HÄÄJUHLAN ALKUPUOLI

14.08.2018

Kuvat: Petri Mast ja Maria Ahokas

Otettuamme pari potrettia vihkimisen jälkeen, lähdimme ajamaan juhlapaikalle. Bestmanit ja kaasot olivat siellä jo valmiina vieraiden kanssa odottamassa, ja käveltiin vieraiden muodostaman käytävän läpi paikallemme vastaanottamaan onnitteluita. Meillä oli ihan se perinteinen kättelyjono, jossa jokainen vieras tuli onnittelemaan, ja sen jälkeen otti alkumaljan tarjoilijoilta ja jäi odottelemaan terassille. Onnittelujen jälkeen oli vuorossa perinteisesti morsiamen isän puhe, jossa kaikki myös toivotettiin tervetulleiksi. Tässä oli niin epätodellinen olo, eikä vaan vieläkään voinut uskoa, että me oikeasti ollaan naimisissa. Autossa kyselin koko ajan Topiakselta, että tapahtuiko tää kaikki oikeasti, koska tuntui kuin olisin nähnyt unta.

Hääpäivä oli niin toiminnantäyteinen, että tuo kättelyjono oli mun mielestä kiva, kun pääsi edes kerran sitten jokaisen kanssa vaihtamaan pari sanaa. Eikä siihen kauheasti mennyt aikaakaan. Meillä oli aika paljon näitä ihan perinteisiä juttuja, sillä vaikka esimerkiksi moni lukija sanoi odottavansa meiltä aivan erilaisia häitä, me ollaan loppujen lopuksi aika perinnerakas perhe. Haluttiin Topiaksen kanssa molemmat tietyt perinteet osaksi häitä, eikä tarvinnut mistään jutusta neuvotella.

Isäni puheen jälkeen kokoonnuttiin kaikki vielä terassin viereen ottamaan ryhmäkuva, ja sitten siirryttiin sisälle omille paikoille.

Tässä kohtaa meille tuli vähän aikataulumuutoksia, koska ruoka oli tosiaan aikataulutettu vasta myöhemmäksi ja tultiinkin suunniteltua aiemmin juhlapaikalle. Bestmanit siis kutsuivat tässä välissä Topiaksen eteen lukemaan polttareissa kirjoittamansa runon minulle ja esittelemään tekemäänsä sormimaalausta. Näiden jälkeen me sitten taas livahdettiin ottamaan lisää potretteja, kun vieraat viettivät aikaa edellisen postauksen cocktail hour -tyylisessä miljöössä. Potrettikuvauksista palattuamme päästiinkin sitten suoraan syömään, mutta kaikista ruokailuista teen pian omat postauksensa.

Ruokailun jälkeen meillä oli ihan tyhjää, etenkin minulla, koska mulle ei oikein ruoka maistunut, ja nousin sitten nopeasti pöydästä ottamaan hunnun pois ja valmistautumaan laahuksen nostoon. Hyvin minä kyllä noilla pärjäsin ja alunperin ajattelin, että pidän hunnun ja laahuksen pidempään, mutta sitten tuli vain sellainen fiilis, että nyt riittää ja haluan liikkua helpommin, joten kävin ihan yksin vessassa irrottamassa hunnun, vaikka siihenkin oli kauheat suunnitelmat, ja se lähti tosi nätisti, kun kampaus oli hyvin ja tukevasti tehty.

Tämä pieni ”vapaa-aika” oli tosi kiva, koska ehdin hengailemaan kaikkien lasten kanssa, jotka myös olivat jo syöneet, ja sitten kun vieraita alkoi lisää lopetella ruokailua, niin pääsin juttelemaan kavereiden ja sukulaisten kanssa. Oltiin suunniteltu pöytäjärjestys niin, että ensimmäiseksi ruokaa pääsee hakemaan he, jotka ovat tulossa virallisiin yhteiskuviin, joten tässä hekin alkoivat sitten olla valmiita, ja ruvettiin ottamaan kuvia etukäteen sovittujen kokoonpanojen kanssa. Teen ihan oman postauksen kaikista näistä suunnitelluista jutuista, kuten aikatauluista, tehtävänjaosta ja kuvauslistoista, ja siitä, miten ne sitten toteutuivat.

