POTILAS X

15.02.2018

Täällä on edetty todellista hiljaiseloa, kun sekä blogi, että some ovat olleet tauolla. Tai oikestaan sairaslomalla, jolla minun pitäisi olla vielä vähintään pari viikkoa.

Olen pariin otteeseen valitellu, että olen ollut marraskuun alusta asti sairaana, kun sain Nompulta muun perheen tavoin sen keuhkokuumeen. En ikinä parantunut siitä kunnolla, ja olen sieltä asti koko ajan seilannut kuntoni kanssa ylös alas ja syönyt tuloksetta antibiootteja. Mulla on kuitenkin ollut niin kiire, etten ole mukamas ehtinyt lääkäriin sen enempää, ja olen vain väkisin puolikuntoisena yrittänyt painaa hommia, ja on kyllä huomannut, ettei saa oikein samalla tavalla mitään aikaiseksi…

Viime sunnuntaina jo iloitsin, että tuntuu, että alan olla paremmassa kunnossa. Ei kun siis edellissunnuntaina kai, olen jo ihan sekaisin päivistä. Silloin kun kirjoitin Novan synttäreistä. Sunnuntai-iltana kuitenkin yhtäkkiä aloin voida taas tosi huonosti, ja keskiviikkona olin jo niin huonossa kunnossa, että jo yöllä olisin lähtenyt päivystykseen, jos vain olisin pystynyt siinä kunnossa ajamaan. Aamulla sitten soitin terveyskeskukseen ja sain sinne ajan, ajattelin että saan antibiootteja taas, ja jotain parempaa kipulääkettä mun kamalaan päänsärkyyn, jotta voin lähteä siskoni kanssa Helsinkiin, kun meillä oli sinne sovittu reissu, enkä halunnut tuottaa pettymystä. Mut kuitenkin lähetettiin terveyskeskuksesta suoraan TYKS:in päivystykseen aivokalvontulehduksen oireiden takia, ja siellä pääsin suoraan tutkimuksiin, ja multa otettiin pään magneettikuva, keuhkoröntgen ja selkäydinnestenäyte, ja niiden perusteella aloitettiin heti tipasta lääkkeet aivokalvontulehdukseen ja varmuuden vuoksi kuulemma johonkin muuhun myös. Mulla on vähän hämärät muistikuvat kaikesta, koska sain tosi vahvoja lääkkeitä ja mulla on mennyt päivät ja tapahtumat vähän sekaisin.

Jouduin sitten suosiolla peruuttamaan reissun siskon kanssa ja harmitti ihan hirveästi, mutta onneksi kuitenkin jäin hoidettavaksi… Jouduin siitä sitten osastolle ja tehtiin kaiken maailman tutkimuksia ja jossain kohtaa tuli sitten selkäydinnesteestä lisää tuloksia, ja selvisi ettei mulla ollutkaan aivokalvontulehdusta, ja sitten jatkui se tutkiminen.

Mulla nousi CRP taivaisiin, kärsin kauheasta päänsärystä, pahoinvoinnista ja muista oireista, ja makasin siellä TYKS:issä sitten viikon ihan taju kankaalla. Pääsin edellispäivänä kotiin, mutta joudun edelleen käymään joka päivä siellä hoidettavana ja tutkittavana, mutta ainakin saan nukkua kotona. Kotona ei tietty oo yhtä tehokkaita lääkkeitä, mutta täytyy sanoa, että viikon opiaattiseikkailujen jälkeen mulla on jotenkin tosi kumma olo, ja kivusta huolimatta sinnittelen mieluummin näillä vähän lievemmillä lääkkeillä, vaikka niistäkin menee pää sekaisin.

Tutkimukset on vielä kesken, ja tämän päivän lääkäri sanoi, että olen mysteeri, koska he ei ymmärrä, mikä aiheuttaa näin pahan infektion, joka on ärsyttänyt aivokalvoja ja saanut mun pään täyteen mätää (yäk), joka ei millään poistu hoidoista huolimatta. Onneksi CRP sentään laski, että pääsin kotiin, mutta infektio ei vaan väisty. Mulla on päässä katetri, jonka kautta sitä koko ajan poistetaan, ja lääkäreiden mukaan sen olisi pitänyt loppua jo monta päivää sitten, mutta uudet kuvat ei näytä mitään helpostusta, vaan päinvastoin tila tuntuu leviävän, joten huomenna on tuttuun tapaan taas luvassa uusia kuvauksia ja tutkimuksia.

Voin muutaman kerran päivässä ottaa vahvemman kipulääkkeen, jonka voimin jaksan tunnin verran selailla puhelinta, tai puuhata jotain makuuasennossa, ja nyt käytin tämän tähän päivitykseen. En jaksa nyt enää lukea tätä läpi, kun olo heikkenee koko ajan tässä näpytellessä, joten lopetan tähän ja kiitän teitä kaikkia tsempeistä instassa <3 Toivottavasti alan pian parantua kunnolla ja pääsen taas arkeen kiinni.

