HÄÄPUKU EDISTYY

22.05.2018

Eilinen päivä oli mulle ihan hurjan jännittävä, sillä pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan hääpukua niin, että siinä oli jo suurimmaksi osaksi kaikki paikallaan!

Tämä hääpuvun teettäminen on ollut ihan hirveän jännittävää, mutta eilen sen puvun päälle saatuani oli niiiin onnellinen fiilis, että nyt en enää oikein osaa jännittää sitä pukua. Puvusta on tulossa juuri sellainen, minkä halusin, enkä malttaisi odottaa hääpäivää! Vähän multa oli taas lähtenyt senttejä, ja hiukan joudutaan ottamaan pukua sisään. Ensi maanantaina on sitten viimeinen sovitus, jolloin tarvittaessa otetaan taas lisää, ja sen jälkeen ei sitten saisi enää laihtua :D Pitänee siis siinä ennen lauantaita sovittaa pukua joka päivä ja syödä herkkuja, jos alkaa tuntua löysältä ;)

En voi käsittää, että häihin on enää 11 päivää. Tämä aika menee ihan hullua vauhtia, ja välillä tekee mieli vaan huutaa koko maailmalle SEIS, että voisin pysähtyä nauttimaan tästä fiiliksestä. Koska pian se on sitten ohi, tämä koko kihlaus ja suunnitteluvaihe. Tietenkin odotan innolla sitä, että ollaan naimisissa, mutta käytännössä meidän elämä ei kuitenkaan muutu mitenkään, joten häät ovat aika paljon avioliittoa jännittävämmät, vaikka avioliitto on tietenkin häitä tärkeämpi.

Mutta se HÄÄPUKU. Se tulee varmaan herättämään ristiriitaisia tunteita. Mutta millään muulla ei ole väliä kuin sillä, miltä minusta tuntuu puvussa. Ja voin sanoa, että tuntuu HYVÄLTÄ.


KESÄLOMA ON ALKANUT

20.05.2018

Meidän lapsilla on nyt virallisesti alkanut kesäloma! Keskiviikkona juhlittiin Avan eskarin päättäreitä, kun kaikki reippaat eskarilaiset ensin esiintyivät vanhemmille, ja saivat sitten todistuksensa. Tuli kyllä tippa linssiin siinä miettiessä, että tässä se nyt oli. Ja uudestaan perjantaina, kun haettiin kummankin lapsen ryhmästä kaikki tavarat viimeisenä hoitopäivänä, joka oli lisäksi Avalle kaikkien aikojen viimeinen päivä. Selvisin itkemättä ainoastaan, koska Nomppu palaa onneksi päiväkotiin syksyllä ja nähdään kaikkia ihania hoitajia edelleen pihalla.

Meidän lasten päiväkoti on oikeasti aivan käsittämättömän mahtava. Aina saa kuulla, kun kaverit valittavat päiväkodin ongelmista, mutta meillä ei ole ikinä ollut mitään huonoa sanottavaa. Ollaan niiiiiin tyytyväisiä ja onnekkaita, kun meidän lapsilla on aina ollut niin mahtavat hoitajat. Ei todellakaan tarvitse tuntea syyllisyyttä pitkistäkään päivistä, koska lapset viihtyvät päiväkodissa niin hyvin. Avan ensimmäiset kaksi päiväkotivuotta menivät niin, että joka iltapäivä kannettiin potkiva ja huutava lapsi portista ulos, koska Ava ei ikinä halunnut lähteä pois. Se oli kyllä positiivinen ongelma, mieluummin näin päin!

Nyt sitten syksyllä Nomppu on ensimmäistä kertaa päiväkodissa ilman Avaa. Vähän jännittää, koska ei tiedetä vielä yhtään, millainen ryhmä hänellä syksyllä on, mutta toivottavasti siellä on paljon tuttuja kavereita ja hoitajia. Ryhmissä on ollut aika paljon vaihtuvuutta, ja nyt Nompun ryhmästä saattaa osa siirtyä seuraavaan ryhmään, mutta loppuvuonna syntyneenä Nomppu varmaan pysyy samassa.

Tuntuu niin oudolta, että Ava ei enää ikinä mene eskariin tai päiväkotiin. Kasvun kansiot ja kaikki askartelut ovat kotona, eikä kukaan enää kysele kuriksien perään. OUTOA. Ei vaan pysty ymmärtämään, että tuo neiti oikeasti aloittaa koulun. Ja kun hän vielä aloittaa aivan uuden ja vieraan koulun, josta ei tunne ketään! Ava on ollut tosi chilli, mutta minua hermostuttaa ihan hirveästi.

Meidän lapsilla tosiaan alkaa kesäloma jo nyt meidän häiden takia. Haluttiin ottaa lapset jo pari viikkoa ennen häitä pois hoidosta, koska ensinnäkin halutaan viettää enemmän aikaa lasten kanssa ennen kuin lähdetään häämatkalle kahdestaan, ja toiseksi halutaan minimoida riski kaikenmaailman tauteihin juuri häiden alla. Ei sille mitään voi, jos iskee joku noro juuri hääaamuna, mutta ainakin voidaan olla pois päiväkodista ja yrittää välttyä ylimääräisiltä riskeiltä.

