MINUN HÄÄPUHEENI TOPIAKSELLE

19.06.2018

Mietin häitä valmistellessani, että haluaisin tehdä jonkun pienen yllätyksen Topiakselle. En ole mikään lahjakas tanssija, laulaja tai muukaan talentti, mutta päädyin sitten pitämään puheen. Sitten aloin kuitenkin miettiä, että ei siitä puhumisesta tule mitään hääpäivänä, kun alan vaan itkeä ihan täysillä, joten päätin kuvata puheeni etukäteen videolle. Torstai-iltana Topias ja lapset olivat poissa, ja näin viime tingassa sitten kuvasin äkkiä tämän videon, ja sitä editoidessani kauhistuin. Siis tuli ihan sellainen viba, että näytin vain sellaiselta puhuvalta päältä, kuulostin ihan kliseiseltä ja kornilta, ja en tiedä, mitä oikein tein pääni kanssa, mutta apua mikä kaksoisleuka! :D Lisäksi videon laatu on tosi huono, kun mulla ei ollut aikaa säätää järkkärin ja tarkennusjuttujen kanssa, ja plääh. Tässä kohtaa olin tyytyväinen, että en kertonut puheesta mitään etukäteen, ja päätin jättää sen pois.

Perjantai-illalla hotellin sängyssä naureskelin sitten Hennille tätä puhekatastrofia. Henni ylipuhui minut näyttämään videon hänelle, ja seuraavaksi hän otti vetovastuun ja sanoi, että tämä puhe sitten muuten näytetään. Olin sitä vastaan, mutta suostuin sitten lopulta harkitsemaan asiaa, ja taisin sanoa, että mietitään sitten vielä huomenna :D

Hääpäivänä oli niin paljon kaikkea mielessä, että unohdin koko puheen siihen asti, että se ilmestyi screenille. Vatsanpohja alkoi nipistellä ja posket kuumottaa, ja taisin kuiskata Topiakselle, että anteeksi tää on ihan kauhea. Mutta onneksi muut eivät sitten tainneet olla sitä mieltä, tai ainakaan kukaan ei uskaltanut sanoa. Mutta tärkeintä oli se, että Topias tykkäsi puheesta, ja jälkikäteen olen tyytyväinen, että Henni pakotti näyttämään sen. Se päivä oli niin täydellisen rakkaudentäyteinen, että ehkä pieni kliseisyys sopi siihen ihan hyvin.

En uskonut, että uskaltaisin näyttää tätä videota täällä, mutta tässä aivotärähdyksestä toipuessani en nyt vielä jaksa kirjoittaa mitään suurempia, ja halusin näyttää jotain hääjuttuja, joten olkaapa hyvä! Tai anteeksi? Aivotärähdys on ehkä sumentanut harkintakykyäni. Joka tapauksessa, tässä se tulee:


EPÄONNEN BLOGGAAJA TYKSISSÄ

18.06.2018

Nyt pääsi käymään taas näin. Tällä kertaa päädyin TYKS:iin aivotärähdyksen takia, joten ainakin on vähän vaihtelua, vaikka pään ct-kuviin tässä taas päädyttiinkin.

Oltiin eilen taas Jukuparkissa, ja laskin sieltä Avan perässä liukumäestä, jossa oli ohjeena, että voi laskea joko istuen tai selällään maaten. Laskin sitten istuen, mikä ei todellakaan ollut hyvä idea. About puolivälissä oli kauhea pomppu, josta lensin ilmaan samalla, kun naamaan tuli hirveä vesisuihku ja sokaistuin ja menetin tasapainoni, ja mätkähdin sitten takaisin alas takaraivo edellä. Huomasin heti siinä, että nyt sattui kunnolla, ja pää alkoi samantien särkeä, ja heitin Topiakselle ihan vitsinä, että nyt varmaan sain jonkun aivotärähdyksen.

Menin tuon laskun jälkeen takaisin meidän paikoille, kun Ava oli kaverin kanssa uimassa ja Topias meni Nompun kanssa saunaan. Hetken siinä oltuani tajusin, että nyt ei ole kaikki hyvin. Multa meni todellisuudentaju ihan kokonaan, enkä enää tiennyt, mikä on totta ja mikä ei. Näin päässäni kaikkia outoja kuvitelmia, mutta sitten yhtäkkiä havahduin tajuamaan, että hei, nää ei ole totta, nyt tarvitaan apua, ja Topiaksen ollessa saunassa menin tämän Avan kaverin äidin viereen istumaan ja kerroin tapahtuneesta, ja hän oli siinä apuna, kun odottelin Topiasta takaisin. Siinä alkoi sitten seuraavaksi tulla pahoinvointia ja huimausta, ja Topiaksen palattua oli pakko maata hetki lepäilemässä ennen kuin jaksoin nousta ja lähteä kotiin.

