SEITSEMÄN VUOTTA

26.12.2016

Meille tulee Topiaksen kanssa sunnuntaina seitsemän vuotta seurustelua täyteen. Siis SEITSEMÄN vuotta. Jaksan joka vuosi näihin aikoihin hämmentyä tästä yhteisten vuosien lukumäärästä. Juuri minä hehkutin ihan ihmeissäni, että ollaan oltu pian jo VIISI vuotta yhdessä, siis puolikas vuosikymmen! Nyt ollaan enää 3 vuoden päässä siitä kymmenestä vuodesta. Aika vau. Etenkin ihmiseltä, joka vielä seitsemän vuotta sitten sanoi, ettei osaisi todellakaan kuvitella elävänsä vain yhden ihmisen kanssa parisuhteessa. Mutta tässä sitä ollaan!

aava12-422_zpsfeec20c2

Seitsemän vuotta on minulle todella iso asia, kuten on oikeastaan jokainen vuosipäivämme ollut. 18 -vuotiaana vahingossa raskaaksi tullut lukiolainen kun ei useinkaan tuppaa pysymään sen baby daddyn kanssa yhdessä. Mutta nyt meillä on kaksi lasta, toinen ihan oma koti menossa ja pian minulla on jo koulutuskin. Meillä alkaa pikkuhiljaa hyvää vauhtia olla kaikki, mistä ollaan haaveiltu.

aava12-436_zpse552b39d

Meidän elämä ei todellakaan mennyt suunnitellusti. Meidän parisuhteessa on ollut omat kivikkonsa ja niistä selviäminen on kasvattanut meitä sekä yhdessä, että erikseen. Ehdottomasti isoin juttu oli tietenkin Avan odotus! Mikään ei riko parisuhdetta paremmin kuin vahinkovauva kesken koulun. Mutta me käännettiin vaikea tilanne eduksemme ja vauva vain vahvisti meidän suhdetta. Ilman Avaa me ei varmastikaan edes oltaisi yhdessä, koska oltiin vielä ihan kakaroita, kunnes vanhemmuus pakotti kasvamaan.

aava12-457_zps32ee8d4a

1.1.2010 00.00 tapahtui kummia Liedon Littoisissa, kun vuoden vaihtuessa me kaksi suudeltiin ensimmäisen kerran ja jäätiin saman tien sille tielle. Tämän lähestyvän vuosipäivän kunniaksi haluankin täällä blogissakin nyt vähän juhlistaa meidän parisuhdetta ja postailla tällä viikolla enemmän siihen liittyviä juttuja! Mulla on muutama oma ässä täällä jo hihassa, mutta jos teille tulee nyt mieleen jotain parisuhdejuttua, mistä tahtoisitte lukea, niin tottakai saa ehdottaa!

aava12-138_zps7af6ad1c

Aivan ihanaa vuoden viimeistä viikkoa kaikille, koittakaa selvitä mun rakkaushuuruista vielä kuuden päivän ajan! ;)

Kuvat: Pasi Leino


18 Responses to “SEITSEMÄN VUOTTA”

  1. Reetta sanoo:

    En tarkoita kommenttiani pahalla! Mutta korvaani särähti ikävästi ”vahinkovauva”. Raskaus voi olla vahinko, mutta lapsi ei. Ihanaa tulevaa vuosipäivää teille ja hyvää tulevaa uuttavuotta, terkuin monet vuodet sinun blogiasi lukenut tuore äiti!

    • Tiia sanoo:

      Tarviiko sitä olla noin tarkan markan neito? :) Ei tarvitse ihan pilkulleen ottaa kaikkea.

      • Emilia Huttunen Emilia Huttunen sanoo:

        En mä osaa mitenkään erotella raskautta ja vauvaa toisistaan, jos se raskaus oli vahinko niin olihan se vauvakin :) Kyllä me ainakin ihan avoimesti aiotaan isompana kertoa Avalle, että hän oli vahinko, mutta kerrotaan myös, että hän oli meidän elämän upein vahinko, joka teki kaikesta täydellistä <3

  2. Laura sanoo:

    Onnea teille!<3 meillä vähän samanainen tarina kun 3 viikon tapailun jälkeen raskaustesti näytti plussaa. Mutta tässä sitä ollaan, tosin tammikuussa "vasta" 4 vuotta ja 2 lasta ;)

  3. Matsku sanoo:

    Ihanaa ihanaa ihanaa ja seitsenkertaisesti onnea! On upeaa että teidän perhe ja parisuhde voi hyvin. Vierellä vuodesta toiseen pysyvä kumppani ei ole nykypäivänä ollenkaan itsestään selvä asia, joten on tärkeää että osaat sitä arvostaa. Olet varmaan asiasta maininnutkin, mutta en muista, joten kysyn. Eli onko teillä suunnitelmissa ”virallistaa” suhde ja mennä naimisiin, vai oletteko molemmat tyytyväisiä tämänhetkiseen tilanteeseen?