Yhteiskuvien jälkeen ehdittiin taas ihan vaan olla ja viettää aikaa yhdessä, mikä oli ruokailun jälkeen juuri sopiva juttu. Olin ihan tyytyväinen, että ohjelmat olivat sitten illemmalla, niin tässä ehti ruoan jälkeen rentoutua ja nauttia kaikkien seurasta, sillä onhan se tosi pitkä päivä. Niin pitkä, että siitä tuli kuvia ihan huuuurja määrä, ja tässäkin on vain ehkä joka kolmas tai neljäs kuva esillä, joten tämä hääpäivän kulku piti jakaa useampaan postaukseen…. ;)

 


COCKTAIL HOUR

12.08.2018

Me tiedettiin siinä häitä suunnitellessa, että vieraille tulee vähän odottelua, kun he siirtyvät kirkolta juhlapaikalle, sillä me oltiin menossa vihkimisen jälkeen ottamaan potretteja. Häissä on usein se isoin tunnelmantappaja onkin juuri tuo väli, kun ihmiset ovat nälkäisiä, janoisia ja jalat alkavat jo särkeä juhlaparia odotellessa. Ei haluttu pitää erillistä cocktail hour -tilaisuutta, koska meidän saapuessamme ensimmäisenä ohjelmassa oli ruokailu, mutta haluttiin ihmisten viihtyvän myös siinä odotellessa. Oltiin sovittu, että sillä aikaa hääseurue ohjeistaa ihmisiä tutustumaan istumajärjestykseen, vieraskirjaan ja lahjapöytään, ja kertoo kaikille juhlatilasta ja kaikesta, mitä häistä oli tarpeellista tietää. Tämän lisäksi oltiin hankittu tarjolle macaronseja, makuvesiä ja kivennäisvettä, jotta jokaisella olisi virvokkeita ja jotain pientä suuhunpantavaa. Macaronsit tilattiin Tannisilta, josta tuli kaikki muutkin häidemme makeat, mutta niistä kirjoitan vielä ihan erikseen, kun teen postauksen hääkakusta! Näiden lisäksi myös karkkibuffet oli alusta asti ”auki”.

Meillä ei sitten aikataulu mennytkään ihan suunnitellusti, kun tosiaan lähdettiin jo huomattavasti aiemmin juhlapaikalle, ja otettiin potretit myöhemmin, joten oltiin itsekin sitten mukana tässä cocktail hour -osuudessa. Oli oikeastaan ihan kiva hetken aikaa vaan ottaa rennommin ja seurustella. Siinä vähän varisi se jännitys ja kasvoi ruokahalu ruokailua varten. Muutettiin aikataulua niin, että tuossa ennen ruokailua oli myös vähän ohjelmaa, ja käytiin sitten vielä ottamassa vähän kuviakin, joten aika meni loppujenlopuksi tosi nopeasti. Tai ainakin meistä tuntui siltä, mutta tietenkään en voi puhua vieraiden puolesta.

Karkkibuffet on nykyään häissä jo aika klassikko, ja aluksi ajateltiin, että ei haluta sitä, kun se on jo niin nähty, mutta sitten ruvettiin miettimään, että vitsi, häihin tulee kyllä jo aika paljon lapsia, ja ehkä karkkibuffet olisi kiva vaihtoehto vieraslahjalle, niin kaikki voivat ottaa vielä mukaan karkkia, eikä meidän tarvitse tuhlata vieraslahjoihin, kun ei edes keksitty mitään kivaa vaihtoehtoa.

Tilattiin Maxikarkista kaikkia meidän omia lemppari-irtsareita, koska haluttiin ehdottomasti oikeasti hyvä karkkibuffa, eikä sitä sydänvaahtokarkki-sydänsuklaa-sydäntikkari -versiota. Rahaa näihin meni noin satanen ja kaikki meni turkkareita lukuunottamatta, niitä jäi vajaa puoli laatikkoa ja mä olen niitä kotona mutustanut koko kesän, viimeksi tänään. Oli muuten vaikeaa olla syömättä näitä, kun ne olivat aika pitkään meillä kotona pahvilaatikossa! :D Ainoa asia, joka piti meidän näpit kurissa oli se, että tiedettiin karkkien alkavan kovettua, jos mentäisiin avaamaan purkit.