Mun piti illalla mennä Hennin kanssa leffaan ja muutamille, mutta jouduttiin sitten perumaan meidän suunnitelmat, kun en kyllä olisi mitenkään pärjännyt elokuvissa. Eikä aivotärähdyksen kanssa saa juoda alkoholia, ainakaan Googlen mukaan, ja tajusin siinä kyllä nopeasti, että nyt tuli oikeasti ainakin lievä aivotärähdys. Mentiin sitten kuitenkin syömään, koska Topias oli menossa sählyyn ja viemässä lapset äidilleen siksi aikaa, eikä mua saanut jättää yksin, ja ajateltiin, että ehkä syöminen tekee hyvää ja parantaa oloa. Mutta ei todellakaan, tuli vaan koko ajan huonompi olo. Se pahoinvointi tuli silleen aalloissa, ja alkoi sitten mennä niin pahaksi, että lautaset tyhjennettyämme Henni päätti, että nyt mut täytyy viedä TYKS:iin. Mulla taisi olla aika oudot jututkin, kun koko ajan katosi se todellisuudentaju, ja muistelin kaikkia juttuja, ja sitten taas hetken päästä tajusin, että ei niitä oo ikinä tapahtunut.

Henni oli koko illan mun kanssa päivystyksessä, kun makasin seurannassa ja kuvattavana. Se auttoi tosi paljon, kun oli siinä seuraa kertomassa, mikä on totta ja mikä ei, ja sai Henni mut nauramaankin siinä oksentamisen ohella. Yöllä Henni sitten vielä vei mut kotiin. Oon kyllä niin onnekas, kun löytyy tällainen bestis <3

Nukuin ihan tosi huonosti, kun en voinut ottaa mun normaaleja iltalääkkeitä, ja särki pää edelleen kauheasti ja oli tosi huono olo. Ja sitten kun onnistuin nukahtamaan, niin Topias herätteli mua koko ajan lääkärin ohjeiden mukaan. Aamulla sitten taas en silti edelleenkään saanut mitenkään nukuttua, vaikka olin ihan hirveän väsynyt. On vaan edelleen niin hirveän huono olo, ja pää särkee. Mutta nyt on sentään se sekavuus helpottanut. Lääkäri kyllä varoitteli, että tää olo voi kestää tosi pitkäänkin, mutta toivottavasti pian helpottaa. Mulla olisi tänään aamulla ollut ensimmäiset loman jälkeiset kuvaukset, mutta sain onneksi siirrettyä niitä, niin saan nyt levätä vaan kotona.

On näistä aivotärähdyksistä ennenkin selvitty, joten ei tässä sen kummempia! Ja eihän tää ole mitään verrattuna siihen kertaan, kun lensin pää edellä hevosenselästä maneesin seinään, ja sain lähimuistinmenetyksen. Nyt kuitenkin laitan tän läppärin pois, koska tää ruudun katsominen pahentaa oloa aika reippaasti. Ehkä saisin kuitenkin otettua pienet päikkärit, ja olo helpottaisi.

Henniä ja Topiasta on taas naurattanut, että miten mä aina onnistun :D Ja ihan oikeessahan ne on. Jos en päädy lihapullien syömisestä leikkauspöydälle, tai esitelmää pitäessä näyttämään tissejäni puolelle koululle, niin päädyn sitten Jukuparkista TYKS:iin :D Ehkä koomisinta on se, että Avan mielestä se liukumäki oli tosi hauska ja ihan helppo. Ihanaa epäonnea. Pysyn jatkossa siellä Merirosvosaaren reunuksilla :D

 


ERILAINEN PÖYTÄKARTTA HÄIHIN

16.06.2018

Hääjuttuja, jee! Vaikka häät ovat nyt ohi, hääblogi tulee varmasti olemaan aktiivisempi kuin koskaan, sillä nythän sitä kirjoitettavaa vasta löytyy, kun kaikki on koettu. Ja yhtenä ensimmäisistä jutuista ajattelin ottaa esille meidän istumajärjestyksen, koska satuttiin saamaan siitä kuva ensimmäisten hääkuvien joukossa.

