TURVAPAIKKA

21.02.2017

No words needed <3 Täällä on niin paljon muistoja, niin paljon onnellisia hetkiä, niin paljon rakkautta.

Meidän pappa omistaa vähän maata syrjäiseltä seudulta ja siellä on pappan laavu ja suo. Siellä on vietetty miljoonat maaliskuiset synttärit, retkeilty enemmän kuin liikaa ja paistettu niin monta makkaraa, että sillä määrällä ruokkisi meidän perheen koko vuodeksi. Tää on se meidän suvun paikka, SE paikka. Tänne mä tulen muistelemaan pappaa parhaimmillaan, sitten kun aika koittaa. Tätä paikkaa mä rakastan.

Oli ihanaa olla laavulla pitkästä aikaa muuten vaan. En ole käynyt siellä sen jälkeen, kun meidän mamman ja pappan koira oli kadonnut ja päivystettiin koko yö päivän etsintöjen jälkeen laavulla. Tällä kertaa ei kadotettu yhtään koiria, eikä lapsia, joten varsin onnistunut reissu. Koottiin koko suvun lapset mukaan ja vietettiin aivan ihana päivä <3 Talvipäivät laavulla ovat parhaita, sillä talvella ei ole ötököitä ja minäkin voin rentoutua!

Kuvat varmasti myös puhuvat puolestaan, joten minä laitan nyt koneen pois ja menen syömään Topiaksen keittämää riisipuuroa, jotta pääsen ajoissa nukkumaan ja jaksetaan taas viettää yksi ihana lomapäivä lisää lasten kanssa. Anteeksi nämä vähän lyhyet postaukset, mutta hei, kuviin sentään laitoin vaivaa! ;) Tää lomailu on vaan niin parasta! Pysyn kannassani, että edelleen tahtoisin hirveästi kolmannen lapsen, jotta voisin vain pysyä kotona. Unelmia, unelmia!

Ps. Onko teillä sellaista omaa paikkaa, jossa pääsette luontoon? Mä leikittelin ajatuksella, että järjestäisin vielä täällä laavulla blogimiitin lapsellisille lukijoille, ja miksei lapsettomillekin! Siellä on niin uskomattoman kaunista ja täydellistä, että tahtoisin muillekin tarjota tällaisen breikin.


SUSHIA JA SIELUNSISKOJA

19.02.2017


IMG_20170219_022555

Voi mikä viikonloppu. Sain tähän ahdistukseeni juuri sitä oikeaa lääkettä, nimittäin täydellistä rentoa hengailua ystävien kanssa! Tulin pari tuntia sitten takaisin Mäntsälästä, jossa olin viettämässä viikonloppua lukioaikaisten parhaiden ystävieni kanssa. Yksi meidän porukasta asuu siellä nykyään ja oltiin ekaa kertaa käymässä hänen uudessa kodissa. Vuokrattiin palju, tehtiin sushia ja lilluttiin ja herkuteltiin vaan ihan hulluna! Oltiin suunnilleen seitsemän tuntia putkeen paljussa ja valvottiin aamuneljään asti. Me ei oikeasti edes tehty mitään ihmeellistä, mutta ihan vaan se ystävien seura teki niin hyvää. Ajettiin kolmestaan lauantaiaamupäivällä Mäntsälään, käytiin matkalla tekemässä isot ostokset herkutteluhetkiä varten, tehtiin ensimmäistä kertaa itse sushia, syötiin, mentiin paljuun ja siellä me sitten vaan juteltiin juteltiin juteltiin seitsemän tuntia.

Processed with VSCO with p5 preset

Sushin tekeminen oli tosi hauskaa ja yllättävän helppoa! Ajattelin, että itsetehdystä sushista tulee ainakin ekalla kerralla ihan hirveän näköistä, mutta ai että kun onnistuin hyvin! Ja oli tosi herkullista. Ja loistava ruokalaji juuri tällaiseen hengailuun, oli tosi kiva yhdessä valmistella aineita ja koota makirullia. Nigirit eivät sitten enää oikein onnistuneetkaan, kun paljuilun jälkeen lähdettiin vielä yöllä niitä yrittämään.

Paljun vuokraaminen oli loistava idea, siellä oli niin kiva lillua. En olekaan moneen vuoteen paljuillut, enkä ainakaan ikinä näin pitkää aikaa putkeen, mutta aika lentää, kun on loistavaa seuraa. Ja tässä seurassa höpöttely on parasta, kun saa vapaasti puhua kaikesta, mikä mieltä painaa ja sulla on tukea siinä koko ajan, kukaan ei tuomitse, eikä kenenkään kuulumiset ole toisen kuulumisia tärkeämpiä. Olin kyllä todella pahasti tämän tarpeessa. Nyt on paljon rentoutuneempi ja iloisempi olo, enkä malta odottaa huomista aamua, kun saadaan herätä maanantaihin ja muistuttaa lapsia, että meillä on hiihtoloma, eikä kenenkään tarvitse poistua kotoa <3

Aivan täydellisen ihanaa hiihtolomaviikkoa kaikille lomailijoille! Ja hyvää työviikkoa muille!


HYLÄTTYJEN NEULEIDEN LUVATTU MAA

17.02.2017

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on ollut jo vuosia tapana aloittaa kerran vuodessa kutominen ja sitten kyllästyä, jolloin laatikot täyttyvät keskeneräisistä neuletöistä. Tänä vuonna aloitin taas, mutta pian sainkin huomata neulomisen olevan hyvää terapiaa. Puikot kolahtelevat toisiinsa, muu maailma katoaa, on vain minä ja ajatukseni. Mitä minä haluan elämältä? Kuinka paljon minulla onkaan kaikkea hyvää! Miten minusta on tullut juuri tällainen ihminen kuin tänä päivänä olen?

Neulominen edistyy ja valmistuu. Tuntuu hyvältä saada aikaiseksi jotain ja vielä nauttia siitä prosessista. Neulominen rentouttaa! Ja vihdoinkin, kerrankin, minä saan neulomukseni valmiiksi! Olen tehnyt nyt villasukat ja pannan, jota varten opettelin jopa virkkaamaan, mutta seuraavaksi ajattelin tehdä loppuun nämä keskeneräiset työt. Toivottavasti se ei taas jää ajatuksen tasolle, sillä oikeasti pidän neulomisesta. Kiireen keskellä se vaan aina jää, kun löytyy muka aina tärkeämpää tekemistä.

On tärkeää ottaa joka päivä vähän aikaa ihan vaan itselle ja omille ajatuksille. Onneksi korillinen lankakeriä ja puikkoja muistuttaa minua siitä nyt joka päivä.