Nomppu ei syönyt meidän häissä haarukallistakaan mitään ruokaa ja ihmeteltiin sitä, että miten hänelle ei yhtään maistu, mutta myöhemmin kuultiin yhdeltä vieraalta, että hän oli nähnyt Nompun viiden eri aikuisen kanssa hakemassa karkkia, aina mukamas ensimmäistä kertaa. Ja jokaisen pussin hän oli syönyt tyhjäksi! Ei ihme, ettei ruoka maistunut :D On se vaan fiksu. Tajusi kysyä aina eri ihmistä auttamaan, eikä kukaan tajunnut.

Jos te aiotte ottaa potretit vihkimisen ja hääjuhlan välissä, suosittelen ehdottomasti järjestämään vieraille sillä aikaa jotain juotavaa ja naposteltavaa, tai ainakin ohjelmaa. Mun mielestä tällaisista jutuista huolehtiminen pitkälti määrittelee juhlan ilmapiirin, sillä väsyneet ja nälkäiset vieraat eivät tietenkään luo samanlaista fiilistä kuin viihdytetyt ja virkistäytyneet vieraat.


VIIMEINEN LOMAVIIKKO

09.08.2018

Tää kesä meni niin nopeasti, ettei edes pysty käsittämään! Meillä on täällä meneillään viimeinen yhteinen lomaviikko, sillä Avan koulu alkaa keskiviikkona. Ollaan nyt vaan nautittu olostamme täysillä, niin blogikin on ollut tällä viikolla hiljaisempi. Ollaan käyty uimassa mukkilassa ja Jukuparkissa, shoppailtu ja valmistauduttu koulun alkuun. Tänään me oltiin ajateltu mennä uimaan taas, mutta aamulla alkoikin kauhea sade. Ensin Avalla oli aamulla terveystarkastus koulun terveydenhoitajalla ja siitä me lähdettiin shoppailemaan oikeastaan melkein koko päiväksi. Oltiin liikkeellä äidin ja siskon ja viiden lapsen kanssa, ja käytiin syömässä ja leikkimässä, joten lapsillakin oli kivaa. Ava tosin oli ihan oikeasti myös shoppailemassa, sillä käytiin ostamassa hänelle penaali ja sinne kaikki tarvikkeet sisälle, sekä lisää kouluvaatteita syksyä varten.

Näiden ostosten lisäksi hoidettiin vihdoinkin vähän extempore sellainen juttu, mikä on pitänyt tehdä jo tosi kauan. Nimittäin Ava kävi ekaa kertaa kampaajalla! Otetaan hänen uudesta tukasta joku päivä tässä ihan kunnon kuvia, ja esittelen sen sitten täällä ;) Hän oli tosi innoissaan, mutta en vielä kerro uudesta kampauksesta mitään! Sen vain, että voi vitsi, miten iso tyttö meillä on jo. Ihan kirjaimellisestikin, nimittäin Ava on jo 13o senttinen koululainen. Ostin tänään myös ensimminen 134cm kokoisen vaatteen, mikä tuntui tosi hurjalta.

Mummi lähti Myllystä aiemmin Aden ja Alexin kanssa, mutta me jäätiin vielä Alisan ja pienen Maxin kanssa kiertelemään ja kuluttamaan aikaa. Välttelemään kotona odottelevaa arkea ja leikkimään rentoja lomailijoita.

Tää kesä on kyllä kirjaimellisesti ollut elämäni paras. Lasten kanssa on ollut niin ihanaa olla kotona näin pitkään, kun he tosiaan jäivät kotiin jo toukokuun puolivälissä. Häät meni loistavasti, kuten meni myös häämatka. Loppukesä ollaan vaan uitu ja oltu, ja uitu vähän lisää. Mulle loma on tehnyt erityisen hyvää, kun kevään sairasteluiden jälkeen pää on kaivannut tuulettumista. Topiaskin on töistä huolimatta ehtinyt olla ja puuhata meidän kanssa. Molemmat lapset ui jo tosi hyvin, ja odotan innoissani ensi kuun Kreikan matkaa, kun he eivät tarvitse kellukkeita ja osaavat jo niin reippaasti liikkua vedessä. Mereen tosin en halua heitä päästää ihan ilman mitään, kun se on kuitenkin vähän eri juttu.

Voi vitsi. Molemmat on jo niin isoja ja ihania. Ollaan niin onnellisia koko perhe.