Tein sen virheen, etten yrittänyt jo aiemmin saada apua tähän ja omaa tyhmyyttäni oon nyt tässä tilassa. Olkaa te fiksumpia ja vaatikaa tutkimuksia, jos kärsitte pitkään jostain taudista, eikä lääkkeet auta. Siihen ei kauaa hoitavalla taholla mene, kun otetaan vaikka se pään magneetti tai CT-kuva, eikä vaan määrätä sokkona antibiootteja.


KUMMITYTÖN SYNTTÄREILLÄ

04.02.2018

Meidän perhettä kiusannut superflunssa on edennyt siihen vaiheeseen, että taudit on sairastettu ja enää vaivaa tämä tuttu jälkiyskä, joka usein mulla ainakin kestään monta viikkoa. Uskallettiin siis uskoa olevamme tartuntavapaita ja lähdettiin tänään aamupäivällä ajamaan Helsinkiin Iinan ja Oton luokse juhlistamaan meidän ihanista ihanimman kummityttömme ensimmäistä syntymäpäivää. Päästiin juuri hetki sitten takaisin kotiin ja voi miten ihanaa oli nähdä Iinaa ja Ottoa ja lapsia pitkästä aikaa. Aiemmin me nähtiin niin paljon, mutta nyt olen ollut niin kiireinen koulun kanssa, ja Otto palasi töihin ja arki ei enää vaan anna tilaa niin paljon sosiaaliselle elämälle. Mutta juuri höpöteltiin, että onneksi enää ei mene kauaa, että mun koulu on tältä vuodelta ohi ja voidaan taas enemmän nähdä.

Tuntui aika hurjalta juhlia Novan ensimmäistä syntymäpäivää, aika menee niiiin nopeasti! Kyllähän Nova on vielä ihan vauva, mutta samaa aikaa kuitenkin jo niin iso tyttö. Hassua! Nähtiin nyt ensimmäistä kertaa livenä Novan kävelyä ja on kyllä iso muutos viime tapaamiseen. Harmittaa, kun asutaan näin kaukana, mutta toisaalta ei kyllä varmaan ehdittäisi näkemään yhtään sen enempää, jos Iina ja Otto asuisivat täällä, koska en ehdi nähdä oikein muitakaan kavereita. Ja loppujen lopuksi tuon kahden tunnin matkan nyt hurauttaa tosi vaivattomasti, kun vaan löytyy tyhjä päivä.

Oli ihanaa päästä hengailemaan Novan kanssa, vaikka hän vähän jännittikin siellä ison ihmismäärän keskellä. Iina oli tehnyt ihania herkkuja ja sorruin käyttämään tähän sitten cheat-päivän, eli ei herkkuja mulle enää tässä kuussa! En voinut vastustaa sitä ihanaa porkkanakakkua, kun se on mun suuri lemppari. Meidän hääkakkuhan on myös porkkanakakku-täytekakku, ja oli ihana päästä fiilistelemään häitä kakun muodossa. Ja Iina tsemppaavana kaasona auttoi mua tän dieetin kanssa ja ihan liian helposti ylipuhui mut nauttimaan :D

Novan iän lisäksi ihmettelyä aiheutti se fakta, että meidän häihin on alle neljä kuukautta aikaa! Siis APUA. En kestä! Nyt alkaa tuntua siltä, että olisi pitänyt järjestää loppukesän häät, koska STRESSI. Aika loppuu kesken! En kestä. Ääk.

Meillä oli kyllä ihana päivä. Neljä tuntia autossa menee ihan joutuisasti, kun juteltiin hääjutuista ja vauvoista, vauvoista etenkin paluumatkalla Novaa ihasteltuamme. En malta odottaa, että mekin saadaan se kolmas lapsi, mutta ihan ensin en malta odottaa, että saadaan nämä häät ”alta pois”!

Toivottavasti teillä oli kaikilla ihana viikonloppu!


JOULUKUUN AARTEITA

31.01.2018

Voi nyt rakkaus sentään <3 Meillä on Topiasta lukuunottamatta ollut taas koko perhe sairaana, eikä olla päästy tekemään yhtään mitään. Maataan vaan olkkarissa, minä teen hommia ja lapset katsoo telkkaria väsyneinä. Tästä arjesta ei kauheasti oo kirjoitettavaa, mutta huomasin juuri, että multa on jäänyt jakamatta nää joulukuiset kuvat meidän murusista. Niiden myötä, ihanaa keskiviikkoaamua kaikille!