HYVÄSTI

27.05.2017

Tänään sanottiin hyvästit Topiaksen mummille. Ostettiin kaunis kukkalaite, sekä kaksi valkoista ruusua, jotka lapset saivat itse laittaa arkun päälle. Ava laittoi myös mukaan piirtämänsä kuvan, jossa hän ja isomummi seisovat niityllä perhosten keskellä. Siitä tuli tosi kovasti mieleen se, kun oma ukkini kuoli juuri ennen isänpäivää, ja laitettiin arkkuun tekemämme isänpäiväkortit siskojen kanssa. Minä luin ääneen sen runon, jonka löysin silloin aiemmin mummin raamatun välistä, enkä selvinnyt ensimmäistä riviä pidemmälle, mutta luin sitten kuitenkin loppuun asti itkien ja ääni kimeänä kaikuen. Oli rankkaa, mutta papin sanoista sai myös paljon lohtua ja kunnolliset hyvästit tekivät hyvää meille kaikille.

Lapset jaksoivat todella hyvin, vaikka eivät ihan täysin ehkä kaikkea ymmärtäneet, ja vähän ärsytti kun piti olla hiljaa. Mutta ei se olisi heidän isomummia haitannut, mitä enemmän naurua ja elämää, sitä parempi.

Nyt tulevana kesänä yritämme viettää entistäkin enemmän aikaa isovanhempiemme kanssa, ja muutenkin kaikkien läheisten kanssa. Ikinä kun ei tiedä, koska sanot ovenraosta heipat viimeistä kertaa. Kun kohtaa menetyksiä, alkaa aina pohtimaan aika paljon elämää ja sitä, miten välillä unohtaa arvostaa asioita niiden vaatimalla kapasiteetilla.

Hyvästi mummi. <3


Kommentoi