselta puolelta, kun ei voi tietää, miltä tilanne on ”livenä” näyttänyt.

  14. Lisbeth sanoo:

    Tämä on kyllä kamala juttu. :( Minusta se kertoo pikemminkin yleisesti ihmisluonteesta, kuin siitä, että nuo ihmiset altaassa olisivat olleet erityisen välinpitämättömiä tai tyhmiä. Olen lukenut oppikirjasta (melko vanhasta tosin), että ihmisillä on tietty kynnys auttaa jopa tilanteessa, jossa avun tarve on selkeä. Itse asiassa useampia kynnyksiä. Näitä ovat mm. tarvitaankohan tuolla edes apua, en osaa auttaa, aiheutan vain lisää vahinkoa, joku muu on varmasti jo mennyt auttamaan, ei ole minun asiani puuttua tilanteeseen. Lisäksi ihminen vaistomaisesti etsii jonkun tekosyyn olla menemättä tilanteeseen (kun on nämä kauppakassit tässä ja pakasteet sulaa tai lapsen äiti on varmasti jossain lähellä). Kun ihminen pääsee yli kaikista näistä kynnyksistä, hän tekee päätöksen auttamisesta. Kaikki eivät toki toimi samalla tavalla ja joku säntää heti avuksi, mutta perusluonne on se, että ei puututa toisten asioihin edes ilmeisessä tilanteessa. Kirjan esimerkkinä oli tapaus, jossa nainen raiskattiin ja tapettiin kujalla (Yhdysvalloissa). Kävi ilmi, että tapauksella oli useita silminnäkijöitä, mutta kukaan ei edes soittanut poliisia. Tämä on todella surullista. Itselleni on muutaman kerran käynyt niin, että olen kävellyt avun tarvitsijan ohi, koska olen keksinyt joitain typeriä syitä olla auttamatta. Se on jäänyt harmittamaan moneksi päiväksi, itseasiassa nämä tapaukset kaivavat mieltä vieläkin vuosien jälkeen. Sittemmin olen tehnyt päätöksen, että menen aina ja joka tilanteessa heti auttamaan. Miettikää! Pitääkö todella tehdä tietoinen päätös tuollaisesta asiasta!!! No minun tapauksessani kyllä. Nuo altaassa olijat ja toivottavasti monet muutkin tekevät nyt saman päätöksen. Uskon, että myös Emilian teksti edistää asiaa. Hienosti kirjoitettu!

  15. Eeva sanoo:

    Aivan kamala video. :( onneksi poika selvisi!! tosi ahdistava video.

  16. neito sanoo:

    Itse olen viettänyt kesäni saaressa ja mua ja mun veljeäni vahdittiin tarkkaan kun uimme ja olimme rannassa. Rantaan / uimaan ei saanut mennä ilman lupaa. Vielä teininä ja aikuisenakin, tulee sanottua muille mikäli menee uimaan. Koska uimataitoinenkin voi saada sairauskohtauksen ja voi tarvita apua.

    Mun mies on lapsen melkein hukkunut, oli ollut yksin (?!!?) kalassa ja tipahti laiturilta uimataidottomana järveen. Onneksi paikalle tuli kalastaja, joka noukki mieheni pois vedestä ja vei kotiin. Vanhemmat olivat aika järkyttyneitä asiasta. Mieheni on kotoisin Virosta pikku-kylästä ja siellä oli tapana antaa lasten juoksennella ulkona miten sattuu ja siksi oli saanut mennä luvan kalaan yksin. Vaikka kylä oli järven rannalla, niin kylässä ei ollut mitään järjestettyä uimaopetusta tai vanhemmat olleet uimataidosta kiinnostuneita. Mieskin on oppinut uimaan vasta kymmenen vuotiaana ja ui edelleen surkeasti, mut pysyy pinnalla. Eikä uskalla sukeltaa.

    Omien lasten kanssa en ole uskaltanut mennä uimaan yksin. Vaikka esikoinen osaa uida auttavasti ja sukeltaa. Haluan pitää lapset hengissä. Enkä jätä heitä rannassa vartioimatta.

  17. minttu sanoo:

    En todellakaan halua uskoa että kukaan ei välittäisi jos tietää että pieni lapsi on hukkuneena aivan lähellä! Kaikilla paikalla olleilla on varmasti aivan järkyttävä olo kun ovat saaneet kuulla asiasta, eivätkä ole huomanneet mitään, ja jos olisivat olisivat voineet auttaa. En lähtisi syyttämään nyt heitä, he tekevät sen varmasti myös ihan itse.

  18. tiuhti sanoo:

    Tuo video oli minustakin aivan järkyttävä ja mietin miten noin on voinut päästä käymään. Missä pojan vanhemmat/huoltaja ja miten uima-valvojat eivät huomanneet mitään??

    Itse ainakin vaikka olisin oman lapsen kanssa huomioin samalla muuta ympäristöä ja ihmisiä sekä varsinkin lapsia. Ja toivon todella että muutkin niin tekevät- koskaan ei voi tietää kuka tarvitseekin yhtäkkiä apua.

    Pidetään toisistamme huolta.

  19. Kristiina sanoo:

    Koko kylä kasvattaa-metodi on hyvä. Me olemme kaikki vastuussa toinen toisistamme , jokaikinen sekunti. Toisaalta olemme inhimillisiä.
    Mutta 5-vuotiasta ei jätetä yksin veteen.

Kommentoi