    • Emilia Huttunen Emilia Huttunen sanoo:

      Kiitoksia! :) Eihän se todellakaan ole! Molemmat ollaan juuri tuota mieltä. Kyllä me ollaan aina juteltu, että joskus sitten mentäisiin, mutta katsoo nyt, miten asiat etenee, että koska se joskus on :) Me todellakin otetaan parisuhde (ja avioliitto) vakavasti, joten halutaan olla ainakin kolmesataaprosenttisen varmoja kaikesta :D

  4. Miia sanoo:

    Meillä vähän sama juttu! Alettiin seurustelemaan kun olin 16 ja esikoisen sain 17 vuotiaana. Koulut kävin loppuun ja saatiin toinen lapsi. Ensi vuoden puolella kans 7 vuotta täynnä ❤

  5. Mamma sanoo:

    Heissan. Täällä tuli vahinkovauva -09, kun olin 17-vee ja edelleen ollaan yhdessä. Ihana oli lukea tämmöinen samantyylinen tarina kun itsellä. Sillä ihan niin kuin sanoit, niin yleensä ei pysytä yhdessä sen baby daddyn kanssa. Hurjasti teille vuosia yhteisiä vuosia lisää :)

  6. Jenni sanoo:

    Hei ja onnea teille! ❤ Olisi kiva lukea millaiset olisi unelma hääsi, en muista oletko koskaan tehnyt sellaista postausta :D Miten teillä menee kotitöitten jako? Onko sulla jotkut omat jutut mitkä teet ja Topiaksella omat vai meneekö ihan että se tekee joka ehtii? :)

    • Emilia Huttunen Emilia Huttunen sanoo:

      Tämä onkin mun postauslistassa! :D Taisin joskus vähän jotain höpötellä aiheesta, mutta voisihan siitä vähän paremmin kirjoittaa! No tällä hetkellä Topias tekee aikalailla kaiken, koska mulla on niin paljon töitä ja koulua. Mutta yleisesti tehdään vähän silleen, että kumpi nyt on siinä hollilla :D Topias tekee enemmän sitä tiskien ja pyykkien laittamista, mä sitten taas maksan laskut, teen isompia siivouksia ja huolehdin tommosista käytännön jutuista :)

  7. Iiippa sanoo:

    Onnea 7 vuoden johdosta! <3

    Kyselin jo aiemmin postausta teidän lomasta ja viikonlopusta Iinan perheen kanssa, muttei edellenkään ole näkynyt, ilmeisesti ei ole tulossakaan? Harmittaa kun oon niitä odottanut ja useamman kerran lupailit... :(

  8. Mumble91 sanoo:

    Onnea paljon teille!<3

    Täälä huutelee 24 vuotiaana äidiksi tullut ja pienen 1v 1kk tytön äiti!Ja voin sanoa että ei ne tämänkään ikäiset vanhemmat aina yhdessä pysy,riippuu paljon ihmisistä itsestään ja tilanteesta..

    Omasta kokemuksesta voin sanoa,että järkytyin huomatessani olevani raskaana..aloin saamaan ihmeellisiä oireita,kuten "pallon tunnetta"mahassa,ja yöisin ilmestyvää huonovointisuutta joka muuttui nopeasti 24/7 kestäväksi.En tehnyt raskaustestiä vaan marssin lääkäriin kun olo vaan huononi(syöväksi luulin),no sieltähän paljastui että olin raskaana,viikolla 11.

    Pari vuotta nuorempi mies repesi riemusta(seurusteltiin tuolloin 4 vuotta)soitti heti äidillensä kun minä taas koitin selvitä järkytyksestä..en tosiaan ollut varma lapsesta,sillä suhteessamme oli paljon ylä ja alamäkiä..no kuitenkin lopulta totuin ajatukseen(pientä painostusta oli ilmassa)ja kerroin äidilleni tilanteen kun sain pahan virtsatulehduksen keskellä yötä ja viikonloppuna ja aloin vuotamaan verta ja hyytymiä..hän ei tosiaan ilahtunut,tiesi tilanteesta ja siitä miten mies oli 2v aikaisemmin pettänyt..onneksi noita tulehduksia oli ollut jo muutaman raskauden alussa niin otin ylimääräiseksi jääneen pillerin ja vuoto + kivut loppui.Vasta 2 viikkoa myöhemmin sain ajan ultraan varmistuakse että sielä vauva vielä polskutteli.

    Odotukseen mahtui paljon mutkia,turhautumista,tuskaa ja pelkoa,mutta myös paljon onnea ja iloa.

    Raskauteni käynnistettiin samana päivänä kun menin synnytystapa arvioon..käynnistettiin raskausmyrkytyksen vuoksi vielä kun itse ja lapsi oli hyvävointinen.Samana yönä marraskuun lopulla viikolla 38+1 tyttäremme syntyi,terveenä ja kaikki hyvin:)Yllätyin supistuksien kivuliaisuudesta,koska itsellä kovat menkkakivut ja luulin kestäväni hyvin ne mutta löysinkin itseni tuskaisena inisemästä ja huutamasta kätilöille.

    Mutta sen enempään yksityiskohtiin menemättä,alku sujui hyvin,loppu ei.Minä kasvoin aikuiseksi,mies ei joten tiemme viimeinkin erkanivat päivä ennen joulua.

  9. Paprika sanoo:

    Onnea vuosista! Ensimmäiset kolme vuotta sitä aina omaakin parisuhdetta jaksoi kummastella ja sit yhtäkkiä humps vaan joku 8 vuotta mittarissa :o

Kommentoi