Lapset ovat tämän toukokuun loppupuoliskon lisäksi kotona koko kesä-, heinä- ja elokuun. Kolmen ja puolen kuukauden kesäloma siis tiedossa! Tai no, Avan koulu alkaa elokuun puolivälissä, mutta Nomppu saa olla syyskuun alkuun asti kotona, ja Avalla ei kuitenkaan ole pitkiä päiviä. On myös tosi kiva, että saadaan Nompun kanssa olla kotona kahdestaan, kun Ava on koulussa ja Topias töissä! Ja Avallekin on varmasti kivaa, kun pikkuveli on mukana viemässä ja hakemassa koulusta.

Meillä ei ole kesälle kauheasti suunnitelmia. Häiden jälkeen lähdetään Topiaksen kanssa häämatkalle, heinäkuussa mennään koko perhe Kööpenhaminaan, ja syyskuussa lähdetään Kosille. Mutta näiden reissujen lisäksi aiotaan vaan ottaa rennosti, uida paljon ja nauttia yhteisestä ajasta. Okei, mun täytyy kylläkin kesällä tehdä kaikki ne koulutehtävät, jotka missasin saikkuni aikana, mutta muuten ollaan aika lomafiiliksissä.

Topiaksen lomapäivät menevät suurimmaksi osaksi meidän reissuihin ja häiden jälkeiseen aikaan, joten hänellä ei ole kauheasti vapaata sitten täällä Suomessa. Vuorotyö kuitenkin antaa meille vähän vaihtelua, kun voidaan sitten välillä tehdä yhdessä aamupäivään sopivia juttuja, ja välillä viettää illat yhdessä. Eiköhän me saada tämä toimimaan.

Olen varma, että meillä on edessä kaikkien aikojen paras kesä.


KAKSI VIIKKOA HÄIHIN

19.05.2018

Meidän häihin on tasan kaksi viikkoa aikaa ja ollaan jännitetty sitä koko päivä! Tai no, minä olen jännittänyt yksinäni, sillä Topias lähti perjantaina polttareihin ja on vielä sillä tiellä. Sain myös tänään Topiaksen polttariporukalta ihanan onnitteluvideon, sillä tänään on myös nimipäiväni! Vitsi mitä aikoja.

Nämä postauksen kuvat ovat torstailta, kun meillä on palaveri meidän valokuvaajien kanssa. Meidän häitä on siis ikuistamassa Petri Mast ja Maria Ahokas, ja videota kuvaa Rene Garmider, joka tavattiin viime viikolla. Katselin juuri tänään muiden häävideoita ja apua en kestä, en malta odottaa sitä meidän videota!! Ja tässä onnenpuuskassani voin nyt myös paljastaa, että Rene tekee meille yhden spesiaalipätkän, sillä toivottiin sellaista 10-15 minuutin blogiversiota meidän häistä, jotta tekin pääsette kurkistamaan mukaan enemmän kuin sen trailerin verran!

Tämä häitä edeltävä kuukausi on kyllä ollut niin täynnä hääjuttuja. Tuntuu, että melkein joka päivä on jotain! Tällä viikolla itseasiassa keskiviikko oli ainoa päivä, jolloin ei ollut mitään hääjuttuja. Tai no, kävin kyllä työstämässä vähän mun hääbrunaa ja hain uuden passin ärrältä, mutta ehkä niitä ei lasketa :D Maanantaina olin yhden kaason kanssa pukuostoksilla, tiistaina oltiin juhlatilapalaverissa, kakkua suunnittelemassa, ostamassa maalia hääkoristeille ja vietiin Topiaksen puku vaatturille, torstaina oli se kuvauspalaveri ja eilen mulle laitettiin pidennykset häitä varten. Leikattiin myös monta senttiä ja muotoiltiin tukkaa ekaa kertaa vuosiin, ja oli tosi pelottavaa! :D Mutta onneksi multa ei sitten periaatteessa lähtenyt pituutta, koska laitettiin pidennykset ja ne ovat saman pituiset kuin oma tukkani oli, mutta jos ne otettaisiin nyt pois, niin tukka olisi muutaman sentin lyhyempi. Näiden lisäksi olen tehnyt istumajärjestystä, tilaillut häätarvikkeita ja hoitanut kaikkia viimeisiä juttuja alta pois. Mutta paljon vielä puuttuu. Kuten esimerkiksi JUOTAVAT. Apua! Kirjoitin juomahankinnoista postauksen Tahtoon blogiin, ja voin onneksi sen taustatyön avulla laskea kaiken, mutta ehkä isoin ongelma on nyt viinit, koska en tiedä viineistä mitään, enkä tiedä, mitä meidän kannattaisi hankkia.

Kaksi viikkoa tuntuu toooodella lyhyeltä ajalta, ja tässä alkaa olla todella hermostunut olo. Monta viimetingan juttua on vielä hoitamatta, mutta onneksi kaikki tärkein pitäisi olla kunnossa. Joten ehkä me pärjätään!

Onneksi huomenna saan Topiaksen takaisin kotiin, ja saan kuulla kaiken hänen polttareistaan. Tai no, ehkä en halua kuulla iiiihan kaikkea, mutta suurimman osan. Ja sitten voidaan taas jännittää yhdessä!

Se tapahtuu. 8,5 vuoden jälkeen me ollaan oikeasti menossa naimisiin. Apua.