MATKA JATKUU

17.10.2018

Kemiallisen raskauden keskenmenosta on aikaa viisi päivää ja olo on jo paljon parempi. Oikeastaan positiivisempi kuin vielä yhdessäkään kierrossa, mikä on aika hassua, kun vielä pari päivää sitten olin ihan luopunut toivosta. En ole kyllä vieläkään kovin toiveikas, mutta mulla on silti positiivinen olo, sillä mulla on meneillään ihan oikeat kuukautiset! Ja nyt tulee kuvailevaa tekstiä kuukautisista, joten jos et kestä lukea yksityiskohtaista kuvailua naisen anatomiasta, on nyt oikea aika lopettaa lukeminen.

Jo muutaman vuoden ajan kuukautiseni ovat menneet samalla kaavalla. Pärjään pelkällä pikkuhousunsuojalla, sillä vuotoni on pelkkää vaaleanpunaista tiputtelua, pari tippaa päivässä sen viiden tai kuuden päivän ajan. Kun aloitettiin lapsettomuushoidot, ajattelin, että nyt mullekin tulee ne monsterimenkat, mistä moni puhuu näiden lääkkeiden yhteydessä. Mutta ei. Kuukautiseni pysyivät ihan samanlaisina, mutta kiertoni vain lyheni. Olenkin tässä ihmetellyt, että voiko tässä olla joku yhteys, että kun minulle ei tule normaaleja kuukautisia edes lääkkeiden kanssa, niin jos hedelmättömyys johtuu siitä jotenkin. Lääkkeiden aloittaminenkin on ollut vaikeaa, kun letrot kuuluu aloittaa kolmantena kunnon vuotopäivänä, mutta minulla ei sitä vuotoa tule.

Nyt on kuitenkin aika mahtava kierto käynnissä, sillä ensimmäistä kertaa vuosikausiin mulla on ne oikeat menkat! Ja on sellainen salaa vähän optimistinen olo, että jospa tämä kemiallinen raskaus nyt käynnisti jotenkin kiertoni kunnolla, että ehkä minä vihdoin voisin tulla raskaaksi. Ensimmäinen kiertopäivä alkoi aamulla sillä tutulla tiputtelulla, mutta illalla tulikin ihan punaista verta. Ja seuraavana päivänä tuli oikeasti vuotoa, eikä tiputtelua! Ja sitten tuli oudosti pari päivää taukoa, mutta sitten se jatkui taas, ja mulla on menkkakivut ja kaikki. Silloin aiemmin, kun mulla oli joka kuussa kipeät menkat, en todellakaan osannut kuvitella vielä jonain päivänä iloitsevani oikeasti kuukautisista!

Meidän oli tarkoitus nyt seuraavaksi mennä jatkotutkimuksiin, mutta tämän kemiallisen ja kunnon vuodon takia päädyttiin lääkärin kanssa siihen, että mennään vielä tämä kierto tällä samalla systeemillä ja sitten ensi kierrossa jatketaan eteenpäin. Seuraavaksi sitten joudumme molemmat tutkimuksiin, enkä olekaan enää yksin hoidettavana, vaikka syy luultavasti onkin vain minussa, etenkin kun viime kierrossa kerran munasolu hedelmöittyi. Minulla sitten on ensi kierrossa edessä kohtuontelon nesteruiskutus ja se jo valmiiksi vähän jännittää. Toivotaan tietenkin, ettei sinne jouduta, mutta en kyllä siltikään jaksa uskoa, että me onnistuttaisiin. En tiedä. Samaa aikaa olen iloinen, kun on kuitenkin jotain hyviä merkkejä, mutta kuitenkaan en usko, että tästä tulee mitään.

Lapsettomuusasiat eivät ole kuitenkaan vieneet elämänhalua tai mitään, ja vaikka välillä iskee vähän masis, olen kuitenkin oma itseni ja pystyn edelleen iloitsemaan asioista. Jos meille ei tule vauvaa, meille tulee seitsemän koiranpentua. Keskityn siis siihen. Topias jo puoliksi lupasi. Ja tietenkin nämä jo saadut lapset helpottavat sitä kaipuuta. Ja tässä on kyllä paljon mihin keskittyä, enemmän kuin tarpeeksi, että saa vähän ajatuksia muualle.