Kuva: Petri Mast / Maria Ahokas

Istumajärjestys tuli tehtyä todella ajoissa, sillä aloin luonnostella sitä jo ensimmäistä vieraslistaa tehdessäni. Ensimmäinen istumajärjestys oli pahvisia nimilappuja korkkitaulussa, ja samaiseen korkkitauluun rakensin monta eri versiota, joista otin kuvat talteen. Sitten elämään onneksi astui Tahtoo, ja pääsin tekemään kunnon istumajärjestyksiä ihanan helposti. RSVP:t saatuamme tein sitten sen lopullisen istumajärjestyksen, mutta juhlapaikalle tulevan pöytäkartan tekemisen jätin viime hetkille siltä varalta, että tulee vielä jotain muutoksia.

Sain joskus aikoja sitten idean kuvallisesta pöytäkartasta, ja Topias innostui siitä myös. Päätettiin siis rakentaa pöytäkartastamme vähän jotain muuta kuin se ihan perinteinen nimien meri, ja voi vitsi, miten huippu tästä tuli. Meidän pöytäkartassa oli ihmisistä ihan erilaisia kuvia. Joistain oli valittu edustavia kuvia mun arkistoista. Joistain oli hassunhauskoja nuoruuskuvia Facebookin unohdetuista albumeista. Ja meidän suvusta sitten taas oli monesta vanhoja ysärikuvia, joita bongailin äitin valokuva-albumeista. Osasta sitten taas oli Facebookin profiilikuvia, joko se tuore, tai muutaman vuoden vanha. Kokonaisuus oli siis tosi monipuolinen, ja saatiin hirveästi kehuja tästä pöytäkartasta.

Kuvallinen pöytäkartta oli meillä koristeen ohella myös tavallaan osa ohjelmaa. Oli aivan erilaista etsiä sitä omaa kuvaa, kun ei yhtään tiedä, mitä etsii, ja oman nimen bongaamista on vaikea verrata tähän. Saatiin kuulla, että osa ei meinannut millään löytää itseään, kun ei tajunnut, että itsestä voi olla lapsuuskuva. Esimerkiksi minun pikkuserkustani oli vaaaaanha kuva ysärin alusta, mutta onneksi hänen tyttöystävästään oli tuoreempi kuva, niin he loppupeleissä tajusivat, että tämä vastapäisellä paikalla istuva lapsi ei olekaan oikeasti enää lapsi. Pöydissä meillä oli sitten kyllä jokaisen nimi, niin oman kuvansa löydettyään sen paikan sai varmistettua sieltä.

Lapset tykkäsivät kovasti omien kasvojen etsimisestä, mutta yllätyttiin positiivisesti siitä, kuinka paljon myös aikuiset pitivät meidän pöytäkartasta. Tämän työstäminen jäi itseasiassa siihen perjantaille ennen koristelemaan lähtöä, joten oli aika stressaantunut olo näitä lappusia teipatessani, mutta olen todella iloinen, että tehtiin kuitenkin tämä loppuun asti. Teippinä tuossa toimi ihoteippi, sillä hävitin kaksipuolisen teippini, mutta tämä toimi oikein hyvin. Kuvat tulostin ihan vaan omalla tulostimella, mutta ostin niitä varten paksumpaa ja laadukkaampaa paperia, kun normipaperi olisi ollut liian ohutta.

Tuo pöytäkartan pohja on minun työhuoneeni peili, johon päätettiin nuo laput myös jättää, sillä tämä on ihana muisto. Tuon peilin tarina on itseasiassa sellainen, että ihan alkuraskaudessa Nomppua odottaessani, olin eräässä autiotalossa, josta bongasin kaksi ihanaa vanhaa ikkunakehystä. Päätin ottaa ne ikkunakehykset mukaani (tiedän, tiedän…) ja säästelin niitä jotain erityistä varten. Toisesta tuli tämä ihana peili, ja toisesta tuli eräs toinen hääpaikan koriste, jonka esittelen vielä erikseen.

Suosittelen tosi lämpimästi tällaista aktivoivaa ja vähän erilaista pöytäkarttaa. Oli ihanaa, kun pöytäkartta ei ollut vain pöytäkartta, vaan se oli jotain, jota katsoessa saatiin jokaiselle vieraalle hymy huulille. Ja juuri sitä me meidän häissä haluttiin. Sitä aitoa iloa ja onnea, meidän elämän tärkeimpänä päivänä.