TURUN PARAS TUKKATAIKURI – HIUSTENPIDENNYKSET 3.0

21.03.2017

Mulla oli ensimmäistä kertaa syksyn jälkeen perjantaina kampaaja-aika Hair Mondon Annakaisalle, joka laittoi mulle taas tauon jälkeen hiustenpidennykset. Mullahan on ollut nyt kaksi kertaa sinetit ja taas kerran mulle laitettiin saman pituista hiusta kuin oma tukkani on, eli tuuheutta lähdettiin taas hakemaan! Mun tukka onkin jo niin pitkä, että tällä kertaa piti tilata pidempää hiusta, että pidennykset yltivät omien latvojen tasolle.

Hiustenkasvatusprojektini on sujunut loistavasti! Viime keväänä leikkasin tukasta 10 senttiä pois ja syksyllä otettiin taas viitisen senttiä. Nyt mulla ei olekaan tuota vanhaa värjättyä hiustaa enää jäljellä kuin ehkä 10 senttiä! Olen siis värjännyt hiukseni viimeksi 2014 maaliskuussa, jolloin Annakaisa taidokkaasti värjäsi mulle upean luonnollisen liukuvärin, joka oli loistava lähtökohta värjäämisen lopettamiselle. Sitä sävyä on ollut helppo kasvattaa huomaamattomasti pois! Annakaisa on kyllä ihan uskomaton velho hiusten kanssa.

Päätin lopettaa hiusten värjäämisen, koska kyllästyin siihen, että mun hius on todella herkkää ja kärsii aina värjäämisestä. Tämä oli kyllä yksi elämäni parhaita päätöksiä, sillä hiukseni eivät ole koskaan voineet näin hyvin! Alkuun vihasin omaa harmaaruskeaa sävyäni, mutta nyt olen oppinut jopa rakastamaan sitä. Välillä kuitenkin iskee tylsyys ja tuska, kun ei voi enää räväyttää ja yhtäkkiä vain värjätä hiuksia ihan eri sävyllä. Tai tietenkin voi, mutta sitten menisi kolmen vuoden työ hukkaan. Onneksi värjääminen ei kuitenkaan ole ainoa asia, millä sitä vaihtelua saa.

En myöskään ole halunnut leikata hiuksiani enempää kuin ne pakolliset kuivat latvat, enkä halua oikeastaan hirveästi vaihdella mallia. Koko idea kun lähti siitä, että halusin pitkät hiukset, mutta halusin niiden olevan myös hyväkuntoiset. Täydellinen ratkaisu sitten onkin ne sinettipidennykset! Ensimmäisellä kerralla laitettiin mulle vähän pidempää tukkaa ja sain upean luonnollisen näköisen pitkän tukan. Muistan olleeni joitain kuukausia pidennysten laiton jälkeen erässä pr-tilaisuudessa, jossa oli joku eurooppalainen kuuluisa hiustaiteilija mukana ja hän ihasteli pitkiä ja kauniita hiuksiani. Sanoin sitten siihen, että joo nää pidennykset on kyllä aivan upeat ja hän oli ihan ihmeissään, että onko mulle pidennykset, koska ei hän ollut yhtään huomannut. Hän sitten tarkasteli hiuksiani lähempää ja kehui, että olen kyllä löytänyt todella taitavan kampaajan. Ja niinhän minä olen!

Nyt en enää kaipaa lisäpituutta, sillä päinvastoin tahdon nähdä, minkä pituinen se ihan oma tukkani on, mutta pidennyksillä saa hiuksiin ihanasti tuuheutta ja näyttävyyttä. Nyt sinettien kanssa hiukset ovat juhlissa paljon kauniimmat, mutta helpottavat myös ihan arkea, sillä tukka näyttää paljon paremmalta sekä auki että ponnarilla. Nutturassa on kokoa, ponnari on tuuhea ja auki jätetty tukka vaikuttaa huolitellulta ilman vaivannäköä. Pidennykset auttavat jotenkin omaa tukkaani asettumaan paljon kauniimmin, eikä minun tarvitse taas tehdä mitään muuta kuin harjata!

Viime kerralla päätin ottaa pidennykset, koska hiusten väri oli niin kamala. Latvat olivat tooodella oranssit, mutta pidennysten kanssa sävy muuttui täysin, ilman mitään värjäystä. En ole käyttänyt edes mitään sävytteitä. Vannon kyllä niin täysin sinettien nimeen. Kaikille ne eivät tietenkään sovi! Kampaaja on siinä kohtaa paras arvioimaan, mikä on juuri sinun hiuksillesi paras vaihtoehto.

Pidennysten kanssa hiukseni myös voivat taas paremmin, sillä olen toooooodella laiska hoitamaan niitä. Sinettien kanssa on vain tärkeää huolehtia hiusten harjaamisesta, joten siihen tulee oikeasti kiinnitettyä huomiota. Ilman pidennyksiä saatan usein mennä oikeasti viikon harjaamatta hiuksiani kertaakaan. Pesen hiukseni yleensä aina kerran viikossa, joten valitettavan usein myös harjaan ne ainoastaan ennen pesua. Sinettien kanssa harjaan kuitenkin hiukset vähintään joka ilta, juuri ennen kuin letitän ne yöksi. Olen kokenut letin parhaaksi tavaksi pitää pidennykset parhaassa mahdollisessa kunnossa. Yritän myös muistaa vaihdella ponnarin paikkaa, enkä pidä hiuksia ikinä liian pitkään ponnarilla.