Tänään kävin koululla Kampusradiolla Roosa Laksion haastateltavana, joka myös otti nämä postauksen kuvat, ja minä sitten taas käsittelin ne. Halusin ikuistaa mun tämän päivän asun, kun se oli niin lämmin ja mukava ja IHANA! Siitä onkin tovi, kun täällä on ollut asukuvia, mutta asukuvien lisäksi halusin kirjoitella jotain muutakin. Tämä asu oikein huokuu suomalaista käsityötä, sillä tämä kuvien ihana reppu on saatu blogin kautta KuosiKoo -nimiseltä uudelta merkiltä, joka tekee upeita reppuja hauskoilla yksityiskohdilla. Jokainen reppu on käsin täällä Suomessa tehty, ja reppujen takaa löytyy laukkujen ja reppujen tekoon hurahtanut perheenisä. Repuilla on vuoden takuu ja niiden hintakin on todella edullinen, koska sivutoimisena tehdyistä repuista ei mene alvia, joten nyt on tällaisen ihan peruskuluttajankin helppoa saada juuri sinulle tehty yksilöllinen, laadukas ja kestävä reppu. Näitä saa siis lapsille ja aikuisille!

Kuvien hame sitten taas on hääpukunikin ommelleen Heidi Tuiskun käsialaa, ja olen tähänkin niin rakastunut! Voi että, miten hyvältä tuntuu päällä vaate tai asuste, joka on oikeasti sinulle tehty. Tuntuu asu kuin asu ihan erilaiselta, kun vertaa valmisvaatetta ja juuri sinulle tehtyä yksilöä.

Hame – Heidi Tuisku / Reppu – KuosiKoo (saatu) / Villapaita – H&M / Kengät – Zalando / Hanskat – Sauso (saatu)


ESIKOISEN SYNTTÄRIHAASTATTELU

14.10.2018

Mikä on lempivärisi?

Liila

Mitä harrastat?

Ratsastusta, ja haluaisin harrastaa myös jotain jumppaa.

Ketkä ovat parhaat kaverisi?

M, I ja L.

Mikä on koulussa kivointa?

Käsityöt.

Missä kouluaineessa olet paras?

Saksassa ja matikassa.

Mikä on lempieläimesi?

Koira

Mikä on lempiruokasi?

Spagetti ja ruskea jauhelihakastike.

Mikä on sinusta kivaa?

Ratsastaminen ja leipominen.

Mistä et tykkää?

Siivoamisesta.

Mitä pelkäät?

En mitään.

Mikä haluaisit olla isona?

Uimakoulun opettaja.

Mihin haluaisit matkustaa?

Kreikkaan! Kun siellä voi joka päivä uida.

Mitä tekisit, jos voittaisit miljoona euroa?

Ostaisin tosi tosi tosi tosi paljon petsejä ja petsiauton ja petsitalon.

Millaisessa talossa haluaisit asua?

Omakotitalossa, missä ois oma kylpyhuone ja oma makuuhuone.

Ketä ihailet ja miksi?

Voldea, kun Volde on niin söpö.


ONNEKSI OLK… EI MITÄÄN SITTENKÄÄN

12.10.2018

Nämä kuvat on otettu aiemmin tällä viikolla, kun vielä hymyilytti ihan koko ajan. Kävi nimittäin niin, että viimeisellä yrityskerralla ennen jatkohoitoja, raskaustesti näytti plussaa. Haalea plussa, mutta kuitenkin, samanlainen, mikä kuopuksen raskaudessa oli. Pari päivää ehdin iloita salaa, ja ajattelin selkä- ja vatsakivun olevan raskausoireita. Sitten raskaustestit muuttuivat negatiivisiksi, ja sitten alkoi vuoto. Koin siis ilmeisesti elämäni ensimmäisen erittäin varhaisen keskenmenon, joka myös kemiallisena raskautena tunnetaan. Kemiallisessa raskaudessa hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohtuun hetkeksi sen verran, että ehtii vähän muodostua istukkasolukkoa ja raskaustesti näyttää positiivista, mutta sitten raskaus menee kesken.

Kun näin ajoissa ennen kierron alkua lähtee testaamaan, on tämä nimenomaan yksi riskeistä. Ennenaikainen onni raskaudesta, jota ei edes huomaisi, jos ei testaisi jo ajoissa. Mutta en osaa olla testaamatta, ja yleensä testit onkin sitten ollut vain negatiivisia, tätä kiertoa lukuunottamatta. Olen kuvannut aina testejä tehdessäni videoita siltä varalta, että saan vielä sen positiivisen testin, ja mulla onkin puhelin täynnä videoita negatiivisista testeistä. Pettymystä pettymyksen perään. Mutta tällä kertaa sain videon, jossa itkin onnesta ja sanoin kameralla, että en uskalla uskoa tätä. Ja ei olisi kannattanut. Yritin pitää odotukset realistisina, mutta pääsin silti innostumaan.

En koe tässä nyt mitään menetyksen tunteita, eikä minusta tunnu, että olemme kokeneet menetyksen tai menettäneet lapsen. Ei se solumöykky vielä ollut mitään. En itke keskenmenneen raskauden perään, vaan itken tuloksettoman yrityksen takia. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että olen luovuttanut. Että en minä enää ikinä tule oikeasti raskaaksi.

Enää ei oikein hymyilytä. Mutta ehkä se tästä taas helpottaa.