Olen tämän kasvatuksen myötä myös vähentänyt pesukertoja koko ajan. Nyt olen tosiaan siinä kerta viikkoon tahdissa, joka sopii minulle hyvin. Jos olen hikoillut tallilla, tarvitsen viimeisinä päivinä kuivashampoota tai pipon. Pesutahdin hidastaminen on kuitenkin tehnyt hyvää tukalle ja päänahkakin sopeutuu siihen nopeasti!

Hiukseni voivat paremmin kuin koskaan ja nyt ne taas näyttävät ihanilta! Oma luonnonkiharani korostuu pidennysten kanssa kauniisti ja suoristusrauta saa taas pölyttyä kaapissa. Tietenkin säännöllisesti käyttämilläni tuotteilla on myös oma osansa tässä projektissa! Kiinnostaisiko teitä kuulla ja nähdä, mitkä tuotteet ja käytännöt olen kokenut parhaiksi tässä hiusoperaatiossa? :)


ELÄMÄN EHTOOPUOLELLA

20.03.2017

Niin sitä tuli täytettyä 25 vuotta, nyyh! Lauantaina oli syntymäpäivä ja en enää päässyt pakoon ikäkriisiäni, vaan todellisuus oli kohdattava. Onneksi en kohdannut sitä yksin, vaan sain ihania ystäviä tänne tuekseni! ”Muistotilaisuus” -nimellä löytyi Facebookista tapahtuma, jonka esittelyssä kutsuin ystäväni juhlistamaan ikääntymistäni aiheeseen sopivissa traagisissa olosuhteissa. Teemaväri oli musta ja sain ihania surunvalittelukortteja ikääntymiseni johdosta. Nyt yritän vain selvitä siitä faktasta, että olen lähempänä 50 vuotta kuin syntymääni. Ei mulla mitään kriisiä ole…

Onneksi vanhuudesta ja kolottavista luista huolimatta sain kiskottua sen toisen jalan vielä haudasta ulos ja mulla oli ihan älyttömän hauskaa lauantaina. Olen ollut niin kiireinen, etten ehtinytkään tänä vuonna tekemään mitään ohjelmaa, mikä oli todella outoa, mutta oli myös tosi ihanaa ihan vaan hengata ystävien kanssa ja pitää hauskaa. Tylsää ei onneksi ehtinyt tulemaan missään välissä, eikä mahat jääneet todellakaan tyhjiksi, sillä tein taas ihananihananihanan Sushi Pandan kanssa yhteistyötä ja saatiin pöytää koristamaan upea lajitelma uskomattoman herkullisia sushipaloja! Siis kuola alkaa taas vaan valua, kun katson näitä kuvia, sushi oli iso hitti!

Sushi Pandan sushit ovat aina taattua laatua tuoreista aineista, eikä pettymys ole mahdollisuus, mutta ihan erityisesti mun täytyy nyt mainita vegaanisushit. Sushipandalla on harvinaisen loistava vegaanivalikoima ja ai että kun voi vegaanisushi olla hyvää! Varmaan muistattekin, että olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt koko ajan lisätä vegaaniruokien osuutta mun ruokavaliossa ja tämä on ehdottoman loistava tapa herkutella vegaanisesti ilman, että jää kaipaamaan mitään. Plus on ihanaa, että tällaisella platterilla on helppo huomioida kaikkien ruokavaliot ilman, että kukaan kasvissyöjä tai vegaani joutuu tuntemaan jäävänsä paitsi jostain. Voisinkin ensi kerralla itsekin kokeilla tilata ainoastaan vegaanista sushia!

Olin tehnyt jälkkäriksi hurjan määrän rocky roadia ja sitä jäi iiiiiiihan liikaa, kun kaikki vetivät itsensä sushiähkyyn! Unohdin hetkeksi, kuinka täyttävää sushi on ja arvioin vähän väärin makeiden määrän :D Nyt meillä on sitten jääkaappi täynnä rocky roadia, kun taas sushista jäi vain kuvat. Mutta 25 -vuotiaathan saavat ihan vapaasti syödä suklaata aamupalaksi, lounaaksi ja iltapalaksi, eikö?

Voi sushi. Tuli taas nälkä. Onneksi huomenna on koulupäivä, mikä loistava tekosyy tilata sushia lounaaksi! Woltin lähetit joutuvat hurauttamaan meidän koululle ihan liian usein.

Mahat täynnä lähdettiin sitten vielä myöhemmin illalla Turun yöelämään tanssilattiaa valloittamaan. Aamuyön puolella kotiin palatessa sujahdin lapsilta aamulla synttärilahjaksi saamaani yökkäriin ja nukahdin onnellisena kuorsaavan Topiaksen viereen (okei ensin tökin Topiasta niin kauan, että se lopetti kuorsaamisen). Olen kyllä tosi onnekas, ehkä mä vielä selviän tästä 25 vuodesta. Mutta kolmeakymppiä en suostu täyttämään ikinä!!!

Tuhannet kiitokset Sushi Pandalle taas kerran ensiluokkaisesta sushista! Tämä synttärisankari on nyt lauantaita muistellessaan oikeasti onnellinen, eikä enää yhtään surullinen ikääntymisestään.


HÄÄPUKUOSTOKSILLA

20.03.2017

Minä tein sen! Selätin hääpukukammoni.

Minunhan piti käydä jo helmikuussa ensimmäistä kertaa sovittamassa pukuja, mutta pitkään sitä aikaa kammottuani peruutin sen viime hetkellä. Ajatus hääpuvuista on ahdistanut ja pelotti ihan hirveästi se ensimmäinen kerta, koska puvusta niin kauan haaveiltuani mulla oli sellainen mielikuva, että sen ensimmäisen kerran tulee olla jotenkin täydellinen. Sellainen maaginen onnen hetki. Ja siitä tuli kauheat paineet, kun pelkäsin, että jotenkin kuitenkin pilaan sen kokemuksen.

Varasin sitten jo pian sen perumisen jälkeen uuden ajan, joka oli viime perjantaina. En kertonut kellekkään aikeistani mennä sovittamaan pukuja, en edes kaasoille, sillä löysin sen itselleni sopivan tavan päästä ahdistuksesta irti. Menin nimittäin sovittelemaan ihan vaan äidin ja kummitädin kanssa! Ja se oli tosi kivaa. Se ei ollut maagista, uskomatonta ja upeaa, en itkenyt, eikä itkenyt kukaan muukaan. Ja se on ihan ok. Nyt tuntuu todella tyhmältä, että olin kasannut itselleni järkyttävät paineet näin hölmöstä asiasta! Tässä ei ole kuitenkaan mitään kiirettä, eikä sen sovittamisen tarvitse olla mikään elämän upein kokemus. Hääpuvun etsiminen oli kyllä oikeasti tosi ihanaa ja odotan nyt innolla seuraavaa kertaa! Ja kuka tietää, ehkä se maaginen itkuhetki tuleekin sitten, kun se oikea puku löytyy. Oikeastaan vähän luulenkin niin, koska nyt pukuja sovitettuani mulla on sellainen olo, että tiedän kyllä, kun se oikea tulee vastaan, ja sitten aukeaa hanat. Nyt vain hymyilytti ja nauratti.

Kokeilin vähän erilaisia malleja perjantaina, yhteensä taisin ehtiä siinä tunnissa sovittaa viittä tai kuutta pukua. Kokeilin yhtä a-linjaista pukua äidin ja kummitädin mieliksi, mutta kun sain sen päälle, he olivat samaa mieltä kanssani, että ei se ole minun mallini. Minun valinnoistani äiti ja kummitäti olivat alkuun aivan kauhuissaan! Istuivat siinä penkeillä pyörittelemässä silmiään ja haukkuivat kaiken lyttyyn tuttuun tapaansa :D Mutta sitten kun sain puvut päälle, he joutuivat myöntämään, että minä olin kyllä oikeassa, sillä puvut näyttivät kuulemma päälläni aivan erilaiselta kuin henkarissa.

Toivoin saavani tältä ensimmäiseltä kerralta tukea siihen mallin valintaan, jotta tietäisin vähän, mitä katselen, mutta ajatukset eivät kyllä muuttuneet mihinkään. Olen ajatellut pitkään, että minulle sopii joko merenneito tai ball gown ja oikeassa olin, molemmat mallit olivat täydellisiä. Mutta en vielä saanut mitään varmuutta siitä, kumman oikein haluan! Joten jatkan sitten molempien sovittelua ja odotan, että se oikea tulee vastaan.

Seuraavan ajan tahtoisin varata niin, että kaikki kaasot pääsisivät mukaan. Oli helpottavaa ja ihanaa kokea hääpukujen sovittaminen äidin ja kummitädin kanssa, mutta tämä on kokemus, jonka tahdon jakaa myös kaasojeni kanssa. Ei heitä ole turhaan tähän tehtävään valittu, vaan he ovat juurikin ne ihmiset, joiden kanssa tahdon tällaiset jutut jakaa. Tuo ensimmäisen kerran jännitys vaan oli helpompi selättää oma äiti tukena. Voi että. Tuo perjantai kyllä konkretisoi ihan hirveästi näitä lähestyviä häitä. Häihinkin on enää reilut 14 kuukautta!

Mulla on jo täydellinen mies, enkä malta odottaa, että löydän täydellisen puvun sille päivälle, kun meistä tulee vihdoin aviopari!

Ps. En laittanut kuvia itsestäni puvuissa, koska en ole vielä varma haluanko näistä puvuista jonkun. Sitten kun se oikea puku löytyy (toivottavasti kesän aikana), voisin kyllä esitellä joitakin muita ihania pukuja täällä! ;) Mutta paljastan sen, että ainakin kaksi näistä kuvien puvuista oli päälläni perjantaina!

Kuvalähde Pinterest